Lue keskustelun säännöt.
Perheenisän eropohdintoja
23.03.2015 |
Olemme seurustelleet viisitoista vuotta ja meillä on kaksi lasta, 8v tyttö ja 4v poika. Lapset ovat terveitä ja reippaita, varmasti arvokkaimpia asioita meille molemmille. Olemme keskipalkkaisissa melko turvatuissa töissä eikä materiaalisessa elintasossa ole valittamista. Jaamme kotityöt ja perheessämme arki sujuu hyvin. Meillä ei ole suuria ristiriitoja lasten kasvatuksessa tms.
Viimeisen parin vuoden aikana olen ollut jatkuvasti ihastunut johonkin ulkopuoliseen naiseen, niin taas jälleen. En ole koskaan pettänyt puolisoani. Pohdin jatkuvasti avioeroa, lasken lainalaskurilla asumiskuluja, luen kokemuksia eri lasten hoitomuodoista jne.
Omasta näkökulmastani syynä on vaimoni jumittuminen lähes yksinomaan äidiksi toisen lapsemme syntymän jälkeen. Tarjoan hänelle omaa aikaa, meillä on sukulaisia ja tuttavia jotka voivat hoitaa lapsia. Hän ei anna minulle lainkaan hellyyttä oma-aloitteisesti arjessa eikä koskaan tee aloitetta seksiin. Seksi on mennyt yksipuoliseksi ja kokeilunhaluttomaksi ja samalla seksikerrat ovat harventuneet merkittävästi. Teen aktiivisesti kotitöitä, tarjoan omaa aikaa, järjestelen silloin tällöin pikku yllätyksiä. Vaimoni ei koskaan tee niin, itse asiassa kun alan miettimään niin seurustelun alkuaikojen jälkeen hän ei ole koskaan tehnyt niin.
Pyrin keskustelemaan asiasta ja hän vetoaa vaan että suhteet muuttuvat ajan myötä ja arki on tärkeintä. Kavereille ja sukulaisille löytyy spontaanisti aikaa ja energiaa. Vaimoni on älykäs ja energinen ihminen.
Mietin kovasti olisinko onnellisempi yksin lasten kanssa kuin yksin toisen aikuisen kanssa lasten kanssa. Olen ehkä luovempi, spontaanisempi, romanttisempi ja seksuaalisempi kun taas vaimoni on tiukan järjestelmällinen. Aluksi hänen noihin ominaisuuksinsa ihastuin, vuosien ajan on tuntunut että nämä erot vievät meitä eri suuntiin.
Toivon elämääni romantiikka, seksiä, spontaanisuutta. Suurin este ajatuskulussani on lapset, haluaisin että heillä on ehjä koti ja toisaalta kun miehenä todennäköisin kohtalo olisi joko tapaamisoikeudet tai korkeintaan viikko-viikko järjestelmä minulta katoaisi merkittävä osa noiden pienten ilopillerien elämästä.
Onko jollain kokemusta vastaavasta? Saammeko parisuhteen muokattua tyydyttäväksi? Mitä se vaatii? En ole täydellinen minäkään, vaikka toki tuon asioita esille omasta näkökulmastani. Olenkohan omaa elämänkriisiäni ulkoistamassa avioerolla?
m37
Kommentit (88)
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:07"][quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:04"]
Iajn ekana. Oletko sanonut nämä asiat vaimollesi. Jos et. Syy on siinä.
[/quote]
Lainaus ensimmäisestä viestistä: "Pyrin keskustelemaan asiasta ja hän vetoaa vaan että suhteet muuttuvat ajan myötä ja arki on tärkeintä."
[/quote]
Niin, pyrit. Mutta puhutko suoraan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko vaimo masentunut tai uupunut? Molemmat laskevat vietin lähes nollaan.
Ihmeellisiä vastauksia olet ap saanut...eli kun nainen pitää lasten saannin jälkeen miestä itsestään selvyytenä, kumppani ei saa hellyyttä, läheisyyttä tai muutakaan emotionaalisesti merkittävää toiselta, niin sellaista se nyt vain muka on ja sellaista arjen pitäisikin olla?! Että näin se menee jokaisessa normaalissa parisuhteessa, vuosien myötä ollaan vaan kämppiksiä, joiden yhteiset hetket liittyy ainoastaan lapsiin. Kuulostaa ihan hirveältä, minä olisin todella onneton tuollaisessa suhteessa...ja minä olen nainen! Tottakai se villi kiihko jää, mutta että kaikki kumppanuus loppuisi, kaikki hellyys ja muu jäisi ja sitten vain eletään saman katon alla? Ihan kauheaa, en ikinä suostuisi tuohon!
*
Ehdota ap parisuhdeterapiaa ja sanot tiukasti vaimollesi, ettet ole onnellinen. Olette vain kämppiksiä eikä suhteessanne ole enää mitään järkeä. Onnettomuus heijastuu myös lapsiin.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:16"]
Näitä provoja riittää. Yhteistä näille on se, että mies tekee kaiken tai vähintään puolet, mutta naista ei kiinnosta.
[/quote]
Juu, mies kertoo omaan elämäänsä liittyvästä epäkohdasta/kohdista = provo.
Nainen tekee saman = lauma ämmiä huutamassa kilpaa kuinka miehet on paskoja.
Ota pää pois omasta perseestäsi, oi Pyhä Vulva!
[/quote]
Älä uhriudu. Näyttää jotenkin todella vastenmieliseltä.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:33"]Mies voi olla sekä miehekäs että huomioiva, ja tehdä kotitöitä olemalla lössykkä.[/quote]
Niin voi, mutta jos miehen täytyy yrittää olla jotain muuta kuin on, se on lopun alkua. Harvoinpa perhekeskeiset ja lapsilleen omistautuneet miehet pystyvät samaan aikaan olemaan meneviä ja dynaamisia itsenäisyyden edustajia. Aitoja rooleja mahtuu elämään vain rajallinen määrä, muu on näyteltyä.
[/quote]
Minusta kun kuulostaa että ap nimenomaan nyt esittää roolia, ja on turhautunut kun se ei auta. Sitä tuo erinäistä hommien ja toimintojen luettelu kuulosti - olen kokeillut tätä ja tätä ja ei auta. Jos nuo tulisivat luontaisesti, ei hän varmaan edes hoksaisi niitä luetella, näin itse ajattelen. Eli roolia hän esittää nytkin, mutta on valinnut ihan väärän. Ehkä siellä alla olisi se miehekkäämpi persoona - ehkä vaimokin heräisi, jos mies lopettaisi sen palvelun (yhäkään en sano etteikö kotityöt olisi molempien hommaa), löisi kuvainnollisesti nyrkin pöytään ja sanoisi että nyt loppuu tämä paska, nyt lähdetään etsimään parannusta tai sitten erotaan. Ei vaan uikuttaisi hiljaa ja kokeilisi taas uusia miellyttämiskeinoja. Miehekäs mies pitää puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ilmeisesti miettinyt paljon eri vaihtoehtoja, kun mainitsit nuo lasten hoitosysteemitkin. Oletko sen sijaan miettinyt muilta, millaista elämä eron jälkeen olisi. Kaipaat romantiikkaa ja seksiä, mutta onko niitä ns. oven takana?
En todellakaan nyt kehota heittämään elämäänsä hukkaan rakkaudettomassa suhteessa, jos niin on. Mutta jos rakkautta on yhtään jäljellä, niin teillä on kaikki mahdollisuudet löytää toisenne uudestaan.
Ihastumiset on ihastumisia, niillä ei kannata tilannetta nyt sotkea, jos yhtään on halua asioita vielä selvittää.
Minä ehdottaisin, että kirjoittaisit vaimollesi kirjeen. Kerrot tunteesi. Ei tarvitse eritellä, milloin olet imuroinut tai tiskannut. Muistele hyviä aikoja, kehu, ole avoin ja myös rehellinen. kerro, että mietit vaihtoehtoja.
Vaimosi ei ole ajatusten lukija. Oletko puhunut vaimollesi miltä sinusta tuntuu? Parien suurin ongelma on aika usein kommunikaation puute. Toki puhutaan arkisista asioista mutta ei uskalleta puhua niistä kaikkein syvimmistä tärkeistä asioista (tunteet, toiveet yms.)
Kuulostaa siltä, että teillä on selvästi vahvoja persoonallisuus eroja. Parinmuodostuksessa on pitkään pohdittu mikä on "onnellisen" parisuhteen salaisuus. Toiset sanovat, että samankaltaisuus (sukulaissieluisuus) vetoaa, kun taas toiset vannovat vastakohtien vetovoimaan.
Naisesi kuulostaa harkitsevalta, järjen ja logiikan ihmiseltä. Sinä taas kuulostat siltä, että olet se suhteenne tunteellisin osapuoli (mikä siis ei ole huono juttu) mutta samalla olet myös spontaani, jota taas naisesi ei välttämättä ole ( kuvauksesi mukaan). Kaikki eivät pidä yllätyksistä ja ainakin itse harkitsevana ihmisenä tarvitsen aikaa sopeutua ja sulatella ajatusta. Esim. Jos mieheni yks kaks ilmoittaisi järjestäneensä kylpyläviikonlopun, niin tällaiselle harkitsevalle ja "hitaasti lämpiävälle" ihmiselle se ei välttämättä kuulosta niin hyvältä ajatukselta, kuin miten järjestelijä sen oli ajatellut.
Ihmiset ovat erilaisia ja temperamentit ovat erilaisia.Parisuhteen alussa sokea rakkaus on se kantava voima. Mutta mitäs tehdään kun se muuttuu ja arki astuu parisuhteeseen, ja ongelmat alkavat kasautua, eikä niistä uskalleta puhua?
Eräs hyvä työkalu itsensä ja partnerinsa ymmärtämiseen on ainakin meille ollut MyerssBriggs in persoonallisuustesti tai The Big five .
Meille siitä ainakin oli iso apu ,kun ymmärtää miten itse ajattelee ja miten toinen ajattelee, toimii ja miksi näin.
Esim. vahvasti järjen ja logiikan ihminen ei välttämättä osaa ottaa huomioon vahvasti tunteellisen puolisonsa tarpeita huomioon. Toisin kuin luullaan, naiset eivät aina ole näitä parisuhteen tunteellisempia osapuolia.
Meillä parisuhteen kantava voima on ollut tuo sukulaissieluisuus, jota tunsimme jo suhteen alkumetreillä. tämän vahvisti myös tämä mbti-testi. Ainut poikkeava ero meillä on se, että itse olen enemmän introvertti ja mieheni ektrovertti.tämä kuitenkin toimii sillä mieheni ei pahastu, kun tarvitsen omaa aikaa, vaan ektroverttinä hän kyllä keksii ajankulua sillä aikaa kun minä nautin ylhäisestä yksinäisyydestäni" akkujani "lataillen. Muut pregerenssit meillä ovat samat.Olemme molemmat järjen ja logiikan ihmisiä ja harkitsevina ihmisinä tuollaiset spontaanit yllätykset eivät ole kummankaan mieleen.
MBTI kuten muutkin persoonallisuustestit ovat kuitenkin vain suuntaa antavia eikä niitä pidä ottaa liian vakavasti mutta parhaimmillaan se auttaa ymmärtämään erilaisia ihmisiä ja sitä miksi toisten kanssa synkkaa heti ja joidenkin kanssa ei vain koskaan pääse samalle aallonpituudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:43"]Miehekäs mies pitää puolensa.[/quote]
Ei ole olemassa sellaista yksiselitteistä käsitettä kuin miehekäs mies. On olemassa erilaisia persoonia. Jotkut ovat sovittelevampia kuin toiset. Jotkut tahtovat kriisiyttää pienetkin asiat. Ammattilaiset kai yleensä ovat sitä mieltä, että oman puolen pitäminen kumppani haastamalla on huono vaihtoehto. Riidat harvoin parantavat yhteiselämän ilmapiiriä.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:34"]Pariterapeutti jatkaa...
Tosiaan, ajatelkaapa itse jos kumppani yhtäkkiä opettelisi puhumaan kiinaa. Kävisi aktiivisesti kurssilla, hankkisi puheopetusta, googlaisi opetusvideoita ja yksinkertaisesti osaisi neljän kuukauden kuluttua käydä jonkuntasoista keskustelua lähiravintolanne kiinalaisen kokin kanssa.
Seisoisit vieressä, etä ymmärtäisi sanaakaan kun he naureskelevat.
Tämä on ihan vaan esimerkki. Mitä tunteita sinussa heräisi, kun vuosia tuntemassasi ihmisessä olisi jotain uutta ja jännittävää?
Ja käännän tätä vielä...mitä jos sinussa itsessäsi olisi jotain uutta ja jännittävää.
[/quote]
Anteeksi vain, mutta voi luoja mitä puppua! Antaisitko sinä saman neuvon naisellekin? Ihan naisena sanon tämän, että joillakin kanssasisarilleen on vakavia ongelmia reaaliteettien kanssa, kun miehen pitäisi kaikessa tasa-arvossaan olla lisäksi joku naisen viihdyttäjä ja salaperäinen naamiomies. Kyllä parisuhteessa MOLEMPIEN osapuolten pitää kilvoitella siinä, että olisi mahdollisimman hyvä toista kohtaan, ei niin, että mies tekee kaiken ja nainen korjaa kuningattarena potin! Kyllä se kuuluu ihan molempien osapuolten hommaan soutaa sitä yhteistä venettä (kuten joku toinen täällä osuvasti kirjoitti), eikä niin, että toinen joutuu maanittelemaan kumppaniaan ties millä pelletempuilla laiturilta veneeseen. Hitto, meillä naisillakin on vastuu suhteessa, myös meidän pitää kantaa kortemme kekoon ja miettiä, mitä minä voin tehdä, jotta kumppanini olisi onnellinen ja tyytyväinen suhteeseemme! Se on kahden kauppa, ei niin, että toinen tekee kaiken ja yksi korjaa potin liikauttamatta evääkään. Jösses!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä nyt on vakavan keskustelun paikka. Jos muutosta ei tapahdu, niin ilman muuta ero on oikea vaihtoehto. Mutta ensin täytyy tosissaan yrittää ja myös saada se toinen osapuoli ymmärtämään että vaihtoehtoina on muutos tai ero. Jos useiden keskustelujen ja yritysten ja ehkä myös pariterapian jälkeen sama vaan jatkuu niin ei kannata jäädä suhteeseen.
Ei se teidän suhde ainakaan pettämisestä tai muihin ihastumisista parane. Eikä todellakaan sillä että jäätte vaan lasten takia ja katsotte tilannetta sitten 10 vuoden kuluttua.
Nainen pitää miestään itsestäänselyytenä = Miehen vika kun ei ole miehekäs ja harrasta ja ole alfa.
Nainen harrastaa ja "tuulettuu" = Jo oli aikakin, naiset ovat liikaa vastuussa lapsistaan.
Mies on miehekäs, harrastava alfa = Kusipää narsisti , joka ei välitä perheestään.
Mies pitää naistaan itsestäänselvyytenä = Kusipää narsisti, joka ei välitä perheestään.
Nainen joka ei huomoi parisuhteessa miestään = Uupunut, masentunut, hormonit.
Mies joka ei huomioi parisuhteessaan naistaan = Kusipää narsisti, joka ei välitä naisesta.
Huomaatteko mikä kaava tässä toistuu? Listaa voisin jatkaa loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuo kovin reilulta kuulosta. Pari kysymystä/vinkkiä:
- onko vaimollasi hormonaalinen ehkäisy? Ainakin minusta ja monesta muusta se on tehnyt haluttoman hirviön. Etsi netistä esim "ehkäisytietokone" (Lady comp ja Pearly)
- kuvittele, että olette juuri aloittaneet seurustelun - ja kohtele vaimoasi kuin uunituoretta tyttökaveria. Kipinät alkavat lennellä!
T. 40 v. onnellinen (ja himokas) neljän äiti ja aikaansaavan, huolehtivaisen miehen vaimo
Hienoa pohdintaa. Näyttäisitkö (edes muokattuna) tuon teksisi vaimollesi? En ehkä tarpeettomasti loukkaisi kertomalla muista ihastuksista ellei teillä ole ollut tapana, mutta muuten. Tekstistä huokuu arvostus vaimoasi kohtaan, mutta keskiönä siinä on mielestäni vaimosi ja sinun tarpeiden kohtaamattomuus, jolle etsit ratkaisua. Tekstimuodossa se voi herätellä vaimosi tajuamaan asian vakavuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aijai kyllä minunkin korvaan särähti tuo ap:n "prinsessan" palveluus. Mikä ihme siinä on, että jos mies osallistuu kotitöihin ja arjen pyörittämiseen, niin se on ihan huikeaa, mutta naiselta sama suoritus on vain välttävää.
Muuten ap:llä ihan järkevää pohdintaa. Uskoisin sinun oireilevan muuttunutta elämäntilannetta ja ehkä ikääsi. Jos vaimosi ei ole olemassaan spontaani, niin hänen kanssaan voisi toimia parhaiten joku hyvissä ajoin sovittu yhteinen meno. Millaisesta tekemisestä te molemmat voisitte nauttia yhdessä?
Miten teillä käytännössä jakautuu lasten hoitovastuu? Nousetko sinäkin tarvittaessa yöllä mikäli lapsi herää. Kuka pakkaa lasten tavarat matkalle mukaan? Kuka huolehtii esimerkiksi kyläillessä ja reissuilla lasten ruokailuista, vessatauoista yms? Nämä vaikuttaa paljon siihen, miten spontaani voi olla. Meilläkin mies on esimerkiksi paljon spontaanimpi lähtemään kaupungille, reissuun jne, mutta saattaa esimerkiksi unohtaa vauvan hoitolaukun ja haalarin matkasta. Minä olen se kuka näistä huolehtii, ja siksi en ole niin spontaani.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:27"]
Ei ole vaikeaa tehdä naista onnelliseksi...
Tarvitsee vain olla:
1. ystävä
2. kumppani
3. rakastaja
4. veli
5. isä
6. opettaja
7. kasvattaja
8. rippi-isä
9. uskottu
10. kokki
11. mekaanikko
12. asentaja
13. sähkömies
14. kuljettaja
15. kantaja
16. siivooja
17. hovimestari
18. hydraulikko
19. puuseppä
20. malli
21. sisustusarkkitehti
22. seksologi
23. psykologi
24. psykiatri
25. psykoterapeutti
Myös luonteenpiirteet ovat tärkeitä. Tarvitsee vain olla:
1. miellyttävä
2. urheilullinen mutta
3. älykäs mutta
4. voimakas
5. hyvätapainen mutta
6. luja mutta
7. lempeä
8. herkkä mutta
9. päättäväinen mutta
10. romanttinen mutta
11. miehekäs
12. vitsikäs ja
13. iloinen mutta
14. vakavasti otettava ja
15. arvokas
16. rohkea mutta
17. nallekarhu mutta
18. energinen
19. huolehtiva
20. luova
21. idearikas
22. taitava mutta
23. vaatimaton ja
24. ymmärtäväinen
25. elegantti mutta
26. johdonmukainen
27. lämmin mutta
28. viileä mutta
29. intohimoinen
30. suvaitsevainen mutta
31. periaatteellinen mutta
32. kunniallinen ja
33. jalo mutta
34. käytännöllinen ja
35. pragmaattinen
36. oikeudenmukainen mutta
37. valmis tekemään hänen vuokseen mitä tahansa (esim. pankkiryöstön) eli
38. epätoivoinen (rakkaudesta) mutta
39. hillitty
40. charmikas
mutta
41. pysyvä ja
42. uskollinen
43. valpas mutta
44. haaveileva mutta
45. kunnianhimoinen
46. luotettava ja
47. kunnioitettava
48. valmis uhrauksiin ja, ennen muuta,
49. maksukykyinen.
Samaan aikaan miehen on kiinnitettävä huomiota siihen, että hän:
a) ei olisi mustasukkainen, mutta kuitenkin kiinnostunut
b) tulisi hyvin toimeen sukunsa kanssa, muttei kuitenkaan uhraisi sille enempää aikaansa kuin ko. naiselle
c) antaisi naiselle vapautta, mutta osoittaisi kuitenkin huolenpitoa ja olisi kiinnostunut siitä, missä nainen on ollut ja mitä tehnyt
d) pukeutuisi elegantisti, mutta olisi kuitenkin valmis kantamaan naista polvillaan kurassa ja menemään parvekkeen kautta sisään, jos hän on unohtanut avaimensa, tai ottamaan kiinni ja mukiloimaan varkaan, joka on ottanut hänen laukkunsa, jossa oli niinkin elämälle välttämättömiä asioita kuin peili ja huulirasva.
On tärkeää olla unohtamatta hänen:
1. syntymäpäivïään
2. nimipäiviään
3. hääpäivää
4. ensimmäisen suudelmanne vuosipäivää
5. kuukautisiaan
6. hammaslääkäriaikaansa
7. vuosipäiviään
8. parhaan ystävänsä ja lempitätinsä syntymäpäiviä.
Valitettavasti täydellisinkään edellämainittujen ohjeiden noudattaminen ei takaa menestystä. Nainen saattaa nimittäin väsyä ihanteellisen miehen läsnäoloon elämässään ja kokea olevansa hänen dominoimansa ja siksi karata ensimmäisen kohtaamansa kitaransoittajan kanssa.
Ja nyt mitalin toinen puoli. Miehen tekeminen onnelliseksi on huomattavasti vaikeampaa. Se johtuu siitä, että mies tarvitsee:
1. seksiä ja
2. ruokaa
Pääosa naisista kokee nämä miesten korkealentoiset vaatimukset äärimmäisen orjuuttaviksi. Niiden tyydyttäminen käy yli heidän voimiensa.
Johtopäätös:
Sopusointuinen yhteiselämä on helppo saavuttaa, kunhan miehet lopultakin ymmärtäväisivät t, että heidän on rajoitettava omia, kohtuuttomia vaatimuksiaan!
[/quote]
Tämä oli hauska! Kekseliästä ja aika tottakin:) Mitä miehen tulee olla...... Ne on varmaan ne hormonit.
Teillä ei ole seksuaalista jännitettä koska ette ole selvästi mies ja nainen vaan liian samanlaisia, teette molemmat samoja asioita, kotityöt, lastenhoito, harrastukset. Järkisuhteessa ajaudutaan yhteen koska sovitaan paperilla toisille, on samanlaiset mielenkiinnon kohteet jne. mutta kemia puuttuu. Se ei ole sinun vaimon syy eikä sinun syy eikä se muutu millään tekemisellä. Se puuttuu siksi ettei kaksi samanlaista magneetin päätä vedä toisiaan puoleensa. Mitä voitte sille tehdä, ette mitään. Jos on muutoin hyvä suhde ja toinen on hyvä kaveri, kannattaako sitä suhdetta nyt katkaista kun lapsetkin kuvioissa.
http://www.mtv.fi/lifestyle/tunteet/artikkeli/mika-on-vetovoiman-salaisuus-psykologi-vastaa/3402464
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 12:49"]
jos rakastaisit kaikella muulla ei olisi mitään merkitystä kuin vain haluaisit olla hänen kanssa.
[/quote]
Kukaan ei voi olla näin naiivi.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:34"]Pariterapeutti jatkaa... Tosiaan, ajatelkaapa itse jos kumppani yhtäkkiä opettelisi puhumaan kiinaa. Kävisi aktiivisesti kurssilla, hankkisi puheopetusta, googlaisi opetusvideoita ja yksinkertaisesti osaisi neljän kuukauden kuluttua käydä jonkuntasoista keskustelua lähiravintolanne kiinalaisen kokin kanssa. Seisoisit vieressä, etä ymmärtäisi sanaakaan kun he naureskelevat. Tämä on ihan vaan esimerkki. Mitä tunteita sinussa heräisi, kun vuosia tuntemassasi ihmisessä olisi jotain uutta ja jännittävää? Ja käännän tätä vielä...mitä jos sinussa itsessäsi olisi jotain uutta ja jännittävää. [/quote] Anteeksi vain, mutta voi luoja mitä puppua! Antaisitko sinä saman neuvon naisellekin? Ihan naisena sanon tämän, että joillakin kanssasisarilleen on vakavia ongelmia reaaliteettien kanssa, kun miehen pitäisi kaikessa tasa-arvossaan olla lisäksi joku naisen viihdyttäjä ja salaperäinen naamiomies. Kyllä parisuhteessa MOLEMPIEN osapuolten pitää kilvoitella siinä, että olisi mahdollisimman hyvä toista kohtaan, ei niin, että mies tekee kaiken ja nainen korjaa kuningattarena potin! Kyllä se kuuluu ihan molempien osapuolten hommaan soutaa sitä yhteistä venettä (kuten joku toinen täällä osuvasti kirjoitti), eikä niin, että toinen joutuu maanittelemaan kumppaniaan ties millä pelletempuilla laiturilta veneeseen. Hitto, meillä naisillakin on vastuu suhteessa, myös meidän pitää kantaa kortemme kekoon ja miettiä, mitä minä voin tehdä, jotta kumppanini olisi onnellinen ja tyytyväinen suhteeseemme! Se on kahden kauppa, ei niin, että toinen tekee kaiken ja yksi korjaa potin liikauttamatta evääkään. Jösses!!
[/quote]
Et nyt ymmärrä, että ap ei voi muuttaa vaimoaan. Hän voi kuitenkin etsiä omaan elämäänsä jotain uutta.
Miettiiköhän mieheni samanlaisia asioita? Kaikki muu osuu aika hyvin yhteen, paitsi että minun mieheni ei tee puolia kotitöistä. Voi tietysti olla, että hän ajattelee tekevänsä puolet.
Tiedän olevani passiivinen rakkaudenosoituksissa ja se johtuu siitä, että rakkaus on suurelta osalta lopussa. Pieni osa tunteista on vielä tallella ja syvä rakkaus yhteisiin lapsiin. Tunnen kumppanuutta, yhteinen matkamme on kestänyt jo kohta 20 vuotta. Meidän perhe, me vastaan muu maailma. Intohimosta on kuitenkin jäljellä vain ripaus.
En minä niin halunnut, suunnittelin tasa-arvoista parisuhdetta, jossa syvä rakkaus kantaa kriisien yli. Nyt kriisit saavat minut käpertymään syvemmälle itseeni.
[quote author="Vierailija" time="23.03.2015 klo 13:33"]Mies voi olla sekä miehekäs että huomioiva, ja tehdä kotitöitä olemalla lössykkä.[/quote]
Niin voi, mutta jos miehen täytyy yrittää olla jotain muuta kuin on, se on lopun alkua. Harvoinpa perhekeskeiset ja lapsilleen omistautuneet miehet pystyvät samaan aikaan olemaan meneviä ja dynaamisia itsenäisyyden edustajia. Aitoja rooleja mahtuu elämään vain rajallinen määrä, muu on näyteltyä.