Parisuhde; kun toisen naama ärsyttää

Voisiko C-vitamiini auttaa?

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 22:15"]Jossain toisessa aloituksessa eräs nainen mietti peruuko häät, koska miehen naama ja teot ärsyttää ja hän haaveilee yksinasumisesta. Mainitsi myös, että on tällaisia kausia, mutta kausien välissä parisuhde voi loistavasti. Useimmat olivat sitä mieltä, että häät pitäisi perua.

Nyt kysynkin ihan vilpittömästi, eikö toisen naama ja teot kuulu välillä parisuhteessa ärsyttää? Olen seurustellut mieheni kanssa kymmenen vuotta, teineistä asti. En ole ennen häntä seurustellut kenenkään kanssa. Meille ainakin tulee välillä kausia, kun toisen naama ärsyttää todella paljon ja kyllä silloin lähes aina käy ero mielessä. Emme ole puhuneet asiasta kuin kerran, mutta silloin molemmat myönsi, että eroa on mietitty näinä "kausina". Minulle tulee näitä kausia useammin kuin miehelleni. Pahimmillaan se kesti joku vuosi koko kesän.  Eikö tämä siis ole normaalia?! Tuntuu, että en tiedä seurustelusta mitään. Milloin on aika erota, milloin tietää, että parisuhde on muuttunut ystävyydeksi yms.? Täytyy myöntää, että välillä tulee mieleen, että olemmeko enää vain ystäviä. Meillä on vuoden ikäinen lapsi ja emme ole vuoteen käyneet missään yhdessä pariskuntana. Koko perheenä olemme toki tehneet ja kivaa on ollut. Tuntuu, että miestä ei edes kiinnosta lähteä viettämään iltaa yhdessä. Minä taas haluaisin viettää yhden illan mieheni kanssa kahdestaan,mutta emme ole saaneet aikaiseksi hankittua lapsenvahtia (sukulaiset asuu kaukana). Kertooko tämäkin jotain suhteestamme? Huonoina aikoina emme tappele (emme koskaan riitele kunnolla, sekin minua huolestuttaa). Lähinnä emme puhu juurikaan toisillemme tai tiuskimme.

Silti tuntuu, että olen erittäin onnellinen, vaikka näitä huonoja kausia tuleekin (joskus todella usein). Mieheni pitää minua ja lastamme hyvin ja laittaa kaikki meidän tarpeemme omiensa edelle. Siis millainen parisuhteen kuuluu olla? :)
[/quote]No meillä ei ole runsaan kymmenen vuoden aikana tullut kertaakaan sellaista vaihetta, että toinen vituttaisia ja ärsyttäisi katsoa toisen naamaa.
No emme kyllä muutenkaan kamalasti riitele, ehkä joka kolmas tai neljäs kuukausi tulee joku pieni riita ja tiuskimista toisille. Nekin yleensä johtuvat väsymyksestä tms. Eli periaatteessa ihan turhia riitoja.
Kyllä minä edelleen rakastan puolisoani, vaikka toistemme parhaat kaverit olemmekin enkä ole kertaakaan miettinyt eroa. Edes niiden harvojen riitojen aikana.

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 22:17"]

Voisiko C-vitamiini auttaa?

[/quote]

Mitä tarkoitat? Jotain vitamiinipuutostilaa, josta meidän tuntemukset johtuvat? :D

[quote author="Vierailija" time="13.12.2014 klo 22:23"]

 [/quote]No meillä ei ole runsaan kymmenen vuoden aikana tullut kertaakaan sellaista vaihetta, että toinen vituttaisia ja ärsyttäisi katsoa toisen naamaa. No emme kyllä muutenkaan kamalasti riitele, ehkä joka kolmas tai neljäs kuukausi tulee joku pieni riita ja tiuskimista toisille. Nekin yleensä johtuvat väsymyksestä tms. Eli periaatteessa ihan turhia riitoja. Kyllä minä edelleen rakastan puolisoani, vaikka toistemme parhaat kaverit olemmekin enkä ole kertaakaan miettinyt eroa. Edes niiden harvojen riitojen aikana.

[/quote]

Hienoa, lisää vaan! Onko vastaavanlaisia kokemuksia kuin meillä? -AP

Mä olin ex-mieheni kanssa 13 vuotta ennen kuin miehen naama alkoi ärsyttää. Ikinä aiemmin en riitojen tai erimielisyyksien kohdalla miettinyt eroa, en todellakaan. Olin sitoutunut. Sitten alkoi tulla vaikeuksia ja ero alkoi käydä mielessä. Pari-kolme vuotta meni siinä prosessissa vielä js erottiin 16 vuoden jälkeen.

Kolmoselle ja hokkus pokkus mitä tapahtui, mies lähti toisen matkaan. Kyllä niitä tunteita kuuluu parisuhteessa olla, sekä negat. että posit.
Mua ainakin ärsyttää joskus niin, että tekis mieli kiljua, joskus taas rakastan niin, että sydän pakahtuu! Täysin normaalia, ihmiseloon kuuluvaa!

Me ollaan oltu yhdessä kohta 20 vuotta, mutta ei olla mietitty ikinä eroa. Enkä voi sanoa että toisen naama tai tavat olisi koskaan erityisemmin ärsyttäneetkään. Tietysti on silloin tällöin kinaa ja pinna kireällä ja tulee purettua sitä puolisoon, mutta enimmäkseen me ollaan oikeasti onnellisia yhdessä. Meillä on hauskaa, puhutaan paljon, ollaan kiinnostuneita samoista asioista ja tehdään asioita kahdestaan. Mieheni on paras ystäväni, rakastajani ja sielunkumppanini.

Lähinnä nämä eroajatukset tulee kaikkein kovimman vitutuksen vallassa. Silloin kun kaikkein eniten turhauttaa se, että joissain asioissa olemme niin erilaisia. Minä haluaisin elää ja kokea asioita, kun taas mies haluaa olla kotona sisällä. Ratkaisu tähänkin varmaan olisi, että minä menisin ja tekisin ja jättäisin miehen kotiin, mutta haluaisin kokea asioita yhdessä, perheenä. Ja nämä tekemiset eivät ole mitään matkustelua maailman ympäri, vaan tyyliin Hoplopissa käynti, lintutornilla retkeily, kansallispuistossa käynti jne. Tavallisia asioita, joita me emme tee. Mies odottaa kovasti, että poika kasvaa ja he pääsevät yhdessä touhuumaan ulos. Olen aika varma, että, kun hän on sen ikäinen, niin isi "ei koskaan jaksa". Kyllä mieskin joskus kotoa haluaa lähteä, mutta hänelle riittää Prismassa käynti tai Abc:lle kahville :D Mies on jotenkin niin vaatimaton ja vähään tyytyväinen.

Mutta palatakseni eroajatuksiin. Ne tulevat usein mieleen, mutta kun sitä ajatuksella pohtii, niin en todellakaan halua erota. Pelkään vain, että se on edessä, jos emme pikkuhiljaa ala hoitamaan parisuhdettamme. Sen hoitaminen on ollut vuoden ajan aika taka-alalla. Huh, tästähän tuli minun oma päiväkirjani :D

Niin samoja ajatuksia täällä ap:n kanssa.

-Se häiden perumista pohtiva (ei kuitenkaan toteuttava)

Joku muukin painii siis samojen asioiden kanssa :/ -AP

Olen huomannut samaa avomieheni kanssa... hän on myös ensimmäinen seurustelukumppanini, nyt ollaan oltu reilu  4 v yhdessä. Näitä kausia tulee muutaman kerran vuodessa, kestää viikon-pari. Kaikki vaan ärsyttää eikä jaksaisi olla yhtään edes samassa tilassa. Voi tosin olla, että nuo linkittyvät aina stressiini opiskeluissa tai töissä. Sitten kun helpottaa, tuntuu tosi hölmöltä että mitään eroaikeita on ollutkaan. Oon varmaan vaan vaikea ämmä :(

Tarkemmin ajateltuna saatoin hieman väheksyä noita "huonojen kausien" määriä. Niitä voi olla kerran parissa kuussa, useamman viikon kerrallaan... olen onnellinen poikaystäväni kanssa, mutta kuuluuko parisuhteessa olla tällaista? -11