Lue keskustelun säännöt.
Ero - miten selviän tästä?
02.02.2015 |
Olemme olleet yhdessä 13 vuotta ja nyt eroamme. Syitä en jaksa tässä eritellä. Meillä on kaksi lasta ja ihana, uusi omakotitalo Helsingissä.
Miten nyt? En pysty nukkumaan, olen aivan lohduton ja hysteerinen. Miten tästä selviää? Muita vastaavassa tilanteessa?
Mies haluaisi, että pitäisimme talon, jossa lapset asuisivat. Itse me vanhemmat asuisimme vuoroviikoin pienessä vuokra-asunnossa ja vuoroviikoin lasten kanssa. Näin lapsilla säilyisi yksi koti.
Onko sinulla kokemusta tällaisesta järjestelystä?
Miten täsä tuskasta selviää? Miten saan työt tehtyä? Unilääkkeet ainakin tarvitsen. Pitäisikö jostsin ahdistuslääkityksestä etsiä apua? Elämä on romahtanut täysin.
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 09:44"]
Onko ero lopullinen? Olin ite samassa tilanteessa kesällä. Jotenkin asiat vaa loksahti ja saatiin asiat kuntoo. Lasten takia. En halua lapsista köyhiä avioerolapsia
[/quote]
Hyvä sulle. Mun lapsista ei erossa tullut köyhiä avioerolapsia, vaan iloisia, normaalia elämää eläviä vanhempiensa lapsia. KOska ennen eroa me vanhemmat voimme todella huonosti ja oli paljon ongelmia, lapsetkin voivat. Eron aikana selvitimme ongelmia, mutta ei tullut mieleenkään enää jatkaa yhdessä. Eron aiheuttama taloudellisen tilanteen heikkeneminen ei näy lasten elämässä juuri mitenkään. Se näkyy siinä, että me vanhemmat tingimme omissa menoissamme ja joudumme suunnittelemaan ja laskemaan elämää eri lailla kuin ennen. Lapseni ovat mulle useaan kertaan sanoneet kuinka elämä tuntuu nyt paljon paremmalta kuin ennen. Ei kannata omia ennakkoluulojaan niin toisten kiusaksi levitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 09:44"]Onko ero lopullinen?
Olin ite samassa tilanteessa kesällä. Jotenkin asiat vaa loksahti ja saatiin asiat kuntoo. Lasten takia. En halua lapsista köyhiä avioerolapsia
[/quot[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 09:44"]Onko ero lopullinen?
Olin ite samassa tilanteessa kesällä. Jotenkin asiat vaa loksahti ja saatiin asiat kuntoo. Lasten takia. En halua lapsista köyhiä avioerolapsia
[/quote]
Samoin täällä, oli pakko miettiä elämää lasten eikä omasta näkökulmasta. Meilläkin iso uusi talo, se vanhuuteen asti rakennettu. Ja mies päätti pettää, ei siis ollut suhde vaan kertapano. Mietin ja mietin , olin jo hakemassa eroa. Mies rukoili anteeksiantoa.
Mies sanoi että jos erotaan hän haluaa viikko-viikko systeemin. En kestäisi olla lapsista erossa! Talokin olisi pitänyt myydä koska kummallakaan ei olisi ollut rahaa lunastaa sitä yksin eli lapsille olisi tullut kaksi uutta kotia lisäksi.
Jäin avioliittoon. Lapsilla on hyvä olla. Koti ja koulu säilyivät, samoin kaveripiiri. Minultakaan ei viety kotia, onhan talomme myös minun koti. Ajattelen asiasta niin että oman ja lasten hyvinvoinnin takaamiseksi jotkut joutuvat elämään idarimiesten kanssa, se on minunkin kohtaloni. Avioliitto ei ole voimassa kuin toistaiseksi, voin tarvittaessa ottaa eron kun lapset muuttavat pois kotoa.
Voitko ap kertoa eron syyn, voisiko liittoa jatkaa? Edes siihen asti kun lapset muuttavat pois kotoa?
Meillä on juuri tuo ap:n kuvaama asumisjärjestely. Lasten parasta siinä mietimme, nuorin oli eron tullessa vasta vajaa kaksi. Perheterapeuttimme myös tuki päätöstä jossa vanhemmat vuorottelevat. Toki tämä ei ole loppuelämän ratkaisu, mutta antaa lapsille aikaa kasvaa.
Järjestely on toiminut ihan hyvin. Vuokra-asunnossa on molemmille omat huoneet joten ei tule fiilistä että astuisi eksän reviirille ja "kotiviikolla" arki pyörii kuten ennenkin, tosin ilman toista vanhempaa. Lapset on sopeutuneet hyvin. Tämä järjestely vaatii asiallisia ja hyviä välejä vanhemmilta ja että pystyy kunnioittamaan eksän yksittisyyttä. Minulle ei kuulu ketä hän tuo luokseen kummassakaan paikassa eikä hänelle minun vieraat. "Matkalaukkuelänä" ei ole vielä ainakaan rasittanut, koen että aikuinen kestää sen paremmin kuin lapsi.
Tsemppiä ap!
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 13:45"]
http://www.hs.fi/elama/a1377065125462?jako=53a2068c5353262a636b5ec2593afe51&cmp=nl-220813
[/quote] Tämä on erittäin hyvä artikkeli erosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa auttaa lapsiasiassa, koska erosin lapsettomana. 25 vuoden suhteesta tosin.
Hae ensihätään rauhottavia ja nukahtamislääkettä. Saat levättyä, vaikkakin keinotekoisesti. Pitkä ahdistus voi lauetessaan suistaa masennukseen.
Vaikka tuntuu mahdottomalta,'liikunta tosiaan auttaa.
Karsi kaikki turhat velvollisuudet, vähennä kaikkea mikä ei tuo nautintoa. Olet toipilas.
Vietä kivaa aikaa lasten kanssa, luovu siivousrutiineista tms pakollisesta jos ahdistaa. Palkkaa siivooja, lastenhoitaja, osta valmisruokaa. Vuosi tai kaksi näin että keskityt täysin oman pään kasassa pitämiseen voi maksaa tulevaisuudessa itsensä takaisin. Myös lasten hyvinvoinnissa.
Tärkein: Mene terapiaan. Kerran viikossa tunti ihmisen kanssa joka onbtäysin omistautunut sinulle ja jolle voit purkaa kaiken, auttaa jaksamaan seuraavan viikon.
Varaudu siihen että vuosi tai kaksi on vaikeaa. Kirjoita päiväkirjaa niin huomaat edistymisen, vaikka arki tuntuisi yhtä raskaalta.
Voimia, sinä selviät koska minäkin selvisin. Dn olisi nimittäin uskonut, mutta nyt olen onnellinen <3
Hyvä asia tossa on että ainakin mies näyttää ajattelevan lasten parasta. Meillä meni vähän toisin eikä mies ajatellut kun itseään ja uutta naistaan ja mut ja lapset lempattiin. Kyllä sä selviät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollainen ole hyvä järjestely pidemmän päälle. Meillä mies jäi vanhaan kotiin ja minä hommasin oman. Lapset vuoroviikoin. Hyvin on mennyt. Tsemppiä. Mulla mies petti ja jätti 1.5 v sitten. Olin ihan rikki. Nyt olen löytänyt uuden rakkauden
Eiköhän se ole parempi aloittaa omat elämät. Kuulostaisi aikmoiselta vankilalta, kyttäämiseltä ja pompottelulta järjestely, jossa kodit on edelleen jaettu, mutta suhdetta ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän joitakin joilla toimii hyvin. Nostan aina hattua ihmisille, jotka ajattelevat erossa lasten parasta.
Missä Helsingissä on UUSI omakotitalo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa hyvältä järjestelyltä aluksi, voitte vaikka sopia että vuoden kuluttua sitten katsotte tilannetta uudestaan.
Mä olen samassa tilanteessa osapuilleen ja kamalaahan tää on ollut. Kyllä mä menin lääkäriin ja kerroin hyvinkin suoraan että pitkähkö ihmissuhde päättyi, ei saa nukuttua eikä syötyä. Sain kuurin ja olo helpottaa vähän. Myös tuskasta puhuminen on äärimmäisen tärkeää ja auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkujärkytykseen lääkkeitä. Opamoxia ja melatoniinia. Hienoa jos pystytte hoitamaan eron puheväleissä. Keskustele paljon muidenkin kanssa. Jaksamista.
En suosittele tuota asumistapaa. Sinulla ei olisi mitään yksityisyyttä mieheltäsi!
Ja vaikka kuulostankin kovalta niin sanon silti että kun puhutaan erossa joistain toimintatavoista jottei 'lasten tarvitsisi kärsiä' niin onhan ne lapset jo kärsineet kun vanhemmat eroavat. Se ero on jo kova juttu. Tieto siitä ettei isi ja äiti enää ole yhdessä on jo se mistä lapset kärsii.
Siinä mennään metsään kun aletaan tehdä ratkaisuja lasten takia. Kuten yllämainittu asuinmuoto.
Lapset tottuu helposti uusiin asioihin. Tottuvat kyllä asumaan kahdessakin paikassa. Tärkeintä lasten hyvinvoinnille on se että molemmat vanhemmat pääsevät rakentamaan omaa elämäänsä, siten ovat he lapsilleenkin parempia vanhempia.
Opamox auttaa nopeasti muttei pitkäkestoisesti, mutta kiva olla varalla ainakin. Mirtazapiinilla sain itse uniongelmat pois ja kait se auttaa pidemmällä tähtäimellä myös masennukseen/ahdistukseen. Ei välttämättä oikeasti helpota ennen kuin haet uuden miekkosen jostain itsellesi.
Talo myyntiin ja kumpikin asuu omissaan ja lapset kulkee joko viikko ja viikko systeemillä tai jotenkin muuten. Pääasia että asutte suht lähellä toisia.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2015 klo 08:16"]
Talo myyntiin ja kumpikin asuu omissaan ja lapset kulkee joko viikko ja viikko systeemillä tai jotenkin muuten. Pääasia että asutte suht lähellä toisia.
[/quote] pahempiakin asioita on olemassa kun avioero, selviää.
Miksi tuollainen järjestely ei toimisi, jos vanhemmat siitä sopivat? Tietenkään, jos toisella on uusi heti odottamassa yhteenmuuttoa, ei toimi. Sehän on ihan vanhemmista kiinni minkälaiset välit on. Ja aina voi sopia järjestelyn olevan voimassa vaikka seuraavat 3 kuukautta.
Minä jäin asumaan meidän taloon lasten kanssa ja entinen puoliso käy asumassa täällä pidempiä aikoja, koska hän asuu niin kaukana. Olisimme varmaan päätyneet ap:n mainitsemaan järjestelyyn, jos olisimme samalle paikkakunnalle jääneet.
Joo, tuota komppaan, että nuo käytännön järjestelyt täytyy sopia ihan huolella. Jos miestä ei nappaa siivoaminen (sekä talo että yksiö) hän hommaa siivoojan joka kuuraa molemmat kämpät aina hänen viikkonsa jälkeen. Ja lisätkää siihen sit ikkunoiden pesut yms hommat. Muuten niitä ei tee kohta kukaan. Tai hommaatte siivoojan yhdessä, joka käy kummankin kämpan aina siirtovaiheessa.