Kertoisitko lapsellesi, että hän on koeputkilapsi

Kertoisin, mutta vasta kun lapsi olisi hiukan vanhempi, ehkä 15 vuodesta eteenpäin. Pienempi lapsi saattaisi vaikka toitotella muille, että hänet on tehty koeputkessa. En toki haluaisi kaikkien tietävän ongelmistani tulla raskaaksi.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 19:07"]

Onpa ihmeellisiä vastauksia osa. Jollekin näköjään hedelmöityshoito on valtava häpeä ja yhden mielestä muut miettii ikänsä olivatko toivottuja. Huh. Minusta hedelmöityshoito on keisarinleikkaukseen verrattava apu, josta kerrotaan ihan kiihkottomasti ikätasoisesti. Tiedolla voi olla tai sitten ei ole merkitystä lapsen omalle lisääntymiselle, mutta vähintäänkin se vaikuttaa siihen millaisena maailman ja vanhempansa näkee, mitä esimerkiksi pitää normaalina. Minusta tärkeä tieto. Ihan kuten vaikka se tieto että isällä oli lapsena r-vika. Lahjasukusolut on isompi asia joka pitäisi olla lapsen tiedossa alusta asti, ettei tieto tule järkytyksenä.

Tiedän muuten omalta kohdaltani, että olen saanut alkuni vain muutama kuukausi sen jälkeen kun vanhempani tapasivat toisensa. Ikinä eläissäni en ole pitänyt sitä tärkeänä asiana onko minua suunniteltu ja toivottu vai ei, tärkeää on että minua on rakastettu ja pidetty ihanana lapsena synnyttyäni. Ehkä hedelmöityshoidot läpikäyneellä on tarve ihannoida sitä tapaa merkkinä erityisen kovasti toivotusta lapsesta, vastaavasti voisi myös romantisoida johdatuksena sitä jos se rakastettu lapsi on tullut omia aikojaan vanhempiensa suunnitelmia muuttaen. Minusta ihan sama, joka tapauksessa siinä vaiheessa kun lapsi saa alkunsa, lapsella itsellään ei ole asiaan osaa eikä arpaa eivätkä vabhemmat ole hankkimassa tiettyä lasta, vaan ihan itsenäisistä lähtökohdistaan lisääntyvät. Se alku ei mitenkään määritä ihmistä eikä vanhempien rakkauden määrää.

[/quote]

Miksi sitten koeputkilapset eivät mediassa avaudu siitä, miten heitä ei toivottu - kuten tekevät kymmenet perinteisin menetelmin maailmaan saatetut. Jostain syystä vahinkolapset näyttävät kokevan, että heitä ei rakastettu ja äitikin on joskus mennyt ihann ääneen sanomaan, että "voi kun et olisi koskaan syntynyt".

Esimerkiksi tv-sarja Adoptoidut on aika synkeää katsottavaa: siinä selkeästi adoptiosta traumatisoituneet yrittävät löytää ratkaisua sille, miksi heitä ei rakastettu. Ulkopuolisena voisi kysyä, että miten niin, hehän  saivat uudet rakastavat perheet niiden ihmisten tilalle, joiden elämään nämä lapset eivät sopineet.

[/quote]

Vahingossa yläpeukutin. Olet sekaisin. Jos yhden ohjelman perusteella vedät mielipiteesi adoptoiduista, niin olet senverta typerä, ettet luomulasta edes ansaitse. Sama kun tuomitsisit kaikki blondit tasolle " Kyllä tuo on ihan sekakäyttävä julkisuustyrkky alkoholisti, kuten Johanna tukiainen, kun on blondi tukka ja pinkkiä huulipunaa".  t. adoptoitu

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 20:47"]Kertoisin, mutta vasta kun lapsi olisi hiukan vanhempi, ehkä 15 vuodesta eteenpäin. Pienempi lapsi saattaisi vaikka toitotella muille, että hänet on tehty koeputkessa. En toki haluaisi kaikkien tietävän ongelmistani tulla raskaaksi.
[/quote]

mutta eihän se ole mikään häpeä. Niin vain kävi. Tie oli pitkä, mutta lopputulos ihana!

Tietysti kertoisin. Oon luovuttanut munasoluja ja silloin klinikalla kertoivat että ihan lapsen suotuisan psykologisen kehityksen vuoksi he ohjeistavat vanhempia kertomaan. Miksi ei? Lapselle kuuluu oikea tieto perheestään ja alkuperästään.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 18:40"]

Koeputkilapset tietävät, että he ovat 100% toivottuja. Muut lapset joutuvat koko ikänsä miettimään, toivottiinko heitä sittenkään.

[/quote]

No en ole ikinä edes tullut ajatelleeksi asiaa :), enkä aio miettiä jatkossakaan. Minulla on hyvät vanhemmat. On aivan yhdentekevää,  olinko toivottu vai ei.

Se, että oli toivottu, ei paljon auta koeputkilasta, jos hänen vanhempana esim. alkoholisoituvat ja alkavat kohdella häntä huonosti.

Meidän IVF-vauveli on vasta puolivuotias, enkä tätä asiaa ollut edes miettinyt! Melko varmasti tulemme asiasta hänelle kertomaan jossain vaiheessa. Emme ole olleet tästä asiasta kovinkaan avoimia; vain perheenjäsenet ja muutamat lähimmät ystävät tietävät hoidoista. Siksi tuntuisikin vähän hassulta jos lapsi alkaisi kertomaan näistä asioista päiväkodissa/koulussa tulevaisuudessa. 

Vuonna 2013 4% kaikista Suomessa syntyneistä lapsista oli saanut alkunsa hedelmöityshoidoilla. Luku ilmeisesti on noususuhdanteinen koko ajan. Näin voisi ajatella, että jokaisessa päiväkotiryhmässä ja koululuokassa on keskimäärin vähintään yksi hedelmöityshoidoilla alkunsa saanut lapsi.

Perhesalaisuudet on lapsille vahingoksi. Mielummin riski, että hän puhuu muille kuin riski, että hän saa vahingon sielulleen.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 21:01"]

Tietysti kertoisin. Oon luovuttanut munasoluja ja silloin klinikalla kertoivat että ihan lapsen suotuisan psykologisen kehityksen vuoksi he ohjeistavat vanhempia kertomaan. Miksi ei? Lapselle kuuluu oikea tieto perheestään ja alkuperästään.

[/quote]

no tässä tapauksessa tietysti pitää kertoa! Silloinhan biologinen äiti tai isä on joku muu kuin hän joka on lapsen kasvattanut. Mutta onko lapsen välttämätöntä tietää tehtiinkö hänet äidin ja isin sukusoluilla makuuhuoneessa vai sairaalana laboratoriossa? Lopputulos on kuitenkin sama.

Mun lapset on ivf-lapsia ja se lukee heidän terveystiedoissaan eli ei ole mikään suuri salaisuus. Eikö teillä muilla ole merkitty hedelmöityshoitoja neuvolassa ylös? Mulla lukee neuvolakortissakin, että ivf-raskaus.

En ole ajatellut kertoa. Miksi pitäisi?
Sitten kerron, jos lapsella tulevaisuudessa lapsettomuusongelma tai jos jotenkin muuten tulee aikuisena puheeksi.

T. 3 lasta, joista yksi koeputkessa alkunsa saanut

 Olen kertonut heti kun alkoi keskustelut siitä, millainen olin vauvana eli oisko ollut jotain 2-3 vuotias. Kerroin, että äiti ja isä halusi niin kauheasti lasta ja siihen tarvittiin vähän lääkärin apua äidin ja isän siemenen sekottamiseen ja sitten siemen laitettiin äidin masuun kasvamaan ja sieltä yksi sinnikäs siemen päätti, että minähän en täältä ulos tule vaan tahdon äidin ja isän luokse ja siitä sitkeästä siemenestä tuli kaikkein parasta mitä vanhemmat voi toivoa. Lapsi on 6 v ja erittäin tyytyväinen tarinaan, kuten me vanhemmatkin. Vuosi sitten kuulin jopa keskustelun, missä hän kertoi puistossa, että lääkärit tekee lapsia. hehhe. Pitäisi ehkä vielä kertoa kukista ja mehiläisistäkin...

Tottakai kertoisin! Ei tulisi mieleenkään olla kertomatta. Ihmeellinen ajattelutapa monella täällä, kuin hedelmöityshoidoissa olisi jotain pahaa ja hävettävää.. en ymmärrä.

Lapsettomuus ei periydy! Jos lapsettomuus johtuu huonoista sukusoluista, ei biologisia lapsia saada edes hoidoilla ja siksi se ei voi periytyä!

Ivf-hoidoilla lapsia saaneilla lapsettomuus on johtunut siittiöiden vähäisestä määrästä/huonosta liikkuvuudesta, munajohtimien tukkeumasta yms. asioista jotka eivät sellaisenaan periydy vaan voi johtua elämäntavoista, onnettomuudesta ja sairaudesta.
Tietty tämä mahdollinen sairaus voi periytyä ja vaikeuttaa lapsensaantia, mutta monet esim. endometrioosista kärsivät saavat luomusti lapsia.

Kyllä kertoisin. Meidän vauvamme on saatu inseminaatiolla aikaan, ja siitäkin aion kertoa, vaikka kyseessä on hyvinlievä hoitomuoto joka vastaa käytännössä tehostettua yhdyntää. 

Syy on siinä, että minunkin lapseni voi joskus haluta lapsia. Hänen on hyvä tietää jo alkuun, että vanhemmillensa se on ollut hankalaa, joten osaa asennoitua oikein yritykseen. Toisekseen en ymmärrä miksi pitäisi jättää kertomatta. Jos lapseni kokisi, että hän on tämän vuoksi jollain tapaa erilainen, niin vika olisi kyllä 100% minun kasvatuksessani ja tavastani kertoa asia. Se koeputkessakin hedelmöitetty kun on ihan "normaali" siinä mielessä, että epäkelvoilla sukusoluilla tämä ei onnistuisi edes koeputkessa. Ja epäkelpo yksilö ei kiinnittyisi kohtuun, ja jos kiinnityisikin, niin se ei siellä kestäisi 9kk:n matkaansa, tai tarkemmin sanoen ei kestäisi edes kolmea kuukautta. Koeputkihedelmöityksessä nähdään vain kovasti vaivaa, löydettääkseen ne kelvot solut, ja saatetaan ne yhteen. Tämän kertoisin lapselleni iän mukaisella tavalla: äidillä ja isillä ei ollut kovin monia hyviä soluja, mutta sinä olet yksi ihmekoostumus niistä hyvistä mitä löytyi! :)

Kyllä me kerromme sitten aikanaan. Lapsi on vasta kaksivuotias. Meistä siinä ei ole mitään hävettävää, että olemme turvautuneet lääketieteen keinoihin saadaksemme lapsen. Hän on todella toivottu ja rakastettu. Omista soluista tehty.

En keksi mitään syytä miksi en kertoisi.

Ohis, mutta kun opin lapsena mistä vauvat tulevat, toivoin että olisin koeputkilapsi, koska kuvittelin että se tarkoittaisi etteivät vanhempani olisi harrastaneet seksiä.

[quote author="Vierailija" time="01.04.2015 klo 18:17"]Olen kertonut. Kerroin myös, että he ovat todella odotettuja ja toivottuja. En ymmärrä miksi olisimme salanneet asian.
[/quote]

Meillä sama juttu. Kolme lasta omilla sukusoluilla, mutta mikrohedelmöityksellä. Puhun ästä vapaasti mjillekin, mikäli tulee aihe puheeksi.

En todellakaan häpeä asiaa. Lapsenikin voivat olla aivan varmoja, että ovat erittäin toivottuja ja odotettuja.

Valitettavasti kaikki koeputkilapset eivät olekaan sellaisia, mitä vanhemmat ovat toivoneet. Ikävä kyllä, vaikka niitä siittöitä on pesty ja tehty vaikka mitä, onkin tuloksena ihan tavallisia lapsia, ei mitään superlapsia. Eräs "moderni" pariskunta päätti kertoa kaikille tuttavilleen, että lapsensa tehty koeputkessa ja ollut pakastettuna. No lopulta lapsi ei olekaan niin nätti ja taitava kuin olisi pitänyt "tilauksena tulla". Sitten muokkaillaan oman lapsen kuvia, kun ei kehdata näyttää, että ei se koeputkilapsi ollutkaan sen kummempi kuin muutkaan. Ihan samanlaisia vikoja kuin muillakin. Itse säälin kyseistä lasta. Siksi, että lapsi on todellakin silmätikkuna siksi, kun "modernit" vanhemmat ajattelivat sen kertoa kaikille. 

Itse en haluaisi olla koeputkilapsi. Inseminaatio on ihan ok. Mutta lasimaljalla tehty ja vielä pakkasessa odottamassa, milloin saa tulla, vai jääkö käyttämättä. Ei. Siinä on liikaa manipulaatiota, ettei lapsi enää ole se luonnonlapsi.

Hedelmöitysklinikat tietysti puolustavat vahvasti koeputkihedelmöitystä. Mutta siellä on "oma lehmä ojassa". Siis, miksiköhän on niin kalliita hoitoja? Niihin kalliisiin hoitoihin sitten mennään manipuloimaan ihmisenalkuja. 

Mitä, jos alkioita on useita? toine on vaikka 10vuotta pakastettuna. Kysyy vanhemmiltaan joskus, että miksi hän jäi toiseksi vaihtoehdoksi odottamaan 10vuotta, miksi vanhempi sisarus valittiin ensin? Nämä on sellaisia kysymyksiä, että onneksi säästyn niiltä. 

Minun äitini kertoi minulle kun olin jo teini (varmaan jotain 17-18 v.). En siis ole lahjasoluista syntynyt kuitenkaan. Minusta tämä on tärkeää, koska se saattaa olla perinnöllistä, ja siksi hyvä tietää jo ihan oman terveyden kannalta.