Pettymys: poika tulossa

Voi luoja. Itse sain juuri pojan, on maailman ihanin. Mikä vika pojissa on?

Ei mitään vikaa, mutta itse olisin halunnut tytön. Ja tämä tuli yllätyksenä. Olin jotenkin suunnitellut ilmeisesti tyttöä alitajuntaisesti.

Miten poika voi tulla yllätyksenä? Kun mahdollisuus on kuitenkin 50%? Anteeksi, yritän vain ymmärtää.

Se vaan on niin, että naiset kun itse ovat olleet tyttöjä niin helpommin osaavat kuvitella itsensä tyttölapsen äidiksi. Vaikka tuntuis nyt kuinka pahalta niin voin se vakuuttaa ja vannoa, että kun saat nähdä poikavauvasi ekaa kertaa niin et voisi edes kuvitella mitään toista sukupuolta :)

Siis ei poika tullut yllätyksenä, mutta siis se tuli, että olin näin pettynyt. Tiesin siis mahikset saada poika, mutta jotenkin kai vain olin mielikuvissani kuvitellut tyttövauvaa/tyttölasta..

Minulla sama juttu joskus 9 vuotta sitten. Menee hetki ennen kun ajatukseen tottuu. Nykyään sukupuolta ei edes mieti ja poika on todella samanlainen kun itsekkin olen . Hän on paras juuri sellaisena kun on. Oma lapsi eikä häntä vaihtaisi mihinkään.

Älä välitä. Itse (kuten äitinikin sekä mieheni) odotin jokaisesta tyttöä ja nyt olen kolmen pojan äiti.

Tänne vaan! Meille mahtuu aina poikia ja odotankin, että joku sukulainen minulle sellaisen tekisi. :)

Ps: Täällä yksi joka kärsi tyttölapsen aiheuttamasta pettymyksestä. Ajatukseen tottui kuitenkin nopeasti, enkä nyt vaihtaisi tyttäriäni mihinkään! :)

Me toivomme poikaa, mutta eipä sillä ole väliä. Tähän päivään menessä ole suostunut näyttämään, että kuka siellä on ja huomenna on käynnistys.

Mä ymmärrän sua ap. Mutta tiedän myös, että se pettymys menee ajan myötä ohi ja kun vauva syntyy, olet siitä tosi iloinen, on sitten tyttö tai poika.

Itse odotin poikaa ja tuli tyttö. Kolikolla on kääntöpuolensa.

Aloittaja on siis palstan änkyräfeministi?

Niin kai sitä voi olla vähän pettynyt tyttölapseenkin (vaikka google kertoi muuta). Tai sit miehet tai naiset, jotka ovat poikaa kuvitelleet eivät googlaile näillä hakusanoilla (pettymys tyttövauvaan).  Pakko kai, ainakin jollain miehellä olla jonkinlaisia mielikuvia, jossa miettii itseään lapsena ja tulevaa poikaa jne..

ap

Esikoista tehdessä toivoin hartaasti tyttövauvaa. Googletinkin kaikki mahdolliset vinkit ja mies ei lauennut sisälleni kuin 5-3 päivää ennen ovulaatiota, koska niin maksimoi paremmat mahdollisuudet tyttövauvaan.

Tyttöhän meille tulikin, mutta hassua että sitä niin kauheasti teki kaikkensa että tulis tyttö koska minä ja tyttöni ollaan kuin yö ja päivä. Tyttöni on nyt 8-vuotias, ei kiinnosta mitkään tyttömäiset jutut. Lempiharrastus on jalkapallo, lempiväri musta ja vaaleansininen, ei halua kasvattaa pitkiä hiuksia, ei leiki nukeilla vaan mieluummin autoilla. Ei  ole kiinnostunut yhtään mistään sellaisesta mistä itse olin kiinnostunut lapsena. 

Poikani taas on 5-vuotias ja hän on hyvin samanlainen rauhallinen tapaus kuin itse olin pienenä. Rakastaa kokkailla kanssani keittiössä, synttäreiksi aina toivoo ompeluvehkeitä tai minikeittiötä. Kun lähden kaupungille shoppailemaan ja kahville niin tyttöä ei kiinnosta mutta poikani taas on ensimmäisenä jonossa kinuamassa mukaan.

Niin, että vaikka sulla olis kaikkia odotuksia ladattu tiettyä sukupuolta varten niin todennäköisesti ne odotukset on aivan väärässä.

Minä olen aikoinaan odottanut kovasti poikaa, mutta sainkin tytön. Onneksi. Ja ihana oli saada myöhemmin se poikakin. 

Ystäväni toivoi myös poikaa, mutta sai tytön.

Eli siis kyllä näitä toisin päin toiveitakin on. Ehkä sitten prinsessaunelmaiset on niin paljon enemmän tosissaan, että kehtaavat tehdä siitä isomman numeron. Siksi myös "näkyvät" enemmän.

Niin, ja sitten jotkut naiset toivoo ainakin miehensä vuoksi poikaa

Itse odotan esikoistani ja olin mielessäni ajatellut, että olisi ihanaa saada esikoistyttö ja hänelle pikkuinen veli. Itse olen kasvanut tällaisessa perheessa ja jotenkin se tuntui omalta. Koko alkuodotuksen minulla oli kuitenkin olo, että pienen pojan tulemme saamaan. Ultrassa tämä sitten varmistui ja ihme kyllä ei "harmittanut" lainkaan - ehkä se poikatunne oli valmistanut minua uutiseen. Nyt tuntuu ihanalle miettiä omaa tulevaa poikaa ja ostaa hänelle suloistakin suloisempia poikien vaatteita! Odotan innolla hänen syntymistään ja kuinka miehemme kanssa tulemme hänen kanssaan touhuamaan :)

Itse en osannut kuvitella itseäni tyttölapsen äitinä ja se tosiaan yllätti mut kuinka pettynyt sitä olikaan kun kuuli, että tyttö siellä on.

Mulla oli todella vaika suhde äitiini ja olin aina nähnyt vain vaikeita tytär-äiti-suhteita, kun taas veljilläni oli aivan erilainen lapsuus isänsä ja äitipuolensa kanssa. Ajattelin varmaan, että äidit ja tyttäret vaan ovat epäsopiva yhdistelmä. Pelkäsin, että musta tulee yhtä kamala äiti mitä oma äitinikin oli.

Mutta kun ymmärsin oman pettymyksen ja sen perimmäiset syyt niin sitten sitä tyttövauvaa oikein alkoi ilolla odottaa. Ja on ollut ihanaa huomata, että vaikka olenkin äiti tyttärelle, niin mulla on ollut mahdollisuus luoda aivan erityinen, lämmin  ja läheinen suhde omaan tyttäreeni eikä menneisyys tuomitse minua huonoon Äiti-tytär-suhteeseen.

Minulla on tuttava, joka aikoja sitten päätti (!) saavansa tytön. Hän valitsi nimen vain tytölle, osti mekkoja jne. Ja hän saikin tytön. Tyttö puetaan prinsessaksi, mutta hän on täysin äitinsä vastakohta. Joskus mietin, että tyttö on joutunut keskelle äidin nukkeleikkejä eikä oikein sovi sinne. 

Sama tuttava sai myös pojan, jonka hän julisti suoraan olevan pettymys. Hän oli kaavaillut tekevänsä tyttärelleen siskon. Kysyin syytä, ja äiti vastasi, ettei pojille löydy koskaan mitään niin ihanaa tavaraa tai vaatetta kuin tytölle. Joten siksi pettymys. 

Olen yhä sanaton, mutta huomaan, että poika tässäkin tapauksessa muistuttaa enemmän äitiään.

Jätä se sika

Eivät kaikki naiset toivo tyttöä! Itse toivoin poikaa ja onneksi sain pojan!