Kertoisitko lapsellesi, että hän on koeputkilapsi

Kyllä me kerrottiin lapsettomuushoidoista omalle lapselle jo ihan pienenä, ehkä 2-3 -vuotiaalle ensimmäisen kerran. Nyt on poika murrosikäinen ja tietää kyllä, miten on saanut alkunsa.

Hauskinta tässä on se, että omille vanhemmilleni emme koskaan kertoneet käyvämme lapsettomuushoidoissa, Kuitenkin, kun poika pienenä jäi tunniksi pariksi isovanhemmille käydessämme kaupoilla, oli hän selvittänyt mummolle ja paapalle koko prosessin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli huijattu olo jos vanhempani ei olisikaan biologisia vanhempiani!!!

Kyllä meidän koeputkilapsen vanhemmat ovat ihan hänen biologisia vanhempiaan. Vika oli siinä, ettei minulta, äidiltä irronnut munasoluja kuin varsin harvakseltaan.

Tässä sitten käytiin tosin eri gynejen vastaanotolla vuosien mittaan:

Kun kaksi vuotta oli lasta yritetty, otettiin gynen toimesta verikoe ja todettiin, että kyllä munasolu on tässä kuussa irronnut. That´s it.

Kun viisi vuotta oli yritetty, varasin aikaa gynekologille päästäkseni lapsettomuustutkimuksiin. Lähdin vastaanotolta e-pillerireseptin kanssa ei mitään jatkoja. '

Siinä sitten taas tuon "tuomion" jälkeen romahdin ja meni hetken aikaa, että varasin seuraavaa gynen aikaa. Silloin oli kulunut seitsemän vuotta raskauden yritystä. Varasin ajan gynekologille, jonka potilaideni (tk) perusteella oli osaava tässä hommassa.

No, hän laittoi meidät lapsettomuushoitoihin keskussairaalaan, ja siellä vuoden verran pyörittiin ilman, että saivat yhtä ainokaista munasolua kypsymään.

Sitten keskussairaalassa viimeisellä käynnillä oli juurikin tämä gynekologi, joka aimmin oli kirjoittanut ehkäisypillerireseptin lapsettomuuden hoitoon. Hän totesi: "Te ette tule koskaan saamaan lasta. "

Me emme tyytyneet tähän. Alle kaksi kuukautta näistä sanoista punktoitiin Tampereen AVA-klinkalla toistakymmentä munasolua siitä ainokaisesta munasarjastani. Siitä', josta ne eivät keskussairaalan polilla saaneet ainoatakaan munasolua kypsymään.

Raskaus sai alkunsa puolen vuoden kuluttua. Me saimme lapsen.

Joo, vaikka tietääkin sen varmaan vaikka ei kerrota. Tai siis niin molemmat ollaan naisia

Itse olen koeputkilapsi ja olen kiitollinen, että mulle on puhuttu aina aiheesta avoimesti, ikätason mukaisesti. Ihan pienenä vanhemmat kertoivat, että toivoivat minua pitkään ja tarvitsivat lääkärin apua minun alulle saamiseen. Teininä sain tarkempaa selontekoa prosessista.

Kun lapsettomuusaihe on aina ollut avointa, osasin itsekin asennoitua, että lapsen saaminen ei ole aina helppoa. Sain myös hyvin tärkeää vertaistukea vanhemmiltani, kun jouduin itse lapsettomuushoitoihin aikuisena. Nyt odotan esikoistani ja todellakin kerron myös hänelle, miten hänet on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä oli huijattu olo jos vanhempani ei olisikaan biologisia vanhempiani!!!

Kyllä meidän koeputkilapsen vanhemmat ovat ihan hänen biologisia vanhempiaan. Vika oli siinä, ettei minulta, äidiltä irronnut munasoluja kuin varsin harvakseltaan.

Tässä sitten käytiin tosin eri gynejen vastaanotolla vuosien mittaan:

Kun kaksi vuotta oli lasta yritetty, otettiin gynen toimesta verikoe ja todettiin, että kyllä munasolu on tässä kuussa irronnut. That´s it.

Kun viisi vuotta oli yritetty, varasin aikaa gynekologille päästäkseni lapsettomuustutkimuksiin. Lähdin vastaanotolta e-pillerireseptin kanssa ei mitään jatkoja. '

Siinä sitten taas tuon "tuomion" jälkeen romahdin ja meni hetken aikaa, että varasin seuraavaa gynen aikaa. Silloin oli kulunut seitsemän vuotta raskauden yritystä. Varasin ajan gynekologille, jonka potilaideni (tk) perusteella oli osaava tässä hommassa.

No, hän laittoi meidät lapsettomuushoitoihin keskussairaalaan, ja siellä vuoden verran pyörittiin ilman, että saivat yhtä ainokaista munasolua kypsymään.

Sitten keskussairaalassa viimeisellä käynnillä oli juurikin tämä gynekologi, joka aimmin oli kirjoittanut ehkäisypillerireseptin lapsettomuuden hoitoon. Hän totesi: "Te ette tule koskaan saamaan lasta. "

Me emme tyytyneet tähän. Alle kaksi kuukautta näistä sanoista punktoitiin Tampereen AVA-klinkalla toistakymmentä munasolua siitä ainokaisesta munasarjastani. Siitä', josta ne eivät keskussairaalan polilla saaneet ainoatakaan munasolua kypsymään.

Raskaus sai alkunsa puolen vuoden kuluttua. Me saimme lapsen.

Kannattaakohan Ava klinikalle hakeutua, jos Helsingissä kehuttu paikka ei ole onnistunut oikein saamaan mitään aikaiseksi...

Olen kertonut miksi sitä pitäisi hävetä kuten joku sanoi?

Vierailija kirjoitti:

Olemme mieheni kanssa päättäneet, että emme aio kertoa. Jos lapsellamme joskus aikanaan on itsellä ongelmia lisääntymisessä, niin sitten todennäköisesti kerrotaan. Eli tilanteen mukaan kerrotaan. Koeputkilapset on nykyään niin yleisiä, että jokaisen lähipiirissä niitä takuulla on (vaikka ei uskoisi/tietäisi). Ja puhumattakaan sitten esim. 20 vuoden päästä..

Miksi ette kerro?

Minusta olisi ehkä jopa hienoa olla koeputkilapsi.

Tottakai aiomme kertoa, kuten senkin miten pitkään ja hartaasti toivottu hän oli. Äidin ja isän parhaista aineksista huolella alkunsa saanut suuri ihme.

Jos lapsi olisi omista soluista koeputkessa hedelmöitetty, mitä häpeällistä sen asian kertomisessa ensinnäkään olisi?

Sen sijaan esimerkiksi vieraan munasolun avulla saadulla lapsella on mielestäni jo täysi oikeuskin saada tietää, ettei hän ole äitinsä biologinen lapsi. Ihminen on yllättävän pitkälle geeniensä tuotos niin pituudesta sairauksiin kuin temperamentista älykkyyteen. Lapsi saattaa alkaa todennäköisesti ennen pitkää kipuilla erilaisuutensa kanssa, vaikkei hän tuntemuksistaan kertoisikaan suojellakseen vanhempiaan. Miten minä olen luonteeltani aivan erilainen? Millainen biologinen vanhempani mahtaa olla? Olenko kuin hän?

Toisekseen geenit eivät ole vain geenejä, vaan lisääntymisen kannalta suvullisella sikiämisellä on se etu, että tiedät välttää parinvalinnassa lähisukulaisiasi. Nyt lapsi saattaa pahimmillaan tietämättään ihastua omaan veljeensä tai siskoonsa. Ja näin saattaa käydä, sillä ihminen kokee luonnollisesti vetoa geneettisesti itseään muistuttaviin, esimerkiksi hyvien ystävien on todettu tutkimuksissa olevan geneettisesti lähellä toisiaan.

Itse en kannata vierailla sukusoluilla lisääntymistä ja syitä on näiden yllä mainittujen lisäksi monia. Käytännössä tällainen vanhemmuus on puoliksi adoptiota, joten miksi ei vain adoptoida, vaan halutaan väkipakolla räätälöidä lapsi muiden geeneillä? Ja vielä valehdellaan lapselle, mikä on sen luokan petos, että ainakin itse vihaisin vanhempiani saatuani vihdoin oikean tiedon, ja pahimmillaan vieläpä kiertotietä.

"isäsi on tämä koeputki"

Vierailija kirjoitti:

Kannatta kertoa jossain 16vuoden paikkeilla ainakin tytöille, niin eivät sitten tee aborttia, jos sattuu huonolla tuurilla tärppäämään. Joos ois nuorena päätynyt keskeytykseen, ja sitten vanhempana ei enää onnistukaan tulemaan raskaaksi, olisihan se kamala tilanne.

16-vuotiaana ei kuulu vielä harrastaa seksiä.

Vastenmielistä! Koeputkilapsi tekemässä koeputkilasta... Ymmärrätkö, että heikko sukusi ei voi jatkua kuin laboratorio-olosuhteissa? Ja haluat vielä saman kohtalon lapsellesi? Ei voi muuta kuin ihmetellä ihmisten vieraantuneisuutta luonnosta.

Olen itsekin koeputkilapsi ja pidän itseäni vajavaisena keinoihmisenä sen takia. Jos en itse saa omaa lasta luonnollisesti, en todellakaan mene labraan hommaamaan muovilapsia. En ole niin itsekäs, että siirtäisin tämän heikkouden eteenpäin lapselleni.

Olet sairas.