Oma äiti arvostelee jatkuvasti mun äitiyttä

Mulla on ihan vittupää "äiti". Urputti ja soitti suutansa kaikesta, niin lapsistani kuin mieheni sukulaisista. Viimeisin niitti oli kun mielipuoli toivoi lapseni kuolevan. Siihen loppui se yhteydenpito.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 22:14"]

Mulla on ihan vittupää "äiti". Urputti ja soitti suutansa kaikesta, niin lapsistani kuin mieheni sukulaisista. Viimeisin niitti oli kun mielipuoli toivoi lapseni kuolevan. Siihen loppui se yhteydenpito.

[/quote] No huhhuh.. Mun äiti ei kyllä ikinä toivoisi lasteni kuolevan, sillä hän käyttäytyy ihan ylisuojelevasti mun lapsiani kohtaan. Suojelee siis vaikkei tarvitsisi. Äiti löytää vaaroja IHAN kaikesta ja sitten "suuttuu" mulle kun yritän palautella maan pinnalle. Esimerkiksi joku pyöräily on äidin mielestä ihan kamalan vaarallista kun pyörällä voi kaatua tai ajaa auton alle. Olen yrittänyt sanoa, että pyöräily on ihan normaalia ja lapseni ei varmasti vaurioidu pihalla/kävelyteillä kypärä päässä pyöräillessä mitenkään. Äiti ei luonnollisesti usko.

Meillä sama homma.. Paitsi että äitini on vielä ammatiltaan lastentarhan opettaja ja usein tukeutuukin lähes 30 vuoden ammattitaitoonsa. On muutenkin vähän kontrollifriikki. Esimerkkinä se kun usein muistuttaa että "annathan sä sitten sille lapselle myös vettä juotavaksi, välillä voi olla ihan vesijano" ja sitten seuraavalla kerralla kun näkee lapseni juomassa vettä niin "eikö toi lapsi saa koskaan maitoa? Kasvava lapsi tarvitsee maitoa. Saahan se tarpeeksi maitotuotteita; juustoa, jogurttia.. ja viilistähän se tykkäsi kun kerran meillä söi". Just...

Meillä kans on vaikka mitä vaaran paikkoja kotona, ruoka on liian mausteista, leipä on liian vanhaa (jos siis 3pv sitten ostettu, pitäisi pakastaa ettei joudu lapsi syömään vanhaa leipää), vaatteet on liian kylmät/kuumat tai muuten vaan väärän laiset, meillä ei ole oikean laisia leluja, pitäisi ehdottomasti käydä äitilapsi-kerhoissa ja muskarissa (sekin tuntuu olevan ihan elintärkeää lapsille hänen mukaansa), pitää olla päiväuniaikaan aina kotona (ei kelpaa jos nukkuu kylässä makuuhuoneessa tai rattaissa ulkona, paitsi tietty omalla parvekkeella), pitää muistaa olla kahdestaan kotona ja rauhoittua mutta mummilassa pitää käydä vähintään jokatoinen päivä, siivota pitää kokoajan jotta voisi lapsi tässä talossa elää mutta silti pitää kaiken aikaa vahtia lasta ja nähdä hänet sekä leikkiä hänen kanssaan... Lista on loppumaton

Nyt kun kävimme juuri tutustumassa tyttäreni tulevaan päiväkotiin niin äitini olisi halunnut tulla mukaan, mä en kuulemma osaa katsoa ja kysyä oikeita asioita. Ihan kun siihen hommaan ei kykenisi kuin lastentarhan opettajat vaan. Voi luoja...

Arvostelua. Ensin olin liian nuori äidiksi 21v. Sitten 32v olin liian vanha äidiksi. Lapsia on liikaa. Ikäeroa liikaa tai liian vähän. Kotimme ei ole tarpeeksi siisti. En ole koskaan kelvannut hänelle. Maailman kaikki huonot asiat on mun syytä.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 22:19"]

Meillä sama homma.. Paitsi että äitini on vielä ammatiltaan lastentarhan opettaja ja usein tukeutuukin lähes 30 vuoden ammattitaitoonsa. On muutenkin vähän kontrollifriikki. Esimerkkinä se kun usein muistuttaa että "annathan sä sitten sille lapselle myös vettä juotavaksi, välillä voi olla ihan vesijano" ja sitten seuraavalla kerralla kun näkee lapseni juomassa vettä niin "eikö toi lapsi saa koskaan maitoa? Kasvava lapsi tarvitsee maitoa. Saahan se tarpeeksi maitotuotteita; juustoa, jogurttia.. ja viilistähän se tykkäsi kun kerran meillä söi". Just...

Meillä kans on vaikka mitä vaaran paikkoja kotona, ruoka on liian mausteista, leipä on liian vanhaa (jos siis 3pv sitten ostettu, pitäisi pakastaa ettei joudu lapsi syömään vanhaa leipää), vaatteet on liian kylmät/kuumat tai muuten vaan väärän laiset, meillä ei ole oikean laisia leluja, pitäisi ehdottomasti käydä äitilapsi-kerhoissa ja muskarissa (sekin tuntuu olevan ihan elintärkeää lapsille hänen mukaansa), pitää olla päiväuniaikaan aina kotona (ei kelpaa jos nukkuu kylässä makuuhuoneessa tai rattaissa ulkona, paitsi tietty omalla parvekkeella), pitää muistaa olla kahdestaan kotona ja rauhoittua mutta mummilassa pitää käydä vähintään jokatoinen päivä, siivota pitää kokoajan jotta voisi lapsi tässä talossa elää mutta silti pitää kaiken aikaa vahtia lasta ja nähdä hänet sekä leikkiä hänen kanssaan... Lista on loppumaton

Nyt kun kävimme juuri tutustumassa tyttäreni tulevaan päiväkotiin niin äitini olisi halunnut tulla mukaan, mä en kuulemma osaa katsoa ja kysyä oikeita asioita. Ihan kun siihen hommaan ei kykenisi kuin lastentarhan opettajat vaan. Voi luoja...

[/quote] Apua, tää kuulostaa tosi tutulta! Noista kodin vaaranpaikoista tuli mieleen, että mun äiti alkoi ihan kirjaimellisesti pitää mykkäkoulua ja mököttää kun sai tietää, että kun me ollaan kotona niin lapset saa olla yläkerrassa (jossa siis on lasten huoneet ja meidän makkari) ihan keskenään, enkä siis ole siellä vahtimassa heitä. Äiti oli aivan järkyttynyt siitä, että nehän voi tippua portaat alas (osaavat kulkea portaissa, ja portaistahan voi kyllä tippua vaikka mä olisin siellä yläkerrassakin), avata ikkunan (lapsilukko löytyy) ja pudota, tai tehdä jotain muuta supervaarallista omassa huoneessaan.. Joopajoo sanon minä. Sitten kun lapset uhmaraivoissaan ei tottele ja kokoajan tekee kiellettyjä asioita, niin kuulemma kehitykselle todella haitallisia rangaistusmuotoja on ainakin jäähypenkki ja omaan huoneeseen rauhoittumaan patistaminen. Pitäisi vaan halailla ja sanoa että "älä viitsi". In my ass, mun lapset olisi ainakin ihan rasavillejä jos ainoa rangaistusmuoto olisi halailu ja rauhoittumaan pyytäminen....

Voi hyvä luoja. Hirveästi tsemppiä teille äitienne kanssa, miten ne ton sukupolven mamit onkin noin hulluja! Oma äitinikin on aika raskas, mutta ei nyt tota tasoa kumminkaan. Voimia, koittakaa kestää ja toivottavasti välit ei mee ihan kokonaan, mutta en kyllä yhtään ihmettelisi jos menee! 

Mun äiti on myös aivan sietämätön. On aina ollut mutta tilanne on eskaloitunut sen jälkeen kun sain lapsia. 

En enää pidä yhteyttä.

Tulee mieleen että miten teidän äidit on silloin aikanaan teidät kasvattanut? Kun nyt on vaarallista pyöräillä vaikka nykyään on kypärätkin sitä varten? Kannattaa varmaan vähän pitää hajurakoa, ei tuo oikein normaalilta kuulosta...

Miten noi "ammattilaiset" osaavatkin olla niitä hirveimpiä. Mun äiti on terveydenhoitaja, tarviiko enempää kertoakaan..?

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 22:34"]

Mun äiti on myös aivan sietämätön. On aina ollut mutta tilanne on eskaloitunut sen jälkeen kun sain lapsia. 

En enää pidä yhteyttä.

[/quote]

Höh, harmi :( Mun tilanteessa taas ehkä harmittaakin juuri se, että oltiin ennen äidin kanssa tosi läheisiä ja meillä oli oikeasti hauskaa yhdessä. Sitten mä sain lapsia ja äiti muuttui ihan täysin. En tiedä, vaikuttiko se jotenkin asiaan että äidillä alkoi vaihdevuodet suurinpiirtein samoihin aikoihin. Lisäksi olen miettinyt, että äiti vaikuttaa jotenkin siltä ettei voi sietää sitä että hänellä ei ole enää valtaa minuun tai lapsiini. Yrittää siis komentelemalla ja arvostelemalla ottaa ihan väkisin itselleen sitä valtaa, mikä hänellä minuun oli kun olin lapsi. Äidin on muutenkin tosi vaikea sietää sitä, että asiat ei mene juuri niinkuin hän haluaa, joten nyt kun minä päätän omasta elämästäni ja vielä äidin lastenlastenkin elämästä, niin äidin on varmaan tosi vaikea vain "katsoa sivusta". Voi kumpa äiti ymmärtäisi, että aidosti kannustavalla ja tukevalla puheella voisi ollakin minuun jotain vaikutusta, mutta arvostelusta ja määräilystä tulee vain sellainen teinimäinen kapinointifiilis ja paha mieli...

ap

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 22:19"]Meillä sama homma.. Paitsi että äitini on vielä ammatiltaan lastentarhan opettaja ja usein tukeutuukin lähes 30 vuoden ammattitaitoonsa. On muutenkin vähän kontrollifriikki. Esimerkkinä se kun usein muistuttaa että "annathan sä sitten sille lapselle myös vettä juotavaksi, välillä voi olla ihan vesijano" ja sitten seuraavalla kerralla kun näkee lapseni juomassa vettä niin "eikö toi lapsi saa koskaan maitoa? Kasvava lapsi tarvitsee maitoa. Saahan se tarpeeksi maitotuotteita; juustoa, jogurttia.. ja viilistähän se tykkäsi kun kerran meillä söi". Just...

Meillä kans on vaikka mitä vaaran paikkoja kotona, ruoka on liian mausteista, leipä on liian vanhaa (jos siis 3pv sitten ostettu, pitäisi pakastaa ettei joudu lapsi syömään vanhaa leipää), vaatteet on liian kylmät/kuumat tai muuten vaan väärän laiset, meillä ei ole oikean laisia leluja, pitäisi ehdottomasti käydä äitilapsi-kerhoissa ja muskarissa (sekin tuntuu olevan ihan elintärkeää lapsille hänen mukaansa), pitää olla päiväuniaikaan aina kotona (ei kelpaa jos nukkuu kylässä makuuhuoneessa tai rattaissa ulkona, paitsi tietty omalla parvekkeella), pitää muistaa olla kahdestaan kotona ja rauhoittua mutta mummilassa pitää käydä vähintään jokatoinen päivä, siivota pitää kokoajan jotta voisi lapsi tässä talossa elää mutta silti pitää kaiken aikaa vahtia lasta ja nähdä hänet sekä leikkiä hänen kanssaan... Lista on loppumaton

Nyt kun kävimme juuri tutustumassa tyttäreni tulevaan päiväkotiin niin äitini olisi halunnut tulla mukaan, mä en kuulemma osaa katsoa ja kysyä oikeita asioita. Ihan kun siihen hommaan ei kykenisi kuin lastentarhan opettajat vaan. Voi luoja...
[/quote]

Kuulostaa ihan mun anopilta! Anoppi myös lastentarhanopettaja. Aina on väärinpäin, vaikka tekisi kuten hän on aiemmin kehoittanut tekemään.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 22:35"]

Tulee mieleen että miten teidän äidit on silloin aikanaan teidät kasvattanut? Kun nyt on vaarallista pyöräillä vaikka nykyään on kypärätkin sitä varten? Kannattaa varmaan vähän pitää hajurakoa, ei tuo oikein normaalilta kuulosta...

[/quote]

Mun äiti pitääkin itseään ihan erinomaisena kasvattajana ja joskus kun olen suuruspäissäni kysynyt, onko mummo muka kyylännyt ja arvostellut äidin äitiyttä aikanaan, niin äiti on vastannut että "mä olin niin hyvä kasvattaja että mun äitiyteen ei tarvinnut puuttua, toisin kuin sinun". Tämä onkin ehkä loukkaavinta mitä äiti on sanonut. Omaa lapsuutta kun muistelen, niin ei äiti mikään yliysteerikko silloin kyllä ollut. Se hysteerisyys on jotenkin tullut vasta nyt lastenlasten myötä keski-iässä ja on muuten sitten NIIIIIN raskasta katsottavaa/kuunneltavaa.... 

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 22:35"]

Tulee mieleen että miten teidän äidit on silloin aikanaan teidät kasvattanut? Kun nyt on vaarallista pyöräillä vaikka nykyään on kypärätkin sitä varten? Kannattaa varmaan vähän pitää hajurakoa, ei tuo oikein normaalilta kuulosta...

[/quote]

Mun äiti pitääkin itseään ihan erinomaisena kasvattajana ja joskus kun olen suuruspäissäni kysynyt, onko mummo muka kyylännyt ja arvostellut äidin äitiyttä aikanaan, niin äiti on vastannut että "mä olin niin hyvä kasvattaja että mun äitiyteen ei tarvinnut puuttua, toisin kuin sinun". Tämä onkin ehkä loukkaavinta mitä äiti on sanonut. Omaa lapsuutta kun muistelen, niin ei äiti mikään yliysteerikko silloin kyllä ollut. Se hysteerisyys on jotenkin tullut vasta nyt lastenlasten myötä keski-iässä ja on muuten sitten NIIIIIN raskasta katsottavaa/kuunneltavaa.... 

[/quote]

Niin ja mitä kasvatukseen tulee, niin mun äidille on käynyt ne perinteiset. Mä olen ollut tosi helppo lapsi, aina ihan liian kiltti ja tottelevainen, vähän sellainen alistujatyyppi. Ei mussa ole ollut juuri mitään kasvatettavaa kun en koskaan ole pannut vastaan. Mulla ei ollut edes juuri minkäänlaista murrosiän uhmaa, vaan tein aina kiltisti kaiken mitä käskettiin koska olin vaan niin tunnollinen alistuja. Ja ei, se ei todellakaan näin myöhemmin ajateltuna ole ollut hyvä piirre.

Mun kasvatus..no, pelottelua, joskus risua. Pimeään lukitsemista. Kukaan ei silti valvonut missä esim pihalla leikimme. Olen syntynyt vuonna 81. T.num.5

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 22:19"]Meillä sama homma.. Paitsi että äitini on vielä ammatiltaan lastentarhan opettaja ja usein tukeutuukin lähes 30 vuoden ammattitaitoonsa. On muutenkin vähän kontrollifriikki. Esimerkkinä se kun usein muistuttaa että "annathan sä sitten sille lapselle myös vettä juotavaksi, välillä voi olla ihan vesijano" ja sitten seuraavalla kerralla kun näkee lapseni juomassa vettä niin "eikö toi lapsi saa koskaan maitoa? Kasvava lapsi tarvitsee maitoa. Saahan se tarpeeksi maitotuotteita; juustoa, jogurttia.. ja viilistähän se tykkäsi kun kerran meillä söi". Just...

Meillä kans on vaikka mitä vaaran paikkoja kotona, ruoka on liian mausteista, leipä on liian vanhaa (jos siis 3pv sitten ostettu, pitäisi pakastaa ettei joudu lapsi syömään vanhaa leipää), vaatteet on liian kylmät/kuumat tai muuten vaan väärän laiset, meillä ei ole oikean laisia leluja, pitäisi ehdottomasti käydä äitilapsi-kerhoissa ja muskarissa (sekin tuntuu olevan ihan elintärkeää lapsille hänen mukaansa), pitää olla päiväuniaikaan aina kotona (ei kelpaa jos nukkuu kylässä makuuhuoneessa tai rattaissa ulkona, paitsi tietty omalla parvekkeella), pitää muistaa olla kahdestaan kotona ja rauhoittua mutta mummilassa pitää käydä vähintään jokatoinen päivä, siivota pitää kokoajan jotta voisi lapsi tässä talossa elää mutta silti pitää kaiken aikaa vahtia lasta ja nähdä hänet sekä leikkiä hänen kanssaan... Lista on loppumaton

Nyt kun kävimme juuri tutustumassa tyttäreni tulevaan päiväkotiin niin äitini olisi halunnut tulla mukaan, mä en kuulemma osaa katsoa ja kysyä oikeita asioita. Ihan kun siihen hommaan ei kykenisi kuin lastentarhan opettajat vaan. Voi luoja...
[/quote]
kuten anoppini joka oli maailman ihanin ja mukavin anoppi kunnes lapsi syntyi. Silloin oli joka asiasta huomautettava ja muistutettava. Ehkä ärsyttävintä on se että kun lapsi kitisee/itkee niin heti kysellään että kiusaako äiti ja napataan lapsi itselle......

Äitiys on aika herkkä alue, pienten lasten äideille mutta myös niille mummoille. Mummot saattavat "elää uudelleen" äitiyttä kun saavat lapsenlapsia ja siksi höyrytä vähän liikaa. Kannattaa katsoa sormien läpi jos vain mahdollista.

Mutta jos mummo puuttuu liikaa kasvatusasioihin ja ilkeästi arvostelemalla loukkaa, niin olisiko mahdollista ottaa hajurakoa. Lapsen suhdetta mummoonsa ei kannata pilata, joten voisiko lapset käydä mummolassa ilman sinua. Sinun ei tarvitsisi kuunnella arvostelua, mutta lapset saisivat viettää aikaa mummon kanssa.

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 22:14"]Mulla on ihan vittupää "äiti". Urputti ja soitti suutansa kaikesta, niin lapsistani kuin mieheni sukulaisista. Viimeisin niitti oli kun mielipuoli toivoi lapseni kuolevan. Siihen loppui se yhteydenpito.
[/quote]

Toivoi sun lasten kuolevan ?! Mitä helvettiä ?! Hullu akka!!!

jo aikuisena lapsenlapsena tämä tuntuu myös minusta kovin raskaalta, äitini on todella surullinen aina mummin käytyä tms, koko ajan hän vain tiuskii ja arvostelee äitiäni, ja pitää minua ihan kaikkeen kykenemättömänä kakarana. Miten voisin nätisti puuttua asiaan? mummi suuttuu heti äidilleni eikä äitini uskalla ottaa asiaa puheeksi. Ja kun vähän vihjailemme, menee marttyyriksi ja äitini on syyllinen. Niin, syynä juurikin voi olla tuo, että ei ole enää omiin lapsiin valtaa, niin pitää purkaa harmitus ja yrittää sitä valtaa jotenkin vielä saada:( rakastan mummiani mutta välillä ottaa niin paljon päähän, kun hän saa äidin melkein kyyneliin.
Mitä oikein tehdä?:/

[quote author="Vierailija" time="07.02.2015 klo 23:13"]jo aikuisena lapsenlapsena tämä tuntuu myös minusta kovin raskaalta, äitini on todella surullinen aina mummin käytyä tms, koko ajan hän vain tiuskii ja arvostelee äitiäni, ja pitää minua ihan kaikkeen kykenemättömänä kakarana. Miten voisin nätisti puuttua asiaan? mummi suuttuu heti äidilleni eikä äitini uskalla ottaa asiaa puheeksi. Ja kun vähän vihjailemme, menee marttyyriksi ja äitini on syyllinen. Niin, syynä juurikin voi olla tuo, että ei ole enää omiin lapsiin valtaa, niin pitää purkaa harmitus ja yrittää sitä valtaa jotenkin vielä saada:( rakastan mummiani mutta välillä ottaa niin paljon päähän, kun hän saa äidin melkein kyyneliin.
Mitä oikein tehdä?:/
[/quote]

Meillä sama juttu, että jos äidille sanoo tuosta käytöksestä niin muuttuu ihan marttyyriksi ja suuttuu itse.... tosi rasittavaa.

Mulla on myös samanlainen äiti. Sen lisäksi hän vittuilee mulle koko ajan, tehnyt sitä jo mun lapsuudesta asti, miehenikin oli ihan järkyttynyt kun tapasi hänet ekan kerran eikä halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Ja siis mulla on kolme sisarusta ja olen ainoa jota hän kohtelee näin.

Noh meillä oli "onni onnettomuudessa", että muutettiin ulkomaille kun esikoinen syntyi niin yhteydenpito on minimissä. Mutta kerran vuodessa kun käydään Suomessa ja käydään mummolassa niin lähden sieltä niin surullisena ja raivoissani vannoen itselleni ja miehelleni etten enää koskaan käy kylässä. Onneksi mieheni on aivan ihana ihminen niin lapsilla on edes yksi ihana mummi. Jotenkin sitä ei osaa päästää omasta lapsuudenperheestä irti, sitä toivoo että äiti olisi muuttunut ja jotenkin sitä aina ehtii unohtaa miten kamala ihminen hän on kun itse on niin erilainen eikä voi itse äitinä käsittää miten joku voi olla omalle lapselleen niin kamala.

Nyt ollaan muuttamassa takaisin Suomeen ja olen jo ihan ahdistuksesta sekaisin, mietin miten voisimme jatkaa yhteydenpitoa minimissä kun asutaan vierekkäisissä kaupungeissa. Haluaisin katkaista välit kokonaan, mutta pelkään törmääväni heihin vaikka kaupassa enkä halua alkaa setvimään miksi en pidä yhteyttä. Aah, ahdistus ja tuska vaan kasvaa.