Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rakastan varattua miestä :(
26.02.2015 |
Olen nyt jo toista vuotta ollut rakastunut läheiseen harrastuskaveriin, varattuun, lapsettomaan mieheen. Itsellänikin on puoliso, jota myös rakastan ja pieniä lapsia. Mitään ei minun ja tämän kaverin välillä ole tapahtunut, vaikka olemme tiiviisti yhteydessä, mutta tunteet & välittäminen välillämme ovat selviä. Jos olisimme vapaita en epäröisi hetkeäkään tunnustaa tunteitani. Nyt en sitä tietenkään tee. Kaikkeni olen yrittänyt päästäkseni eroon tunteista, mutta en saa niitä loppumaan ja ajattelen häntä ainakin 23/7. Mikä avuksi? Mitä itse tekisitte tilanteessa?
Kommentit (95)
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 16:07"][quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:51"]
Mielestäni on huolestuttavaa miten tärkeä harrastuksesi on sinulle.
[/quote]
Eräässä viestissä ap sanoi, että jos hänen miehensä vaatisi häntä valitsemaan aviomiehensä tai harrastuksensa väliltä, hän valitsisi miehensä. Huolestu tästä: minun ei tarvitsisi miettiä hetkeäkään. Harrastus ei ole kaikille pelkkää ajanvietettä, vaan myös tapa elää. Jos joku haluaa sen minulta viedä, niin saa luvan häipyä elämästäni. En sano että pitäisin harrastustani tärkeämpänä kuin miestäni. Jos joutuisin absurdin valinnan eteen, jossa joutuisin kolmannen tahon vuoksi valitsemaan jomman kumman, valitsisin mieheni. Mutta jos mieheni vaatisi minua valitsemaan, ei valinta olisi vaikea.
Takaisin aiheeseen. Ap, kauanko tilanne on jatkunut? Omalla kohdallani yrittäisin tukahduttaa tunteitani ainakin vuoden ajan, jos siinä ajassa en saisi päätäni kasaan, luovuttaisin ja kokeilisin jotain muuta. Yritä etsiä harrastuskaveristasi ikäviä piirteitä.
[/quote]
Kiitos viestistäsi. Noin minäkin "harrastus" asian näen. Ihastumisesta on nyt yli vuosi ja muutaman kuukauden nää tunteet on olleet tosi pinnassa /elämää hallitsevia. Jossain luki, että ihastuminen kestää vain 1-3 vuotta, joten ehkä se menee ohi kohta... ja yritän myös ajatella niitä negatiivisia puolia. .t:ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään olisi ihastunut, ellei omassa parisuhteessa olisi syviä ongelmia. Terv, sivusta ja jotenkin ymmärrän tilanteesi
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:51"]
Mielestäni on huolestuttavaa miten tärkeä harrastuksesi on sinulle.
[/quote]
Eräässä viestissä ap sanoi, että jos hänen miehensä vaatisi häntä valitsemaan aviomiehensä tai harrastuksensa väliltä, hän valitsisi miehensä. Huolestu tästä: minun ei tarvitsisi miettiä hetkeäkään. Harrastus ei ole kaikille pelkkää ajanvietettä, vaan myös tapa elää. Jos joku haluaa sen minulta viedä, niin saa luvan häipyä elämästäni. En sano että pitäisin harrastustani tärkeämpänä kuin miestäni. Jos joutuisin absurdin valinnan eteen, jossa joutuisin kolmannen tahon vuoksi valitsemaan jomman kumman, valitsisin mieheni. Mutta jos mieheni vaatisi minua valitsemaan, ei valinta olisi vaikea.
Takaisin aiheeseen. Ap, kauanko tilanne on jatkunut? Omalla kohdallani yrittäisin tukahduttaa tunteitani ainakin vuoden ajan, jos siinä ajassa en saisi päätäni kasaan, luovuttaisin ja kokeilisin jotain muuta. Yritä etsiä harrastuskaveristasi ikäviä piirteitä.
[/quote]
Mutta jos tähän harrastukseen liityisi henkilö johon olet rakastunut, olisiko sen lopettamisen ehdotus silloinkin yhtä kohtuuton?
Aina kun näet sen miehen,mietit sitä kakalla pyyhkimässä pyllyään tai leikkaamassa omia varoaan kynsiään,kyllä se ihastus siitä sumenee
Aina vaan tuo lapset lapset lapset määkimistä. Eli kun olet saanut lapsen niin lopeta elämä, näkeminen, tunteminen, aistit? Teidän kommentteja kun lukee niin saa käsityksen että elämä päättyy siihen kun saa lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä oli tälläinen häneen rakastunut henkilö työprojektista. Kertoi tunteistaan miehelle vaikka itsekin oli perhellinen, mies kertoi asiasta heti minulle ja kertoi tälle naiselle ettei hänellä ole mitään tunteita tätä kohtaan.
Kyllä kiehui joka kerta kun näki tuon naisen pistävän työhön liittyvää viestiä miehelle. Onneksi projekti sitten loppuikin ja hän ei enää ole elämässämme. Pitäkää mölyt mahassa. Varatuista ei useinkaan mitään the love storya tule.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 16:19"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 16:07"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:51"]
Mielestäni on huolestuttavaa miten tärkeä harrastuksesi on sinulle.
[/quote]
Eräässä viestissä ap sanoi, että jos hänen miehensä vaatisi häntä valitsemaan aviomiehensä tai harrastuksensa väliltä, hän valitsisi miehensä. Huolestu tästä: minun ei tarvitsisi miettiä hetkeäkään. Harrastus ei ole kaikille pelkkää ajanvietettä, vaan myös tapa elää. Jos joku haluaa sen minulta viedä, niin saa luvan häipyä elämästäni. En sano että pitäisin harrastustani tärkeämpänä kuin miestäni. Jos joutuisin absurdin valinnan eteen, jossa joutuisin kolmannen tahon vuoksi valitsemaan jomman kumman, valitsisin mieheni. Mutta jos mieheni vaatisi minua valitsemaan, ei valinta olisi vaikea.
Takaisin aiheeseen. Ap, kauanko tilanne on jatkunut? Omalla kohdallani yrittäisin tukahduttaa tunteitani ainakin vuoden ajan, jos siinä ajassa en saisi päätäni kasaan, luovuttaisin ja kokeilisin jotain muuta. Yritä etsiä harrastuskaveristasi ikäviä piirteitä.
[/quote]
Mutta jos tähän harrastukseen liityisi henkilö johon olet rakastunut, olisiko sen lopettamisen ehdotus silloinkin yhtä kohtuuton?
[/quote]
Omassa harrastuksessani voin korvata epäkelvon harrastuskaverin toisella. En osaa kuvitella itseäni ap:n tilanteeseen, joten rehellisesti sanottuna en osaa vastata kysymykseen. T. 77
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 16:23"]
Aina vaan tuo lapset lapset lapset määkimistä. Eli kun olet saanut lapsen niin lopeta elämä, näkeminen, tunteminen, aistit? Teidän kommentteja kun lukee niin saa käsityksen että elämä päättyy siihen kun saa lapsen.
[/quote]
No lapset nyt vähän vaikuttaa siihen miten voi elää. Onkos se yllätys, että vanhemmilla lapset tulisi olla etusijalla?
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 18:11"]
No kolmen lapsen äitinä ja 14 vuotta naimisissa olleena todellakin toivon, että sinusts löytyisi moraalia kunnioittaa toisen avioliittoa ja perhettä. Vapaita kivoja ihmisiä on ihan varmasti, miksi tavoittelemalla varattua rikkoa perhe? En vaan ymmärrä. No ymmärrät sitten kun olet itse naimisissa ja sinulla on lapsia.
[/quote]
Ihan noin uteliaisus vaivaa kun näitä aina näkee. Onko ongelma lukutaidossa, vai eikö luettu teksti vaan pääse suodattumaan tajuntaan ennen kommentointia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 16:23"]Aina vaan tuo lapset lapset lapset määkimistä. Eli kun olet saanut lapsen niin lopeta elämä, näkeminen, tunteminen, aistit? Teidän kommentteja kun lukee niin saa käsityksen että elämä päättyy siihen kun saa lapsen.
[/quote] Vahingossa alapeukku. Toivon että lapseni näkisivät mitä on rakkaus ja miten toista kohdellaan. Mua ei ole kohdeltu hyvin eikä ole mikään ihme että silloin on altis ihastumaan.
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 16:29"][quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 16:23"]Aina vaan tuo lapset lapset lapset määkimistä. Eli kun olet saanut lapsen niin lopeta elämä, näkeminen, tunteminen, aistit? Teidän kommentteja kun lukee niin saa käsityksen että elämä päättyy siihen kun saa lapsen.
[/quote] Vahingossa alapeukku. Toivon että lapseni näkisivät mitä on rakkaus ja miten toista kohdellaan. Mua ei ole kohdeltu hyvin eikä ole mikään ihme että silloin on altis ihastumaan.
[/quote]
Juurikin näin. Mut joo, tää av-palsta on pyhäkoulun mallioppilaiten luvattu valtakunta jossa on tärkeätä päästä anonyyminä leikkimään kilttiä perheäitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 16:25"][quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 16:23"]
Aina vaan tuo lapset lapset lapset määkimistä. Eli kun olet saanut lapsen niin lopeta elämä, näkeminen, tunteminen, aistit? Teidän kommentteja kun lukee niin saa käsityksen että elämä päättyy siihen kun saa lapsen.
[/quote]
No lapset nyt vähän vaikuttaa siihen miten voi elää. Onkos se yllätys, että vanhemmilla lapset tulisi olla etusijalla?
[/quote]
On yllätys. Oma parisuhde ja elämä pitäis olla etusijalla. Lapsi on onnellinen jos olet itse sitä. Omien vanhempien kohdalla ajattelen et miksi minun piti olla heille se etusijalla oleva? Olisivat perkele eronneet ja nauttineet elämästä. Olisin minä silti molempia rakastanut.
Ettekö te nyt provoja tunnista?! Tämä on selvästi jonkun toisen kirjoittama provo...Näitä riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole provo...olisipa. Olin vain rehellinen ja aika paljon tuli paskaa niskaan. Mutta hyviä neuvoja paljon myöskin...kiitos niistä. Olenkin yrittänyt pienesti ottaa etäisyyttä, mutta tämän miehen ollessa aktiivisesti yhteydessä hän vetää minua puoleensa kuin huume. En voi vain lopettaa tätä "projektia/harrastusta" hänen kanssaan. Siinä on liikaa pelissä ja siitä, että lopettaisin heräisi ihan liikaa kysymyksiä hänellä, perheelläni ja muilla tahoilla, enkä osaisi vastata paitsi kertomalla totuuden, minkä en halua paljastuvan. Kyllä mun on päästävä tästä tunteesta jotenkin muuten ja yritettävä nähdä mies vain kaverina. Eikö siihen ole kellään mitään täsmäneuvoja? T:ap
Kasva aikuiseksi ja lakkaa ajattelemasta häntä. Olet rakastunut häneen, koska ruokit niitä ajatuksia. Kun lakkaat ruokkimasta, niin se loppuu.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 19:03"]
Ja se vielä, että en ole kyllä yhtään huonompi äiti lapsilleni kuin kukaan teistä täydellisesti toimivista, täydellisesti ajattelevista, täydellisen rehellisistä täydellisistä naisista! Onneksi teitä on niin paljon, että maailma pysyy pystyssä vaikka minä olen syntinen ja heikko! T:ap
[/quote]
ja vuoden marttyyripalkinto menee........!
Mitä sä täällä oikein kyselet muka neuvoja. Sä tiedät itsekin mitä sun täytyy tehdä, mikä on oikein, mutta kun et halua. Turha muille kiukutella kun et osaa kantaa vastuuta.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 21:28"]Ei ole provo...olisipa. Olin vain rehellinen ja aika paljon tuli paskaa niskaan. Mutta hyviä neuvoja paljon myöskin...kiitos niistä. Olenkin yrittänyt pienesti ottaa etäisyyttä, mutta tämän miehen ollessa aktiivisesti yhteydessä hän vetää minua puoleensa kuin huume. En voi vain lopettaa tätä "projektia/harrastusta" hänen kanssaan. Siinä on liikaa pelissä ja siitä, että lopettaisin heräisi ihan liikaa kysymyksiä hänellä, perheelläni ja muilla tahoilla, enkä osaisi vastata paitsi kertomalla totuuden, minkä en halua paljastuvan. Kyllä mun on päästävä tästä tunteesta jotenkin muuten ja yritettävä nähdä mies vain kaverina. Eikö siihen ole kellään mitään täsmäneuvoja? T:ap
[/quote]
No sitten riudut. Ei näihin tilanteisiin ole keksitty mitään poppakonsteja. Minusta sinä nyt selittelet miksi et muka voi katkaista yhteyksiä. Jos todella haluaisit, tekisit sen. Tai sitten otat kunnolla itseäsi niskasta kiinni ja lopetat haihattelun.
No niin se vaan on, että en katkaise yhteyksiä, vaikka mitä sanoisitte, kuten en miestänikään vaatinut jättämään työtään kun siellä ihastui. Kai tää tunne sitten vaan joskus menee ohi...riudutaan siihen asti. T:ap
Kyllä me, ainakin mun salarakkaan kanssa puhutaan tunteista. Illalla ennen nukkumaanmenoa toivotellaan hyvät yöt ja rakkauden tunnustukset, molemmin puolin. Päivisin puhutaan monta kertaa puhelimessa ja illat viestitellään. Nähdään pari kertaa viikossa ja silloin puhutaan ja tehdään muutakin.
Ja molemmat ovat tahoillaan naimisissa vailla aikomustakaan erota.
Alue: Aihe vapaa
Niin kauan tätä on kestänyt?