Lue keskustelun säännöt.
Voiko lapseton tietää mitään lapsiperhe-elämästä?
Kommentit (102)
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:59"]
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:53"][quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:16"]Kouluttamattomat tai ei-niin-älykkäät ihmiset ajattelevat usein konkreettisesti ja ovat omien kokemustensa varassa. Älykkäät ja korkeasti koulutetut ymmärtävät, että omia tietoja ja kokemuksia voi laajentaa mm. lukemalla ja opiskelemalla. Tutkitusti lasten hankkiminen ja matala älykkyys korreloivat keskenään, joten minusta ei ole ihme, että tälläkin palstalla moni vanhempi on sitä mieltä, että vain oma kokemus voi tuottaa tietoa maailmasta. En voi sille mitään, että minusta tuolla lailla ajatteleva ihminen on jollain tapaa eläimen tai primitiivin tasolla. [/quote] Omiin lapsiin kohdistuvista tunteista ei kirjoja lukemalla tiedä kyllä yhtään mitään. [/quote] Olen täysin samaa mieltä. T. 24
[/quote]
Tunteista jokainen ihminen tietää! Typerää edes väittää muuta.
Ja voisitte opettaa sitä äidinrakkautta niille itsekkäille naisille, jotka kaltoinkohtelevat lapsiasn, jotka oli pakko saada!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä työskentelen lapsiperheiden parissa, joten väitän tietäväni ja ymmärtäväni paljonkin. Ymmärrän myös sen että jokaisen perheen arki on erilaista ja yleistyksiä ei voi tehdä.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:01"]
Tunteista jokainen ihminen tietää! Typerää edes väittää muuta.
Ja voisitte opettaa sitä äidinrakkautta niille itsekkäille naisille, jotka kaltoinkohtelevat lapsiasn, jotka oli pakko saada!
[/quote]
Mutta etkö tiedä etteivät ne ole "äitejä", kaikki "oikeat äidit ™" aina vain rakastavat lapsiaan ja syövät lasten kakatkin vaipoista, ihan vain rakkaudesta <3
Lapsiaan kaltoinkohtelevat eivät ole "äitejä", tästä voimme päätellä ettei kukaan "oikea äiti" ole oikeasti tehnyt mitään pahaa lapsilleen. Loogista.
Ehkä otsikon kysymyksen voisi muotoilla paremmin. Lapseton voi tietää paljon perhe-elämästä, yleisesti ottaen. Mutta on täysin eri asia olla sen perheen äiti, millaista se on.
Näin velana ei kyllä ole koskaan edes suuremmin kiinnostanut tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:59"][quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:58"]
Minä olen isosta perheestä ja käytännössä kasvatin kaksi nuorinta pikkusisarustani kun olin 13-20 v, kunnes muutin omilleni. Olin siis omasta mielestäni oikea asiantuntija ja tiesin lapsettonana kaikesta kaiken. Mulla oli aina hyviä neuvoja lapsiperheille, vaikka niitä ei olisi kukaan kysynytkään. Arvostelin muiden kasvatusta ym herkästi. Olin mielestäni luotu äidiksi ja se oli elämäni tarkoitus. Sitten sain oman lapsen ja olipa se nöyristävä kokemus. Huomasin etten tiennytkään mistään mitään. Pikkusisarusten hoitaminen, jatkuvastikin, ei ollut missään nimessä sama asia, koska loppujen lopuksi vastuu ei ollut minulla, nukuin öisin, enkä ollut hormonihuuruissa. Lapseni on nyt 4, eikä enempää ole lähiaikoina tulossa.
[/quote]
Ei millään pahalla, mutta eiköhän tuo kerro kaiken olennaisen susta :)
[/quote]
Ei millään pahalla, mutta samoin tuo kommenttisi kertoo jotain olennaista sinusta. En minäkään väitä tietäväni millaista on olla vela, koska en ole koskaan ollut. Tiedän nyt olleeni tyhmä ja tietämätön ja mielestäni sen tunnustaminen vaatii enemmän kuin se, että kokee tietävänsä jostain asiasta ja arvostelee muiden subjektiivista kokemusta. Olen kasvanut ihmisenä. Nykyään en arvostele muita, koska tiedän että voin ainoastaan tietää millaista jokin asia on juuri minulle. Kenenkään muun tunteita tai ajatuksia en voi tietää, en mitenkään. Ajateltavaa sinullekin. Hyvää jatkoa. :) T. 24
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:10"]
Näin velana ei kyllä ole koskaan edes suuremmin kiinnostanut tietää.
[/quote]
Niinpä. Ei ne mammat ymmärrä että me kyllä tiedämme mitä haluamme ja mitä emme halua tuntea ja kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei täällä nyt haeta sitä, ettei lapsettomilla voi olla tunteita tai kilpailua siitä kenen tunteet on Oikeita ja Arvokkaita. Ei. Mutta ihan oikeasti, jos sinulla ei ole omia lapsia, ET VOI TIETÄÄ, millaisia tunteita se sinussa hherättää. Voit kuvitella, kyllä, mutta varmuudella sitä et voi tietää. En minäkään voi tietää millaista on olla lapseton, tai millaista olisi omistaa 5 koiraa. Toki voin kuvitella, mutta eihän se ole millään tavalla sama asia. Oikeasti en voi tietää. Miksi tämä on joillekin niin vaikea asia?
Hyvin yksilökohtaistahan tämä on. Itse kärsin mieheni kanssa tahattomasta lapsettomuudesta reilun kolme vuotta ja silloin lapsiperheiden eläma oli hienointa mitä tiesin. Väsynyt perheenäiti, joka valitti väsymystään näyttäytyi silmissäni leuhkivana onnistujana. Kiukutteleva taapero tuskanhikeä valuvan äitinsä kanssa kauppakeskuksessa näytti silmissäni lempeän höpsöltä lapsiarjelta. Koliikkivauva näyttäytyi silmissäni ihmistaimelta, joka kaipasi vaan äidin syliin. Uskoin että sitkeys, lempeys ja rakkaus ovat kitkattomasti läsnä lapsiperhe-elämässä, että lasten tuoma ilo elämään olisi onnellisuuden tasoltaan samaa kuin rentouttava Karibian risteily.
Sitten tulin raskaaksi ja saatiin se oma koliikkivauva, joka huusi yötäpäivää äidin sylissä, isän sylissä, mummin ja ukin sylissä, neuvolantädin sylissä ... Valvoin puolitoista vuotta putkeen lapsen unihäiriöiden takia ja ajattelin että olinko mielenvikainen kun joskus kuvittelin jonkun leuhkivan väsymyksellään, samalla googlailin voiko väsymys vaurioittaa kehoa pahastikin jatkuessaan ... Olin villin taaperon kanssa hikeä valuvana kauppareissulla ja ainoat asiat joita mielessäni hoin oli äänetön kiroilu sisäänpäin kun yritin selvitä lapsen kanssa stint-radan hyllyjen päästä päähän hajottamatta mitään ...
Joten toisin sanoen - minä en ainakaan tiennyt. Oma lapsettomuuteni vääristi tosiasiat näyttämään erilaisille ja itse lapsen kanssa sain yllättyä todella rankasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsiperhe-elämä on niin rankkaa, miksi niin monet haluavat lapsia?
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:18"]
Ei täällä nyt haeta sitä, ettei lapsettomilla voi olla tunteita tai kilpailua siitä kenen tunteet on Oikeita ja Arvokkaita. Ei. Mutta ihan oikeasti, jos sinulla ei ole omia lapsia, ET VOI TIETÄÄ, millaisia tunteita se sinussa hherättää. Voit kuvitella, kyllä, mutta varmuudella sitä et voi tietää. En minäkään voi tietää millaista on olla lapseton, tai millaista olisi omistaa 5 koiraa. Toki voin kuvitella, mutta eihän se ole millään tavalla sama asia. Oikeasti en voi tietää. Miksi tämä on joillekin niin vaikea asia?
[/quote]
Voi nyt helvetti sentään, totta kai voi tietää. Jos jokin asia on minulle ajatuksena vastenmielinen, niin ei sen asian tekeminen saa minua tuntemaan mitään positiivista sitä kohtaan.
Jos sinun pitäisi nyt tunkea elävä sammakko suuhusi ja syödä se ja koet asian vastenmieliseksi, luuletko että a) haluaisit tehdä sen vapaaehtoisesti jos vaihtoehtojakin on ja b) jos päätät tunkea sen suuhun vastentahtoisesti, niin nauttisitko siitä?
Älä ole noin tyhmä sentään. Kyllä ihmisillä on perusitsetuntemusta sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:21"]
Jos lapsiperhe-elämä on niin rankkaa, miksi niin monet haluavat lapsia?
[/quote]
Koska kuvitellaan sen olevan hienoa ja sitten siihen ryhdytään vapaaehtoisedti. Lopputuloksena valtava pettymys! :)
Nimenomaan kuvitellaan vaikka mitä hienoa siitä lapsiperhe-elämästä. Mistäköhän sellainen kuvitelma oikein kumpuaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:27"]
Nimenomaan kuvitellaan vaikka mitä hienoa siitä lapsiperhe-elämästä. Mistäköhän sellainen kuvitelma oikein kumpuaa?
[/quote]
Äitien valehtelusta. Täälläkin kivenkovaan vakuutellaan, että kyllä te lapsettomat jäätte niin elämän upeista asioista paitsi, ja me velat vaan naureskellaan kun tiedetään totuus ja väistellään miinat...
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:22"][quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:18"]
Ei täällä nyt haeta sitä, ettei lapsettomilla voi olla tunteita tai kilpailua siitä kenen tunteet on Oikeita ja Arvokkaita. Ei. Mutta ihan oikeasti, jos sinulla ei ole omia lapsia, ET VOI TIETÄÄ, millaisia tunteita se sinussa hherättää. Voit kuvitella, kyllä, mutta varmuudella sitä et voi tietää. En minäkään voi tietää millaista on olla lapseton, tai millaista olisi omistaa 5 koiraa. Toki voin kuvitella, mutta eihän se ole millään tavalla sama asia. Oikeasti en voi tietää. Miksi tämä on joillekin niin vaikea asia?
[/quote]
Voi nyt helvetti sentään, totta kai voi tietää. Jos jokin asia on minulle ajatuksena vastenmielinen, niin ei sen asian tekeminen saa minua tuntemaan mitään positiivista sitä kohtaan.
Jos sinun pitäisi nyt tunkea elävä sammakko suuhusi ja syödä se ja koet asian vastenmieliseksi, luuletko että a) haluaisit tehdä sen vapaaehtoisesti jos vaihtoehtojakin on ja b) jos päätät tunkea sen suuhun vastentahtoisesti, niin nauttisitko siitä?
Älä ole noin tyhmä sentään. Kyllä ihmisillä on perusitsetuntemusta sentään.
[/quote]
No siis onko joku väittänyt että kaikkien velojen pitää nyt lisääntyä? Ei tietenkään! Sehän on ihan jokaisen oma valinta ja se on ihan validi syy, ettei halua. Miksi suhtaudut noin aggressiivisesti? En minäkään halua koiraa, vaikka kuinka koiraihmiset kehuvat omia turrejaan. En silti väitä niille koiraihmisille, että tasan tiedän koiranomistamisesta kaiken, tokaise heidän omhelmilleen "mitäs hankit koiran?" ja kehu omaa valintaani olla ilman koiraa. Toisille se sopii ja toisille ei. Ei nyt tyhmä tarvitse olla!
Minun mielestäni lapsiperheen elämä on suuresti yliarvostettua. Itselläni älykkyysosamäärä tuntui vain laskevan laskemistaan ensimmäisen seitsemän vuoden aikana. Oli tylsää ja kaikki ahdisti. Typeränä menin niitä lapsia tekemään ympäristön painostuksen ja odotusten vuoksi. Juuri tämä elämä on niin ihanaa ja alkaa todella vasta silloin kun saat omia lapsia- on ihan turhaa hölynpölyä, jokainen kyllä tietää mitä tehdä elämällään. Itse tein juuri tuon hölynpölyn takia ne lapset ja kaduin. Nyt on jo helpompaa kun lapseni ovat aikuisia ja muuttaneet omilleen, mutta silti vielä mietin että miksen pitänyt omaa päätäni.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 17:21"]
Jos lapsiperhe-elämä on niin rankkaa, miksi niin monet haluavat lapsia?
[/quote]
Ensinnäkin on ihan tuurista kiinni saako helpon vai haastavan lapsen. Sitä ei voi etukäteen mitenkään tietää kuinka rankkaa tulee olemaan. Monella ei ole rankkaa ollenkaan. Ja nekin joilla on rankkaa on siltikin myös paljon niitä hyviä hetkiä. Ja monella myös helpottaa kun vauva- ja pikkulapsiaika on ohi.
Mutta valintakysymyksiähän ne on. Jos ei halua lapsia niin on ihan ok olla hankkimatta. Itse halusin 5 lasta ja vain neljännen vauva-aika oli tosi rankka, mutta siitäkin selvittiin. Tässä aloituksessa ja keskustelussa ei muuten ole yhtään huomioitu sitä, että niitä lapsiperhe elämiä on sitten todella erilaisia. Ihan kun vertaan omaani ja muutaman kaverini elämää, niin ihan erilaista elämää eletään vaikka kaikki ollaan lapsiperheitä.
Tosi paljon lapsettomia on lastenhoitoalalla, ja jo koulutuksen aikana käydään läpi lapsipetrhern arjen asioita, jotta lastenhoitaja pystyy tukemaan lapden kasvua ja kehitystä, sekä vanhempia kasvatuksessa....
EI VOI TIETÄÄ. Niin se vain on. Voi yrittää arvailla, kuvitella, yrittää asettua vanhemman asemaan mutta yhtä kaikki arvailua se on. Kaiken muun voi vielä yrittää arvailla mutta sitä loputonta työmäärää, omaa vajavaisuutta VANHEMPANA, jopa epätoivoa ja väsymystä ei voi kuvitella. Eikä sitä huolta, että entäs jos itselleni sattuu jotain, miten lapsen käy, tai entäs jos lapselle sattuu jotain. Näiden ymmärtäminen vaatii juuri sen tunnesiteen, mikä vain omaan lapseen on.
Itse olin aivan kauhea ihminen suuren tietämykseni kanssa ennen omia lapsia. Hävettää omat tietämättömänä möläytykset nyt kolmen äitinä. Mutta kun oikeasti luulin tietäväni! Enpä vaan tiennyt.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2015 klo 16:58"]
Minä olen isosta perheestä ja käytännössä kasvatin kaksi nuorinta pikkusisarustani kun olin 13-20 v, kunnes muutin omilleni. Olin siis omasta mielestäni oikea asiantuntija ja tiesin lapsettonana kaikesta kaiken. Mulla oli aina hyviä neuvoja lapsiperheille, vaikka niitä ei olisi kukaan kysynytkään. Arvostelin muiden kasvatusta ym herkästi. Olin mielestäni luotu äidiksi ja se oli elämäni tarkoitus. Sitten sain oman lapsen ja olipa se nöyristävä kokemus. Huomasin etten tiennytkään mistään mitään. Pikkusisarusten hoitaminen, jatkuvastikin, ei ollut missään nimessä sama asia, koska loppujen lopuksi vastuu ei ollut minulla, nukuin öisin, enkä ollut hormonihuuruissa. Lapseni on nyt 4, eikä enempää ole lähiaikoina tulossa.
[/quote]
Ei millään pahalla, mutta eiköhän tuo kerro kaiken olennaisen susta :)