Voiko lapseton tietää mitään lapsiperhe-elämästä?

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:52"]

Ei sitä vaan tiedä, ellei itse koe. Lapseton ei esim. mitenkään voi tietää mitä vanhempien päässä liikkuu kun lapsi sairastuu.

[/quote]Tietenkään en voi tietää, mitä joku tietty vanhempi ajattelee, kun hänen lapsensa sairastuu. Enhän ole ajatustenlukija. Mutta minulla on kyllä ihan hyvä käsitys niistä tunteista ja ajatuksista, joita lapsen sairastumiseen tyypillisesti liittyy. Tästaä aiheesta on monella kokemusta, ja aika paljon oppii ihan vain lukemalla ja kuuntelemalla.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:31"][quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:27"]

Nimenomaan kuvitellaan vaikka mitä hienoa siitä lapsiperhe-elämästä. Mistäköhän sellainen kuvitelma oikein kumpuaa?

[/quote]

Äitien valehtelusta. Täälläkin kivenkovaan vakuutellaan, että kyllä te lapsettomat jäätte niin elämän upeista asioista paitsi, ja me velat vaan naureskellaan kun tiedetään totuus ja väistellään miinat...
[/quote]
Tää on siinä mielessä aiheena mielenkiintoinen, koska tavallaan jokainen on oikeassa. Joku äiti ehkä valehtelee, että perhe-elämä on ihanaa, joku ehkä kokee saaneensa elämälleen täyttymyksen sitä kautta. Vapaaehtoisesti lapseton hykertelee onneaan nähdessään raivoavan taaperon tai karjuvan vauvan ja siihen on oikeus, sillä hänen kuuluukin olla ensisijaisesti vain oman elämänsä onnen seppä. Ehkä lapseton voi tietää kokematta ainakin sen, haluaisiko edes yrittää selvitä sentyyppisessä elämässä, mitä ympäristössä näkee. Joku tietää heti, että ei olis mun juttu, joku ajattelee että haluan kyllä kuitenkin katsoa tuonkin kortin vaikka en tiedäkään mitä se tuo. Itse yhden lapsen äitinä en näkisi itseäni saarnaamassa perhe-elämän puolesta, taikka totaalisena onnen tuojana. Toki olen iloinen siitä että siihen olen päässyt, koska sitä tavoittelin mutta suoraansanoen liian fanaattinen suhtautuminen asiaan kuin asiaan on aina tuntunut luotaantyöntävältä ajatusmallilta.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:06"]

Ehkä otsikon kysymyksen voisi muotoilla paremmin. Lapseton voi tietää paljon perhe-elämästä, yleisesti ottaen. Mutta on täysin eri asia olla sen perheen äiti, millaista se on.

[/quote]Tämä on totta. Mutta kysymys oli ihan oikein muotoiltu. Vai huomasitko puhuttavan jostakin tietystä perheestä?

Ihme miten tämä maailma ollenkaan pyörii ja mistään asioista pystytään päättämään kun näköjään kaikilla pitäisi olla omakohtaista kokemusta kaikesta pystyäkseen ymmärtämään mistään mitään. Voisko eduskuntaakin jakaa sillä tavalla, että ydinvoimasta päättävät vain Tsernobylin liepeillä asuneet, metsäasioista metsänomistajat, työttömyysturvasta työttömänä olleet, vanhustenhoidosta vanhukset (alaikäraja 80).

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 15:51"]

Jos ei itse ole ollut perhe-elämän järjestävä puoli, niin ei voi tietää. Niin ja kaksi lasta ei mene siinä missä yksikin. Kaksi lasta = kolminkertainen työ verrattuna yhteen lapseen. Ja mitä pienempi ikäero, sitä tuskaisempaa.

[/quote]

Juuri tämä.

Ja se että on itse ollut esikoinen ja hoitanut pikkusisaruksia kuusivuotiaasta asti, ei ole lapsiperhe-elämästä opettanut kuin ehkä jotain käytännön juttuja, siitä henkisestä puolesta mitä vanhemmuus on, ei ole mitään hajua. Lapsia osaa hoitaa kuka tahansa väliaikaisesti, ei se ole mitään aivokirurgiaa, mutta se että ottaa 100% vastuun toisesta avuttomasta ihmisestä jonka itse on tehnyt alusta asti, sitä ei voi selittää, eikä myöskään sitä rakkautta ja iloa minkä se ihan omatekemä lapsi elämään tuo. Sen olen omasta elämästäni oppinut.

Lapsiperhearki muuttuu koko ajan lasten määrän lisääntyessä ja lasten kasvaessa, siinä kehittyy henkisesti myös vanhemmat. Meillä on lapsiperhearki muuttunut moneen kertaan, esikoinen on jo muutaman vuoden elänyt omillaan, ja nuorimmaiset menevät eskariin, parin vuoden päästä ovat jo koululaisia, sitten on elämä ihan erilaista, sitten loppujen lopuksi se taas muuttuu kun esikoinen saa omia lapsia, meidän lapsiperhearki muuttuu mummolaelämäksi pikkuhiljaa.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:18"]

Ei täällä nyt haeta sitä, ettei lapsettomilla voi olla tunteita tai kilpailua siitä kenen tunteet on Oikeita ja Arvokkaita. Ei. Mutta ihan oikeasti, jos sinulla ei ole omia lapsia, ET VOI TIETÄÄ, millaisia tunteita se sinussa hherättää.

[/quote]

Minä en tule hankkimaan lapsia, ellei minua raiskata ja pidetä vankina jossakin niin kauan, että lapsi syntyy. Vättäisin kyllä tietäväni, mitä tunteita tuo minussa herättäisi.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:42"]

Kaiken muun voi vielä yrittää arvailla mutta sitä loputonta työmäärää, omaa vajavaisuutta VANHEMPANA, jopa epätoivoa ja väsymystä ei voi kuvitella. Eikä sitä huolta, että entäs jos itselleni sattuu jotain, miten lapsen käy, tai entäs jos lapselle sattuu jotain. Näiden ymmärtäminen vaatii juuri sen tunnesiteen, mikä vain omaan lapseen on.

[/quote]Sori, mutta minä tiedän aivan hyvin, että vanhemmuus vaatii loputtomasti työtä, jaksamista ja määrätietoista ponnistelua väsymyksestä, huolesta ja epämellyttävistä tunteista huolimatta. Se on vaativampaa kuin mitään, mitä minä olen elämässäni tehnyt. Lähinnä minua ihmetyttää, miten vaaleanpunaisia kuvitelmia täytyy olla, jos tuota asiaa ei etukäteen tiedosta. Ja koska tiedän tämän, olen päättänyt olla hankkimatta lapsia.

Olen huomannut, että tietämättömät, huonolla itsetutnemuksella ja eläytymiskyvyllä varustetut ihmiset tunnistaa siitä, että he eivät millään voi uskoa jonkun todella tietävän ennakolta asioita, jotka he ovat itse joutuneet oppimaan kantapään kautta. Jonkinlainen puolustusmekanismi ilmeisesti.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:21"]

Jos lapsiperhe-elämä on niin rankkaa, miksi niin monet haluavat lapsia?

[/quote]

Sen takia että perhe-elämä ei ole kummempaa kuin mikään muukaan elämä, suurimman osan elämä on suuren osan elämää melko rankkaa, oli lapsia tai ei, sen rankkuuden voi tuoda elämään puoliso, lemmikki, sukulaiset, työ, sairaus, yksinäisyys, onnettomuus, sellaista se elämä on, ylä- ja alamäkiä.

Ja ihmiset haluavat pyyteetöntä rakkautta, sekä antaa sitä itse että saada sitä, mikä sen parempaa kuin oman lapsen rakkaus, se tieto että sen on ihan itse tehnyt, rakkaimman kanssa yhdessä, se on todellakin rakkauden hedelmä.

Loppujen lopuksi kaikki elävä haluaa jatkaa sukuaan, niin pientä eliötä ei ole joka ei haluaisi jatkaa sukuaan, ja ihminen ei ole siinä mitenkään poikkeus. Urosleijonat tappavat aina tiikerin pennut kun löytävät ne, ei syödäkseen, vaan sen takia että tiikerit kilpailevat samasta elintilasta leijonien kanssa, ja urosleijona haluaa omien jälkeläistensä saavan mahdollisimman helposti ruokaa saalistettua ym. ja eliminoi jo valmiiksi kilpailijat.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:21"]

Jos lapsiperhe-elämä on niin rankkaa, miksi niin monet haluavat lapsia?

[/quote]

Lapset kasvavat ja kehittyvät ja tulevat koko ajan omatoimisemmiksi. Lapsista on iloa olivatpa he vauvoja, taaperoita, koululaisia tai aikuisia.

Itse en ymmärrä ollenkaan, miksi jotkut haluavat koiria lemmikeiksi. Ensimmäiset kuukaudet kuulee valitusta, kun pennut sotkevat ja purevat kaiken silpuksi. Sitten valitetaan, kun säässä kuin säässä pitää aamuvarhain ja iltamyöhällä lenkittää koiraa. Koirat eivät edes kehity vuosien varrella ja harva edes jaksaa kouluttaa koiriaan, vaan ne haukkuvat ja häiritsevät naapureita koko elinaikansa.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:52"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:42"]

Kaiken muun voi vielä yrittää arvailla mutta sitä loputonta työmäärää, omaa vajavaisuutta VANHEMPANA, jopa epätoivoa ja väsymystä ei voi kuvitella. Eikä sitä huolta, että entäs jos itselleni sattuu jotain, miten lapsen käy, tai entäs jos lapselle sattuu jotain. Näiden ymmärtäminen vaatii juuri sen tunnesiteen, mikä vain omaan lapseen on.

[/quote]Sori, mutta minä tiedän aivan hyvin, että vanhemmuus vaatii loputtomasti työtä, jaksamista ja määrätietoista ponnistelua väsymyksestä, huolesta ja epämellyttävistä tunteista huolimatta. Se on vaativampaa kuin mitään, mitä minä olen elämässäni tehnyt. Lähinnä minua ihmetyttää, miten vaaleanpunaisia kuvitelmia täytyy olla, jos tuota asiaa ei etukäteen tiedosta. Ja koska tiedän tämän, olen päättänyt olla hankkimatta lapsia.

Olen huomannut, että tietämättömät, huonolla itsetutnemuksella ja eläytymiskyvyllä varustetut ihmiset tunnistaa siitä, että he eivät millään voi uskoa jonkun todella tietävän ennakolta asioita, jotka he ovat itse joutuneet oppimaan kantapään kautta. Jonkinlainen puolustusmekanismi ilmeisesti.

[/quote]

Sinä et millään käsitä sitä, että vaikka tietää minkälainen joku tunne on, ja voi sitä kuvitella, sitä ei todellakaan tiedä ennenkuin on kokenut sen. Ihmisillä on paljon sellaisia asioita joista kokemuksen jälkeen sanovat, että kuvittelivat tietävänsä, mutta se oli jotain ihan muuta. Minä esimerkiksi voin kuvitella minkälaista olisi olla mies, mutta ymmärrän että en todella voi sitä tietää, varsinkin kun jokainen mies on erilainen. Luulen myös tietäväni minkälaista olisi kiivetä jollekin maailman korkeimmista vuorista, ja sitä tunnetta voin kuvitella kun pääsee sinne huipulle, mikä mahtava tunne siitä että saavutti kovalla työllä jotain ja ne maisemat ja kaikki, valtava väsymys ym. tietty tyhjyys jälkikäteen kun nyt se saavutus on saavutettu, mitäs sitten... Mutta oikeasti minulla ei ole mitään hajua miltä se oikeasti tuntuu siinä tilanteessa, koska minusta tuntuu varmasti jollainlailla erilaiselta kuin kenestäkään muusta, minä olen oma yksilöni, ja minun kiipeäminen menisi varmasti hiukan eri tavalla kuin kenenkään muun.

Nuoret yleensä ovat sellaisia että luulevat tietävänsä kaikesta kaiken tarpeellisen, vasta vanhemmiten tajuaa kuinka vähän sitä mistään mitään tietää vieläkään vaikka kokemuksia on kertynyt.

Tuollainen julistaminen että vain tyhmät ei tajua sitä että joku voi ennalta tietää tunteensa kaikki vivahteet vaihtelevissa tilanteissa kertoo minulle vain lähinnä sen että kyseinen henkilö on vielä kovin keskenkasvuinen ja lapsellinen.

Tietäminen on ehkä turhan voimakas sana, koska ei lapsiperheissä toimita samalla tavalla ja lapsetkin on erilaisia. Toiset vaikeampia ja toiset ei. Sanoisin että lapseton voi ymmärtää lapsiperheen arkea. Sivusta seuranneena ja kuuntelijana ymmärrän mitä kaikkea lasten kasvatukseen kuuluu.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 18:04"]

Tuollainen julistaminen että vain tyhmät ei tajua sitä että joku voi ennalta tietää tunteensa kaikki vivahteet vaihtelevissa tilanteissa kertoo minulle vain lähinnä sen että kyseinen henkilö on vielä kovin keskenkasvuinen ja lapsellinen.

[/quote]

Ei. Yrität nyt luikerralla irti aikaisemmasta harkitsemattomasta väitteestäsi, jonka mukaan "loputonta työmäärää, omaa vajavaisuutta VANHEMPANA, jopa epätoivoa ja väsymystä" ei voi kuvitella, ellei ole vanhempi.  Kukaan ei-vanhempi ei ole sanonut, että pystyisi kuvittelemaan kaikkine vivahteineen, millaista on olla vanhempana. Tämä onkin varmasti mahdotonta. Sen sijaan vanhemmuuden vaativuuden, niin kuin se tuossa sitaateissa esitetään, todellakin voi ymmärtää kokematta sitä itse.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 18:19"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 18:04"]

Tuollainen julistaminen että vain tyhmät ei tajua sitä että joku voi ennalta tietää tunteensa kaikki vivahteet vaihtelevissa tilanteissa kertoo minulle vain lähinnä sen että kyseinen henkilö on vielä kovin keskenkasvuinen ja lapsellinen.

[/quote]

Ei. Yrität nyt luikerralla irti aikaisemmasta harkitsemattomasta väitteestäsi, jonka mukaan "loputonta työmäärää, omaa vajavaisuutta VANHEMPANA, jopa epätoivoa ja väsymystä" ei voi kuvitella, ellei ole vanhempi.  Kukaan ei-vanhempi ei ole sanonut, että pystyisi kuvittelemaan kaikkine vivahteineen, millaista on olla vanhempana. Tämä onkin varmasti mahdotonta. Sen sijaan vanhemmuuden vaativuuden, niin kuin se tuossa sitaateissa esitetään, todellakin voi ymmärtää kokematta sitä itse.

[/quote]

En minä ole niin sanonut, tässä keskustelussa on aika monta ihmistä... Se että vanhemmuus on vaativaa, joo voi tietää, kuten voi tietää että mikä tahansa asia voi olla vaativaa, mutta eipä sitä tiedä millätavalla vaativaa se on ennenkuin kokee sen, juuri kuten joku edellä sanoi, jokainen lapsikin on erilainen, edes sellainen jolla on jo yksi lapsi, ei tiedä minkälaista se lapsiperhearki tulee olemaan kun tekee toisen lapsen heti perään, tai jos tekeekin vasta myöhemmin. Minä tiedän että lääkärin ammatti on vaativaa, mutta enhän minä oikeasti teidä minkälaista se on ja miltä se tuntuu.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 18:04"]

Sinä et millään käsitä sitä, että vaikka tietää minkälainen joku tunne on, ja voi sitä kuvitella, sitä ei todellakaan tiedä ennenkuin on kokenut sen.

[/quote]

Onnistuit puhumaan itsesi pussiin ensimmäisessä virkkeessäsi. Melkoinen suoritus.

Tunteista voi todellakin tietää, vaikka ei itse kokisikaan niitä.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:56"]

Jos lapsiperhe-elämä on niin rankkaa, miksi niin monet haluavat lapsia?

[/quote]

No eikö tässä keskustelussa ole jo tullut selväksi, että todella monet vanhemmat eivät etukäteen tienneet lapsiperhe-elämän olevan rankkaa? :D

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:16"]Kouluttamattomat tai ei-niin-älykkäät ihmiset ajattelevat usein konkreettisesti ja ovat omien kokemustensa varassa. Älykkäät ja korkeasti koulutetut ymmärtävät, että omia tietoja ja kokemuksia voi laajentaa mm. lukemalla ja opiskelemalla. Tutkitusti lasten hankkiminen ja matala älykkyys korreloivat keskenään, joten minusta ei ole ihme, että tälläkin palstalla moni vanhempi on sitä mieltä, että vain oma kokemus voi tuottaa tietoa maailmasta.

En voi sille mitään, että minusta tuolla lailla ajatteleva ihminen on jollain tapaa eläimen tai primitiivin tasolla.
[/quote]

Korkeasti koulutetut ovat usein vain lukuviisaita. Saattavat teoriassa tietää lapsiperhearjesta, mutta eivät osaa suhteuttaa sitä käytäntöön. Eivät myöskään osaa laajentaa näkemystään lukemansa ulkopuolelle. Esim. jos jossain oppaassa sanotaan vaikka vastasyntyneen heräävän n. 3 tunnin välein syömään, niin sana on laki ja sen ON syötävä juuri kolmen tunnin välein ja pakko herättää. Lyhyempi tai pidempi väli on epänormaalia ja ei hyväksyttävää. Lukuviisailta korkeasti koulutetuilta puuttuu se kuuluisa maalaisjärki, jota oikeasti elämässä tarvitaan.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 18:24"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 18:04"]

Sinä et millään käsitä sitä, että vaikka tietää minkälainen joku tunne on, ja voi sitä kuvitella, sitä ei todellakaan tiedä ennenkuin on kokenut sen.

[/quote]

Onnistuit puhumaan itsesi pussiin ensimmäisessä virkkeessäsi. Melkoinen suoritus.

Tunteista voi todellakin tietää, vaikka ei itse kokisikaan niitä.

[/quote]

Tiesitkö ennenkuin rakastuit täysillä, miltä se tuntuu? Tiesitkö ennen syöpähoitojen aloittamista miltä ne tuntuu? 

On asioita, joista en voi lapsettomana tietää kokemusnäkökulmasta. Sellaisia ovat raskaana oleminen, synnytys ja imetys.  Mutta lapsiperhe-elämästä tiedän kyllä paljonkin, koska olen ollut lapsiperheen perheenäiti noin 15 vuoden ajan.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:58"]

Minä olen isosta perheestä ja käytännössä kasvatin kaksi nuorinta pikkusisarustani kun olin 13-20 v, kunnes muutin omilleni. Olin siis omasta mielestäni oikea asiantuntija ja tiesin lapsettonana kaikesta kaiken. Mulla oli aina hyviä neuvoja lapsiperheille, vaikka niitä ei olisi kukaan kysynytkään. Arvostelin muiden kasvatusta ym herkästi. Olin mielestäni luotu äidiksi ja se oli elämäni tarkoitus. Sitten sain oman lapsen ja olipa se nöyristävä kokemus. Huomasin etten tiennytkään mistään mitään. Pikkusisarusten hoitaminen, jatkuvastikin, ei ollut missään nimessä sama asia, koska loppujen lopuksi vastuu ei ollut minulla, nukuin öisin, enkä ollut hormonihuuruissa. Lapseni on nyt 4, eikä enempää ole lähiaikoina tulossa.

[/quote]

Tämä vanha sanonta pitää paikkaansa, että lapsettomana minulla oli viisi hyvää neuvoa lastenkasvatuksesta. Nyt on lapsia viisi ja ei enää ole yhtään neuvoa.

Kyllä suurin osa varmaan sanoo, että ei tajunnut lapsiperheen elämää, ennen kuin sai oman lapsen. En ole kenenkään kuullut vielä sanovan, että tuttua kauraahan tämä oli ja tiesi jo ennen lasta, millaista elämä tulee olemaan oman lapsen kanssa. 

Totta kai nyt jotain voi tietää, mutta aika opeteltua ja sivusta observoitua se on. Oikeasti sen rakkauden määrän ja toisaalta sitovuuden ymmärtää vasta, kun on omia lapsia. Tiedon tasolla voi ymmärtää ja tietää, mutta täydellisesti sen ymmärtää vain asian itse kokenut. 

Asia on sama kuin mikä tahansa mullistava ja elämää muovaava kokemus. Vaikkapa leskeksi jäämisen tyhjyyden ja surun ja hämmennyksen ymmärtää oikeasti vain toinen leski, vaikka toki nyt järjen tasolla voi yhtä sun toista tietää ja empatiataitoinen ymmärtääkin.