Kertoisitko lapsellesi, että hän on koeputkilapsi

Kyllä aion kertoa ja vielä senkin, että munasolut olivat lahjoitettuja. Jos olisi tärpännyt omilla soluilla, olisin toki kertonut senkin.

Kyllä kertoisin jos olisi se tilanne, ensinnäkin hyvähän hänen on aikuiselämässä ainakin tietää jos vanhemmilla on ollut hedelmällisyysongelmia, ja varsinkin jos on lahjoitetuilla sukusoluilla saanut alkunsa.

Olemme mieheni kanssa päättäneet, että emme aio kertoa. Jos lapsellamme joskus aikanaan on itsellä ongelmia lisääntymisessä, niin sitten todennäköisesti kerrotaan. Eli tilanteen mukaan kerrotaan. Koeputkilapset on nykyään niin yleisiä, että jokaisen lähipiirissä niitä takuulla on (vaikka ei uskoisi/tietäisi). Ja puhumattakaan sitten esim. 20 vuoden päästä..

Siksi, että hänestä ei vanhempana tunnu huijatulta. Olishan se kiva muutaman vuoden vauvanyrityksen (kun sitä on eka lykätty muutama vuosi) jälkeen saada kuulla, että suvussa on ennenkin ollut lisääntymisongelmia.

Ajattelin, että voi kertoa samalla kun tavallisestakin lisääntymisestä, vaikka joskus 3-vuotiaana.

En. Mulla ei ole lasta.

En, koska en itse haluaisi kuulla että olen olemassa siksi että tohtori päätti niin. Haluan olla olemassa siksi, että vanhempani seurasivat sitä mitä luonto on päättänyt sillä luonto - näki sen takana jumalan tai ei - on luonut ihmislajin ja pitänyt sen hengissä niin monta tuhatta vuotta että päätä huimaa. Haluan olla seuras vuosituhansien voimasta, en yhden miehen päähänpistosta.

Jos vanhempani olisivat tarvinneet koeputkea minun aikaansaamisekseni, näkisin sen niin että luonto teki heissä ja siten myös minussa virheen. En vihaisi itseäni sen takia tai ajattelisi että minut olisi pitänyt jättää tekemättä, mutta kokisin oloni paljon heikommaksi ja virheellisemmäksi. Ottaisin mieluummin vanhemmat jotka tekivät minut vahingossa koska se ainakin todistaisi että heidän vehkeensä sentään toimivat tarkoitetulla tavalla.

Ps. En vastusta hedelmöityshoitoja ja minusta jo lasten haluaminen on osoitus vuosituhansien voimasta mutta en silti haluaisi kuulla moista missään nimessä. Mieluummin en tietäisi asiasta.

4:lle, miksi kuvittelet, että lapsesi kertoisi sinulle lisääntymisongelmistaan. Ethän sinäkään ole kertonut hänelle, joten ilmeisesti väleistänne ei ole tulossa niin läheiset.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:24"]

Olemme mieheni kanssa päättäneet, että emme aio kertoa. Jos lapsellamme joskus aikanaan on itsellä ongelmia lisääntymisessä, niin sitten todennäköisesti kerrotaan. Eli tilanteen mukaan kerrotaan. Koeputkilapset on nykyään niin yleisiä, että jokaisen lähipiirissä niitä takuulla on (vaikka ei uskoisi/tietäisi). Ja puhumattakaan sitten esim. 20 vuoden päästä..

[/quote]

Mitä väliä sillä on onko yleistä vai ei? Liittyikö tuo siis mielestäsi siihen onko syytä kertoa vai mainitsitko muuten vain? Sitä suuremmalla syyllä, jos ongelma on yleinen, ei siinä mitään hävettävää pitäisi olla...

Lisääntymisongelmien kanssa olisi minusta hyvä kertoa ajoissa, ettei lapsi parasta olettaen odottele sen lastenteon kanssa turhaan, kamalaa olisi jos oma lapsi kärsisi lapsettomuudesta ja jäisi lapsettomaksi sen takia ja sitten vielä kuulisi, että ai niin vanhemmilla oli sama ongelma mutta enpä viitsinyt aiemmin sanoa.

Seiskalle: No, eihän sellaiset raskaudet toteudu joita ei luonto tai jumala ns. hyväksy. Eihän läheskään kaikki raskaudu hoidoista huolimatta. Voisihan sitä myös ajatella, että hoitoalkuiset lapset ovat suuria ihmeitä ja Jumalan lahjoja, vielä enemmän kuin nämä "tavistyylillä" tehdyt lapset. ;) Kyllä kaikki maailmaan syntyneet lapset ovat tänne tarkoitettuja, olivat sitten saaneet alkunsa miten tahansa. Tämä minun mielipide.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:26"]

En, koska en itse haluaisi kuulla että olen olemassa siksi että tohtori päätti niin. Haluan olla olemassa siksi, että vanhempani seurasivat sitä mitä luonto on päättänyt sillä luonto - näki sen takana jumalan tai ei - on luonut ihmislajin ja pitänyt sen hengissä niin monta tuhatta vuotta että päätä huimaa. Haluan olla seuras vuosituhansien voimasta, en yhden miehen päähänpistosta.

Jos vanhempani olisivat tarvinneet koeputkea minun aikaansaamisekseni, näkisin sen niin että luonto teki heissä ja siten myös minussa virheen. En vihaisi itseäni sen takia tai ajattelisi että minut olisi pitänyt jättää tekemättä, mutta kokisin oloni paljon heikommaksi ja virheellisemmäksi. Ottaisin mieluummin vanhemmat jotka tekivät minut vahingossa koska se ainakin todistaisi että heidän vehkeensä sentään toimivat tarkoitetulla tavalla.

Ps. En vastusta hedelmöityshoitoja ja minusta jo lasten haluaminen on osoitus vuosituhansien voimasta mutta en silti haluaisi kuulla moista missään nimessä. Mieluummin en tietäisi asiasta.

[/quote]

Siis kirjoitit tuon kaiken vastauksena kysymykseen "kertoisitko lapsellesi, että hän on koeputkilapsi"..? Miten sinä saisit koeputkilapsen, jos mielestäsi ko. hoitomuoto on luonnon vastainen?

Ainakaan en kertoisi ennenkuin lapsi on kolmekymmentä ja lapseton koska erittäin harva parikymppinen on vielä hedelmätön kolmekymppisiin verraten. Onhan mahdollista että lapseni saisi koulut käytyä ja vakiinnuttua minua aiemmin, ja näin ollen hänen ei koskaan tarvitsisi tuntea olevansa evoluution floppi jollen minä sitä tunnetta hänelle toisi avautumalla omista epäonnistumisistani. Hänen ei tarvitsisi tietää turhaan vain jotta minä pääsisin avautumaan, ja tuntea oloaan sen takia huonommaksi.

Koeputkella tietenkin. Eikä luonnonvastainen tarkoita samaa kuin väärä joten tottakai käyttäisin koeputkea mikäli muita vaihtoehtoja ei olisi. Tarkoittaako se sinusta että asiasta on oltava ylpeä ja se on kaadettava lapsen niskoille?

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:40"]

Ainakaan en kertoisi ennenkuin lapsi on kolmekymmentä ja lapseton koska erittäin harva parikymppinen on vielä hedelmätön kolmekymppisiin verraten. Onhan mahdollista että lapseni saisi koulut käytyä ja vakiinnuttua minua aiemmin, ja näin ollen hänen ei koskaan tarvitsisi tuntea olevansa evoluution floppi jollen minä sitä tunnetta hänelle toisi avautumalla omista epäonnistumisistani. Hänen ei tarvitsisi tietää turhaan vain jotta minä pääsisin avautumaan, ja tuntea oloaan sen takia huonommaksi.

[/quote]

Erikoinen ajattelutapa... Häpeätkö siis niin kovasti hedelmöityshoitoja, että niistä kertominen on mielestäsi "avautumista omista epäonnistumista" ja mieluummin antaisit oman lapsen mennä sinne yli kolmenkympin ennen kuin alkaa edes miettiä lasten hankkimista? Entä jos lapsesi (jos on tytär) vaikka teettää nuorempana abortin siksi, että pelkää että omat vanhempansa eivät hyväksyisi lasta liian nuorena jos vaikka opinnot on vielä kesken tai ei ole vakituista työpaikkaa, kun itsekin saivat lapsensa sen verran vanhempana...? Vasta sitten kun oma lapsesi on samassa tilanteessa, saattaisit kertoa, sitä ennen se olisi turha rasite?

Itse ajattelen lisääntymisongelmia ihan samanlaisena asiana kuin mikä tahansa muu terveysriski, johon omilla valinnoilla voi mahdollisesti vaikuttaa riskiä pienentävästi... Jos suvussa on jotain ongelmaa, niin siitä pitäisi kertoa että lapsi osaa halutessaan tehdä tietoisia valintoja riskin pienentämiseksi. Ja tietysti hänen on helpompi toisaalta jakaa omia kokemuksiaan mahdollisesti kipeästä aiheesta, jos vanhemmat on kertoneet avoimesti omasta tilanteestaan.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 17:35"]

Seiskalle: No, eihän sellaiset raskaudet toteudu joita ei luonto tai jumala ns. hyväksy. Eihän läheskään kaikki raskaudu hoidoista huolimatta. Voisihan sitä myös ajatella, että hoitoalkuiset lapset ovat suuria ihmeitä ja Jumalan lahjoja, vielä enemmän kuin nämä "tavistyylillä" tehdyt lapset. ;) Kyllä kaikki maailmaan syntyneet lapset ovat tänne tarkoitettuja, olivat sitten saaneet alkunsa miten tahansa. Tämä minun mielipide.

[/quote]

Olen samaa mieltä että heidät on tänne tarkoitettu. Olen seiska. Mutta sanoin viestissäni kahteen kertaan etten vastusta hedelmöityshoitoja. Yhden kerran suoraan, yhden sitä kautta että toivoisin vanhempieni edelleen tehneen minut vaikka se olisi koeputken kautta.En silti haluaisi joutua käymään läpi heidän likapyykkiään. Mikäli minut olisi esimerkiksi kasvatettu olosuhteiden pakosta jonkun muun rahoilla, en haluaisi tietää sitäkään. Vaikka siinäkin tapauksessa ymmärtäisin miksi valinta oli oikea sen sijaan että koko perhe syrjäytyy pysyvästi.

Kunnioitan myös kaikkia vanhempia siitä riippumatta miten he ovat lapsensa saaneet. Kaikkia. Silti en ole sitä mieltä että kyseessä olisi harmiton tiedonmuru joka lapselle vaan tiputetaan tuosta vaan ilman syytä miksi pitäisi. Tekisin itse lapsen koeputkella mutta en missään nimessään kertoisi hänelle siitä. Näin ainakin ajattelen nyt. Kokisin sellaisen tiedon omalta osalta kovana kolauksena enkä haluaisi tietää.

Jos minulla olisi koeputkihedelmöityksellä alkunsa saanut lapsi, niin kertoisin totta kai hänelle totuuden siinä vaiheessa , kun hänen ymmärryksensä on kehittynyt riittävän pitkälle. En siis kertoisi vielä esim. alakoululaiselle.

Myös niiden, jotka eivät kertoisi, olisi hyvä muistaa, että saattaa tulla tilanne, jossa on pakko kertoa. Lapsi tai nuori saa jonkun geneettisen sairauden ja aletaan ihmetellä, miten se on mahdollista, kun ei äidin eikä isän suvussa ole mainittua sairautta eikä tutkimuksissa löydetä edes alttiutta sille.

Luovutettujen sukusolujen pitäisi tietysti olla ns. puhtaita, mutta on mahdollista, että luovuttajatkaan eivät ole tienneet luovuttaessaan, että suvusta löytyy joku tietty sairaus, joka voi pysyä latenttina jopa muutaman sukupolven ja puhjeta sitten taas esiin. Ainahan tietysti voi yrittää selittää mutaatiolla, mutta ei se aina oikein onnistu.

En tiedä sitten, mitä tekisin jos lapseni olisi koeputkihedelmöityksen kautta alkunsa saanut, mutta käytössä olisi ollut vain omien vanhempien sukusoluja. Silloin saattaisi kertominen riippua siitä, miksi vanhemmat eivät ole saaneet lasta luomumenetelmällä.  Luulen, että silloin kertominen ainakin saattaisi venyä myöhäisempään, ehkä sinne asti, jos lapsellani olisi vaikea tulla raskaaksi. Tilanne saattaisi olla toinen, jos syy olisi vaikka se, että isä olisi sairastunut nuorena syöpään ja hoidot olisivat vieneet suvunjatkamiskyvyn. Silloinhan usein otetaan sukusoluja talteen tulevaa mahdollista käyttöä varten.

Kyllä oli huijattu olo jos vanhempani ei olisikaan biologisia vanhempiani!!!

lahjasoluista ei tule kriisiä, jos lapsi tietää sen ihan pikkulapsesta asti. Sen sijaan, jos saa tietää aikuisena, voi tulla paha kriisi. Miksi altistaisit oman lapsesi sellaiselle? Kannattaa kasvaa niiden häpeäntunteiden yli!!

Äitini ei tullut helposti raskaaksi, eli åitkään lapsettomuuden pelossa ja lopulta keltarauhashormonin avulla tärppäsi. Aina on puhunut siitä avoimesti. Minulle se on oölut vain viesti siitä että olin toivottu lapsi!

Kannatta kertoa jossain 16vuoden paikkeilla ainakin tytöille, niin eivät sitten tee aborttia, jos sattuu huonolla tuurilla tärppäämään. Joos ois nuorena päätynyt keskeytykseen, ja sitten vanhempana ei enää onnistukaan tulemaan raskaaksi, olisihan se kamala tilanne.

Miksi myös lapseni pitäisi kasvaa sen häpeäntunteen yli? Että minulle tulisi parempi olo, niinkö? Taisi osua ja upota aika moneen vanhempaan joilla ei ole selkärankaa pitää tietoa itsellään.