Lue keskustelun säännöt.
Kerro mitä ihanaa on poikalapsessa?
20.04.2015 |
Sain tietää, että odotan poikaa ja omaksikin yllätyksekseni olinkin ilmeisesti toivonut tyttöä, koska olen hieman surullinen ja jotenkin pettynyt (ymmärrän kyllä hävetä)... Ihana tyttö minulla jo on ja järjen tasolla olen iloinen, että saan kokea myös millaista on olla pojan äiti.
Kerro mitä ihanaa on poikalapsissa!
Kommentit (67)
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 23:52"]
Miksi pojilla on "sukukalleudet" mutta tytöillä ei mitään?
[/quote]
Tästä nyt väkisin vääntämällä tehdään joku feministinen kysymys, "tytöillä ei ole mitään". Onko se sinun mielipiteesi vai kenen? Sanotaan pojan sukukalleudet, sillä ne ovat näkyvillä kehon ulkopuolella hyvin selvästi, jo ultrassa.
Työn kalleudet on siellä vatsan sisällä piilossa, eli kohtu ja munasarjat. Arvokkaita naiseuden asioita, ja todellakin kalleuksia, mutta sukuelimistä puhuttaessa ei puhuta kohdusta, vaan emättimestä.
Tytöllä ei siis ole ulkoisesti näkyviä elimiä, joten siksi puhutaan näin. Molemmat yhtä arvokkaita. Et saa tästä mitään epätasa-arvo kysymystä nyt millään. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 21:44"]
En kuitenkaan ihan osta tuota, että minä teen lokeron pojalleni. Joku kirjoittikin, että ei vaan ole hyväksyttävää yläkouluikäisen pojan pukeutua kuin tyttö ja harrastaa taitoluistelua, ihan varmasti kuulee ainakin tänä päivänä kuittailua ja syrjäytymisriski kasvaa jos noin toimii. Toivottavasti 15 vuoden kuluttua se lokero pojille olisi vähän löysempi. Minusta sukupuolineutraalius tarkoittaa sitä, että tyttö voi halutessaan leikkiä niitä prinsessa-hörhelöleikkejä tai riehua turtlesien kanssa, tai toisinpäin. En siis myöskään väkisin tunge tytölleni pelkkiä traktoreita leluiksi.
[/quote]
Mä huomasin aikoinani esikoista odottaessani pelkääväni juuri tuota kapeaa pojan mallia. En osannut kuvitella itseäni kannustamassa poikaa jääkiekkokaukalon laidalla tmv. Tytön on kuitenkin hyväksytympää olla poikamainen kuin pojan tyttömäinen enkä halunnut opettaa johonkin kapeaan malliin. Mutta kyllä se jo minun lapsuudestani ja poikani pikkulapsivuosistakin on muuttunut avarampaan suuntaan. Ehkä. Välillä kyllä tuntuu, että tyttöjen mallit on kaventuneet, esim. ulkonäkökeskeisempään suuntaan.
Mutta lapsen synnyttyä (emme tienneet sukupuolta etukäteen) ei sellainen pojan malli tuntunutkaan ongelmalliselta. Hän on ollut pienestä pitäen oma persoonansa. Meidän lapsi. Meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja aika monin tavoin hän on muistuttanut minua vastaavan ikäisenä. Nyt hän fiksu ja ihana teini jo :) Hänellä on esim. taiteellisia harrastuksia ja nörtteilytaipumuksia ihan niin kuin vanhemmillaankin. Ei se taida sukupuolesta olla kiinni.
Aika usein on poikien vaatevalikoimat tuntuneet kapeilta esim. värimaailmaltaan, mutta ei ole ollut erityistä kiinnostusta erityisen tyttömäisestikään pukeutua. Siinä on sitten välillä koitettu löytää pojan (ja pienenä äidin) makuun sopivia vaatteita joskus vähän yleisiä malleja rikkoenkin tai ainakin etsien poikien tai unisex-mallistoista mukavamman värisiä ja kuvioisia kuin synkimmät musta-harmaalinjan.
Mutkaton verrattuna tyttöön. Läheisyyden kaipuu suuri vaikka poika "jo" 12 v. Tytöt halailevat tyttökavereitaan päivittäin, pojat vain pelikentillä ja hyvän urheilusuorituksen jälkeen. Oma poikani halaileekin äitiään ja viihtyy telkun ääressä mun kainalossa. Pyytää vielä että " hiero hartioista", hellyttävä otus :)
Poikani on opettanut mua seuraamaan ennen tuntemattomampia urheilulajeja! Olen poikani ansiosta työpaikkani tietäjä mitä tulee lätkään ja futikseen.
Poikani, voi niin rakas. Pikkupoikana hän oli empaattinen, rasavilli ja vilkas kuin elohopea. Keräili ötököitä purkkiin ja halusi kuolleen kyyn pulloon. Muisti aina äitienpäivät ja muistaa yhä. Samoin syntymäpäivät ja joulut. Halusi jo lapsena rakentaa jotain lahjaksi.
Äidin oli pakko opetella maatalouskoneet ja automerkit ja millainen on V4 ja V6 moottorin ääni.
Teini-iässä hän itsenäistyi hyvin äänekkäästi, mutta onneksi vain lyhyitä ajanjaksoja. Ovenkarmit oli kovilla ja välillä äidin hermot. Mutta siitäkin selvittiin. Ikinä ei menty vihaisena nukkumaan vaan pussahdukset sovittiin heti kun järki voitti.
Nyt hän on iso mies. Omillaan jo. Silti soittelee äidilleen ja lähettelee skypen kautta lyhyitä viestejä.
Taaksepäin kun katsoo paljosta olemme selvinneet yhdessä. Ja hän on tuonut ja tuo yhä iloa ja onnea elämääni.
Rakkaus sana tulee todeksi vasta kun saa oman lapsen.
Olen aina toivonut vain tyttöä, esikoinen on tyttö... Neiti draamaqueen! Toisena tuli poika ja lumosi HETI yllättäen minut!!! Saan pojalta jotenkin ehdotonta rakkautta ja tiedän että hän arvostaa minua aina,tyttö ei varmasti, varsinkaan teininä.
Siinä missä tyttö valittaa vääränvärisestä sukasta ja kyynärpää osuu hieman polveen -järkyttävä viiden minuutin huuto ja seuraava huuto kun barbin just se tietty kenkä on hukassa...
Siinä poika pukee mitään sanomatta ja kolauttaa pään pöytään ja sanoo "oho,kolahti" ja juoksee hakemaan leluautonsa kurkkien sängyn alle :D
Saan olla onnellinen kun koen molempien kasvut ja eri luonteet :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2015 klo 23:57"]
[quote author="K" time="20.04.2015 klo 22:03"]
Hirveästi täällä puhutaan poikalasten erektiosta. Jos kyseessä olisi pikkutytön sukuelinten turpoaminen, täällä huudeltaisiin pervoa ja sairasta pedofiilia.
Muutenkin tosi ikäviä kommentteja, puolilta ja toisin.
Just sayin'.
[/quote]
öö.... mikä osa tyttöjen pimpistä turpoaa?
[/quote]
Klitoris ja häpyhuulet. Ihan perusbiologiaa 5. luokalta.