Kun isovanhempia ei kiinnosta...

Sen verran puhtia sinusta luulisi löytyvän, että keksit muualta ne läheiset sukulaiset lapsillesi vai arveletko, että anoppiakin kiinnostaa vain isosisko? Ole äitiäsi reippaampi ja hanki tälle kuopukselle joku välittävä ihminen!

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:07"]Eikö noita kylmiä isovanhempia harmita jossain vaiheessa, kun eivät osallistuneet oikeastiaan ollenkaan lastenlastensa elämään? Ymmärrän sen ettei kukaan halua olla hoitoautomaatti, mutta voisihan sitä edes pari kertaa vuodessa keskittyä lapsenlapsiin. Antaa heille ja itselle hyviä muistoja ja viettää yhdessä aikaa.
[/quote]niinpä, hoitolaitoksissa näkee näitä mukatraagisia mummoja jotka parkuvat kun lapset ja lastenlapset ei käy

niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, paskalla kohtelulla saa paskaa kohtelua

Itse en ainakaan kaipaa hoitoapua, me pärjäämme vallan mainiosti. Pahalta tuntuu se, ettei lapsistamme olla kiinnostuneita. Silloin kun olemme käymässä, ei vauvaa ole haluttu ottaa syliin, tai edes pysähtyä katsomaan häntä hetkeksi :( Isompi lapsi yrittää kovasti aina kertoa kuulumisia mummolle, mutta joutuu aina monta kertaa huutelemaan ennen kuin joku häntä (eli minä tai mies) kuuntelee... Ap

Niinpä. Ei, ei voi isovanhempia muuttaa, mutta miten se nyt sitten lohduttaa? Minua ainakin surettaa ennen kaikkea lasteni puolesta, ettei heillä ole laisinkaan läsnäolevia/välittäviä isovanhempia. Miehen vanhemmat kuolivat jo ennen kuin saimme lapsia ja omat vanhempani ovat ihan evvk.

Miksikaan lapsenvahdiksi en edes ole heitä olettanutkaan saavani, koska olivat lasten syntyessä 65/67 ja 72/74 -vuotiaita. Nyt lapsemme ovat jo yläasteikäisiä.

Vanhempani muuttivat asumaan lapsuuden seuduilleen tuossa muutama vuosi sitten, ja välimatkaa on yli 400 km, joten meidänkään ei tule vierailtua siellä kauhean tiheästi. Kun käymme tai kun soittelen, he selittävät pitkään ja hartaasti itsestään ja tekemisistään. Joskus tapaamisen/puhelun lopulla kysäisevät vähän niin kuin muodon vuoksi, mitä meille kuuluu. Koskaan ei mitään lapsista, ja kun silti aina "väkisin" jotain heistäkin kerron, niin sitä ei kommentoida mitenkään.

Vanhempani ovat vaan yksinkertaisesti todella huonoja lapsi-ihmisiä. Kun itse olin lapsi, minun kanssani ei koskaan leikitty. Kun vanhempani joskus aiemmin olivat meillä, he eivät koskaan tehneet mitään lastemme kanssa, vaan viettivät aikansa juttelemalla meille aikuisille.

Eikä siinä mitään, minkäs tuolle voi. Mutta kyllä se surettaa, että lapsilleni isovanhemmat ovat täysin vieraita ja sellaista sukupolvien ketjua ei meillä todellakaan ole. Monella kaverilla on toisin.

Meillä sama tilanne ja vielä kummaltakin puolelta :( Tilanne on surettanut jo monta vuotta. Ei olla itse muuta keinoa keksitty, kuin hyväksyntä. Annetaan isovanhempien olla juuri sellaisia, kuin haluavat ja tavata lapsia miten haluavat. Käytännössä tapaavat lapsia harvakseltaan meidän läsnäollessa.

Onhan se vaikuttanut suuresti meidän väleihin. Ei enää osata ajatella omia vanhempiamme kovin läheisiksi,koska ovat jättäneet meidät aikalailla yksin. Näillä on kuitenkin pärjättävä. Ehkä ei kannattaisi käyttää aikaansa murehtimiseen ja odottaa koska heitä alkaa kiinnostaa. Kannattaa nauttia ihanista lapsistaan ja elää oman näköistä elämää. :)

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:15"]

Niinpä. Ei, ei voi isovanhempia muuttaa, mutta miten se nyt sitten lohduttaa?

[/quote]

Ei se lohdutakaan, se vaan on tosiasia. Sekään ei lohduta, että vuosikymmeniä ylläpitää turhaa toivoa että ihmiset muuttuisivat, ja kokee pettymyksen toisensa perään. Kun tunnustaa tosiasiat voi surra sen surun pois, ja säästyy jatkuvilta pettymyksiltä. Etsikää elämäänne muita ihmisiä, älkääkä hakatko päätä seinään koko elämäänne. 

Eikö teille ole tullut mieleen, että vanhempanne eivät ole lainkaan lapsirakkaita? Moni olisi varmaan jättänyt lapset tekemättä ja elänyt velana, jos se olisi ennen ollut sosiallisesti hyväksyttyä.

Ps: Vauva ei jää oikeasti mistään paitsi, vaikka mummo ei hänelle lepertelekkään.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:04"]Ihmiset on erilaisia, ei kaikkia kiinnosta lapsenlapset vaikka ne vanhempiensa maailman napa ovatkin. Monet mummut ja papat ovat Sitäpaitsi itsekin vielä työelämässä joten ei voi vaatia, että he hoitaisivat parkuvaa nyyttiä. [/quote] On kyllä kylmää jos ei lastenlapset yhtään kiinnosta!! Ja jos lastakin ajatellaan vain parkuvana nyyttinä. Jääkylmää.

Tunnevammaisten ihmisten ei pitäisi lisääntyä...On luonnotonta jos ei ole minkäänlaista kiinnostusta omiin lapsenlapsiinsa

Onpa harmillista jos lapsenlapset eivät kiinnosta. Meillä on se tilanne, että miehen isä on parantumaton uhkapeluri eikä hänestä ole lapsenlapselle millään tavalla seuraa eikä häntä edes kiinnosta. Hänellä on itseään melkein 25 vuotta nuorempi tyttöystävä, jonka kimpussa on viime vuodet puuhastellut eikä miestä hirveästi innosta isäänsä edes tavata enää. Miehen äiti ei ole enää elossa.

Minulla taas on isä kuollut ja äiti asuu 400 kilometrin päässä ja tekee raskasta 3-vuorotyötä. Hän on kyllä lapsenlapsistaan kiinnostunut, mutta ei pääse käymään kovin usein emmekä mekään pääse hänen luokseen. Soitellaan kyllä jonkun verran ja viestitellään mutta kyllä se vaan niin on että välimatka etäännyttää.

Minua ei enää lapsenlapset kiinnosta, kun toinen on jo aikuinen eikä häntä näe juuri ikinä ja toinen on juntti teini-ikäinen joka ei puhu halaistua sanaa. Kun ei ole käytöstapoja aikuisia kohtaan. Niin miten voisi olettaa että silloin voi kauheasti välittää? Kun ei niitä lapsia kerran kiinosta mummo ja pappa

t. Mummo vm 55

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 13:04"]Ihmiset on erilaisia, ei kaikkia kiinnosta lapsenlapset vaikka ne vanhempiensa maailman napa ovatkin. Monet mummut ja papat ovat Sitäpaitsi itsekin vielä työelämässä joten ei voi vaatia, että he hoitaisivat parkuvaa nyyttiä. [/quote] On kyllä kylmää jos ei lastenlapset yhtään kiinnosta!! Ja jos lastakin ajatellaan vain parkuvana nyyttinä. Jääkylmää.

Tunnevammaisten ihmisten ei pitäisi lisääntyä...On luonnotonta jos ei ole minkäänlaista kiinnostusta omiin lapsenlapsiinsa

 

Oisko niin kun ihmiset lisääntyvät vasta 35 + he eivät ole enää omista vanhemmistaan (saati anopeista )   riippuvaisia vaan mieluummin ihan rauhassa omassa perheessä kasvattelevat lapsiaan?  

Eivätkä kaikki elä naapuruksina.  

Vierailija kirjoitti:

Minua ei enää lapsenlapset kiinnosta, kun toinen on jo aikuinen eikä häntä näe juuri ikinä ja toinen on juntti teini-ikäinen joka ei puhu halaistua sanaa. Kun ei ole käytöstapoja aikuisia kohtaan. Niin miten voisi olettaa että silloin voi kauheasti välittää? Kun ei niitä lapsia kerran kiinosta mummo ja pappa

t. Mummo vm 55

Kato peiliin

Mun lapsenlapsista ei koskaan tullut läheisiä kun välimatka satoja kilometrejä ja muutaman kerran vuodessa tavataan ja harmittaa mutta minkä sille voi. En tunnista itsessäni rakkautta lapsenlapsia kohtaan kun tunnesidettä ei ole vaikka poikaani eli lasten isää rakastan kovasti. Varmasti monilla isovanhemmilla sama tilanne, ei kaikki ole aina mustavalkoista

Paskat isovahemmat ap:lla, otan osaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua ei enää lapsenlapset kiinnosta, kun toinen on jo aikuinen eikä häntä näe juuri ikinä ja toinen on juntti teini-ikäinen joka ei puhu halaistua sanaa. Kun ei ole käytöstapoja aikuisia kohtaan. Niin miten voisi olettaa että silloin voi kauheasti välittää? Kun ei niitä lapsia kerran kiinosta mummo ja pappa

t. Mummo vm 55

Kato peiliin

Kuules nyt, kyllä ne teinitkin voisi kiittää saamistaan lahjoista ( lue raha),  kun isovanhemmat tulee käymään  irrottautuisivat niistä kuulokkeistaan ja kännyköistään ees hetkeksi juttelemaan.

Paljon hoidin pienenä ja tehtiin kaikkea,  kyllä se teini- ikä laittaa irroittautumaan niin isovanhemmista kuin omistakin  vanhemmista.

Se on ihan turha tommosta höpistä, jos ootte kivoja ja rakastatte, kyllä ne teinit jätttää kaiken muun ja on isovanhempien kanssa viikonloput ja vanhana sitten hoitaa.

Ri se vanhrmpien tai isovanhempien rakkaus riitä sitomaan omia lapsia tai lapsenlapsia, jokaisella on oma elämänsä.  Mutta voihan sitä sivullista vanhusta loukata hokemalla :  olisit ollut parempi vanhempi ja isovanhempi niin kävisivät teillä joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa harmillista jos lapsenlapset eivät kiinnosta. Meillä on se tilanne, että miehen isä on parantumaton uhkapeluri eikä hänestä ole lapsenlapselle millään tavalla seuraa eikä häntä edes kiinnosta. Hänellä on itseään melkein 25 vuotta nuorempi tyttöystävä, jonka kimpussa on viime vuodet puuhastellut eikä miestä hirveästi innosta isäänsä edes tavata enää. Miehen äiti ei ole enää elossa.

Minulla taas on isä kuollut ja äiti asuu 400 kilometrin päässä ja tekee raskasta 3-vuorotyötä. Hän on kyllä lapsenlapsistaan kiinnostunut, mutta ei pääse käymään kovin usein emmekä mekään pääse hänen luokseen. Soitellaan kyllä jonkun verran ja viestitellään mutta kyllä se vaan niin on että välimatka etäännyttää.

ALFA!!! Kyllä mäkin panisin mielelläni 25v nuorempaa lihaa

t. ukki -68

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsenlapsista ei koskaan tullut läheisiä kun välimatka satoja kilometrejä ja muutaman kerran vuodessa tavataan ja harmittaa mutta minkä sille voi. En tunnista itsessäni rakkautta lapsenlapsia kohtaan kun tunnesidettä ei ole vaikka poikaani eli lasten isää rakastan kovasti. Varmasti monilla isovanhemmilla sama tilanne, ei kaikki ole aina mustavalkoista

Ilman tunnesidettä ei voi ketään rakastaa ja se side syntyy vain säännöllisellä kanssakäymisellä

Vierailija kirjoitti:

Minua ei enää lapsenlapset kiinnosta, kun toinen on jo aikuinen eikä häntä näe juuri ikinä ja toinen on juntti teini-ikäinen joka ei puhu halaistua sanaa. Kun ei ole käytöstapoja aikuisia kohtaan. Niin miten voisi olettaa että silloin voi kauheasti välittää? Kun ei niitä lapsia kerran kiinosta mummo ja pappa

t. Mummo vm 55

Tämä. Miksi rakastaisin lapsen lapsia kun he ei rakasta minua?

Lapsenlapset on minulle käytännössä tuntemattomia kun ollaan nähtyn niin harvoin välimatkan takia eli pari kertaa vuodessa. Miten rakastaa sellaista ihmistä jota näkee niin harvoin?

-Surullinen mummo

Aikuistuneet lapset muuttavat pois, vanhemmille jää tyhjää aikaa useimmat ovat vielä töissä tässä vaiheessa, pitää keksiä iltoihin ja viikonloppuihin jotain muuta kuin mokkapalan tekoa ja räntäsateessa kentän laidalla seisomista, pahimmassa tapauksessa siinä on mennyt 15-20v.

Ihana vapaus ja tyhjyys, mutta pikku hiljaa siihen tottuu ja niitä omia juttuja löytyy yhä uusia, nuorilla aikuisilla on kiire omassa elämässään, soitto kerran kahdessa viikossa tai viesti, tavataan kerran joulun aikaan ja toinen keväämmällä. 

Sitten syntyy lapsenlapsi, miten tuoreet vanhemmat haluavat, että siihen suhtaudutaan, ensimmäiset viikot he haluavat tutustua vauvaan, he tietävät miten juuri tämä lapsi toimii, koska juuri tämä lapsi on ainut laatuinen, isovanhemmat eivät voi tehdä mitään oikein, tuppaavat liikaa tai ovat välinpitämättömiä. 

Puhukaa niiden isovanhempien kanssa, jos  minä olen tänään väsynyt työpäivän jälkeen enkä jaksa lapsia, en ole huomenna kun on vapaa päivä. Isovanhemmatkin ovat ihmisiä, hoidan päivät vanhuksia ja rakastan ja ikävöin lastenlapsia, mutta välillä ei aikataulut sovi mitenkään yhteen, ei se tarkoita välin pitämättömyhttä ja onneksi lapseni ymmärtävät tämän ilman suuria pahotteluja joka kerta kun tapaamiset eivät sovi.