Oma hiusväri

Projekti "oma hiusväri takaisin" on vielä pahasti kesken. Omaa väriä nyt noin 6cm eli pitkä matka on vielä edessä. Oma väri tummanvaalea. Monen vuoden blondaamiset saa nyt jäädä ja innolla odotan miltä oma väri näyttää koko päässä.

Ite ajelin värjätyn osuuden kokonaan poijes ja pidin lyhyttä tykkaa vuoden päivät. Nyt olen alkanut kasvattaa pitkää tukkaa. Otsasta tulee juuri ja juuri silmille. Kyllä tää tästä.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 11:39"]Ite ajelin värjätyn osuuden kokonaan poijes ja pidin lyhyttä tykkaa vuoden päivät. Nyt olen alkanut kasvattaa pitkää tukkaa. Otsasta tulee juuri ja juuri silmille. Kyllä tää tästä.
[/quote]
Oma väri siis on sellanen perus vaalea tumma. Ei mikään spesiaali, mutta ompahan hius parempi kuntosta ku se värjätty.

Parastahan omassa värissä on ehdottomasti se ettei ole tyvikasvua!

Itse olen aina tummentanut ja nyt mietinkin, että pitäisikö sitä joskus ottaa raitoja. Mutta ehkä nyt koko pää tosiaan oman väriseksi ensin. Ap

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 11:42"]

Parastahan omassa värissä on ehdottomasti se ettei ole tyvikasvua!

[/quote]

Juuri tämä! Katsoin aamulla peiliin ja totesin, että en taida olla koskaan ollut näin laitetun näköinen näin pitkään. 10 vuotta eletty erinäisillä juurikasvuilla, huhhuh. Ap

Mä olen värjännyt hiuksiani puolet elämästäni kun ajattelin värin olevan kamala maantienharmaa. Mulla oli pitkään mustaksi värjätty tukka jonka viime vuonna vaalensin pikkuhiljaa blondiksi. Sitten ajattelin pitää kunnolla taukoa ja yllätyin kun pitkässä juurikasvussa väri ei näyttänytkään yhtään pahalta, siinä olikin kivaa kultaista vivahdetta. Kasvatusvaihekaan ei näytä pahalta, on nyt tämän tyylinen http://1.bp.blogspot.com/-5qBrQ-Q-E9A/UCP3I-yvcQI/AAAAAAAAAIY/M-j9mFKXwYk/s640/tumblr_lxw6qbHv711rno1ajo2_250.jpg

Itsellä on niin vaalea hius, että moni luulee vaalennetuksi. Pitkään värjäsin tummemmaksi, kunnes lopulta kyllästyin. Harva asia on niin kornin näköinen kuin sysimusta tukka ja valkoinen tyvikasvu! :D Vaalensin ensin hiuksia, mutta kehittäminen kärähti, joten päädyin aloittamaan hyvin lyhyestä tukasta, jonka sitten kasvatin. Tästä on aikaa jo monen monta vuotta, joten hiukset ovat ehtineet tässä välissä olla jo monessa eri mitassa.

Mä värjäilin varhaisteininä sosiaalisen pinostuksen takia, mutta kasvatin oman värin takas joskus 16-vuotiaana. Oma väri on oranssihtava keskivaalea (ehkä kauran värinen). Olin värjännyt vaaleaksi. Joten laitoin jonkun hitusen oranssihtavan vaalean hiuksiin ja annoin kasvaa. Oli siinä pieni ero, muttei kovin selvä. Jonkin aikaa mun hiukset näytti liukuvärjätyiltä. kun omaa väriä oli leukaan asti, hiusväri oli jo lähes kokonaan haalistunut. Menihän tohon kolme tai neljä vuotta, mutta nyt on oma kaunis väri, enemmän käyttörahaa ja terve päänahka :) Oman värin palauttaminen on siitä hankalaa, ettei sitä omaa väriä muista niin hyvin, tai se on saattanut muuttua. Juuresta ei voi hiusten oikeaa väriä oikeastaan päätellä. Juuri on lähes kaikilla suomalaisilla ruskea-harmaa.

Juurikasvu ei anna oikeaa käsitystä väristä. Sitten, kun tukka on kasvanut jonkin aikaa, alkaa väri näkyä kunnolla. Lisäksi talvella tukka kasvaa yleensä rumemman värisenä, mutta kesällä aurinko saa aikaan kauniita sävyjä luonnollisen väriseen tukkaan.

Mulla oli tummanruskeat hiukset, oma väri paljon vaaleampi vaaleanruskea, lähes blondi. Poiskasvatus kesti kauan, ainakin 4 vuotta. Aluksi otin vaaleampia raitoja värin päälle (olivat rumia), ettei juurikasvu kasvatusvaiheessa erottuisi niin paljon. Onneksi väri alkoi haalistua hieman itsestään, kun en värjäillyt enää uudestaan. En siis koskaan ollut laittanut kestoväriä, mutta ilmeisesti mun hiuslaatu on sellainen, että imaisee vörin tosi hyvin, sama kuin olisi ollut kestoväri. Kasvattaa siis piti pois. Kun hiusten kasvaessa oli väri vain latvoissa enää, leikkasin reilusti aina pois että pääsisin siitä eroon.

nyt oon tyytyväinen omaan tukkaan, varsinkin kesällä tulee kaunis väri auringosta

Olen kasvattanut, ehkä noin vuoden kesti kun oli pitkä omanvärinen tukka. Jälkiviisaana voi todeta, että latvat olisi kannattanut värjätä lähemmäs omaa sävyä, se kulahtanut punainen oli karsea.

Nyt on ollut joku 5 vuotta oma väri, välillä tekisi mieli saada vaihtelua, mutta en halua sitoutua värjäyskierteeseen.

Oma väri on paras väri. Hiusvärit on wt.

Kasvatin oman värin takaisin vuosia sitten. Ensin värjäsin hiukset värillä, jonka sävy on melkein sama kuin oma värini. Sitten oli hyvä jättää värjäämättä kun ei näkynyt juurikasvu, tämä tapahtui alkuun huomaamatta; "jaa, ei tarvi värjää kun ei tässä mitään näy" ja sitten en enää värjännyt kertaakaan, vaikka tarkoitue oli skipata kuukausi välistä.
Nyt hiukset on puoleen selkään asti, väri on tummanruskea, vähän punertava. Ei meinaa ihmiset uskoa värjäämättömäksi! :D
Onhan tämä ainakin helppoa, kun ei tarvitse ostella hiusvärejä, värjäillä, miettiä juurikasvua jne. Ja omasta mielestäni tämä on kyllä myös kaikista parhaiten minulle sopiva väri. Olenkohan tullut vanhaksi, ennen en olisi voinut kuvitellakaan sanovani näin omasta väristäni!

Mun projektista on jo niin paljon aikaa, että en enää muista kaunko kesti. Mutta voin kertoa, että mulla on aivan upea oma hiusväri. Syvä tummanruskea, hieman mahonkinen. Ihmiset kysyvät usein, että onko se todella oma hiusvärini. Ja näyttää paremmalta kuin monikaan värjätty pää.

Pari kertaa oon yrittänyt, mutta kolmen kuukauden kasvatuksen jälkeen olen aina valkaissut mun hiukset.

Ihmiset eivät välttämättä tajua oman värinsä kauneutta. Jos värjäyskierre on alkanut joskus teininä, niin sitä ei edes välttämättä muista, millainen se oma väri on. Selviää vasta aloittamalla kasvatusprojektin;)

Koko pitkä tukka omaa väriä ja en voisi olla tyytyväisempi. Sopii minulle parhaiten, säästää paljon rahaa, ei tyvikasvua... Monta vuotta tuli oltua värikierteessä, onneksi lopetin.

Minä aloitin oman värin takaisin kasvattamisen, kun aloin saada ärsytystä päänahkaan jatkuvasta värjäämisestä. Projekti oli etukäteen pelottava, tyvikasvu näytti todella harmaalta, ihan kuin lyijykynällä väritetyltä. Aloitin kasvattamalla värjättyyn tummanruskeaan tukkaan n. 3-4 cm tyvikasvun. Kampaajalla valitsimme värin, joka oli oman värini ja värjätyn värin välistä, ja värjäsimme sillä tyven. Lisäksi raidoitimme vanhaa, värjättyä tukkaa vaaleammaksi ja lyhensimme hiukset polkkapituisiksi.

Kasvatusvaihe oli tämän jälkeen aika helppo. Oman ja värjätyn hiuksen välinen liukuraja näkyi vain luonnonvalossa eikä näyttänyt pahalta. Sain myös suurimman osan värjätystä letistä leikattua mallin ylläpitämisen myötä pois n. Vuodessa. Kahden vuoden päästä prosessin alusta saatoin viimein varmuudella sanoa, että oma tukka on.

Nyt hiukseni ovat hieman vajaa puoleen selkään ja kokonaan oman väriset. Hassua kyllä, välillä valokuvista voisi päätellä, että olisivat värjätyt. Metallinjäämiä poistavasta shampoosta huolimatta rauta tykkää kertyä pituuksiin ja tekee niistä välillä punertavat. Kesällä aurinko raidoittaa hiukset niin, ettei kukaan tahdo uskoa, etten ole käynyt kampaajalla.

Oma värini on aika tavallinen maantienharmaa, eikä sinänsä varmaan kovin "kaunis". Vaan se on oma, ja se on koko jutun juju. Aikoinaan valitsin hiuksiin kauniita värejä (syvää pähkinänruskeaa, punaista, korpinmustaa), jotka saivat minut näyttämään hailakalta. Nyt minulla on hailakka väri, joka saa minut näyttämään kauniilta. Moni nainen kiroaa hiusväriään, mutta toisaalta monen omaan "palettiin" luonnollinen väri käy upeasti. Minullakin on vaalea, aika kylmän sävyinen iho ja vaaleat harmaat silmät. Mitä olen ajatellut, kun värjäsin punaiseksi? Eihän se mitenkään sovi "jäiseen" yleisilmeeseeni. Nykyisin voin käydä kaupassa ilman meikkiä, ja silti näytän jotenkin sisältä päin hehkuvalta. Upea fiilis.

Hiusväreihin jäi aikoinaan helposti koukkuun, koska hiukset näyttivät värin jälkeen niin kiiltäviltä ja upeilta. Ongelmaksi muodostuu se, että vuosien värjäämisen jälkeen kiiltävä värikypärä muuttui minulla huokoisaksi ja väsähtäneeksi letiksi, vaikka kuinka lättäsin päähän hoitoainetta ja pyrin värjäämään aina tyveä, en pituuksia. Omaa luonnonväristä tukkaani hoidan nykyisin öljyillä (ihan oliiviöljyäkin lainailen keittiöstä, mutta moni muukin käy! Tällä hetkellä käytössä on mustakuminaöljy), eikä edes latvat tunnu korpuilta, vaikken ole hetkeen käynyt niitä leikkaamassa. Värjäämisen lopettamisen jälkeen kiinnostuin hiuksistani ja niiden hyvinvoinnista muutenkin, ja kasvatusprosessin myötä moni kauneusrutiinini vaihtui. Olen vaihtanut tuhannella kampaamotuotteella läträämisen ja jatkuvan pesemisen hellävaraiseen shampooseen ja öljyihin, ja pesuvälikin on samalla harventunut 3-4 päivään, mikä on siis minun tukalleni ihan ennenkuulumatonta. Tosin en varmaan enää ole kampaajani suosikkiasiakas, kun en lähde kotiin kassit pullollaan puteleita...

Oman värin kasvattamisesta kiinnostuneille haluaisin ensisijaisesti sanoa, että olkaa kärsivällisiä ja rohkeita. Muutos tuntuu isommalta kun se oikeasti on. Kun ilmoitin kasvattavani oman värin takaisin, jopa paras ystäväni sanoi, etten tule kestämään väriäni puolta vuottakaan. Nykyisin kukaan ei kiinnitä väriin mitään huomiota satunnaisia "kylläpä sun tukka kiiltää" tyyppisiä huomioita lukuunottamatta. Värjäilyyn koukuttuneena sitä ei aina tajua, että se on lopulta vain yksi väri. Väri muiden joukossa, ei mikään maailmanloppu. Alkuaikoina lohdutin itseäni ajattelemalla, että jos olen kehdannut liikkua violetilla tukalla, kestän kai hetken mudanruskeaakin. (Haha, sitäpaitsi: Meillä naisilla on tapana turhaan haukkua omaa väriä. Minäkin sanon omaa tukkaani "maantienharmaaksi". Marketissa hyvin samanlainen väripurkki taas on nimeltään joku tummaan kullanruskeaan viittava. Kumpi kuulostaakaan paremmalta? Päät pystyyn!)

Tulipa avautuminen. Toivottavasti kappalejako säilyy edes jotenkin (kirjoitan puhelimella), jos ei, niin anteeksi :)

Oma väri on ns maantie. Värjäisin, jos vain päänahka kestäisi sillä eipä tämä hiiri look itsetuntoa kohota., mutta tällä mennään!