Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tyttären avioero ahdistaa ja masentaa
12.12.2014 |
Olen äiti ja mummo. Hiljattain järkytyin pahemman kerran, kun tyttäreni sanoi eroavansa miehestään. Hän on jo vuokrannut asunnon ja muuttanut pois kodistaan. Kaikki tapahtui hetkessä. Lapsista nuorin, 11v. poika jäi kotiin isänsä kanssa. Kaksi vanhinta lasta ovat jo opiskelemassa. Tyttäreni on erittäin korkeasti kouluttautunut. Nämä opiskelut mahdollisti hänen miehensä, joka kilttinä ja uskollisena miehenä huolehti perheestä lasten ollessa pieniä.
Mietin, että tässäkö on palkka siitä kaikesta hyvästä, jonka mies osoitti vaimolleen? Miksi hyvää ja rakastavaa miestä pitää kohdella näin huonosti? Eniten suren juuri vävyn puolesta, mutta myös hänen vanhempiensa puolesta. Myös kaikki lapset ovat järkyttyneitä ja surullisia.
Missään vaiheessa emme ole mieheni kanssa huomanneet mitään ryppyä tämän avioparin elämässä. He ovat olleet onnellisen ja tasapainoisen oloinen, toisilleen uskollinen aviopari. Tämä on kuin puukonisku selkään! Mitään selitystä tyttäreni ei anna. Vävy nipinnapin kykenee shokiltaan töissä käymään. Koko perhe on itekenyt paljon. Minä en saa pahaa mieltäni itketyksi, vaan on jatkuva ahdistus päällä. Arvelen, että tyttäreni on mennyt jotenkin sekaisin!
Tilanne on nyt sellainen, etten kykene minkäänlaiseen yhteydenpitoon lapseni kanssa. Pitkän kirjeen hänelle kirjoitin, mutta vastausta en ole saanut. Ajattelen, ettei hän olekaan minun tyttäreni, vaan joku vieras ihminen. Sitä kun ei halua uskoa, että oma lapsi tekee pahaa niin monelle ihmiselle. Vaikka Joulu lähestyy, en pysty edes korttia hänelle laittamaan.
Jos kenellä on samantapaisia kokemuksia, kertokaa ihmeessä! Useimmitenhan on niin, että omaa kehutaan ja sitä toista syyllistetään, vaikka syy olisi siinä omassa. Vain asiallisia vastauksia, please, sillä pelottaa jo muutenkin näin pahan mielen kanssa.
Kommentit (84)
Ei se oo sun liittos, joten et voi tietää kaikkea ja noin vain tuomita. Tytär varmaan kiitollinen kun oma äiti syyllistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olet ihan hirveä äiti. Toivottavasti olet provo.
T. Eronnut nainen, jonka oma äiti haukkui eron jälkeen pystyyn. Eikä muuttanut mieltään senkään jälkeen, kun kerroin että mies petti minua hyvän ystäväni kanssa. En ole enää äidin kanssa tekemisissä.
Suljettujen ovien takana voi tapahtua kaikenlaista. Tyttäresi on kuitenkin sinun lapsesi. Kerää rohkeutta, soita hänelle ja yrittäkää puhua asioista. Omalle äidille arkaluontoisista asioista avautuminen voi kuitenkin olla vaikeaa.
Oma äiti varmaan suhtautuisi samalla tavalla, jos nyt eroaisin miehestäni. Pitää miestä täydellisenä. Todellisuudessa tämä "täydellinen aviomies" pahoinpitelee minua. On vaan tarpeaksi fiksu eikä lyö näkyviin paikkoihin. Jäljet jää vaatteiden alle piiloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te nyt ap:ta paheksutte? Syitä on tietysti vaikea tietää, mutta onhan se nyt huomattu, että monet naiset eroaa vain huvikseen. Rikotaan avioliitto, lapsilta perhe ja loppujen lopuksi elämä ei ainakaan paremmaksi muutu. Tietysti kysyttäessä ongelmia on mm. tunne-elämän puutteet, keskusteluyhteys jne. Ne monesti on totta, mutta voisihan niille tehdäkin jotain ennen kuin paukauttaa puolisolle eroilmoituksen vailla mahdollisuutta ja useimmiten kuviossa on jo jotain muuta tiedossa. Ja siinä erovimmassa sitä onnistuu itselleen selittämään vaikka miten eron syyt ja vielä kehittää päässään ongelmia, joita ei välttämättä ole edes olemassa.
Mikäs sen mukavampaa on kuin vielä aikuisia lapsiakin nähdä sen lasten isän kanssa, jakaa isovanhemmuus jne? Ymmärrän, ettei se aina onnistu, mutta ei sitä kannata turhan takia rikkoa. Mä väitän, että pieni pinnistely ja kieltäymys elämässä tuo onnellisemman lopputuloksen kuin turhan tavoittelu.
Ap, sympatiat sinulle. Tyttärelläsi on todennäköisesti uusi mies. Voi toki esittää miehelleen muitakin syitä, mutta ne on keksittyjä/liioiteltuja ja peittävät vain sitä faktaa, että on rakastunut toiseen. Siksi jättää lapsenkin isälleen.
Vaaditkohan omalta tyttäreltäsi enemmän kuin vävyltäsi? On kai tytärkin niitä lapsia hoitanut, ja mies saanut hankittua koulutuksen ja tehtyä uraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kertomusta hieman muokattu, suojelutarkoituksessa? Lähipiirissä on samanlainen tarina, pienin poikkeuksin. Joskus sitä jännitystä haetaan elämään kyseenalaisin keinoin. Perheitä ei osata varjella aina tarpeeksi, nykyajan paineet ovat kovat.
Ymmärrän huolesi, ap. On hyvin epämuodikasta ja epätrendikästä murehtia kuten teet. On silti hyvä, että tuokin näkökulma saadaan esiin. Ahdistavaahan se on. Vapaa tahto kuitenkin merkitsee, että noinkin voi toimia. Kaikella on seurauksensa, vastuu tulee valinnoista aikanaan. Ei voi elää lapsensa kautta tai hänen elämäänsä, on elettävä sitä omaansa.
Mistäs hemmetistä sä voit tietää tuon tyttären miehen uskollisuuden? Soitatko aina säännöllisin väliajoin ja kysyt, että "Heippa Pentti, tarkistan taas että ootko ollut meidän Sirpalle uskollinen? Ai oot, no kiva! Ootkin niin paras vävy hihihihi"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi hitto. Onneks sä et oo mun äiti.
Voi olla bipolaarinen, itselleni kävi niin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut muitakin tarinoita, joissa mies on mahdollistanut naisen opiskelun. Kun opiskelu on sitten ohi, nainen lähtee. Juuri tästä avioliitosta en tiedä, mutta joissakin tapauksissa naisen puolelta selvää laskelmointia.
Tuskin tilanne on helppo tyttärellesikään. Todennäköisesti hänellä on hyvät syyt erota. Niitä syitä voi olla vaikea kertoa ulkopuolisille, erityisesti tuomitsevalle äidille. Tyttärelläsi saattaa olla kaksinkertainen tuska lähipiirin tuomitsemisesta johtuen. Miksi kaikki sympatiasi on vävyn puolella - erityisesti, kun eron syy ei ole tiedossa? Ulkopuolisen ei pitäisi tällaisessa tilanteessa ottaa mitään puolia vaan tukea perhettä. Kun et tiedä tilannetta, ero voi olla lastenkin etu ja helpotus heillekin.
Tottakai ero aiheuttaa surua myös lähipiirissä ja on ymmärrettävää, että asia aiheuttaa sinulle murhetta. Älä kuitenkaan syyllistä tytärtäsi ja aiheuta lisämurhetta ja taakkaa hänelle.
Vaikka kyse ei olisikaan siitä, että mies on kontrolloiva väkivaltainen friikki, niin jostain syystä tyttäresi on liitossa onneton ja ahdistunut. En tiedä, onko kenenkänä etu väkisin jatkaa sellaista liittoa ehkä jopa tyttäresi hyvinvoinnin kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että ap on oikeasti miehen äiti ja siksi pitää aviomiestä niin puhtoisena.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:49"]
Veikkaan, että ap on oikeasti miehen äiti ja siksi pitää aviomiestä niin puhtoisena.
[/quote]
Ei välttämättä, ikävä kyllä on paljon äitejäkin jotka pitävät omaa lastaan kaiken pahan alkulähteenä.
--5--
En voinut lukea loppuun, mutta ap on samanlainen kuin minun äitini ja en ole kertonut hänelle että aviomieheni on asunut jo viikon muualla. En saisi itse surra rauhassa ja joutuisin lohduttamaan äitiäni eroni takia.
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:32"]
Oma äiti varmaan suhtautuisi samalla tavalla, jos nyt eroaisin miehestäni. Pitää miestä täydellisenä. Todellisuudessa tämä "täydellinen aviomies" pahoinpitelee minua. On vaan tarpeaksi fiksu eikä lyö näkyviin paikkoihin. Jäljet jää vaatteiden alle piiloon.
[/quote]
Juu, minullakin muuten niin ihana mies tuppasi juovuspäissään olemaan väkivaltainen. Oli tönimistä ja retuuttamista, pari kertaa työsi minut pihalle marraskuiseen yöhön räntäsateeseen ilman päällysvaatteita ja kenkiä. Onneksi avaimet oli mukana, niin muutaman tunnin päästä uskalsin mennä takaisin sisälle, kun mies oli sammunut.
Siitä huolimatta en ole kenellekään kertonut eron todellista syytä. Siinäpähän ihmiset ihmetelkööt, että kyllä ne nykyään eroaa helposti.
Tulee mieleen oma äiti. Hän oli tavattoman pettynyt kun jätin avomieheni 4 vuoden jälkeen. Mies oli työtön, joi alkoholia, ei halunnut lapsia, ei pystynyt maksamaan laskuja, haukkui minua, työtäni, kavereitani, pukeutumistani, kaikkea mahdollista jne.
Kun erostamme oli kulunut viikko, äitini ilkkui voitontahtoisesti kuinka exäni oli kertonut hänelle suhteestamme asioita ja keronut mitä mieltä oli minusta.
-Lupasin hänelle, että en koskaan kerro näitä asioita sinulle! Minuun voi luottaa!
Juu, ihan just sitä mitä toivoin kuulevani äidiltäni kun olin vihdoin saanut rohkeutta jättää hankalan parisuhteen...
[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 15:06"]
Tulee mieleen oma äiti. Hän oli tavattoman pettynyt kun jätin avomieheni 4 vuoden jälkeen. Mies oli työtön, joi alkoholia, ei halunnut lapsia, ei pystynyt maksamaan laskuja, haukkui minua, työtäni, kavereitani, pukeutumistani, kaikkea mahdollista jne.
Kun erostamme oli kulunut viikko, äitini ilkkui voitontahtoisesti kuinka exäni oli kertonut hänelle suhteestamme asioita ja keronut mitä mieltä oli minusta.
-Lupasin hänelle, että en koskaan kerro näitä asioita sinulle! Minuun voi luottaa!
Juu, ihan just sitä mitä toivoin kuulevani äidiltäni kun olin vihdoin saanut rohkeutta jättää hankalan parisuhteen...
[/quote]
Miten kuvailemasi mies sopii ap:n kuvaukseen vävystään?
Alue: Aihe vapaa
Ei niitä avioliiton ongelmia aina näe päällepäin. Me olemme olleet naimisissa 15 vuotta ja on isoja ongelmia. Yritämme ratkaista niitä, mutta JOS ero tulisi, olisi se vanhemmilleni valtava shokki. Ajattelisivat varmastikin, että se on hullua, meidän avioliittohan oli niin täydellinen. Minunkin vanhempieni mielestä mieheni on aivan täydellinen aviomies, niin osallistuva ja uskollinen ja mitä kaikkea. Mutta eivät he tiedä koko totuutta.
Kukaan lähellekään täysipäinen ihminen ei eroa ilman kunnon syytä, varsinkin jos liitossa on lapsia. Syy on hyvä varmasti tyttärelläsi. Vika tuskin on pelkästään hänessä, et varmasti tunne vävypoikaasi niin kuin luulet, avautuisiko hän sinulle kaikista ongelmista mitä on, vaikkapa seksielämään liittyen? Eräs tuttavapariskunta erosi jokin aika sitten ja syynä oli se, kun mies ei ollut halunnut seksiä yli 10 vuoteen. Mutta eipä se mies sitä kylille kailottanut, eikä varsinkaan anopilleen.
Sinuna minä tukisin tytärtäsi. Hänelläkin on varmasti vaikeaa. Minä äitinä ajattelen, että tuen lastani aina vaikken olisi hänen päätöksistään aina samaa mieltä. Se on äidin tehtävä. Avioero on aina raskas paikka ja voit uskoa, että paljon raskaampi se on itse avioparille kuin vaikka sinulle.
Nyt lienee sinullakin peiliin katsomisen paikka ja tilaisuus miettiä, minkälainen äiti sinä olet ja haluat olla tyttärellesi.