Kerro mitä ihanaa on poikalapsessa?

[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 00:13"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 21:44"]

En kuitenkaan ihan osta tuota, että minä teen lokeron pojalleni. Joku kirjoittikin, että ei vaan ole hyväksyttävää yläkouluikäisen pojan pukeutua kuin tyttö ja harrastaa taitoluistelua, ihan varmasti kuulee ainakin tänä päivänä kuittailua ja syrjäytymisriski kasvaa jos noin toimii. Toivottavasti 15 vuoden kuluttua se lokero pojille olisi vähän löysempi. Minusta sukupuolineutraalius tarkoittaa sitä, että tyttö voi halutessaan leikkiä niitä prinsessa-hörhelöleikkejä tai riehua turtlesien kanssa, tai toisinpäin. En siis myöskään väkisin tunge tytölleni pelkkiä traktoreita leluiksi.

[/quote]

Mä huomasin aikoinani esikoista odottaessani pelkääväni juuri tuota kapeaa pojan mallia. En osannut kuvitella itseäni kannustamassa poikaa jääkiekkokaukalon laidalla tmv. Tytön on kuitenkin hyväksytympää olla poikamainen kuin pojan tyttömäinen enkä halunnut opettaa johonkin kapeaan malliin. Mutta kyllä se jo minun lapsuudestani ja poikani pikkulapsivuosistakin on muuttunut avarampaan suuntaan. Ehkä. Välillä kyllä tuntuu, että tyttöjen mallit on kaventuneet, esim. ulkonäkökeskeisempään suuntaan.

Mutta lapsen synnyttyä (emme tienneet sukupuolta etukäteen) ei sellainen pojan malli tuntunutkaan ongelmalliselta. Hän on ollut pienestä pitäen oma persoonansa. Meidän lapsi. Meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja aika monin tavoin hän on muistuttanut minua vastaavan ikäisenä. Nyt hän fiksu ja ihana teini jo :) Hänellä on esim. taiteellisia harrastuksia ja nörtteilytaipumuksia ihan niin kuin vanhemmillaankin. Ei se taida sukupuolesta olla kiinni.

Aika usein on poikien vaatevalikoimat tuntuneet kapeilta esim. värimaailmaltaan, mutta ei ole ollut erityistä kiinnostusta erityisen tyttömäisestikään pukeutua. Siinä on sitten välillä koitettu löytää pojan (ja pienenä äidin) makuun sopivia vaatteita joskus vähän yleisiä malleja rikkoenkin tai ainakin etsien poikien tai unisex-mallistoista mukavamman värisiä ja kuvioisia kuin synkimmät musta-harmaalinjan.

[/quote]

Onhan siinä nyt hyvänen aika valtava ero, jos ei "pysty" antamaan pojalleen nukkea, tutua tai taitoluistimia kuin jos ei "pysty" pukemaan poikaa pinkkiin hameeseen. 

Miehet kelpaavat kaikenlaisina.Tytöt laihduttaa , ei koslaan tyytyväisiä mihinkään, passaavat miehiä.Miehet pärjäävät aina.

Minulla on neljä poikaa, enkä pysty kertomaan yhtä tai muutamaa yleistä piirrettä, mikä pojissa on ihanaa. Samoista geeneistä tulevista ja samalla periaatteella kasvatetuista pojista on tullut kaikista aivan omia persooniansa. Yksi yhteinen piirre jokaisella on se, että äiti on aina se ykkönen, sekä hyvässä, että pahassa. Eli minulle puretaan surut ja jaetaan ilot, mutta minulle myös kiukutellaan. Toisinaan tyttölapsien draamaa seuratessa, olen ajatellut, että luojan kiitos minulla on vain poikia, mutta toisaalta tunnen pientä haikeutta, ettei varmaan yhtäkään pojista kiinnosta, että olen säästänyt heidän lapsuusajan lempipyjaman seuraavalle sukupolvelle :D

Pieni poika on ihana, mun poika on kyllä herkkiskin, vaikka ei enää ole ovin pienikään.

Minulla oli sama tilanne kuin sinulla, mutta kun poika syntyi olin niin rakastunut, että en ole sekuntiakaan harmitellut. Kiva kun on molempia. Ennen ajattelin, että olisi noloa, jos syntyisi vammainen, mutta äitiyden myötä olen tajunnut, että omaa lastaan rakastaa vaikka olisi mikä. Ja oma vauva näyttää maailman söpöimmältä aina. <3

Pikkupojat on vaan söpömpiä. Olen aina jokapaikassa ihastunut vain poikalapsiin. Ehkä se on juuri se lokeroitu ennakkoajatus että pojat on häslääviä rämäpäitä, ja sit kun poika tuokin sulle kukkasen ja katsoo suoraan silmiin niin sydän sulaa.
Minusta pojilla on kyllä ihan oikeasti usein kauneimmat silmät.

T. Kahden pojan ja yhden tytön äiti (jolle oma tyttö on toki yhtä kaunis ja ihana kuin pojat, mutta edelleen muiden lapsissa lähinnä pojat aiheuttaa ihastusta..)

Mulla kolme vee tyttö ja vajaa vuoden poika. En halunnut ultrassa tietää kumpi tulee ja odotin tyttöä. Pojan sain ja rakastuin heti häneen. On rennompi ja uteliaampi. Tyttö on ollut aona arka ja joka paikkaan on saanut patistaa. Nyt musta on ihanaa kun poika on niin reipas ja touhukas. On kyllä paljon huonompi nukkuja :(

Mulla oli koko esikoisen raskauden ajan hyvin voimakas tunne siitä, että mahassa möyrii poikalapsi. Olin niin varma omista tuntemuksistani että ostin vaatteita ja valitsin vaunujen värinkin tähän ajatukseen perustuen :) poikahan sieltä tulikin sitten joten ennakko-odotukset pitivät täysin paikkansa. Itselläni oli vaikea äitisuhde lapsena joten salaa toivoin poikaa. Pojat harvoin riitaantuvat äitiensä kanssa, ja totta lienee sekin että pojilla äiti kulkenee elämässä mukana aina vahvasti. Meille onkin muodostunut pojan kanssa hyvä suhde ja toivon sen kestävän myös silloin kun poika on isompi.

Olipa kivoja vastauksia, kiitos niistä :)

En kuitenkaan ihan osta tuota, että minä teen lokeron pojalleni. Joku kirjoittikin, että ei vaan ole hyväksyttävää yläkouluikäisen pojan pukeutua kuin tyttö ja harrastaa taitoluistelua, ihan varmasti kuulee ainakin tänä päivänä kuittailua ja syrjäytymisriski kasvaa jos noin toimii. Toivottavasti 15 vuoden kuluttua se lokero pojille olisi vähän löysempi. Minusta sukupuolineutraalius tarkoittaa sitä, että tyttö voi halutessaan leikkiä niitä prinsessa-hörhelöleikkejä tai riehua turtlesien kanssa, tai toisinpäin. En siis myöskään väkisin tunge tytölleni pelkkiä traktoreita leluiksi.

Tämä oma vierauden tunne poikalasta kohtaan tulee varmaan osittain myös siitä, että minulla on vain siskoja. En siis ihan oikeasti juurikaan tunne poikien maailmaa. Onneksi hänellä on myös ihana isä <3

Halusin tyttöä ja sain pojan. En voisi rakastaa mitään enkä ketään enempää! <3

Yleensä ovat ihan vähän enemmän äidin poikia ja isän tyttöjä.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 17:11"][quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 16:58"]

Mä en haluaisi poikalasta... tekisin varmaan abortin johonkin syyhyn vedoten jos saisin tietää odottavani poikaa.

[/quote]

Jaa taidat olla yh-äidin kasvattama? Hylkäskö isi pienenä vai käyttikö sukulaismies hyväksi? toivottavasti et saa yhtäkään lasta ikinä.

[/quote]

Ei ole mitään tuollaisia traumoja, vanhempani ovat edelleen yhdessä. Poikalapset vaan ovat paljon inhottavampia ja vähemmän rakastettavia kuin suloiset tyttölapset. 
[/quote] ja sit niistä kasvaa tällaisia eukkoja :D

Kahden pienen pojan äitinä päivääkään en vaihtaisi pois. Ovat huomattomasti mutkottomimpia kuin ne pienet (myöskin aivan ihanat) prinsessat, jotka saavat kaikesta draaman aikaiseksi. Pojat eivät myöskään pääsäntöisesti hylkää isompana ns. kolmatta osapuolta kuten tytöt usein tekevät. Pojat leikkivät paremmin ryhmässä kuin tytöillä leikit sujuu kun on tasamäärä lapsia leikeissä.

Tytöt ja pojat ovat mielestäni aivan yhtä ihania. Poikien kanssa vain näiden asioden takia pääsee niin paljon helpommalla. Molemmat sukupuolet ovat olleet aina meille tervetulleita (ei kummankaan kohdalla selvitetty etukäteen). Onnea raskaudestasi ja toivottavasti osaat nauttia molemmista lapsistasi!

Ja sinulle joka tekisit abortin, jos kuulisit odottavan poikaa, toivon että et saa lapsia ennen kuin olet kasvanut henkisesti.

Ehdottaisin, että "suret" asiaa pari päivää ja sitten lakkaat asian vatvomisen. Lapset on ihania, varsinkin omat lapset.

T. kahden tytön äiti

Pojankin voi kasvattaa ja pukea tytöksi.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 16:30"]Sain tietää, että odotan poikaa ja omaksikin yllätyksekseni olinkin ilmeisesti toivonut tyttöä, koska olen hieman surullinen ja jotenkin pettynyt (ymmärrän kyllä hävetä)... Ihana tyttö minulla jo on ja järjen tasolla olen iloinen, että saan kokea myös millaista on olla pojan äiti.

Kerro mitä ihanaa on poikalapsissa!
[/quote]

Poika itse, siis kaikki! Sama tytön kohdalla; siis tyttö itse, kaikki! T. Tytön ja pojan mamma, 60 vuotta.

Hirveästi täällä puhutaan poikalasten erektiosta. Jos kyseessä olisi pikkutytön sukuelinten turpoaminen, täällä huudeltaisiin pervoa ja sairasta pedofiilia.

Muutenkin tosi ikäviä kommentteja, puolilta ja toisin.

Just sayin'.

[quote author="K" time="20.04.2015 klo 22:03"]

Hirveästi täällä puhutaan poikalasten erektiosta. Jos kyseessä olisi pikkutytön sukuelinten turpoaminen, täällä huudeltaisiin pervoa ja sairasta pedofiilia.

Muutenkin tosi ikäviä kommentteja, puolilta ja toisin.

Just sayin'.

[/quote]

En ole mikään sun fani, kun pedarikin olet, mutta täytyy myöntää että tämä kommenttisi on ihan totta.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 22:07"]Inhoan miehiä ja siksi en hanki lasta koska en uskalla ottaa riskiä että se olisi poika.
[/quote] oikein hyvä.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 16:59"]

Minulla on tyttö ja poika jotka ovat jo nyt teinejä.

Poika on rauhallinen ja paljon mutkattomampi eikä ärsytä tahallaan. 

[/quote]

Ja näin tuli taas todistettua, että pojat on vaan niin paljon parempia. Mitä olisikaan elämä, jos isä olisi läsnä niin kuin äiti - ja kokisi tyttärensä niin paljon ihanammaksi (ei niin aikuista vanhempaa etteikö nuoren toista sukupuolta olevan ihailu sykähdyttäisi) - ja isän vaikutusvaltaa ja ohjausta vastaan joutuisivat pojat tekemään pesäeroa syömishäiriöillä jne. Nyt pojat voivat aina avioliittoon asti nauttia äidin suosiosta, tekemättä siihen mitään pesäeroa (isiä ei mailla halmeilla yleensä olekaan), tytöt sen sijaan joutuvat ratkaisemaan suhteensa äitiin viimeistään siinä vaiheessa, kun tytön rinnat lyövät miesten ihailussa äidin vastaavat. Hankalat (äidin kanssa kilpailevat) tytöt vieroitetaan ja karkoitetaan, ihania poikia hellitään. Tyttöhän ärsyttää tahallaan, tietenkin - eihän hänellä muuten mitään paikkaa maailmassa olisikaan. Rakkaat tytöt, tukekaa toisianne, perheenne ei sitä tee.