Lue keskustelun säännöt.
Sairas elämä
14.04.2015 |
Mä en kestä! Uloskirjaanko itseni sairaalasta ja jatkan samaa elämää, mitä elin vuoden ajan, vai lihotanko itseäni täällä sen 8 kiloa ja kuitenkin jatkan samaa elämää, mitä elin vuoden ajan? Paastoan viikot ja ahminoksennan perjantaisin, raadan lukiota läpi ja samalla käyn töissä, epätoivossa velloen. Sairaalassa olen nyt vain lihotuksessa, ei täältä ole muuta apua. Tuntuu kuin kaikki mahdolliset apukeinot on käytetty syömishäiriötä vastaan (yksityisklinikoita lukuunottamatta)... Vaikeaa masennusta takana 4 vuotta ja syömishäiriötä 5 vuotta, kaksi vakavaa itsemurhayritystä ja viiltelemistä (josta kuitenkin 'kuivilla' jo viisi kuukautta).
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen on vakava itsemurhayritys? Eikö ne ole aina vakavia?
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 22:21"]
Millainen lääkitys sinulla on?
[/quote]
Masennus on jokseenkin jo hyvillä raiteilla, mitään lääkityksiä en ole missään vaiheessa halunnut. Ongelma on ruoka ja paino. Tällä hetkellä Mirtazapin unilääkkeenä tarvittaessa. ap
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 22:24"]
Millainen on vakava itsemurhayritys? Eikö ne ole aina vakavia?
[/quote]
Riippuu miten asiaa katsoo. Tietystihän ne aina on otettava vakavasti. Tässä tarkoitin teholle johtaneita yrityksiä. ap
Olet sielä niin pitkään kuin tarve vaatii, vaadit saada muutakin apua kuin sitä lihottamista!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta ne paastot niin et ahmi niin helposti. Sun kroppas huutaa viikon lopusta sitä ruokaa. Ja sit tarviit tietysti hurjasti tahdonvoimaa ja itsestäsi lähtevän PÄÄTÖKSEN parantumisesta. Mut joku psyykkinen syy sulla oireiluus on, että kannattaa alottaa jonkunlainen terapiakin.
[quote author="Vierailija" time="14.04.2015 klo 16:11"]
Lopeta ne paastot niin et ahmi niin helposti. Sun kroppas huutaa viikon lopusta sitä ruokaa. Ja sit tarviit tietysti hurjasti tahdonvoimaa ja itsestäsi lähtevän PÄÄTÖKSEN parantumisesta. Mut joku psyykkinen syy sulla oireiluus on, että kannattaa alottaa jonkunlainen terapiakin.
[/quote]
Tässä on neljä vuotta käyty omahoitajalla puhumassa, ennen sairaalajaksoa oli käynnistymässä psykoterapeutin kehonkuvahäiriöharjoitukset sun muut. Nyt ei niitäkään, kun olen eri paikkakunnalla sairaalassa. Asia ei vain ole niin yksinkertainen, että voisin vain "lopettaa" paastot. Sairaalassa syöminen onnistuu, mutta heti kotona taas alkaa sama paska. Enkä mä voi sanoa, että saan niin sanottuja ahmimiskohtauksia, vaan mä oon päättänyt, että perjantaisin saan syödä ja oksentaa. Näin mä oon kestänyt viikot syömättä. Tai no, mut on opetettu ajattelemaan, että mun syömishäiriönihän sen päättää enkä minä. En mä vaan pysty tähän, oon vasta 18 vuotta ja elänyt sairauden ympärillä vuosia. -ap