Miten suhtautua tällaiseen hoitolapseen, poikki hoitosuhde?

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 09:37"]

Lähisukulaisella on viittä vaille kolmevuotias lapsi, jota olen lupautunut hoitamaan silloin tällöin. Nyt 3 kk jälkeen en enää jaksaisikaan hoitaa lasta, koska minulla on vakava epäily, että lapsi on ns. aspergerlapsi tai vastaava enkä todellakaan ole pätevä ottamaan tällaisen lapsen hoidosta vastuuta. Äidin mielestä hän on sosiaalinen, ikätovereitaan älykkäämpi ja oikea keskipiste ryhmätilanteissa. Kuinka väärin voi omaa lasta kuvailla ja tuntea! -Lapsi ei leiki puistossa muiden lastan kanssa, eikä osaa leikkiä yhtään yksin, ei ole mielikuvitusta ollenkaan. -Hän katsoo mielellään suklaamunan-avaamisvideoita, mutta ei jaksa seurata yhtään juonellista ohjelmaa, esim Pingu tai Muumit. -Hän ei pysty koskemaan paljaalla kädellä ruokaan, mukaanlukien leipä, omena ja varsinkin kaikki kostealta tuntuvat ruuat kuten juurikin omena ja vaikka kurkku. Syö syötettäessä, mutta minusta pitäisi syödä jo itse haarukalla, on kuitenkin jo melkein kolme. -Hän käyttää vaippaa yhä kokopäiväisesti. Yritin laittaa meillä potalle (äiti sanoi, että on ihan hyvä ajatus kun hän ei saa tekemään sinne asioita). Lapsi kakkasi potan viereen! Jätän harjoittelun omalle perheelle. -Hiekkalaatikolle hän ei mene leikkimään, koska kun hänen kätensä likaantuvat ne pitää heti mennä pesemään tai saa raivokohtauksen. -Kovat, yllättävät äänet pelottavat mielestäni kohtuuttomasti. Esim. puistossa toisella lapselle ollut vappupillin tapainen sai itkemään hysteerisesti pitkän aikaa. Lapseen ei kertakaikkiaan saa mitään kontaktia. Hän ei leiki muiden lasten kanssa, tai edes mene mukaan leikkiin juoksemaan tai oleskelemaan kuten omat lapseni menivät. Jos yritän hauskuuttaa häntä, jollain hölmöllä jutulla, tuijottaa vain. Puistossa saattaa käydä toisen lapsen kimppuun lyömällä ilmeettömästi eikä oikein ymmärrä, jos yritän selittää että toista sattuu tms. On kuin mikään ei tuntuisi miltään! Tämä lapsi harvoin edes hymyilee. Kotiolot ovat aika tavalliset, mutta yhdessä ei juurikaan touhuta tai askarrella. Olen miettinyt voiko se vaikuttaa lapsen kehitykseen? Minun mielestäni lapsi on kehityksestä pahasti jäljessä ja hän kaipaisi erityislapsille suunnattua päiväkotia. Vaikeampi juttu onkin sitten kertoa tämä äidille. Vai onko tuo normaalia kolmevuotiaan käytöstä?

[/quote]

Ap, olet saanut vastauksia laidasta laitaan, asiallisia ja asiattomia. 

Ensinnäkin, jos sinusta tuntuu siltä, että et jaksa hoitaa sukulaislasta, sano se hänen äidilleen. Jos lapsella on jo päiväkotipaikka, hänen hoitonsa on turvattu. Siitä ei siis pidä kantaa huonoa omaatuntoa. 

Toiseksi. Kerroit lapsesta tutun oloisia piirteitä. Aistiyliherkkyys tuli ensimmäisenä mieleeni, kun luin, ettei lapsi halua koskea ruokaan paljain käsin. Oma as-piirteinen lapseni ratkaisi ongelman syömällä kurkun- ja hedelmänviipaleet haarukalla. Samoin ruokaa ei saa muussata sekasotkuksi vaan hän haluaa nähdä, mitä lautasella on, ihan samaan tapaan kuin tällä aikaisemmin kirjoittanut assityttö kertoi omasta lapsuudestaan. Myös kovat, äkilliset äänet voivat pelottaa herkkää lasta, kuten kerroit. Tosin vappupillin ääni on niin epämiellyttävä ja epävireinen, etten yhtään ihmettele, vaikka lapsi pelästyykin sitä. 

Muistan myös joutuneeni pyyhkimään lapseni käsiä toisinaan, kun ne olivat likaantuneet hiekasta. 

Leikkimättömyys, mielikuvituksen puute vaikuttavat huolestuttavalta, samoin se, ettei lapsi osaa syödä itse eikä käydä potalla. Ehkä tässä on kysymys siitä, ettei lasta ole harjoitettu kotona. 

Oma as-piirteinen lapseni halusi syödä itse varhain. Hän myös hakeutui muiden lasten seuraan vaikka sosiaaliset taidot ovatkin hieman hukassa. Nyt vanhempana hänellä on hieman vaikea tulkita joitakin ihmisen käyttäytymiseen liittyviä asioita. Hän on myös tunteellinen ja tuntee myötätuntoa.

Kerroit, että lapsi tykkää katsoa lyhyitä filmejä, mutta ei pitkiä ja juonellisia. Autisti lukkiutuu omiin oloihinsa ja saattaa jumiutua erilaisiin pakkotoimintoihin. Toisaalta vajaa 3-vuotias ei välttämättä jaksa keskittyä kovin kauan samaan asiaan vaä teidän huumorintajunne ovat kovin erilaiset. Assit eivät ole sen huumorintajuttomampia kuin muutkaan ihmset, vaikka heitä huvittaa hieman erilaiset asiat kuin meitä "tavallisia".

Omalla lapsellani huumorintaju on melko älyllinen. Assit voivat olla hyvinkin älykkäitä, niin myös minun lapseni. Hänellä on kuitenkin sellaisia rajoittavia ominaisuuksia, joiden vuoksi hänen elämänsä ei tule olemaan kovin helppoa. 

No niin, yritin miettiä, miten voisit tulla toimeen lapsen kanssa, mutta ehkä en kuitenkaan osannut neuvoa sinua kovinkaan hyvin. Loppujen lopuksi aloituksessasi on kuitenkin niin vähän tietoa, ettei sen perusteella pysty pahemmin neuvomaankaan. 

Kannattaisi varmaan kerrata lapsen psykososiaalisesta kehityksestä kertovia artikkeleita vaikka täällä netissä. On vaikea sanoa aloituksesi perusteella, mitä tehdä. Minä kyllä tarttuisin ensimmäiseksi tuohon, ettei lapsen kotona touhuta yhdessä mitään eikä lapsi osaa syödä itse eikä osaa käydä potalla. Lukisin, loruttaisin ja laulaisin lapsen kanssa. Leikkisin kaikenlaisia pikkuleikkejä.

Sinä teet omat päätöksesi, eikä sinua voi moittia, jos sinusta tuntuu siltä, ettet jaksa hoitaa lasta. Olet kuitenkin töissä ja sinulla on myös oma perhe. Ehkä päiväkodissa lapsen kehitys saa uutta pontta, kun hän saa olla muiden lasten seurassa ammatti-ihmisten hoivassa. 

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:50"]

Ei ole kovinkaan kaunista tai mieltäylentävää koettaa miettiä mikä diagnoosi annettaisiin lapselle/ehdotettaisiin lapsen äidille, jotta lapsi voitaisiin ohjata erityislapsille suunnattuun päiväkotiin (mitä se ikinä tarkoittaakin). Eikä se ole missään nimessä asiallista, että hoitaja "konsultoi" vauvapalstaa asian tiimoilta.

Jättäkää diagnoosien lätkiminen ammattilaisille ja keskittykää johonkin muuhun (vaikka niihin blogeihin sitten). Totaalisen epäammatillista toimintaa.

[/quote]

Niin siis kuka tässä ketjussa on väittänyt olevansa ammattilainen ja missä asiassa?

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 11:33"][quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 11:22"]

Ehkä äidillä ei ole harhakuvitelmia lapsestaan, vaan hän haluaa korostaa lapsen positiivisia puolia. Varsinkin lapsen kuullen. Lapsi saattaa myös eri tilanteissa käyttäytyä eri tavalla. Voihan olla, että hoitaja ja lapsi eivät nyt löydä yhteistä säveltä.

Lapsi saattaa olla normaalia haastavampi. Jos hoitaja kokee, ettei hänellä ole edellytyksiä hoitaa tällaista lasta, hänen kannattaisi jo ihan lapsenkin takia lopettaa hoitosuhde. Lapsi varmasti vaistoaa hoitajan voimattomuuden.

[/quote]

Voi olla. Toisaalta onko oikein sanoa, että lapsi on fyysisesti erittäin taitava ja aktiivinen, jos lapsi vielä kolmevuotiaana konttaa 20 cm rotvallin yli kun ei luota omaan tasapainoonsa? Minusta on kohta, jossa positiivisen puolen korostaminen on yksiselitteisesti-epätosi väite.

ap
[/quote]
Mikä siinä on, että jotkut puheet ja sanat aiheuttavat noin paljon stressiä. Kaikki on kuitenkin niin suhteellista. Joidenkin voimistelija tyttöjen äitien mielestä , muut ovat ehkä kömpelöitä koska eivät osaa tuplavoltti tai flip floppia. Minulla on poika, joka kotona keskustelee lähes taukoamatta. Koulussa opettaja sitten hämmästeli, kun oli avannut suunsa ja pyytänyt lupaa mennä vessaan. Heistä hän on niin hiljainen ja ujo. Minusta taas voiko enää puheliaampaa ja rämäpäisempää lasta olla, kun hän.
Ehkä lapsi ei vaan tunne oloaan hyväksi kanssasi. Ei oikein tiedä miten reagoit. Ehkä hän vaistoaa vallan mainiosti, että haluaisit päästä eroon hänestä. Ehkä jopa pelkää, että jätät hänet puistoon, jos hän uppoutuu leikkimään muiden kanssa.

Lapset voivat olla outoja. Kaikki ei vaan ole samasta mallista. Siihen erilaisuuteen sopeutuminen on selvästi sinulle vaikeaa. Kun pitäisi tehdä, niin kuin aina on tehty ja niin kuin muut lapset tekivät tai tekevät.
Ainoastaan joku diagnoosi antaa luvan asennoitua ja tehdä eri tavalla kun "kaikki" muut. Ei ihme, että tuntuu raskaalta, kun homma poikkeaa totutusta, eikä mene rutiinilla.

[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 09:37"]

Lähisukulaisella on viittä vaille kolmevuotias lapsi, jota olen lupautunut hoitamaan silloin tällöin. Nyt 3 kk jälkeen en enää jaksaisikaan hoitaa lasta, koska minulla on vakava epäily, että lapsi on ns. aspergerlapsi tai vastaava enkä todellakaan ole pätevä ottamaan tällaisen lapsen hoidosta vastuuta. Äidin mielestä hän on sosiaalinen, ikätovereitaan älykkäämpi ja oikea keskipiste ryhmätilanteissa. Kuinka väärin voi omaa lasta kuvailla ja tuntea! -Lapsi ei leiki puistossa muiden lastan kanssa, eikä osaa leikkiä yhtään yksin, ei ole mielikuvitusta ollenkaan. -Hän katsoo mielellään suklaamunan-avaamisvideoita, mutta ei jaksa seurata yhtään juonellista ohjelmaa, esim Pingu tai Muumit. -Hän ei pysty koskemaan paljaalla kädellä ruokaan, mukaanlukien leipä, omena ja varsinkin kaikki kostealta tuntuvat ruuat kuten juurikin omena ja vaikka kurkku. Syö syötettäessä, mutta minusta pitäisi syödä jo itse haarukalla, on kuitenkin jo melkein kolme. -Hän käyttää vaippaa yhä kokopäiväisesti. Yritin laittaa meillä potalle (äiti sanoi, että on ihan hyvä ajatus kun hän ei saa tekemään sinne asioita). Lapsi kakkasi potan viereen! Jätän harjoittelun omalle perheelle. -Hiekkalaatikolle hän ei mene leikkimään, koska kun hänen kätensä likaantuvat ne pitää heti mennä pesemään tai saa raivokohtauksen. -Kovat, yllättävät äänet pelottavat mielestäni kohtuuttomasti. Esim. puistossa toisella lapselle ollut vappupillin tapainen sai itkemään hysteerisesti pitkän aikaa. Lapseen ei kertakaikkiaan saa mitään kontaktia. Hän ei leiki muiden lasten kanssa, tai edes mene mukaan leikkiin juoksemaan tai oleskelemaan kuten omat lapseni menivät. Jos yritän hauskuuttaa häntä, jollain hölmöllä jutulla, tuijottaa vain. Puistossa saattaa käydä toisen lapsen kimppuun lyömällä ilmeettömästi eikä oikein ymmärrä, jos yritän selittää että toista sattuu tms. On kuin mikään ei tuntuisi miltään! Tämä lapsi harvoin edes hymyilee. Kotiolot ovat aika tavalliset, mutta yhdessä ei juurikaan touhuta tai askarrella. Olen miettinyt voiko se vaikuttaa lapsen kehitykseen? Minun mielestäni lapsi on kehityksestä pahasti jäljessä ja hän kaipaisi erityislapsille suunnattua päiväkotia. Vaikeampi juttu onkin sitten kertoa tämä äidille. Vai onko tuo normaalia kolmevuotiaan käytöstä?

[/quote]

Toi pottakoulutus menee harvan lapsen kohdalla kovin helposti ja varsinkin jos lapsen lähimmät aikuiset romuttavat pottatreenit kannustamalla pysymään vaipoissa, niin pulassa ollaan. Ilman huutoa ei meilläkään opittu potalle, ja joskus poika teki potan viereen koska ei vain halunnut tehdä sinne. 

Lasten tavaroiden omiminen on ihan tavallista. Meillä ainakin poika omii omat tavaransa, ja vahtii niitä mustasukkaisesti varsinkin jos on pienempiä lapsia paikalla. Sen sijaan vanhemmat lapset saavat leikkiä hänen leluillaan ihan vapaasti, se ei ole ongelma. Olen koittanut opettaa, että lelut pitää jakaa. Joskus kun olen keräillyt lelut lattialta, niin poika on tullut keräämään kamat pois jäljiltäni ja levittänyt ne uudelleen, koska on luullut että riistän ne häneltä. Käytiin kauhea riita, kun sanoin että leikin jälkeen kamat kasaan eikä jätetä lojumaan.

Hoitolapsesi ruokailu kuullosta atodella erikoiselta ja kiinnostaisi tietää millainen kasvatus hänellä on ollut asian suhteen aiemmin. Tuttuni lapsi ei pystynyt syömään enää ollenkaan sormin ihan pienestä, koska hän oppi pyyhkimään sormensa joka kosketuksen jälkeen, joten mietin olisiko äitinsä voinut kämmätä kasvatuksessa? Lapsi meinaan opettelee ensin syömään sormin ja siirtyy pikku hiljaa syömään haarukalla ja veitsellä jo alle kolmevuotiaana, joten tuo kuullostaa erittäin oudolta että häntä pitää syöttää kuin pientä vauvaa.;o Vaikka neurologiset ongelmat on pyrittävä sulkemaan pois, niin mietin silti, miten aiemmin kotona noita ongelmia on hoidettu. Tietenkään kasvatuksella ei kauheasti pysty vaikuttamaan, mutta kuullostaa erittäin oudolta ettei äiti ole havahtunut lapsensa ongelmiin aiemmin.