Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun isovanhempia ei kiinnosta...
25.02.2015 |
Harmittaa omat vanhempani, joista huokuu kiinnostamattomuus lapsenlapsiansa kohtaan. Äitini soittelee usein ja kysyy kuulumisia, erityisesti ei kuitenkaan kysele lapsista, saati pyydä kylään perhettämme (vaikka asumme lähekkäin). Meillä on 6 viikkoinen vauva ja kuukauteen ei olla nähty. Laitoin äidilleni viestiä, että voisimme tulla viikonloppuna kylään, mutta heillä onkin menoa.. taas. Ei tullut mitään harmittelua kun ei käy. Koskaan eivät itse pyydä meitä käymään tai ehdota itse halukkuuttaan tulla meille kylään. Seuraavan kerran tapaamme varmaan ristiäisissä, siellä sitten esitetään niin osallistuvaa ja ihanaa isovanhempaa kuitenkin.. Harmittaa ja pahalta tuntuu ettei omat lapsenlapset kiinnosta. Anoppi puolestaan jatkuvasti pyytämässä käymään, kun vauvakin niin kovaa vauhtia kasvaa ja haluaa nähdä.. Muilla samanlaista? Mitä tekisitte?
Kommentit (60)
Vanhempani ovat syvästi uskonnollisia ihmisiä, joten ne häpesivät kun tytär odotti aviotonta lasta. Nuoruuteni oli tosi rankka,käytin erilaisia päihteitä 14v iästä alkaen,mutta se oli vanhempieni mielestä vain Jumalan tapa koetella heikkoa ihmistä. Raskaus ei kuitenkaan ollut Jumalan tahto.
En itse ole uskovainen,mutta jos sellainen Jumala on olemassa,niin se pelasti minut raskaudella. Lopetin kaikkien päihteiden käytön heti kun selvisi että olen raskaana. Kuten myös poikakaverini eli nykyinen mieheni sai lopetettua.
Miehenikin on ehdottanut että ottaisin yhteyttä edes äitiini. Mutta en vain tiedä mitä hyötyä siitä on kenellekkään. En vihaa enkä rakasta vanhempiani. Tyttärellämme ja tulevalla lapsella on yhdet isovanhemmat jotka ainakin rakastaa niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sit on näitä tälläisiä mummeja jotka on enemmän kiinnostuneita niistä toisista lapsenlapsista ... Mutta siinäpähän on.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 15:23"]
Täällä sama juttu miehen puolelta, ei oikein tiedä mitä tekisi, että pitäisikö viilentää välit ja lopettaa yhteydenpito kokonaan vai olla välittämättä että lapset eivät kiinnosta heitä lainkaan?
[/quote]
minä olen myös miettinyt välien viilentämistä. Enemmän aiheuttaa mielipahaa ja ihmetystä isovanhemmat joita ei vaan kiinnosta. Toiselta puoleleta kuitenkin löytyy ne rakastavat isovanhemmat.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:25"]
Ps: Vauva ei jää oikeasti mistään paitsi, vaikka mummo ei hänelle lepertelekkään.
[/quote]
Tuo ei ole ihan totta. Esim tämä toisen kirjoittajan kertoma: "Silloin kun olemme käymässä, ei vauvaa ole haluttu ottaa syliin, tai edes pysähtyä katsomaan häntä hetkeksi :( Isompi lapsi yrittää kovasti aina kertoa kuulumisia mummolle, mutta joutuu aina monta kertaa huutelemaan ennen kuin joku häntä (eli minä tai mies) kuuntelee" on selkeästi lapselle haitallista. Kun lasta ei edes katsota saatika kuunnella, on se lapselle joka kerta suuri torjunta. Ja sellainen syö usein tapahtuessaan lapsen itsetuntoa aika lailla, sekä saa hänet tuntemaan itsensä huonoksi. Kaikenlainen (toistuva) läheisten taholta tapahtuva mitätöinti ja torjunta on lapsen kehitykselle haitallista.
Huom puhuin vauvasta, en isommasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva ei jää mistään paitsi, vaikka mummi ei lepertele, mutta jo taapero jää. Saati sitten leikki-ikäinen.
Hyvä isovanhemmuus ei tarkoita sitä, että lapsia hoidettaisiin joka toinen viikonloppu. Hyvä isovanhempi on sellainen, joka osoittaa välittävänsä lapsesta ja huomioi hänet. Vaikka vierailisi vain kerran vuodessa lastenlasten luona, mutta jos on hyvä lapselle, leikkii, tekee kaikkea kivaa leipomisesta pulkkailuun ja osoittaa rakkautensa, niin isovanhemmasta voi jäädä lapsen elämään hyvät muistot, joita vaalitaan loppu elämä.
Mielestäni siinä on jotain ongelmia tai hämärää jos isovanhemmat eivät ole kiinnostuneita lastenlapsistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:25"]Eikö teille ole tullut mieleen, että vanhempanne eivät ole lainkaan lapsirakkaita? Moni olisi varmaan jättänyt lapset tekemättä ja elänyt velana, jos se olisi ennen ollut sosiallisesti hyväksyttyä.
Ps: Vauva ei jää oikeasti mistään paitsi, vaikka mummo ei hänelle lepertelekkään.
[/quote]
Niin, se on ihan ymmärrettävää että meitä on moneen lähtöön. Mielestäni on kuitenkin surullista, että tällaisia isovanhempia löytyy. Luulisi, että omia lapsiaan rakastaisi jokatapauksessa kovasti ja sitä kautta lapsenlapsia, jonka vuoksi olisi pieni kiinnostus, vaikka muuten ei lapsista välittäisi..
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:07"]
Sen verran puhtia sinusta luulisi löytyvän, että keksit muualta ne läheiset sukulaiset lapsillesi vai arveletko, että anoppiakin kiinnostaa vain isosisko? Ole äitiäsi reippaampi ja hanki tälle kuopukselle joku välittävä ihminen!
[/quote]
Rouva taitaa olla äitinsä tytär. - Meidän perheessä lähin sukulainen on vaihdellut tilanteen mukaan, esim. minulle se oli äitini sisar. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:25"]Eikö teille ole tullut mieleen, että vanhempanne eivät ole lainkaan lapsirakkaita? Moni olisi varmaan jättänyt lapset tekemättä ja elänyt velana, jos se olisi ennen ollut sosiallisesti hyväksyttyä. Ps: Vauva ei jää oikeasti mistään paitsi, vaikka mummo ei hänelle lepertelekkään. [/quote] Niin, se on ihan ymmärrettävää että meitä on moneen lähtöön. Mielestäni on kuitenkin surullista, että tällaisia isovanhempia löytyy. Luulisi, että omia lapsiaan rakastaisi jokatapauksessa kovasti ja sitä kautta lapsenlapsia, jonka vuoksi olisi pieni kiinnostus, vaikka muuten ei lapsista välittäisi..
[/quote]
Eiköhän se kovasti rakastaminen ole lopuillaan siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa itsenäistyä...
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:34"][quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:25"]Eikö teille ole tullut mieleen, että vanhempanne eivät ole lainkaan lapsirakkaita? Moni olisi varmaan jättänyt lapset tekemättä ja elänyt velana, jos se olisi ennen ollut sosiallisesti hyväksyttyä. Ps: Vauva ei jää oikeasti mistään paitsi, vaikka mummo ei hänelle lepertelekkään. [/quote] Niin, se on ihan ymmärrettävää että meitä on moneen lähtöön. Mielestäni on kuitenkin surullista, että tällaisia isovanhempia löytyy. Luulisi, että omia lapsiaan rakastaisi jokatapauksessa kovasti ja sitä kautta lapsenlapsia, jonka vuoksi olisi pieni kiinnostus, vaikka muuten ei lapsista välittäisi..
[/quote]
Eiköhän se kovasti rakastaminen ole lopuillaan siinä vaiheessa, kun lapsi alkaa itsenäistyä...
[/quote]
Miksi rakastaminen loppuisi??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin se rakastaminen loppuu, kun lapsi vanhenee? Mä olen jo aikuinen ja mulla on jo isoja lapsia ja silti mun vanhemmat osoittavat useasti viikossa kiinnostusta mua ja perhettäni kohtaan ja uskon, että ihan täysillä rakastavat edelleen meitä kaikkia.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:31"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:25"]Eikö teille ole tullut mieleen, että vanhempanne eivät ole lainkaan lapsirakkaita? Moni olisi varmaan jättänyt lapset tekemättä ja elänyt velana, jos se olisi ennen ollut sosiallisesti hyväksyttyä. Ps: Vauva ei jää oikeasti mistään paitsi, vaikka mummo ei hänelle lepertelekkään. [/quote] Niin, se on ihan ymmärrettävää että meitä on moneen lähtöön. Mielestäni on kuitenkin surullista, että tällaisia isovanhempia löytyy. Luulisi, että omia lapsiaan rakastaisi jokatapauksessa kovasti ja sitä kautta lapsenlapsia, jonka vuoksi olisi pieni kiinnostus, vaikka muuten ei lapsista välittäisi..
[/quote]
Niin voisi luulla, mutta paljon on vanhempia jotka eivät lapsistaan aidosti välitä. Eiköhän ap:nkin vanhemmat ole ihan samanlaisia häntä itseään, eli lastaan, kohtaan. Lapsena hän ei sitä vaan huomannut kun ei muusta tiennyt, mutta nyt huomaa kun on itsekin aikuinen (ja ilmeisesti onnistunut välttämään saman kieroon kasvamisen kuin vanhemansa).
Mun omat vanhemmat on/oli juuri tuollaisia. He eivät kirjaimellisesti edes katso minua, saatika että kuuntelisivat tai olisivat kiinnostuneita. Kanssakäyminen oli juurikin sellaista yksipuolista "he puhuu, minä kuuntelen" tyyliä josta täälläkin kerrottiin. Mun asiat ei ikinä koskaan kiinnostaneet pätkääkään - ei kiinnostaneet kun olin lapsi eikä kiinnostaneet kun kasvoin aikuiseksi. Isäni ei esim. tiedä minusta mitään lähtien siitä mistä ruoasta tykkään siihen mitä teen työkseni. Häntä kun vaan ei ole ikinä kiinnostunut eikä hän ole ollut halukas kuuntelemaan kun kertoisin.
Katkaisin aikuisena välit kun hoksasin etteivät he siitä koskaan muutu, ja se käytös piti minut rikkonaisena. Toivon vaan, ettei kukaan altista omia lapsiaan tuollaisille isovanhemmille, ja anna heidän vahingoittaa lapsia. Älkää eläkö illuusiossa jossa "lapsiaan rakastaa joka tapauksessa" - se vaan ei ikävä kyllä ole totta, eikä kenenkään pidä sietää huonoa kohtelua tuon kliseen varjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kehuisin puhelimessa, kuinka ihanaa on, kun anoppi niin tykkää olla lasten ja välittää heistä! Ja kuinka nyt täytyy lopettaa puhelu, kun anoppi tulee kohta käymään ja lähdetään tekemään kaikkea kivaa yhdessä. On se vaan ihana ihminen, ihan kuin olis munkin äiti!
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:41"]
Minä kehuisin puhelimessa, kuinka ihanaa on, kun anoppi niin tykkää olla lasten ja välittää heistä! Ja kuinka nyt täytyy lopettaa puhelu, kun anoppi tulee kohta käymään ja lähdetään tekemään kaikkea kivaa yhdessä. On se vaan ihana ihminen, ihan kuin olis munkin äiti!
[/quote]
Olet todella onnekas! Tuli oikein hyvälle mielelle viestistäsi, vaikka hieman kiehuinkin tämän viestiketjun takia. <3
Lapseni ei ole nähnyt vanhempiani ikinä,itsellänikin aikaa yli 17v. Heittivät minut ulos kun tulin raskaaksi enkä ole sen jälkeen edes halunnut tavata niitä. Äiti on joskus yrittänyt soittaa. Varsinkin nyt kun odotan toista lastani ja olen kunniallisesti naimisissa.
Meillä isovanhemmat eivät ole ehtineet edes ristiäisiin... Oli omia tärkeitä menoja.
Meillä on käynyt uri niin, että nyt kun lapset ovat teini-ikäisiä ja isovanhempia alkaa ikä painaa, haluaisivat ehkä lapsenlapsista käteviä siivoojia/kassinkantajia yms. Lapsilla ei ole mitään suhdetta heihin, niukin naukin muistavat missä he asuvat. Mielestäni nyt he sitten saavat sitten kerätä kylvämänsä käytöksen tulosta. Meille ei herunut apua tai edes kiinnostusta puhelun verran, nyt ei meitä kiinnosta.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:45"]
Lapseni ei ole nähnyt vanhempiani ikinä,itsellänikin aikaa yli 17v. Heittivät minut ulos kun tulin raskaaksi enkä ole sen jälkeen edes halunnut tavata niitä. Äiti on joskus yrittänyt soittaa. Varsinkin nyt kun odotan toista lastani ja olen kunniallisesti naimisissa.
[/quote]
Melko pysäyttävää: äitisi on KOITTANUT soittaa. Et siis vastannut?
Kyllä vanhemmilla on päätösvalta omasta kodistaan. Niin kurjaa kuin se onkin niin sinä tulit raskaaksi, joten eikö sinun kuuluisikin muuttaa omaan kotiin eikä olettaa että olet lapsuudenkodissa vauvan kanssa? Ilmeisesti miehesikin olisi pitänyt muuttaa sinne vanhempiesi kotiin? Oletan että sinulla on tämä sama mies vielä ja olet ehkä täyttämässä 20? Todella nuori siis mutta koittaisit ymmärtää että vanhemmilla on oikeus omaan elään eikä hoitaa lapsenlapsiaan, omassa kodissaan.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:22"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:15"]
Niinpä. Ei, ei voi isovanhempia muuttaa, mutta miten se nyt sitten lohduttaa?
[/quote]
Ei se lohdutakaan, se vaan on tosiasia. Sekään ei lohduta, että vuosikymmeniä ylläpitää turhaa toivoa että ihmiset muuttuisivat, ja kokee pettymyksen toisensa perään. Kun tunnustaa tosiasiat voi surra sen surun pois, ja säästyy jatkuvilta pettymyksiltä. Etsikää elämäänne muita ihmisiä, älkääkä hakatko päätä seinään koko elämäänne.
[/quote]
En minä ainakaan luule voivani muuttaa vanhempiani, sanoin sen jo tuossa heti kättelyssä.
Mutta se ei muuta sitä surua siitä, ettei isovanhempia ole käytännössä olemassa lapsilleni.
Juuri muuten tässä maanantaina juttelin kuopukseni kanssa, kun hain häntä urheilukoulusta. Olin siinä odotellessani soittanut vanhemmilleni, kun en ollut heistä pariin viikkoon kuullut mitään. Tässä välissä oli ollut minun ja kuopuksen synttärit ja mieheni - siis vanhempieni vävyn - syöpäleikkaus - mikään näistä ei vanhempiani ollut sen vertaan kiinnostanut, että olisivat edes soittaneet. No, minä soitin nyt.
Kuopukseni kysyi ihan vilpittömän hämmästyneenä, että ai, elävätkö he vielä... on nähnyt/kuullut mitään isovanhemmistaan yli puoli vuotta sitten. Kun sanoin, että totta kai elävät, olisithan sinä nyt sen huomannut, kun minä suren ja itken, niin hän totesi siinä vaan puoliääneen, ettei hän varmaan itkisi.
Että näin läheiset välit...
11
Alue: Aihe vapaa
Täällä sama juttu miehen puolelta, ei oikein tiedä mitä tekisi, että pitäisikö viilentää välit ja lopettaa yhteydenpito kokonaan vai olla välittämättä että lapset eivät kiinnosta heitä lainkaan?