Rakastan varattua miestä :(

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:57"]

No niin se vaan on, että en katkaise yhteyksiä, vaikka mitä sanoisitte, kuten en miestänikään vaatinut jättämään työtään kun siellä ihastui. Kai tää tunne sitten vaan joskus menee ohi...riudutaan siihen asti. T:ap

[/quote]

No hei, älä katkaise. Omapahan on elämäsi. Sä haluat tän tilanteen vaan jatkuvan, paskat mitään riudut. 

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:06"]

Onpa ihmiset jääkaappeja, kylmiä, tyhjiä ja sisältä on vielä lamppukin palanut. Jotkut varatut kulkee ihan varmasti koko ajan haku päällä ja silloin kelpaa kuka tahansa, tunteista viis. Tässä on kyse vähän eri asiasta. Tuli paha mieli sun puolesta näiden kommenttien takia. Ei tunteissa ole mitään pahaa eikä niitä oikeasti voi niin vain valita. Vaikutat herkältä ja taiteelliselta (?) ihmiseltä. On rikkaus että on löytänyt ihmisen jonka kanssa jakaa intohimo yhteiseen harrastukseen. Ei kaikki ihmiset ymmärrä miltä sellainen yhteys tuntuu. Toiset tuntee suuremmin. En osaa neuvoa sinua mitä sinun pitäisi tehdä, olen itse vähän saman tyyppisessä tilanteessa eikä tässäkään ole hyviä vaihtoehtoja. Iloitse siitä että saat tehdä sitä mihin sinulla on paloa, et ole tehnyt mitään väärää. Jos yhteys tähän henkilöön katkeaisi, menettäisit jotakin itsestäsi niin harrastuksen kuin tärkeän ihmissuhteen päättymisen vuoksi. Jos etenette tekojen asteelle, voi se myös katkaista yhteyden ja pilata harrastuksen jos yhteistyöhön tulee kiusaantuneisuus ja syyllisyyden tunteet, ette enää osaa iloita yhteisestä tekemisestä samalla tavalla kun lataus on mennyt. Ehkä helpottaa jos pystyt puhumaan jollekin luotettavalle läheiselle?

[/quote]

Rikkaus on, että on rakastava puoliso ja onnellinen perhe. Jos tuntuu että se "tunne mitä kaikki eivät tajuu niinq" menee yli, se projekti lopetetaan jollei haluta pilata kaikkea muutakin elämäänsä. Aikuinen PYSTYY hallitsemaan tunteensa ja lopettaa turhat haihattelut, halutessaan. 

Ei ole rikkautta rakastua johonkin jonka kanssa nyt niin intohimoisesti harrastetaan jotain oman elämän ulkopuolella. Sanokaa mitä sanotte, mutta pettämistä tuo on jo henkisellä puolella todella vahvasti. Aplta pääsee näitä freudilaisia lipsautuksia kuten että tuo on elämänsä valo, ajattelee 23/7 , ei aio lopettaa jne, eiköhän tämä ole selvä peli?

Kaikki eivät tälläisiin tilanteisiin joudu, ei edes kaikki taiteilijasielut. Miksikö? Siksi että oikeasit onnellisessa liitossa elävä ei katso muita ihmisiä sillä silmällä, että voisi rakastua. 

Miksi sille omalle puolisolle ei voi puhua? Koska se kieltäis kaiken kivan, niinkö? Miten nainen joka on rakastunut toiseen on puolusteltvaa, mutta jos mies olisi rakastunut toiseen naiseen näin, se ei oiskaan yhtään niin ok...

Säälittävää nostella tätä ketjua... 

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 19:26"]

Rakastat? Höpö höpö

[/quote]

Niin, rakkautta on vain 17-22-vuotiaana aloitettu, jo vuosia sitten kasaan kuivunut suhde, joka eletään omakotitalossa Vantaalla ja jota rikastuttaa farmari, kolme lasta (poika, poika ja tyttö) sekä terrieri.

Kaikki muu on ihan täyttä harhaa.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:06"]

Onpa ihmiset jääkaappeja, kylmiä, tyhjiä ja sisältä on vielä lamppukin palanut. Jotkut varatut kulkee ihan varmasti koko ajan haku päällä ja silloin kelpaa kuka tahansa, tunteista viis. Tässä on kyse vähän eri asiasta. Tuli paha mieli sun puolesta näiden kommenttien takia. Ei tunteissa ole mitään pahaa eikä niitä oikeasti voi niin vain valita. Vaikutat herkältä ja taiteelliselta (?) ihmiseltä. On rikkaus että on löytänyt ihmisen jonka kanssa jakaa intohimo yhteiseen harrastukseen. Ei kaikki ihmiset ymmärrä miltä sellainen yhteys tuntuu. Toiset tuntee suuremmin. En osaa neuvoa sinua mitä sinun pitäisi tehdä, olen itse vähän saman tyyppisessä tilanteessa eikä tässäkään ole hyviä vaihtoehtoja. Iloitse siitä että saat tehdä sitä mihin sinulla on paloa, et ole tehnyt mitään väärää. Jos yhteys tähän henkilöön katkeaisi, menettäisit jotakin itsestäsi niin harrastuksen kuin tärkeän ihmissuhteen päättymisen vuoksi. Jos etenette tekojen asteelle, voi se myös katkaista yhteyden ja pilata harrastuksen jos yhteistyöhön tulee kiusaantuneisuus ja syyllisyyden tunteet, ette enää osaa iloita yhteisestä tekemisestä samalla tavalla kun lataus on mennyt. Ehkä helpottaa jos pystyt puhumaan jollekin luotettavalle läheiselle?

[/quote]

Apn oma viesti, ihan vissiin. Samoja harlekiinimaisia fraaseja.

Vähät siitä että on lapsia ja perhe, mutkun se palo on niiin tärkee ja menettää osan itsestään. tyrsk.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 19:26"]

Rakastat? Höpö höpö

[/quote]

Niin, rakkautta on vain 17-22-vuotiaana aloitettu, jo vuosia sitten kasaan kuivunut suhde, joka eletään omakotitalossa Vantaalla ja jota rikastuttaa farmari, kolme lasta (poika, poika ja tyttö) sekä terrieri.

Kaikki muu on ihan täyttä harhaa.

[/quote]

Juu, se romaanifantasia onkin niin todellista rakkautta... Mitään välimuotojahan ei oo.

Jos ap jotain tässä rakastaa, niin itseään. Ei miestä (kumpaakaan) eikä lapsiaan. Vain ja ainoastaan itseään.  

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:06"]Onpa ihmiset jääkaappeja, kylmiä, tyhjiä ja sisältä on vielä lamppukin palanut. Jotkut varatut kulkee ihan varmasti koko ajan haku päällä ja silloin kelpaa kuka tahansa, tunteista viis. Tässä on kyse vähän eri asiasta. Tuli paha mieli sun puolesta näiden kommenttien takia. Ei tunteissa ole mitään pahaa eikä niitä oikeasti voi niin vain valita. Vaikutat herkältä ja taiteelliselta (?) ihmiseltä. On rikkaus että on löytänyt ihmisen jonka kanssa jakaa intohimo yhteiseen harrastukseen. Ei kaikki ihmiset ymmärrä miltä sellainen yhteys tuntuu. Toiset tuntee suuremmin. En osaa neuvoa sinua mitä sinun pitäisi tehdä, olen itse vähän saman tyyppisessä tilanteessa eikä tässäkään ole hyviä vaihtoehtoja. Iloitse siitä että saat tehdä sitä mihin sinulla on paloa, et ole tehnyt mitään väärää. Jos yhteys tähän henkilöön katkeaisi, menettäisit jotakin itsestäsi niin harrastuksen kuin tärkeän ihmissuhteen päättymisen vuoksi. Jos etenette tekojen asteelle, voi se myös katkaista yhteyden ja pilata harrastuksen jos yhteistyöhön tulee kiusaantuneisuus ja syyllisyyden tunteet, ette enää osaa iloita yhteisestä tekemisestä samalla tavalla kun lataus on mennyt. Ehkä helpottaa jos pystyt puhumaan jollekin luotettavalle läheiselle?
[/quote]

Kiitos ymmärryksestä. Itsekin ihmettelen miten kylmiä täällä ihmiset on. Ihanaa, että ihmiset ovat niin onnellisia liitoissaan, että kenellekään ei mieleen edes ole tullut kukaan muu. Varmasti omassa 19 vuotiaana sovitussa liitossa on vikaa paljonkin nykyään, kun tällaisia tunteita voi tulla. Rakastan molempia miehiä mutta eri tavalla. Kyllä suunnitelmani on nyt ottaa itseä niskasta kiinni ja muuttaa romanttiset tunteet takaisin kaveruudeksi. Ja yhä yritän jatkaa myös sitä omaan parisuhteeseen panostamista. T:ap

Ap, älä nyt sorru kuvittelemaan, että muut ihmiset ovat "kylmiä". Ihmiset, jotka panevat perheensä ihastuksensa edelle nimenomaan ovat niitä lämpimiä, syvästi tuntevia ihmisiä. Ihastuksensa vietäväksi antautuvat taas ovat niitä kylmiä, itsekeskeisiä ihmisiä vailla empatiakykyä.

Miksi te ihmiset tuomitsette? Ettekö tiedä että tunteita on maailma väärällään ja ne todellakin voi yllättää, vaikka kuinka olisi perhe ja toinenkin osapuoli varattu niin kyllä tunteet voi silti leimahtaa. Asialle voi tehdä jotain tai olla tekemättä mutta ketään ei tällaisista tunteista voi tuomita, ne kuuluu elämään!

No minusta se on enemmän niin, että toiset ovat enemmän tunteiden/viettiensä vietävissä ja toiset osaavat paremmin toimia järjellä ja hillitä itseään. Ajatella pitkällä tähtäimellä. Mielelläni kuuluisin siihen jälkimmäiseen ryhmään. Täällä kuitenkin tuntuu olevan vähemmistö sellaisia oikeasti empaattisia ihmisiä, jotka antavat järkeviä neuvoja ja koittavat ymmärtää kuin sellaisia, jotka tuntevat olonsa paremmaksi haukkuessaan toisen maan rakoon. Jos olisin oikeasti itsekäs niin minulla olisi kyllä ollut jo tilaisuuksia pettää, jättää tms. Mutta en niin halua enkä aio tehdä vaan mieheni, lasteni ja itseni takia haluan näistä tunteista eroon. T:ap

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 15:31"]

No minusta se on enemmän niin, että toiset ovat enemmän tunteiden/viettiensä vietävissä ja toiset osaavat paremmin toimia järjellä ja hillitä itseään. Ajatella pitkällä tähtäimellä. Mielelläni kuuluisin siihen jälkimmäiseen ryhmään. Täällä kuitenkin tuntuu olevan vähemmistö sellaisia oikeasti empaattisia ihmisiä, jotka antavat järkeviä neuvoja ja koittavat ymmärtää kuin sellaisia, jotka tuntevat olonsa paremmaksi haukkuessaan toisen maan rakoon. Jos olisin oikeasti itsekäs niin minulla olisi kyllä ollut jo tilaisuuksia pettää, jättää tms. Mutta en niin halua enkä aio tehdä vaan mieheni, lasteni ja itseni takia haluan näistä tunteista eroon. T:ap

[/quote]

Lähinnä siksi niitä kommentteja tulee kun et suostu asian eteen mitään tekemään ja tekosyitä kyllä löytyy mikset voi sitä ja tätä tehdä... 

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 15:28"]

Miksi te ihmiset tuomitsette? Ettekö tiedä että tunteita on maailma väärällään ja ne todellakin voi yllättää, vaikka kuinka olisi perhe ja toinenkin osapuoli varattu niin kyllä tunteet voi silti leimahtaa. Asialle voi tehdä jotain tai olla tekemättä mutta ketään ei tällaisista tunteista voi tuomita, ne kuuluu elämään!

[/quote]

Joo, ihastuksia voi tulla. Se, antaako tunteiden syvetä on ihan omissa käsissä. Ihastuksen tullessa tehdään myös kaikkensa ettei asiat mene huonoksi, ap ei sen sijaan suostu luopumaan mistään ja pitää henkireikänä ties minä tätä toista miestä ja harrastusta jota ei muualla tai muun kanssa voi millään harrastaa.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 13:47"]Säälittävää nostella tätä ketjua... 
[/quote]

Itsekin juuri nostit?

Ei kun kaikkea muuta suostun tekemään paitsi lopettamaan yhteyksiä tähän mieheen, koska se tarkoittaisi vuosien työn menemistä hukkaan (meiltä ja monillta ulkopuolisilta), hirveästi turhaa, hälyä & kysymyksiä sekä itselle tärkeimmästä perheen ulkopuolisesta asiasta luopumista. Kyllä nää tunteet aion jollain muulla tavalla ottaa hallintaan, mutta kun jotkut täällä jankkaa vain tuota samaa. T:ap

Minusta olisi reiluinta puhua oman miehen kanssa, silloin siitä myös menisi se kielletyn hedelmän maku. 

Ei siihen tarvita kuin päätös. Sama, jonka jätit alun perin tekemättä kun annoit tunteidesi lämmetä liikaa. Oma ratkaisu, turha itkeä muuta.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:51"]

Mielestäni on huolestuttavaa miten tärkeä harrastuksesi on sinulle.

[/quote]

Eräässä viestissä ap sanoi, että jos hänen miehensä vaatisi häntä valitsemaan aviomiehensä tai harrastuksensa väliltä, hän valitsisi miehensä. Huolestu tästä: minun ei tarvitsisi miettiä hetkeäkään. Harrastus ei ole kaikille pelkkää ajanvietettä, vaan myös tapa elää. Jos joku haluaa sen minulta viedä, niin saa luvan häipyä elämästäni. En sano että pitäisin harrastustani tärkeämpänä kuin miestäni. Jos joutuisin absurdin valinnan eteen, jossa joutuisin kolmannen tahon vuoksi valitsemaan jomman kumman, valitsisin mieheni. Mutta jos mieheni vaatisi minua valitsemaan, ei valinta olisi vaikea.

Takaisin aiheeseen. Ap, kauanko tilanne on jatkunut? Omalla kohdallani yrittäisin tukahduttaa tunteitani ainakin vuoden ajan, jos siinä ajassa en saisi päätäni kasaan, luovuttaisin ja kokeilisin jotain muuta. Yritä etsiä harrastuskaveristasi ikäviä piirteitä. 

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 15:48"]Minusta olisi reiluinta puhua oman miehen kanssa, silloin siitä myös menisi se kielletyn hedelmän maku. 
[/quote]

Se varmaan olisi reiluinta. Näinhän miehenikin, tosin "nurkkaan ahdistettuna", teki kun hänellä oli vastaava vaihe. Silti mietin, että helpointa olisi, että saisin asian hoidettua ilman toisen mielen pahoittamista. Itsestänikin olisi ollut silloin parempi, että mieheni olisi saanut tunteensa käsitellyksi itsekseen, ilman, että minun olisi tarvinut tietää. Ja toisaalta en osaa mitenkään kuvitella, että mieheni osaisi enää antaa mun jatkaa tätä "harrastusta" ja sitten siitä tulisi puolin toisin katkeruutta...olemme kyllä puhuneet oman suhteen parantamisesta ja uskon jopa, että mies epäilee jotain, mutta en usko, että hänkään haluaa nostaa kissaa pöydälle vaan toivoo asian ratkeavan muuten...mutta onhan tämä yksi, tosin hyvin riskialtis, vaihtoehto. t:ap