Lue keskustelun säännöt.
Pettymys: poika tulossa
26.02.2015 |
4d-uä ja kuulin, että lapsi on poika. Olen itkenyt kaksi päivää. Googlasin ja löysin monta hakutulosta:pettymys poikavauvaan. En yhtään, jossa oltaisiin petytty tyttövauvaan.
Kommentit (110)
Ei taas tämä sama aihe. Kasvakaa jo aikuiseksi. Tai vaikka ostakaa itsellenne nukke kun on nukkeleikit pahasti kesken. Voidaanko vähitellen siirtyä uusiin aiheisiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:25"]
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 10:12"][quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:29"] [quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 17:39"] [quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 17:30"] [quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 17:25"] [quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 16:21"] Kahta ekaa lasta odottaessa ja tehdessä jo toivoin tyttöä ja luin kirjan sukupuolenvalinnasta ja onnistuimmekin saamaan kaksi tyttöä kun niin halusimme. Tyttö-kromosomin omaavat siittiöt uivat hitaammin, mutta elävät kauemmin. Lisäksi tyttösiittiöt selviävät "kuihtuvan" äidin emättimessä paremmin, eli olin laihdutuskuurilla, jätin sokerit ja eli ns. säästöliekillä kun aloitimme vauvapuuhat. Lisäksi tärkeää on että milloin säilöö siittiöitä. Seksiä ei tulisi harrastaa enää lähellä ovulaatiota. Halusimme vielä kolmannen lapsen ja toivoimme hänestä poikaa ja harrastimme sitten seksiä ovulaatiopäivänä ja poika tuli.
Kokeilitteko mitään erityisiä menetelmiä ap? [/quote] Ihan laatikon terävimmistä päästä et taida olla jos oikeasti uskot tuota 50-luvulla keksittyä "sukupuolen valinta" -skeidaa? Ei ole onnistuttu tuota "menetelmää" todistamaan tieteelliseti missään tutkimuksissa vaikka on asiaa tutkittukin. Meillä ylä-asteella eräs poika sai 13 kertaa oikean kruuna/klaava-heitossa, sinunkin "onnistumisesti" oikean sukupuolen saamiseen on siis ihan helppoa tuuripeliä. [/quote] En todellakaan ole ainoa, joka on onnistunut tällä menetelmällä. Tämä metodi vain edesauttaa sitä mahdollisuutta, mutta ei takaa että voisit saada varmuudella tietyn sukupuolen.
Mutta mitä se sinun peppua kutittaa, jos jotkut uskovat tähän mentelmään ja onnistuvat sillä? [/quote] Mua vaan neutraalisti yleensäkin ärsyttää kun ihmiset uskovat kaikkea typerää nettihömppää, ja kaikki kummalliset väittämät menevät läpi ilman minkäänlaista kriittisyyttä. Mutta aivan oikeassahan olet, uskon asiahan tuo on kuten "kirves sängyn alle"-metodikin, ja uskoa saa kuka mitäkin haluaa, tieteelliseltä pohjalta itse maailmaa katselen yleensä. :) [/quote] No on tuolle tyttömenetelmälle nyt sentään vähän enemmän perusteita kuin kirveelle sängyn alla... [/quote] Ainoa ero siinä on, että se on saatu kuulostamaan ns. tieteelliseltä. Mutta mitään tieteellistä pohjaa sillä ei ole, eikä kukaan ole onnistunut todistamaan sitä millään tavalla oikeaksi, vaikka on yritetty monissa tutkimuksissa. Itseasiassa eräässä tutkimuksessa kävi päinvastoin, eli ovulaatiota lähempänä syntyi eniten tyttöjä, mutta tämäkin ero oli hyvin pieni, eikä siis vaikiuta yksilötasolla mitenkään. Artikkeli löytyy Duodecimin sivulta, jos lähdettä haluat. Eli ihan yhtä uskon asioita molemmat. [/quote] voisitko kumota myös sen väitteen että puutostilassa olevat naiset saavat suuremmalla todennäköisyydellä tytön (tyttöjä saatiin enemmän sodan aikana, pula-aikana, keskitysleireillä)myös anoreksiaa sairastavat saavat useammin tytön kuin pojan. Googletapa aiheesta ihan huvikseen. Ja kyllä niitä tyttöjä saadaan ihan yhtälailla oviksenkin aikaan, mutta noilla pienillä teoilla voi maksimoida sitä omaa mahdollisuutta tuetyn sukupuolen saantiin.
[/quote]
Kuten huomasit, otin kantaa tuohon nettihömppä-väittämään ovulaation ajankohdasta. En kyllä pikagooglauksella löytänyt tuohon sinun väittämääsikään (luotettavaa) tulosta. Mutta itse siis viittasin tähän artikkeliin:
"...Kontrollitutkimukset ovat silti jättäneet avoimeksi mahdollisuuden, että coituksen ja ovulaation keskinäinen ajoitus voisi vaikuttaa lapsen sukupuoleen (France ym. 1984) mutta pikemminkin niin, että niiden läheisyys suosisi enemmän tytön kuin pojan aikaansaamista, siis päinvastoin kuin Shettlesin alkuperäinen menetelmä esitti."
Minä en jaksa ymmärtää näitä, jotka oikeasti pettyvät ja itkevät ja ovat järkyttyneitä siitä, että eivät saakaan haluamaansa sukupuolta (ja aika usein nämä siis ovat niitä, jotka ovat toivoneet tyttöä) enkä voi sietää näitä, jotka rakastavat sitä kauan kaivattua ja toivottua tyttöä enemmän kuin muita lapsiaan. Tällaiset ihmiset eivät ansaitse lasta laisinkaan. Kyse on vauvashoppailusta, jonka vastenmielisin ilmiö on se, että vielä syntymättömällekin laitetaan toiveita, joita vauvaparka ei pysty täyttämään. En usko, että tällainen nainen voi olla yhdellekään lapselleen sukupuolesta välittämättä hyvä äiti. Hän projisoi pettymystään niihin ei-toivottuihin lapsiin ja sitten taas vastaavasti odotuksiaan tähän toivottuun niin, että minkäänlaista eheää ja omana itsenään hyväksyttyä identiteettiä ei pysty kehittymään näille lapsille. Se toivottu joutuu elämään jatkuvasti äidin odotuksia täyttäen ja oma persoona tukahdutettuna ja ne ei-toivotut kokevat riittämättömyyttä ja vielä aikuisenakin kärsivät heikosta itsetunnosta.
Eräs tuttuni hehkutti juuri kolmea ihanaa tytärtään ja totesi ihan omien lastensa kuullen, miten ihania tytöt ovat ja miten ei ikinä enää huolisi poikaa. Oma poika siinä kuuli kaiken ja oli hätääntynyt ja hämmentynyt ja siskot vieressä vahingoniloisia. En käsitä tällaista naista! Kaiken huipuksi huoneessa oli myös äiti, jolla oli pelkkiä poikia. Miksi ihmeessä täytyy olla niin moukka, että loukkaa tahallaan muita ja miten ihmeessä voi olla niin julma äiti, että kehtaa viedä omalta pojaltaan hyväksynnän olla oma itsensä, ihana poika?
On se sääli, että tuollaiset ihmiset saavat lapsia.
Ehkä oot onnekas ja saat keskenmenon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 15:54"]Minulla sama juttu joskus 9 vuotta sitten. Menee hetki ennen kun ajatukseen tottuu. Nykyään sukupuolta ei edes mieti ja poika on todella samanlainen kun itsekkin olen . Hän on paras juuri sellaisena kun on. Oma lapsi eikä häntä vaihtaisi mihinkään.
[/quote]mulla oli 9 vuotta sitten ultrassa tyttö tulossa ja koin häivähdyksen pettymystä eli jostain syystä ajattelin että poika sieltä tulee. Kun tuttö syntyi, kietoi heti vanhempansa sydämensä ympärille ja näin on edelleen :) Onnea sinulle vauvasta ja ymmärrän sinua. Käy tunne rauhassa läpi esim keskustelemalla läheisen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 16:28"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 16:23"]
Ap:n kaltaisten ihmisten ei pitäisi saada lapsia ollenkaan. Vai että tyttö pitäisi olla. Hyh.
[/quote]
Mikä vika siinä on jos toivoo tiettyä sukupuolta? Kunhan siitä pettymyksestä pääsee yli viimeistään kun lapsi on syntynyt ja rakastaa lastaan oli se sitten mitä sukupuolta tahansa, niin ketä tuollainen pieni hento toive haittaa?
[/quote]
Pieni hento toive? Ap kertoo itkeneensä kaksi päivää sitä että tuleva lapsi on "väärää" sukupuolta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanon ihan suoraann, että ei tiedä hirviöteineistä mitään, jos ei ole tyttöä täysi-ikäiseksi kasvattanut...
Minä aina nuorempana ja aikuisenakin vielä ajattelin että minulla on kaksi lasta, tyttö ja poika. Nyt, noin viisitoista vuotta myöhemmin minulla on kolme poikaa, olen onnellinen heistä. He ovat ainutlaatuisia ja rakkaita. Nyt tuntuu koko ajatus vieraalta, että minulla olisi tyttölapsi. Poikien jutut on paljon tutumpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä oon miettiny tosi paljo sitä et viitinkö ihan oikeesti ottaa sen riskin et tulee poikavauva. oon jostain syystä ihan koko ikäni, siis pikkulapsesta asti halunnu tyttövauvaa. eli yli 20v oon haaveillu tyttövauvasta, ja pelänny et jossain vaiheessa ku lapsii teen nii sit tuliski poika. en tiedä miks näin on, jotenki en vaan oo ikinä nähny sellasta poikavauvaa/lasta josta tykkäisin. tiedän ettei se sukupuoli vaikuta nii paljoo luonteeseen mut haluisin vaan 2 tyttölasta, suunilleen koko loppuelämä suunniteltu just site et nää tytöt tulee. jos tietäsin 100% varmuudella et saan pelkkii poikii, en tekis lasta ollenkaa. en mä tietenkää sitä lasta hylkäis jos se sattuiski olee poika, mut aika huolel saa miettii et viitinkö ottaa sitä riskii, tottakai sitä lasta varmaan rakastais mut aika kamalaa sillekki ois jos jotenki paistais käytöksest läpi et sukupuoli on väärä :/
oon harkinnu kans vakavasti adoptioo, siinä sais lisäks pelastettuu jonkun elämän
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 15:57"]Esikoista tehdessä toivoin hartaasti tyttövauvaa. Googletinkin kaikki mahdolliset vinkit ja mies ei lauennut sisälleni kuin 5-3 päivää ennen ovulaatiota, koska niin maksimoi paremmat mahdollisuudet tyttövauvaan.
Tyttöhän meille tulikin, mutta hassua että sitä niin kauheasti teki kaikkensa että tulis tyttö koska minä ja tyttöni ollaan kuin yö ja päivä. Tyttöni on nyt 8-vuotias, ei kiinnosta mitkään tyttömäiset jutut. Lempiharrastus on jalkapallo, lempiväri musta ja vaaleansininen, ei halua kasvattaa pitkiä hiuksia, ei leiki nukeilla vaan mieluummin autoilla. Ei ole kiinnostunut yhtään mistään sellaisesta mistä itse olin kiinnostunut lapsena.
Poikani taas on 5-vuotias ja hän on hyvin samanlainen rauhallinen tapaus kuin itse olin pienenä. Rakastaa kokkailla kanssani keittiössä, synttäreiksi aina toivoo ompeluvehkeitä tai minikeittiötä. Kun lähden kaupungille shoppailemaan ja kahville niin tyttöä ei kiinnosta mutta poikani taas on ensimmäisenä jonossa kinuamassa mukaan.
Niin, että vaikka sulla olis kaikkia odotuksia ladattu tiettyä sukupuolta varten niin todennäköisesti ne odotukset on aivan väärässä.
[/quote]
Kato satutäti sukupuolineutri-kasvatuksineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:11"]
mä oon miettiny tosi paljo sitä et viitinkö ihan oikeesti ottaa sen riskin et tulee poikavauva. oon jostain syystä ihan koko ikäni, siis pikkulapsesta asti halunnu tyttövauvaa. eli yli 20v oon haaveillu tyttövauvasta, ja pelänny et jossain vaiheessa ku lapsii teen nii sit tuliski poika. en tiedä miks näin on, jotenki en vaan oo ikinä nähny sellasta poikavauvaa/lasta josta tykkäisin. tiedän ettei se sukupuoli vaikuta nii paljoo luonteeseen mut haluisin vaan 2 tyttölasta, suunilleen koko loppuelämä suunniteltu just site et nää tytöt tulee. jos tietäsin 100% varmuudella et saan pelkkii poikii, en tekis lasta ollenkaa. en mä tietenkää sitä lasta hylkäis jos se sattuiski olee poika, mut aika huolel saa miettii et viitinkö ottaa sitä riskii, tottakai sitä lasta varmaan rakastais mut aika kamalaa sillekki ois jos jotenki paistais käytöksest läpi et sukupuoli on väärä :/
oon harkinnu kans vakavasti adoptioo, siinä sais lisäks pelastettuu jonkun elämän
[/quote]
Oikeasti jo hetken ajattelin, että kirjoitinko minä tämän... TÄSMÄLLEEN samoin ajattelen!
voi vittu että ootte lapsellisia, kaikki ei saa ees lapsia ja te ootte niin turhamaisia että oikein 4 d uä lKä pitää varmistaa kumpi, sinä et tarvitse mitään lapsia kun et osaa olla kiitollinen siitä, että saat lapsia ja että se on terve. Annatko lapsen pois jose on epänormaali.
ÄLÄ PASKAPÄÄ TEE ENÄÄ YHTÄÄN LASTA TUOMMOSELLA ITSETUNNOLLA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on esikoistyttö, sitten poika ja nyt taas tyttö tulossa. Pojassa on jotain niin erilaista, ihanaa, en osaa selittää enkä tiedä onko tätä muilla. Rakastan siis lapsiani ihan yhtä paljon, esikoista kun odotettiin toivoimme tyttöä, sitten poikaa että olisi molemmat ja nyt ei ollut väliä, mutta olen tavallaan iloinen että keskimmäinen jää ainoaksi pojaksi. Hän on minun oma ihana tärkeä ainokainen poikani, ja lisäksi minulla on sitten kaksi täydellistä prinsessaa.
Anteeksi, tässä ei ollut nyt varmaan mitään järkeä kun en osaa edes pukea sanoiksi tätä mitä tarkoitan. Mutta vaikka nyt olisit pettynyt, et varmasti ole enää kun näet poikasi ekan kerran!
Mä luulen että lähes kaikki odottavat äidit toivovat jompaa kumpaa sukupuolta. Ehkä siksi että on tarve pystyä luomaan mielikuva vauvasta. Kun odotin esikoista niin taisin toivoa enemmän tyttöä, en osannut kuvitella olevani pojan äiti koska suvussa oli hirveästi tyttöjä. No, rakenneultrassa näkyi selvä poika ja hetken sulattelin asiaa. Todella äkkiä sitä sopeutui ajatukseen eikä se haitannut mua yhtään. Mulla oli toisaalta ollut koko raskauden ajan poikaolo vaikka tyttöä toivoinkin. Maailman ihanimman pojan sainkin. Kun sain hänet syliin niin ajattelin että just näinhän tämän piti mennäkin ja juuri tämän lapsen syntyä meille.
Tulin uudelleen raskaaksi ja meille syntyi ihana tyttö. En voisi olla onnellisempi noista lapsista. Molemmat ovat ainutlaatuisia lapsia ja pikkuvauvan saadessaan sukupuoli menetti ainakin mulla merkityksensä. Meillä ei ole käytetty mitään "menetelmiä" tietyn sukupuolen saamiseksi vaan ovis on bongattu ja sillä menty. Jos nyt alkaisin odottaa kolmatta niin sukupuolella ei totisesti olisi mitään väliä. Varmasti olisin ihan yhtä onnellinen olis mulla sitten kaksi poikaa tai kaksi tyttöä.
Älkää kysykö sukupuolta niissä ultrissa. Ei tarvitse itkeä pettymystä, kun siinä vaiheessa kun vauvan on punnertanut ulos ja sukupuoli selviää, niin sillä ei ole enää mitään väliä. Pääasia, että vauva on terve ja hengissä. Valitettavasti näin ei aina ole.
On ihan tavallista, että miehet toivoo poikaa ja naiset tyttöä. Minä tiedän montakin miestä, jotka ovat olleet pettyneitä kuullessaan tytön olevan tulossa, he vaan harvemmin kirjoittelevat siitä nettiin. Kyllä se vielä iloksi muuttuu.
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 17:34"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 15:44"]
4d-uä ja kuulin, että lapsi on poika. Olen itkenyt kaksi päivää. Googlasin ja löysin monta hakutulosta:pettymys poikavauvaan. En yhtään, jossa oltaisiin petytty tyttövauvaan.
[/quote] Ole onnellinen että saat pojan. Tytön kanssa tulee viimeistään murrosiässä tietyt ongelmat. Oon seurannut lähipiiriä. Itsellä yksi lapsi ja kiitollinen pojasta.
[/quote]
Mitä nuo ongelmat ovat? Lähipiirissäni kenelläkään ei ole ongelmia tyttöjen kanssa. Kaikki ongelmaiset ovat poikia.
Nonni äidit,syyttäkää miesten käytöksestä naisia! ;)
[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:19"]
[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 17:48"]
Ja ehkä sitten kun toivot lapsenlasta ajattelet toisella tavalla :) Monta kertaa tytöt ovat läheisempiä äitinsä kuin anoppinsa kanssa ja siten myös välit lapsenlapseen voivat muodostua läheisimmiksi :) Minulla on kaksi tyttöä ja äitini on perheemme kanssa tekemisissä useita kertoja viikossa ja hoitaa tyttöjämme. Anoppi sen sijaan on "välttämätön paha" vaikka ihan ok onkin ja häntä tapaamme muutamia kertoja vuodessa.
[/quote]
Juu, ja monta kertaa eivät ole. Minä muutin pois kotoa toiseen kaupunkiin opiskelemaan niin aikaisin kuin mahdollista. Läheisiksi meitä ei voi hyvällä tahdollakaan kuvailla.
Onko anoppi välttämätön paha, riippuu anopista itsestään. Monet tämän ikäpolven anopit ovat ansainneet tittelinsä, mitä täältäkin saa lukea. Oma anoppini on ihana ihminen. Koki suuria menetyksiä nuorena, ja se ehkä opetti sen, ettei mikään ole itsestäänselvää. Lisäksi hänellä kaksi poikaa, voihan sekin vaikuttaa. Nimittäin ystäväni anopilla on poika ja tyttö, ja tämä anoppi haluaa hääräillä enemmän sen tytön perheen kanssa. Eli ihan omaa ansiota, kun on etäisempi siellä pojan perheessä.
Eikä nykyaikana ole itsestäänselvää, mitä ratkaisuja omat lapset tekevät. Ei heidän tehtävänsä ole kokea syyllisyyttä, jos eivät toteuta äitinsä odotuksia seuranpidosta. Monet ystäväni ovat muuttaneet miehensä perässä ulkomaille.
Oletat myös, että kaikkien elämän täyttymys eläkkeellä olisi isovanhemmuus. Entäpä, jos lapsia on monta, ja heillä kaikilla lapsia, niin eihän omaa aikaa enää jää ollenkaan, jos jokaista hoitaa viikoittain, ja on tekemisissä monta kertaa viikossa! Jotkut ehkä haluavat tehdä eläkkeellä paljon muutakin, ja ovatkin itse asiassa mielissään, jos saavat olla numero kakkosia!
Onko niillä ihmisillä, jotka toivovat tiettyä sukupuolta, joitain oletuksia ja odotuksia lapsilleen, tiukasti sukupuolen mukaisesti? Koska siltä välillä vaikuttaa. Lapsen pitää ahtautua muottiin sukupuolensa mukaan. Vai mitä nämä ihmiset tarkalleen ottaen toivovat?
[/quote]
Minustakin olisi jotenkin surullista, jos elämäni eläkkeellä ollessani pyörisi lasten ja lastenlasten kyläilyjä odotellessa. Varmasti aivan ihanaa jos saan lastenlapsia, mutta toivon omalta elämältä paljon kaikkenlaista muutakin. En voisi kuvitella itseäni itkemässä jos toinen mummo näkee lapsia useammin kuin minä. Ihan kamala ajatus! :D
En myöskään millään tavalla odota saavani lastenlapsia, minulle on vain tärkeää että kaikki lapseni tulevat onnelliseksi ja elävät ainutlaatuisen elämänsä kuten itse haluavat. Lasten hankkiminen ei välttämättä ole edes järkevää riippuen monista seikoista tulevaisuudessa.
Ja minulla on sentään molempia sukupuolia. Omassa suvussani ollaan ihan 50-50 molempien isovanhempien kanssa tekemisissä, tietysti jos toiset asuvat lähempänä niin itsestäänselvyys kai on että heitä nähdään useammin jne. Mutta meillä isä ja äiti ovat ihan tasavertaisia ja heidän puolen sukunsa ihan tasavertaisia. Minä itse tulin läheisimmäksi isäni äidin kanssa, mutta hyvin läheinen olen myös äitini äidin kanssa.