Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten suhtautua tällaiseen hoitolapseen, poikki hoitosuhde?
09.02.2015 |
Lähisukulaisella on viittä vaille kolmevuotias lapsi, jota olen lupautunut hoitamaan silloin tällöin. Nyt 3 kk jälkeen en enää jaksaisikaan hoitaa lasta, koska minulla on vakava epäily, että lapsi on ns. aspergerlapsi tai vastaava enkä todellakaan ole pätevä ottamaan tällaisen lapsen hoidosta vastuuta.
Äidin mielestä hän on sosiaalinen, ikätovereitaan älykkäämpi ja oikea keskipiste ryhmätilanteissa. Kuinka väärin voi omaa lasta kuvailla ja tuntea!
-Lapsi ei leiki puistossa muiden lastan kanssa, eikä osaa leikkiä yhtään yksin, ei ole mielikuvitusta ollenkaan.
-Hän katsoo mielellään suklaamunan-avaamisvideoita, mutta ei jaksa seurata yhtään juonellista ohjelmaa, esim Pingu tai Muumit.
-Hän ei pysty koskemaan paljaalla kädellä ruokaan, mukaanlukien leipä, omena ja varsinkin kaikki kostealta tuntuvat ruuat kuten juurikin omena ja vaikka kurkku. Syö syötettäessä, mutta minusta pitäisi syödä jo itse haarukalla, on kuitenkin jo melkein kolme.
-Hän käyttää vaippaa yhä kokopäiväisesti.
Yritin laittaa meillä potalle (äiti sanoi, että on ihan hyvä ajatus kun hän ei saa tekemään sinne asioita). Lapsi kakkasi potan viereen! Jätän harjoittelun omalle perheelle.
-Hiekkalaatikolle hän ei mene leikkimään, koska kun hänen kätensä likaantuvat ne pitää heti mennä pesemään tai saa raivokohtauksen.
-Kovat, yllättävät äänet pelottavat mielestäni kohtuuttomasti. Esim. puistossa toisella lapselle ollut vappupillin tapainen sai itkemään hysteerisesti pitkän aikaa.
Lapseen ei kertakaikkiaan saa mitään kontaktia. Hän ei leiki muiden lasten kanssa, tai edes mene mukaan leikkiin juoksemaan tai oleskelemaan kuten omat lapseni menivät. Jos yritän hauskuuttaa häntä, jollain hölmöllä jutulla, tuijottaa vain. Puistossa saattaa käydä toisen lapsen kimppuun lyömällä ilmeettömästi eikä oikein ymmärrä, jos yritän selittää että toista sattuu tms.
On kuin mikään ei tuntuisi miltään! Tämä lapsi harvoin edes hymyilee. Kotiolot ovat aika tavalliset, mutta yhdessä ei juurikaan touhuta tai askarrella. Olen miettinyt voiko se vaikuttaa lapsen kehitykseen? Minun mielestäni lapsi on kehityksestä pahasti jäljessä ja hän kaipaisi erityislapsille suunnattua päiväkotia. Vaikeampi juttu onkin sitten kertoa tämä äidille.
Vai onko tuo normaalia kolmevuotiaan käytöstä?
Kommentit (64)
Meillä on as-poika ja kuulostaa aika tutulta. Olen kyllä pienestä asti tiennyt, että poika on erikoinen enkä olisi ikinä kuvaillut häntä esimerkiksi sosiaaliseksi. Onko hän missään tilanteessa sosiaalinen? Mistä käsitys on peräisin, ellei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 09:40"]
Meillä on as-poika ja kuulostaa aika tutulta. Olen kyllä pienestä asti tiennyt, että poika on erikoinen enkä olisi ikinä kuvaillut häntä esimerkiksi sosiaaliseksi. Onko hän missään tilanteessa sosiaalinen? Mistä käsitys on peräisin, ellei ole?
[/quote]
En todella tiedä, mistä käsitys sosiaalisuudesta on peräisin. Minusta hän nauttii yksinolosta ja on todella omistushaluinen jos toinen lapsi haluaisi lainata yhtä hänen neljästä lapiostaan. Se on tässä iässä kyllä normaaliakin, mutta tuo tavaroista tappelu on ainoa sosiaalinen ele, enkä sitä näkisi merkkinä korkeasta sosiaalisuudesta.
ap
Voisiko joku muukin as-vanhempi kertoa mielipiteensä?
Minä kyllä puhuisin äidille, silläkin uhalla että välit menee. Jos hän on töissä eikä touhua paljon lapsen kanssa, voi olla että hänellä on vaaleanpunaiset silmälasit silmillään eikä näe. Itse kyllä huomasin omastani että kaikki ei ole ihan okei, vaikka esikoinen oli kyseessä, mutta vertailukohtana oli kaksi nuorempaa lasta. Lapsen pitäisi saada ajoissa apua, mutta yleensä vasta noin viisivuotiaana kunta esim. lähettää neurologisiin tutkimuksiin ainakin meillä päin.
Meillä oli kyseessä add ja dysfasia, neljä viikkoa ennen laskettua aikaa syntynyt lapsi. Mutta pointtini on se, että ilmaise huolesi äidille, hän varmasti kieltää sen ensin, mutta ehkä herää tarkkailemaan lasta ja puhuu neuvolassa. Vaikenemalla et ainakaan auta lasta. Jos äiti ei havahdu, olet ainakin yrittänyt.
Jos en olisi alkanut ihmetellä siellä kolmevuotistarkastuksessa, ei meitä koskaan olisi ohjattu ensin puheterapeutille, sitten foniatrille ja psykologille eikä poikani olisi koskaan päässyt erityisluokalle ja myöhemmin pienryhmään koulussa, missä hän edelleenkin yläasteella käy esim. kielissä. Kielet on hänelle hyvin vaikeita, mutta menee kokeista läpi pienryhmän avulla 6-7 tasoisesti.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 09:49"]
Minä kyllä puhuisin äidille, silläkin uhalla että välit menee. Jos hän on töissä eikä touhua paljon lapsen kanssa, voi olla että hänellä on vaaleanpunaiset silmälasit silmillään eikä näe. Itse kyllä huomasin omastani että kaikki ei ole ihan okei, vaikka esikoinen oli kyseessä, mutta vertailukohtana oli kaksi nuorempaa lasta. Lapsen pitäisi saada ajoissa apua, mutta yleensä vasta noin viisivuotiaana kunta esim. lähettää neurologisiin tutkimuksiin ainakin meillä päin.
Meillä oli kyseessä add ja dysfasia, neljä viikkoa ennen laskettua aikaa syntynyt lapsi. Mutta pointtini on se, että ilmaise huolesi äidille, hän varmasti kieltää sen ensin, mutta ehkä herää tarkkailemaan lasta ja puhuu neuvolassa. Vaikenemalla et ainakaan auta lasta. Jos äiti ei havahdu, olet ainakin yrittänyt.
Jos en olisi alkanut ihmetellä siellä kolmevuotistarkastuksessa, ei meitä koskaan olisi ohjattu ensin puheterapeutille, sitten foniatrille ja psykologille eikä poikani olisi koskaan päässyt erityisluokalle ja myöhemmin pienryhmään koulussa, missä hän edelleenkin yläasteella käy esim. kielissä. Kielet on hänelle hyvin vaikeita, mutta menee kokeista läpi pienryhmän avulla 6-7 tasoisesti.
[/quote]
Kiitos vastauksesta! Mielestäsi jotain häikkää siis on, onko kenties samoja piirteitä oman lapsesi kanssa?
Olet oikeassa, mutta vieläkin hieman epäröin, koska äiti on sellainen, joka on kuin leijonaemo, jos joku hieman kritisoi lasta. Lapsi on täydellinen ja kaikessa edellä.. Tämän vuoksi tilanne on tosi haastava ja mietinkin, jospa vain pistäisin hoitosuhteen poikki vedoten lisääntyvään työmäärääni tms. Teen nyt osa-aikaista päivää.
Neuvolassa kaikki on ollut normaalisti, mutta vaippaan tekemisestä on sanottu, että sitä pitäisi tosissaan nyt harjoitella. Ilmeisesti äiti on väsynyt ja isä ei osallistu tähän puoleen. Äiti on hyvä puhumaan ja täytyy myöntää, että lasta ylistävien puheiden takia minäkin näin lapsen ihan erilaisena ennen kuin tutustuin tähän paremmin. Miksipä ei siis neuvolahoitaja?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalinen tilanne kertoo usein hyvin lapsen ongelmista ja kehityskohdista. Terveet lapset ovat tuossa iässä kiinnostuneita toisistaan ja leikkivät keskenään edes mukana hengailemalla elleivät muuta vielä osaa. Ujo lapsi ei välttämättä mene heti mukaan, mutta seuraa touhuja kiinnostuneena. Kiinnostuksen totaalinen puute on epänormaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan OT: Mitä testejä ja kysymyksiä neuvolahoitaja esittää kartoittaaksen neurologisia ongelmia? Ehkä ap voisi yrittää tehdä niitä omin avuin. Saisit ainakin tällä tavoin itsellesi varmuutta kohdata äiti.
Tuo lapsi tosiaan kuuluu hoitoon, mutta ei sinun. Tutkimuksia ensin, jos ei ole tehty. Kirjoita tämä paperille ja lue siitä äidille: " Minusta tuntuu, että "ville" tarvitsee pätevämpää hoitoa. En jatka enää "villen" hoitajana."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis joo, on tuossa as-piirteitä, mutta toisaalta lapsi on vasta alle kolmevuotias, ja aika monet noista ovat myös alle-kolmevuotiaan lapsen piirteitä. Diagnosointi pitäisi jättää ammattilaisille.
Se "sosiaalisuus" voi varsinkin as-lapsen kohdalla tarkoittaa sitä, että nauttii aikuisten seurasta, vaikka ikätoverien seurasta ei nautikaan.
Aapeelle kuitenki nsanoisin, ettei as-lapsen hoitaminen tarvitse mitään erityisasiantuntemusta. Ei sellaista erityisasiantuntkija koulutusta edes ole olemassa - erityislapsten hoitajat, erityisopettajat jnekin opetetaan vain toimimaan ylipäänsä erityislasten kanssa, ei assien kanssa erityisesti. Oikeasti siinä vaaditaan vain luovuutta, vastuuntuntoa ja vähän tervettä järkeä. Kaikkia näitä voi ruokkia lukemalla muutaman suhteellisen helposti saatavilla olevan kirjan (tai, jos lapsi saa diagnoosin, käymällä hoitotahon tarjoaman "tietoa vanhemmille, hoitajille ja opettajille -kurssin, jossa on yhdestä kolmeen tapaamiskertaa).
Kirjoista EN suosittele Paula Tillin kirjaa, vaikka se on helpon oloinen kuin on suomenkielinen, sillä assin kirjoittamana se EI ole helppo ei-aspergeraikuiselle. Sitäpaitsi se on erittäin aikuinen näkökulmaltaan, lasten maailma on erilainen vaikka olisivatkin asseja. Sen sijaan suosittelen Tony Attwoodin kirjaa, vaikka seon paksu, sekä Clare Laurencen How to make School make sense, guide to parents and teachers - vihkosta. (vaikka siinä puhutaan koulusta, ajatusta voi soveltaa ja se on esitetty amerikkalaisen helposti ja sovellettavasti. Vaikka vihkonen on englanniksi, se on lyhyt ja helppolukuinen.)
Onko lapsi päiväkodissa? Siellä pitäisi huomata nuo ongelmat. Tuossa tilanteessa sanoisin äidille, vaikka hän todennäköisesti suuttuukin ja pitää sinua lapsen arvostelijana. Lapsen hyvinvointi on kuitenkin tärkeämpää eikä se hänen tilanteensa siitä parane yhtään, että sinä pidät suusi kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta erilaisuus on lähtökohtaisesti rikkaus, mutta onhan se totta että erityislapsen kanssa arki on hitusen rankempaa kuin normaalisti. En ollut tällaiseen hoitolapseen osannut varautua, sillä käyn itsekin töissä ja minulla on omatkin lapset (kouluiässä tosin). Tämän vuoksi minulla ei ole resursseja alkaa lukea alan kirjoja tms. Varsinkaan kun en ole pätevät tekemään diagnoosia..Kiitos kuitenkin vinkeistä, jos kyseessä olisi oma lapsi tuollaine olisi kultaakin kalliimpi kirjavinkki.
Tällä hetkellä en esimerkiksi tiedä, onko oikein vähän patistaa syömään itse, puhua potasta, ettei ahdistu jne. Näen, että kaltaiseni tietämätön hoitaja voi tosiaan tehdä paljon vahinkoa vaikka ei mitään pahaa tarkoittaisi. :(
ap
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:04"]
Siis joo, on tuossa as-piirteitä, mutta toisaalta lapsi on vasta alle kolmevuotias, ja aika monet noista ovat myös alle-kolmevuotiaan lapsen piirteitä. Diagnosointi pitäisi jättää ammattilaisille.
Se "sosiaalisuus" voi varsinkin as-lapsen kohdalla tarkoittaa sitä, että nauttii aikuisten seurasta, vaikka ikätoverien seurasta ei nautikaan.
Aapeelle kuitenki nsanoisin, ettei as-lapsen hoitaminen tarvitse mitään erityisasiantuntemusta. Ei sellaista erityisasiantuntkija koulutusta edes ole olemassa - erityislapsten hoitajat, erityisopettajat jnekin opetetaan vain toimimaan ylipäänsä erityislasten kanssa, ei assien kanssa erityisesti. Oikeasti siinä vaaditaan vain luovuutta, vastuuntuntoa ja vähän tervettä järkeä. Kaikkia näitä voi ruokkia lukemalla muutaman suhteellisen helposti saatavilla olevan kirjan (tai, jos lapsi saa diagnoosin, käymällä hoitotahon tarjoaman "tietoa vanhemmille, hoitajille ja opettajille -kurssin, jossa on yhdestä kolmeen tapaamiskertaa).
Kirjoista EN suosittele Paula Tillin kirjaa, vaikka se on helpon oloinen kuin on suomenkielinen, sillä assin kirjoittamana se EI ole helppo ei-aspergeraikuiselle. Sitäpaitsi se on erittäin aikuinen näkökulmaltaan, lasten maailma on erilainen vaikka olisivatkin asseja. Sen sijaan suosittelen Tony Attwoodin kirjaa, vaikka seon paksu, sekä Clare Laurencen How to make School make sense, guide to parents and teachers - vihkosta. (vaikka siinä puhutaan koulusta, ajatusta voi soveltaa ja se on esitetty amerikkalaisen helposti ja sovellettavasti. Vaikka vihkonen on englanniksi, se on lyhyt ja helppolukuinen.)
[/quote]
Minusta ei ole kovin tavallista, että leikki-ikäinen ei kestä hiekkaa käsissään tai voi koskea omenaan paljaalla kädellä?! Korjatkaa, jos omat lapseni ovat olleet jotenkin erikoisia kun eivät ole koskaan tuosta välittäneet. Toinen, mikä ei minusta ole tyypillistä, on tuo pillien ja paukkeen pelkääminen, meillä lapset ihan tykkäsivät omasta ja muiden lasten aiheuttamasta metakasta. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:06"]
Onko lapsi päiväkodissa? Siellä pitäisi huomata nuo ongelmat. Tuossa tilanteessa sanoisin äidille, vaikka hän todennäköisesti suuttuukin ja pitää sinua lapsen arvostelijana. Lapsen hyvinvointi on kuitenkin tärkeämpää eikä se hänen tilanteensa siitä parane yhtään, että sinä pidät suusi kiinni.
[/quote]
Hän on päiväkodissa osa-aikaisesti ja osan aikaa meillä (2pv/viikossa). Äidin mukaan hän on päiväkodissa suosittua leikkiseuraa ja todella hyväkäytöksinen. Oman tuntemiseni perusteella epäilen vahvasti, että päiväkodissa ei ole ollut aikaa seurata tätä lasta riittävästi tai sitten äiti pistää omiaan. On niin ristiriitainen tuo näkemys ja oma kokemukseni hänestä.
ap
Jos lapsella on tarvetta erityistukeen, niin se päiväkodissa kyllä selvitetään perinpohjin. Tällänen palsta diagnosointi on aika ala-arvoista toimintaa. Kai tiedät, että diagnoosin voi tehdä vain lääkäri?
Varmaan äitikin toivoisi hoitosuhteen katkaisemista mielummin, kuin lääkäriä leikkivää juoruavaa hoitajaa lapselleen.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:33"]
Jos lapsella on tarvetta erityistukeen, niin se päiväkodissa kyllä selvitetään perinpohjin. Tällänen palsta diagnosointi on aika ala-arvoista toimintaa. Kai tiedät, että diagnoosin voi tehdä vain lääkäri?
Varmaan äitikin toivoisi hoitosuhteen katkaisemista mielummin, kuin lääkäriä leikkivää juoruavaa hoitajaa lapselleen.
[/quote]
Et tainnut lukea koko ketjua? Olen sanonut että en todellakaan ole pätevä tekemään diagnoosia ja tilanne on aika arka. Kysyn asiaa täältä, koska olen melko varma ettei äiti lue tätä täältä. Mielestäni vähemmän juoruileva lähtökohta kuin kysyä yhteisiltä kavereilta tai sukulaisilta, eikö?
Kaikkia asioita ei tarvitse ratkaista itse, olen aina lähtenyt siitä, että joukossa on viisautta ja tästäkin keskustelusta olen saanut paljon hyviä, RAKENTAVIA kommentteja. Syyttelysi ei valitettavasti poista tätä ongelmaa.
ap
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:33"]
Jos lapsella on tarvetta erityistukeen, niin se päiväkodissa kyllä selvitetään perinpohjin. Tällänen palsta diagnosointi on aika ala-arvoista toimintaa. Kai tiedät, että diagnoosin voi tehdä vain lääkäri?
Varmaan äitikin toivoisi hoitosuhteen katkaisemista mielummin, kuin lääkäriä leikkivää juoruavaa hoitajaa lapselleen.
[/quote]
Eipä ole selvitetty!
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:33"]
Jos lapsella on tarvetta erityistukeen, niin se päiväkodissa kyllä selvitetään perinpohjin. Tällänen palsta diagnosointi on aika ala-arvoista toimintaa. Kai tiedät, että diagnoosin voi tehdä vain lääkäri?
Varmaan äitikin toivoisi hoitosuhteen katkaisemista mielummin, kuin lääkäriä leikkivää juoruavaa hoitajaa lapselleen.
[/quote]
Et tainnut lukea koko ketjua? Olen sanonut että en todellakaan ole pätevä tekemään diagnoosia ja tilanne on aika arka. Kysyn asiaa täältä, koska olen melko varma ettei äiti lue tätä täältä. Mielestäni vähemmän juoruileva lähtökohta kuin kysyä yhteisiltä kavereilta tai sukulaisilta, eikö?
Kaikkia asioita ei tarvitse ratkaista itse, olen aina lähtenyt siitä, että joukossa on viisautta ja tästäkin keskustelusta olen saanut paljon hyviä, RAKENTAVIA kommentteja. Syyttelysi ei valitettavasti poista tätä ongelmaa.
ap
[/quote]
On aika hankala ymmärtää tätä kriittistä kommenttia. Mielestäni ap puhuu kauniisti lapsesta eikä ole mitenkään juoruileva. Mistä asioista täällä sitten ns saisi puhua, säästä? Eikös palstan aihe ole juoruilu, omasta miehestä, lapsista, muodista, bloggareista tai joskus harvoin muusta? Miksi tuo kritiikin esittäjä käy juorupalstalla jos inhoaa juoruilua?
Ei ole kovinkaan kaunista tai mieltäylentävää koettaa miettiä mikä diagnoosi annettaisiin lapselle/ehdotettaisiin lapsen äidille, jotta lapsi voitaisiin ohjata erityislapsille suunnattuun päiväkotiin (mitä se ikinä tarkoittaakin). Eikä se ole missään nimessä asiallista, että hoitaja "konsultoi" vauvapalstaa asian tiimoilta.
Jättäkää diagnoosien lätkiminen ammattilaisille ja keskittykää johonkin muuhun (vaikka niihin blogeihin sitten). Totaalisen epäammatillista toimintaa.
Alue: Aihe vapaa
Pahoittelut kappalejaon puuttumisesta!