Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten suhtautua tällaiseen hoitolapseen, poikki hoitosuhde?
09.02.2015 |
Lähisukulaisella on viittä vaille kolmevuotias lapsi, jota olen lupautunut hoitamaan silloin tällöin. Nyt 3 kk jälkeen en enää jaksaisikaan hoitaa lasta, koska minulla on vakava epäily, että lapsi on ns. aspergerlapsi tai vastaava enkä todellakaan ole pätevä ottamaan tällaisen lapsen hoidosta vastuuta.
Äidin mielestä hän on sosiaalinen, ikätovereitaan älykkäämpi ja oikea keskipiste ryhmätilanteissa. Kuinka väärin voi omaa lasta kuvailla ja tuntea!
-Lapsi ei leiki puistossa muiden lastan kanssa, eikä osaa leikkiä yhtään yksin, ei ole mielikuvitusta ollenkaan.
-Hän katsoo mielellään suklaamunan-avaamisvideoita, mutta ei jaksa seurata yhtään juonellista ohjelmaa, esim Pingu tai Muumit.
-Hän ei pysty koskemaan paljaalla kädellä ruokaan, mukaanlukien leipä, omena ja varsinkin kaikki kostealta tuntuvat ruuat kuten juurikin omena ja vaikka kurkku. Syö syötettäessä, mutta minusta pitäisi syödä jo itse haarukalla, on kuitenkin jo melkein kolme.
-Hän käyttää vaippaa yhä kokopäiväisesti.
Yritin laittaa meillä potalle (äiti sanoi, että on ihan hyvä ajatus kun hän ei saa tekemään sinne asioita). Lapsi kakkasi potan viereen! Jätän harjoittelun omalle perheelle.
-Hiekkalaatikolle hän ei mene leikkimään, koska kun hänen kätensä likaantuvat ne pitää heti mennä pesemään tai saa raivokohtauksen.
-Kovat, yllättävät äänet pelottavat mielestäni kohtuuttomasti. Esim. puistossa toisella lapselle ollut vappupillin tapainen sai itkemään hysteerisesti pitkän aikaa.
Lapseen ei kertakaikkiaan saa mitään kontaktia. Hän ei leiki muiden lasten kanssa, tai edes mene mukaan leikkiin juoksemaan tai oleskelemaan kuten omat lapseni menivät. Jos yritän hauskuuttaa häntä, jollain hölmöllä jutulla, tuijottaa vain. Puistossa saattaa käydä toisen lapsen kimppuun lyömällä ilmeettömästi eikä oikein ymmärrä, jos yritän selittää että toista sattuu tms.
On kuin mikään ei tuntuisi miltään! Tämä lapsi harvoin edes hymyilee. Kotiolot ovat aika tavalliset, mutta yhdessä ei juurikaan touhuta tai askarrella. Olen miettinyt voiko se vaikuttaa lapsen kehitykseen? Minun mielestäni lapsi on kehityksestä pahasti jäljessä ja hän kaipaisi erityislapsille suunnattua päiväkotia. Vaikeampi juttu onkin sitten kertoa tämä äidille.
Vai onko tuo normaalia kolmevuotiaan käytöstä?
Kommentit (64)
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:50"]
Ei ole kovinkaan kaunista tai mieltäylentävää koettaa miettiä mikä diagnoosi annettaisiin lapselle/ehdotettaisiin lapsen äidille, jotta lapsi voitaisiin ohjata erityislapsille suunnattuun päiväkotiin (mitä se ikinä tarkoittaakin). Eikä se ole missään nimessä asiallista, että hoitaja "konsultoi" vauvapalstaa asian tiimoilta.
Jättäkää diagnoosien lätkiminen ammattilaisille ja keskittykää johonkin muuhun (vaikka niihin blogeihin sitten). Totaalisen epäammatillista toimintaa.
[/quote]
Kyllä, toimintani todella on epäammattimaista, sillä en ole ammattilainen lastenhoidossa. Jos olisin, minulla olisi varmasti jokin toinen taho jota voisin käyttää konsultaatiossa. Ainakin toivon näin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä naapurissa myös erikoislapsi. Ei diagnoosia kun äiti pitää lasta huippuälykkäänä (olisko peräti ns. Kristallilapsi...) lapsi höpöttää omiaan itsekseen ja leikkii yksin koulussa. Äiti pitää lasta vain huippuälykkäänä - ja soittaa koululle jos esim kokeesta on tullut huono numero..
Jotenkin järkyttävää käytöstä äidiltä. Poika kumminkin tosi söpö mutta puhuu paljon äidistään ja äidin ohjeista...äiti sitä ja äiti tätä. On 9-vuotias jo.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:57"]
Meillä naapurissa myös erikoislapsi. Ei diagnoosia kun äiti pitää lasta huippuälykkäänä (olisko peräti ns. Kristallilapsi...) lapsi höpöttää omiaan itsekseen ja leikkii yksin koulussa. Äiti pitää lasta vain huippuälykkäänä - ja soittaa koululle jos esim kokeesta on tullut huono numero.. Jotenkin järkyttävää käytöstä äidiltä. Poika kumminkin tosi söpö mutta puhuu paljon äidistään ja äidin ohjeista...äiti sitä ja äiti tätä. On 9-vuotias jo.
[/quote]
Tällainen on minusta ihan hirveää, että äidit näkevät lapsensa jollain tavalla oman itsensä parannettuina versioina ja lataavat lapseen ominaisuuksia, joita heissä oikeasti ei ole. Esim tuo 9-v voi olla täysin normaalia, jopa heikkolahjainen ja äiti paasaa älystä. Miettikääpä huviksenne sitä ahdistusta mitä pojan päässä on, kun oma järki ei riitä ratkomaan matikantehtävää vaikka huippuälykästä pitäisi olla?
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:57"]
Meillä naapurissa myös erikoislapsi. Ei diagnoosia kun äiti pitää lasta huippuälykkäänä (olisko peräti ns. Kristallilapsi...) lapsi höpöttää omiaan itsekseen ja leikkii yksin koulussa. Äiti pitää lasta vain huippuälykkäänä - ja soittaa koululle jos esim kokeesta on tullut huono numero.. Jotenkin järkyttävää käytöstä äidiltä. Poika kumminkin tosi söpö mutta puhuu paljon äidistään ja äidin ohjeista...äiti sitä ja äiti tätä. On 9-vuotias jo.
[/quote]
Niinp, kun tällainen erikoistapaus voi olla omalla tavallaan myös söpö. Aikuisena herää huoli ja ahdistus kun tällainen herkkä ja erikoinen lapsi ei tule nähdyksi olleenkaan omana itsenään, vaan hänet nähdään jonain täydellisenä menestyjälapsena joka on: iloinen, positiivinen, sosiaalinen ja älykäs. En tiedä mikä siinä on, mutta ei tee mieli jollain tavalla jakaa vanhemman harhaista käsitystä todellisuudesta. Mieluumin näkee sen lapsen sellaisena kuin hän on, epätäydellisenä ja inhimillisenä nyt ainakin alkuun. Omatkin lapset ovat muuten epätäydellisiä. ;)
ap
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 09:40"]Meillä on as-poika ja kuulostaa aika tutulta. Olen kyllä pienestä asti tiennyt, että poika on erikoinen enkä olisi ikinä kuvaillut häntä esimerkiksi sosiaaliseksi. Onko hän missään tilanteessa sosiaalinen? Mistä käsitys on peräisin, ellei ole?
[/quote]
Menee vähän ohi aiheen, mutta miten pienenä olet huomannut erikoisuuden ja miten ilmeni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä äidillä ei ole harhakuvitelmia lapsestaan, vaan hän haluaa korostaa lapsen positiivisia puolia. Varsinkin lapsen kuullen. Lapsi saattaa myös eri tilanteissa käyttäytyä eri tavalla. Voihan olla, että hoitaja ja lapsi eivät nyt löydä yhteistä säveltä.
Lapsi saattaa olla normaalia haastavampi. Jos hoitaja kokee, ettei hänellä ole edellytyksiä hoitaa tällaista lasta, hänen kannattaisi jo ihan lapsenkin takia lopettaa hoitosuhde. Lapsi varmasti vaistoaa hoitajan voimattomuuden.
Minulla on asperger ja lapsena olin aika erilainen kuin kuvaamasi lapsi. Tykkäsin seurata juonellisia sarjoja ja minulla oli (on edelleen) mieletön mielikuvitus. Viihdyin yksikseni hiljaa leikkien ja kehitellen tarinoita päässäni.
En oikein osannut leikkiä muiden lasten kanssa, mutta en ollut väkivaltainen heitä kohtaan, lähinnä vain turhauduin kun kukaan ei ymmärtänyt monimutkaisia juonenkäänteitäni.
Olin (ja olen edelleen) hirmuisen herkkä, saatoin alkaa itkemään jos joku edes vilkaisikin minuun "ilkeästi.". Tämä kyllä toimi toisinkin päin, eli en missään tapauksessa kyennyt satuttamaan ketään, vetäydyin vain syrjään itsekseni.
Olin aika helppo tapaus, sillä olin tyytyväinen kun minulle annettiin kasa pieniä leluja/kirja ja minut jätettiin omiin oloihini. Ruuan kanssa oli vaikeuksia, koska esimerkiksi kypsennettyjen vihannesten koostumus tuntui suussani vastenmieliseltä, en halunnut missään tapauksessa syödä niitä ja sain melkein oksennusrefleksin jos laitoin niitä suuhuni. En myöskään pitänyt siitä että ruoka-aineet koskettivat toisiaan, kastikkeiden käyttö hämmensi minua, koska minusta ruoka oli pilalla kun lämmin kastike koski perunaan tai makkaraan, puhumattakaan kylmästä salaatista.
Inhosin myös sitä kun äiti muussasi ruuan yhdeksi mössöksi lautaselle. Jotenkin minua inhotti kun en voinut konkreettisesti nähdä mitä aineita siinä lautasella on.
Pointtina siis se, että minä olin aikoinani todella väärinymmärretty lapsi ja "kiukutteluni ja huono käytökseni" olisi voitu karsia kokonaan kun joku olisi oikeasti ymmärtänyt minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 11:13"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 09:40"]Meillä on as-poika ja kuulostaa aika tutulta. Olen kyllä pienestä asti tiennyt, että poika on erikoinen enkä olisi ikinä kuvaillut häntä esimerkiksi sosiaaliseksi. Onko hän missään tilanteessa sosiaalinen? Mistä käsitys on peräisin, ellei ole? [/quote] Menee vähän ohi aiheen, mutta miten pienenä olet huomannut erikoisuuden ja miten ilmeni?
[/quote]
Ihan pienenä en tietenkään ollut varma onko ujo vai muuten vain hitaasti lämpenevä luonne, mutta tunne oli että jokin on erilailla. Näitä asioita alkoi tulla enemmän vuoden iässä kun lapsi oli erikoisen rauhallinen lääkäritutkimuksessa ja toisaalta todella peloissaan palloleikeistä tms.
1,5-vuoden iässä lapsi alkoi olla täysin joustamaton rutiineissa ja sai kohtauksen jos oli väärää leipää iltapalalla tms. Meillä on myös tuota, että ei halua koskea kädellä ruokaan, tukkaa ei saa pestä (ei minkään Jukumaasaavin takia kylläkään;) . Kaikki tunteet ovat potenssiin sata ja niistä alkoi koitua ihan ongelmia arkeen.. Isoja.
Lapsessa oli myös sellaista ilkeyttä ettei oikein tajunnut toisen satuttamista tai tavaroiden omimista, hänen kanssaan oli ikävä leikkiä. Nyt 4-vuotiaana on tullut professoripiirteitä ja satuttaminen on loppunut kun on tajunnut/oppinut tietämään että satuttaminen on väärin jne.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 11:24"]
Minulla on asperger ja lapsena olin aika erilainen kuin kuvaamasi lapsi. Tykkäsin seurata juonellisia sarjoja ja minulla oli (on edelleen) mieletön mielikuvitus. Viihdyin yksikseni hiljaa leikkien ja kehitellen tarinoita päässäni.
En oikein osannut leikkiä muiden lasten kanssa, mutta en ollut väkivaltainen heitä kohtaan, lähinnä vain turhauduin kun kukaan ei ymmärtänyt monimutkaisia juonenkäänteitäni.
Olin (ja olen edelleen) hirmuisen herkkä, saatoin alkaa itkemään jos joku edes vilkaisikin minuun "ilkeästi.". Tämä kyllä toimi toisinkin päin, eli en missään tapauksessa kyennyt satuttamaan ketään, vetäydyin vain syrjään itsekseni.
Olin aika helppo tapaus, sillä olin tyytyväinen kun minulle annettiin kasa pieniä leluja/kirja ja minut jätettiin omiin oloihini. Ruuan kanssa oli vaikeuksia, koska esimerkiksi kypsennettyjen vihannesten koostumus tuntui suussani vastenmieliseltä, en halunnut missään tapauksessa syödä niitä ja sain melkein oksennusrefleksin jos laitoin niitä suuhuni. En myöskään pitänyt siitä että ruoka-aineet koskettivat toisiaan, kastikkeiden käyttö hämmensi minua, koska minusta ruoka oli pilalla kun lämmin kastike koski perunaan tai makkaraan, puhumattakaan kylmästä salaatista.
Inhosin myös sitä kun äiti muussasi ruuan yhdeksi mössöksi lautaselle. Jotenkin minua inhotti kun en voinut konkreettisesti nähdä mitä aineita siinä lautasella on.
Pointtina siis se, että minä olin aikoinani todella väärinymmärretty lapsi ja "kiukutteluni ja huono käytökseni" olisi voitu karsia kokonaan kun joku olisi oikeasti ymmärtänyt minua.
[/quote]
Kiitos näkemyksestä! Minusta asperger-ihmisissä on todella hienoja piirteitä, enkä ole mitenkään varma että kyseessä on as. Se oli vain veikkaus ja keskustelunavaus tavallaan. Yleensä lapsen käytös on erikoista ja kaikenlaisia muitakin arvauksia saa heittää kuin tuo as.
Onhan hän myös aika hemmoteltu tapaus ja sekin voi vaikuttaa lapsen epäsosiaaliseen käytökseen. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 11:22"]
Ehkä äidillä ei ole harhakuvitelmia lapsestaan, vaan hän haluaa korostaa lapsen positiivisia puolia. Varsinkin lapsen kuullen. Lapsi saattaa myös eri tilanteissa käyttäytyä eri tavalla. Voihan olla, että hoitaja ja lapsi eivät nyt löydä yhteistä säveltä.
Lapsi saattaa olla normaalia haastavampi. Jos hoitaja kokee, ettei hänellä ole edellytyksiä hoitaa tällaista lasta, hänen kannattaisi jo ihan lapsenkin takia lopettaa hoitosuhde. Lapsi varmasti vaistoaa hoitajan voimattomuuden.
[/quote]
Voi olla. Toisaalta onko oikein sanoa, että lapsi on fyysisesti erittäin taitava ja aktiivinen, jos lapsi vielä kolmevuotiaana konttaa 20 cm rotvallin yli kun ei luota omaan tasapainoonsa? Minusta on kohta, jossa positiivisen puolen korostaminen on yksiselitteisesti-epätosi väite.
ap
Meidän lapsessa ei ole as-piirteitä, hän on hyvin sosiaalinen ja iloinen lapsi, asperger on eri asia kuin dysfasia tai add (joka on keskittymishäiriö ilman ylivilkkautta). Mutta tiedän, että aspergeriin voi kuulua aistiyliherkkyyttä, epäsosiaalisuutta, vaikeutta ymmärtää sosiaalisia tilanteita ym. ym. En kuitenkaan sinuna täräyttäisi sitä as-epäilyäsi ollenkaan äidille, vaan puhuisin että en haluaisi että suutut tästä, mutta oletko huomannut että ....toisiin lapsiin verrattuna ja pitäisikö siitä ehkä jutella päiväkodissa, jos ovat havainneet samaa? Jotenkin noin. Vaikeaa se varmasti on. Mutta jos äiti kieltää, niin etpä muuta mahda, sitten voit sanoa että nyt on sellainen tilanne, että et pysty enää ottamaan lasta hoitoon omien voimavarojesi puutteessa, sillä mielestäsi hän tarvitsee osaavampaa ammattilaisapua. Ehkä hän silloin pääsee päiväkotiin koko-aikaisesti ja ehkä siellä huomataan. Ehkä.
Meillä esim. päiväkodista oli suuri apu, kun lapsi pääsi pienempään ryhmään, jossa oli sekaisin ns. normaaleja ja erityislapsia ja erityislastentarhanopettaja (huipputyyppi) veti sitä ryhmää. Heiltä saimme paljon apua esim. kouluunmenon ja puoltavia lausuntoja mm. koulupsykologin arviointiin menosta ja mm. koulukyytiin puoltavan lausunnon. Oltaisiin varmasti surkeammassa suossa, jos kelloni eivät olisi kilkattaneet.
terv. 6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 11:24"]
Minulla on asperger ja lapsena olin aika erilainen kuin kuvaamasi lapsi. Tykkäsin seurata juonellisia sarjoja ja minulla oli (on edelleen) mieletön mielikuvitus. Viihdyin yksikseni hiljaa leikkien ja kehitellen tarinoita päässäni.
En oikein osannut leikkiä muiden lasten kanssa, mutta en ollut väkivaltainen heitä kohtaan, lähinnä vain turhauduin kun kukaan ei ymmärtänyt monimutkaisia juonenkäänteitäni.
Olin (ja olen edelleen) hirmuisen herkkä, saatoin alkaa itkemään jos joku edes vilkaisikin minuun "ilkeästi.". Tämä kyllä toimi toisinkin päin, eli en missään tapauksessa kyennyt satuttamaan ketään, vetäydyin vain syrjään itsekseni.
Olin aika helppo tapaus, sillä olin tyytyväinen kun minulle annettiin kasa pieniä leluja/kirja ja minut jätettiin omiin oloihini. Ruuan kanssa oli vaikeuksia, koska esimerkiksi kypsennettyjen vihannesten koostumus tuntui suussani vastenmieliseltä, en halunnut missään tapauksessa syödä niitä ja sain melkein oksennusrefleksin jos laitoin niitä suuhuni. En myöskään pitänyt siitä että ruoka-aineet koskettivat toisiaan, kastikkeiden käyttö hämmensi minua, koska minusta ruoka oli pilalla kun lämmin kastike koski perunaan tai makkaraan, puhumattakaan kylmästä salaatista.
Inhosin myös sitä kun äiti muussasi ruuan yhdeksi mössöksi lautaselle. Jotenkin minua inhotti kun en voinut konkreettisesti nähdä mitä aineita siinä lautasella on.
Pointtina siis se, että minä olin aikoinani todella väärinymmärretty lapsi ja "kiukutteluni ja huono käytökseni" olisi voitu karsia kokonaan kun joku olisi oikeasti ymmärtänyt minua.
[/quote]
Yleensä aspergertytöt ovat pehmeämpiä kuin as-pojat. Siksi poikien asperger on yleisemmin tiedossa, koska he oireilevat rajummin ja ympäristölle huomattavammalla tavalla kuin tytöt.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 11:33"]
Meidän lapsessa ei ole as-piirteitä, hän on hyvin sosiaalinen ja iloinen lapsi, asperger on eri asia kuin dysfasia tai add (joka on keskittymishäiriö ilman ylivilkkautta). Mutta tiedän, että aspergeriin voi kuulua aistiyliherkkyyttä, epäsosiaalisuutta, vaikeutta ymmärtää sosiaalisia tilanteita ym. ym. En kuitenkaan sinuna täräyttäisi sitä as-epäilyäsi ollenkaan äidille, vaan puhuisin että en haluaisi että suutut tästä, mutta oletko huomannut että ....toisiin lapsiin verrattuna ja pitäisikö siitä ehkä jutella päiväkodissa, jos ovat havainneet samaa? Jotenkin noin. Vaikeaa se varmasti on. Mutta jos äiti kieltää, niin etpä muuta mahda, sitten voit sanoa että nyt on sellainen tilanne, että et pysty enää ottamaan lasta hoitoon omien voimavarojesi puutteessa, sillä mielestäsi hän tarvitsee osaavampaa ammattilaisapua. Ehkä hän silloin pääsee päiväkotiin koko-aikaisesti ja ehkä siellä huomataan. Ehkä.
Meillä esim. päiväkodista oli suuri apu, kun lapsi pääsi pienempään ryhmään, jossa oli sekaisin ns. normaaleja ja erityislapsia ja erityislastentarhanopettaja (huipputyyppi) veti sitä ryhmää. Heiltä saimme paljon apua esim. kouluunmenon ja puoltavia lausuntoja mm. koulupsykologin arviointiin menosta ja mm. koulukyytiin puoltavan lausunnon. Oltaisiin varmasti surkeammassa suossa, jos kelloni eivät olisi kilkattaneet.
terv. 6
[/quote]
Joskus sanoin äidille, että oletko miettinyt että pottaongelmat voivat olla lapsen osalta vain vanhemman testaamista.. Hän suuttui niin pahasti, että muuttui tulipunaiseksi ääni alkoi täristä ja sanoi, että vihjaanko että lapsi on vain ilkeä? Noin pieni asia ja tuollainen reaktio, en taida täräyttää as-epäilyä tuosta vain.:)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan tosiaan olla että lapsi on vain hemmoteltu tai psykopaatti. Lapsillakin on alettu diagnosoimaan tunnekylmyyttä jo hyvin aikaisin.
Ap, (provo)ongelmasi tuntuu olevan enemmänkin se ettet jaksa haastavaa hoitolasta kuin se että olisit aidosti huolissasi lapsen kehityksestä. Miten nämä valistuneet arvailut anonyymillä vauvapalstalla auttavat mitenkään sinun ratkaisujasi hoitajana? Eikö lapsenkin takia olisi parempi vaan sanoa suoraan äidille tai isälle että sinä et voi diagnosoida lasta eikä sinulla ole voimavaroja auttaa vanhempia jos he eivät koe lapsessa olevan kehityshidastusta ja katkaista hoitosuhde? Tyhmempikin tajuaa että lastenhoitoalan ammattilainen olisi hoitanut tämän keskustelunaiheen jo aikoja sitten lapsen vanhempien kanssa ja löytänyt lapsen hoitamiseen omat keinot ja jipot, ainoastaan kaltaisesti juorunhimoiset tantat tulevat tänne heruttelemaan jollain aspergerpiirteillä joita ovat aistivinaan!
Lisäksi, minusta olisi äärimmäisen ahdistavaa tietää että lapseni hoitaja kävisi netissä luettelemassa lapseni haastavia piirteitä mutta pitäisi suunsa ummessa pelätessään "leijonaemon kostoa", ETENKIN JOS KYSEESSÄ ON LÄHISUKULAINEN. Eikö itsellesi tule mieleen että sinunkin työssäsi on jotain eettisiä ohjennuoria yksityisyydestä? Huokaus.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 11:42"]
Voihan tosiaan olla että lapsi on vain hemmoteltu tai psykopaatti. Lapsillakin on alettu diagnosoimaan tunnekylmyyttä jo hyvin aikaisin.
[/quote]
Kauheaa, miten nopeasti tuntematon lapsi tuomitaan! Kai 3-vuotiaalle lapselle voisi vielä antaa mahdollisuuden?
Yleensä aspergereilla on erittäin hyvä keskittymiskyky, joten tämä lapsi kuulostaa enemmän adhd-tapaukselta jos joku diagnoosi on pakko saada.
Olen myös huomannut että todella moni as-lapsi välttelee muiden lasten seuraa ja hakeutuu omiin oloihinsa tai aikuisten seuraksi. Tällöinkin he haluavat yleensä pelailla lautapelejä yms. En ole oikeastaan koskaan nähnyt assia joka leikkisi kovin raisusti. Kovaäänisiä he saattavat olla kun innostuvat, mutta harvoin väkivaltaisia ja spontaaneja.
Ps. Työllistetty perhepäivähoitaja ei roiku netissä puolenpäivän aikaan.
Osaako lapsi puhua?
Meidän poika on huono puhumaan ja tarhassa vasu keskustelussa sanoivat että
Lapset mitkä ei puhu eivät saa ilmaistua itseään ja helposti tönivät ja muksivat muita, onneksi sanoja tulee nyt jatkuvasti lisää, syö hienosti itse jos viitsii ja käy potallA, mutta saattaa se pisu tulla housuunkin tai potan viereen ym. Pääasia että on alkanut tajuamaan pottailun.
Ikää vajaa 3v syntyi rv31+3
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:40"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:37"]
[quote author="Vierailija" time="09.02.2015 klo 10:33"]
Jos lapsella on tarvetta erityistukeen, niin se päiväkodissa kyllä selvitetään perinpohjin. Tällänen palsta diagnosointi on aika ala-arvoista toimintaa. Kai tiedät, että diagnoosin voi tehdä vain lääkäri?
Varmaan äitikin toivoisi hoitosuhteen katkaisemista mielummin, kuin lääkäriä leikkivää juoruavaa hoitajaa lapselleen.
[/quote]
Et tainnut lukea koko ketjua? Olen sanonut että en todellakaan ole pätevä tekemään diagnoosia ja tilanne on aika arka. Kysyn asiaa täältä, koska olen melko varma ettei äiti lue tätä täältä. Mielestäni vähemmän juoruileva lähtökohta kuin kysyä yhteisiltä kavereilta tai sukulaisilta, eikö?
Kaikkia asioita ei tarvitse ratkaista itse, olen aina lähtenyt siitä, että joukossa on viisautta ja tästäkin keskustelusta olen saanut paljon hyviä, RAKENTAVIA kommentteja. Syyttelysi ei valitettavasti poista tätä ongelmaa.
ap
[/quote]
On aika hankala ymmärtää tätä kriittistä kommenttia. Mielestäni ap puhuu kauniisti lapsesta eikä ole mitenkään juoruileva. Mistä asioista täällä sitten ns saisi puhua, säästä? Eikös palstan aihe ole juoruilu, omasta miehestä, lapsista, muodista, bloggareista tai joskus harvoin muusta? Miksi tuo kritiikin esittäjä käy juorupalstalla jos inhoaa juoruilua?
[/quote]
Tuo yksi besserwisser-kommentti oli kyllä p:stä :D Leikkii jotain itämaan tietäjää, eikä edes vaivaudu lukemaan ap:n sanomisia, vaikka niihin näsäviisaana vastaa :D Kaikkia niitä onkin. Ap vaikuttaa fiksulta.