Tyttären avioero ahdistaa ja masentaa

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 16:12"]

Kiitos vastauksista. Muutama ymmärsi myös minun, epäonnistuneen äidin tuskan. Oli virhe kirjoittaa tänne, ahdistus vain paheni. On pakko päästä lääkärille maanantaina. Olen valvonut öitä niin paljon, etten enää jaksa käydä töissä muuten. Olen myös laihtunut surkean näköisesksi, kun en pysty syömään. En sure itseni takia, vaan tämän perheen puolesta. Varmaan tässä suren myös tyttäreni puolesta. Hän kun kantaa päävastuun perheen särkemisestä. Onnekseni en ole sanonut hänelle pahoja sanoja, joita nyt pitäisi katua. Ja kirjoitin, etten jää pitämään vihaa. 

Tässä perheessä ei käytetty lainkaan alkoholia. Ei ollut myöskään henkistä, eikä fyysistä väkivaltaa. Mitä seksiasioihin tulee, ne ei äidille eikä anopille kuulu. Luulisi vaan tuollaisiin saavan apua nykypäivänä. Perheen lapsille tämä oli shokki, he eivät osanneet edes aavistaa mitään! Koti hajotettiin heidän silmissään hetkessä. Tästä olen keskustellut heidän nuortensa kanssa.

Olenkin ihmetellyt, miksi ihmeessä pitää näytellä ihanneliittoa, jos voidaan huonosti? Näin hyviksi näyttelijöiksi en tätä paria kuitenkaan olisi uskonut. Eikä uskonut muukaan lähipiiri. Suosittelen kaikille pariskunnille, että raottaisivat edes hieman sitä liittonsa verhoa. Se auttaisi niin monia!

Nyt käyn lepäämään ja jätän jouluvalmistelut sikseen. En halua näytellä pirteää isoäitiä, kun en sitä kerran ole. En halua näytellä yhtään mitään, vaan ainoastaan nukkua...

[/quote]

No mä periaatteessa ymmärrän sun fiiliksiä, koska elän itse nyt naisena samanlaista eroa läpi kuin tuo vävysi. Eli täysin yllättäen tullutta, jossa huomattavasti nuorempien lasten perhe rikottiin parissa viikossa.

MUTTA on aivan järkyttävää, että reagoit asiaan tuolla volyymilla! Se EI ole sinun liittosi, ei sinun surusi. Sinä et voi tehdä asialle mitään, joten on naurettavaa rypeä tuollaisessa itsesäälissä ja tunnemylläkässä, koska siten et ainakaan yhtään ketään auta. Mielestäni sun pitäisi VIHDOIN kasvaa aikuiseksi, ja ymmärtää vetää rajat omien ja muiden asioiden välille. 

Niillä lapsenlapsillasi ei varmaan muutenkaan ole nyt joulufiilistä? Mun mielestäni sun tehtäväsi tässä tilanteessa olisi juuri se joidenkin asioiden pysyvyyden takaaminen, eli esim. se joulun järjestäminen siten kuin se on ennen tehty ( jos olet siinä odallisena ollut. Jos et, niin toki teet kuten tykkäät) Muutenkin pidä nyt hyvä ihminen huoli, ettei vävy, lapsenlapset ja kenties tyttäresikin joudu sinua lohduttamaan oman perheensä hajoamisesta, koska se on jo aivan törkeää. Ja ikävä kyllä hyvin yleistä, itsekin joudun tässä omassa erossani kannattelemaan äitini, joka ei ikinä ole osannut tukea yhtään ketään missään asiassa. Ja se on asia, jota en ikinä hänelle tule anteeksi antamaan. Ei ole meinaan eka kerta.

2

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 17:11"]

Miksi elät tyttäresi puolesta? Mitä sinulle kuuluu aikuisen lapsesi rakkauselämä. Aina, aivan samantekevää lapsia tai ei, parempi eronneena kuin huonossa ja toimimattomassa parisuhteessa. 

[/quote]

Joo, mutta kun jokaista eroa ei oteta huonoista parisuhteista. Joskus kyse on vain eroajan ihan omasta kriisistä, villistä ihastumisesta tms. Me ihmiset ei olla täydellisiä, ja tehdä aina järkeviä ratkaisuja. Se, että aina väitetään eron johtuvan siitä, että entisessä suhteessa olisi asiat huonosti, ei vain ole reilua.

Muuten olet kyllä oikeassa, aikuiset ihmiset tekee itse omat päätöksensä.

Ei täällä minun mielestäni olla erityisen ilkeitä ap:lle. Ihmiset vain ihan syystä yrittävät muistuttaa ettei kukaan ulkopuolinen voi varmasti tietää mitä kahden ihmisen välillä parisuhteessa tapahtuu. Varsinkaan omat vanhemmat / appivanhemmat ja vielä suuremmalla syyllä jos välit eivät ole erityisen läheiset. Se on kyllä totta että ei av terapiasta käy (paitsi jossain ketjuissa nauruterapiasta). Ja vaikuttaa siltä että ap voisi terapiasta hyötyä. Siis oikeasta sellaisesta.

En jaksa lukea viestiketjua. Tiedän varmaksi ainoastaan sen, että vain aviopari itse tietää mitä perheonni oikeasti on ollut. Edes kaikista läheisimmät eivät monestikaan ole perillä perheiden tosellisesta arjesta. Tällä haluan sanoa vain sen, että älä tee hätäisiä johtopäätöksiä. Useita eroja nähneenä olen huomannut sen, että mitä ahkerampi toinen puoliso on toitottamaan eron jälkeen perheen vaikeuksista ja kokemistaan vääryyksistä, sitä todennäköisemmin suurin vika on juuri hänessä. Hiljaisemmat ovat yleensä juuri ne, jotka parisuhteessa ovat oikeasti kärsineet.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:42"]

Voi olla bipolaarinen, itselleni kävi niin :(

[/quote]

Ap:n tytär pakkohoitoon kunnes suostuu ottamaan ap:n rakkaan vävypojan takaisin huomaansa!

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:04"]

Olen äiti ja mummo. Hiljattain järkytyin pahemman kerran, kun tyttäreni sanoi eroavansa miehestään. Hän on jo vuokrannut asunnon ja muuttanut pois kodistaan. Kaikki tapahtui hetkessä. Lapsista nuorin, 11v. poika jäi kotiin isänsä kanssa. Kaksi vanhinta lasta ovat jo opiskelemassa. Tyttäreni on erittäin korkeasti kouluttautunut. Nämä opiskelut mahdollisti hänen miehensä, joka kilttinä ja uskollisena miehenä huolehti perheestä lasten ollessa pieniä.

Mietin, että tässäkö on palkka siitä kaikesta hyvästä, jonka mies osoitti vaimolleen? Miksi hyvää ja rakastavaa miestä pitää kohdella näin huonosti? Eniten suren juuri vävyn puolesta, mutta myös hänen vanhempiensa puolesta. Myös kaikki lapset ovat järkyttyneitä ja surullisia.

Missään vaiheessa emme ole mieheni kanssa huomanneet mitään ryppyä tämän avioparin elämässä. He ovat olleet onnellisen ja tasapainoisen oloinen, toisilleen uskollinen aviopari. Tämä on kuin puukonisku selkään! Mitään selitystä tyttäreni ei anna. Vävy nipinnapin kykenee shokiltaan töissä käymään. Koko perhe on itekenyt paljon. Minä en saa pahaa mieltäni itketyksi, vaan on jatkuva ahdistus päällä. Arvelen, että tyttäreni on mennyt jotenkin sekaisin!

Tilanne on nyt sellainen, etten kykene minkäänlaiseen yhteydenpitoon lapseni kanssa. Pitkän kirjeen hänelle kirjoitin, mutta vastausta en ole saanut. Ajattelen, ettei hän olekaan minun tyttäreni, vaan joku vieras ihminen. Sitä kun ei halua uskoa, että oma lapsi tekee pahaa niin monelle ihmiselle. Vaikka Joulu lähestyy, en pysty edes korttia hänelle laittamaan.

Jos kenellä on samantapaisia kokemuksia, kertokaa ihmeessä! Useimmitenhan on niin, että omaa kehutaan ja sitä toista syyllistetään, vaikka syy olisi siinä omassa. Vain asiallisia vastauksia, please, sillä pelottaa jo muutenkin näin pahan mielen kanssa.

[/quote]

prinsessa kusetti hienosti beta-miestä. 

jos on ollut ongelmia niin ihme ettei ole koskaan niistä puhunut edes äitinsä kanssa... tuskin on ollut ongelmia miehen puolelta.  

naisen mielestä mieheltä vaan puuttuu ne ALFA ominaisuudet... ei tunteita, painu mies vittuun ja jätetään vielä lapset sille aisankannattajalle 

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:32"]

Oma äiti varmaan suhtautuisi samalla tavalla, jos nyt eroaisin miehestäni. Pitää miestä täydellisenä. Todellisuudessa tämä "täydellinen aviomies" pahoinpitelee minua. On vaan tarpeaksi fiksu eikä lyö näkyviin paikkoihin. Jäljet jää vaatteiden alle piiloon. 

[/quote]

Toimitpa tyhmästi kun et lähde pahoinpitelijän luota.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 16:53"]

Ap on mies. Kyllähän tämän provon haistaa kilometrin päähän.

[/quote]

naiset ovat kyllä raakoja paskoja kun on kyse mistään tahansa oman navan ulkopuolisista asioista.  jos mies ei ole se täydellinen alfa niin sille saa nauraa ja nolata kuin mitä tahansa vanhaa kulkukoiraa. empatiakyvyt NOLLA.   

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 17:35"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 16:53"]

Ap on mies. Kyllähän tämän provon haistaa kilometrin päähän.

[/quote]

naiset ovat kyllä raakoja paskoja kun on kyse mistään tahansa oman navan ulkopuolisista asioista.  jos mies ei ole se täydellinen alfa niin sille saa nauraa ja nolata kuin mitä tahansa vanhaa kulkukoiraa. empatiakyvyt NOLLA.   

[/quote]

Voi lassukkaparkaa :( :( harmittaako kun et kelpaa kellekään? :'(

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:45"]

Olen kuullut muitakin tarinoita, joissa mies on mahdollistanut naisen opiskelun. Kun opiskelu on sitten ohi, nainen lähtee. Juuri tästä avioliitosta en tiedä, mutta joissakin tapauksissa naisen puolelta selvää laskelmointia.

[/quote]

Eihän noin isoja lapsia ole enää vuosiin tarvinnut hoitaa, eli nainen olis voinut lähteä hyvinkin vähintään 5 vuotta sitten jos siitä olis ollut kyse

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:32"]Oma äiti varmaan suhtautuisi samalla tavalla, jos nyt eroaisin miehestäni. Pitää miestä täydellisenä. Todellisuudessa tämä "täydellinen aviomies" pahoinpitelee minua. On vaan tarpeaksi fiksu eikä lyö näkyviin paikkoihin. Jäljet jää vaatteiden alle piiloon. 
[/quote]

Miksi sinä jäät? Voi miksi? Jos teillä on lapsia, elämänne on heille helvetti. Hae apua, mene turvakotiin, tee ilmoitus poliiseille ja pelasta itsesi ja lapset, jos heitä on. Seuraava isku voi olla oasallesi viimeinen!

2

2

Omat vanhempani myös olisivat äärettömän pettyneitä jos eroaisin miehestäni ja mahdollisesti ottaisivat hänen puolensa. Mieheni on hyvä ihminen ja elämme rakkausliitossa. Realistina ajattelen kuitenkin, että erilleen kasvaminen tai halun puute muista syistä on mahdollista ja haluaisin luottaa tukeen ja ymmärrykseen vanhemmiltani jos tilanne sitä joskus vaatisi. Yksi elämä ja se tulee viettää tilassa joka tukee onnellisuutta, tämä näkemys varmasti ärsyttää monia, mutta mailma on täynä ymmärtämättömiä ja syyttäviä ihmisiä.
Ps. Oikein odotan, lapsi ja itsekkyyskortteja.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 17:37"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 17:35"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 16:53"]

Ap on mies. Kyllähän tämän provon haistaa kilometrin päähän.

[/quote]

naiset ovat kyllä raakoja paskoja kun on kyse mistään tahansa oman navan ulkopuolisista asioista.  jos mies ei ole se täydellinen alfa niin sille saa nauraa ja nolata kuin mitä tahansa vanhaa kulkukoiraa. empatiakyvyt NOLLA.   

[/quote]

Voi lassukkaparkaa :( :( harmittaako kun et kelpaa kellekään? :'(

[/quote]

todistit juuri väitteen junttimaisella mollauksella 

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 16:12"]

Tässä perheessä ei käytetty lainkaan alkoholia. Ei ollut myöskään henkistä, eikä fyysistä väkivaltaa.

[/quote]

Mistä ihmeestä sinä sen tietäisit, ettei ole ollut henkistä väkivaltaa??

Uskopa nyt, että vanhempien ja appivanhempien suuntaan pidetään monesti yllä kulissia, ja moni tekee niin myös kaikkien muiden ulkopuolisten suuntaan, jos kyse on niin häpeällisestä asiasta kuin väkivalta. Kuten aiemmin kerroin, minulla on mies jota kaikki pitävät suorastaan unelmamiehenä. Lähes liian hyvänä ollakseen tottakaan, ja eihän se kulissi totta olekaan! Olen läheisimmälle ystävälleni kertonut tilanteesta, kukaan muu ei tiedä. Äidilleni olen kertoillut arkisista, tavallisista murheistamme, mutta en koskaan edes vihjaamalla kokemastani henkisestä väkivallasta. Äitini ei voisi tehdä yhtään mitään auttaakseen minua, ja asia olisi hänelle todella vaikea sietää, pelottava ja ahdistava. Suojelen äitiäni tältä tarpeettomalta ahdistukselta luomalla hänelle käsityksen, että kaikki isommat asiat ovat mieheni ja minun välillä hyvin. Niin ei kuitenkaan todellisuudessa ole.

Äitini vastaa takuuvarmasti kysyttäessä, että hänen tyttärensä perheessä ei ole minkäänlaista väkivaltaa esiintynyt koskaan. Kunpa hän tietäisi miten väärässä on!

t. 25

[quote author="Vierailija" time="12.12.2014 klo 14:42"]

Voi olla bipolaarinen, itselleni kävi niin :(

[/quote]

Kaksisuuntaisuus tuli minullekin mieleen heti kun aloituksen. Maanisessa vaiheessa saattaa lähteä ja ehkä löytänyt jo uuden miehen, tai sellainen kovasti haussa. Myös tuo nuorimman lapsen hylkääminen viittaisi mt-ongelmiin.

Tämä äiti ahdistuksessaan kaipasi vertaistukea. Hän toivoi saavansa vastauksia saman kokeneilta äideiltä. Vaikka heitä on Suomessa todella paljon, niin vain muutama vastasi. Loan heittäjiä näkyy olevan av:lla aina kaikkein eniten, oli aihe mikä hyvänsä. Kiihkomielellä nuoret mammat äitejään haukkuvat, kuten myös tätä AP:tä. Noh, minkä taakseen jättää, sen eestään löytää... Terv. Lapsensa erosta lähes toipunut äiti.

En nyt sentään draamakuningatar, vaan aineen opettaja:D -ap. Tuossa nr. 79 kirjoitti erittäin viisaasti. Hänellä on kypsyyttä käsitellä asioita. Kiitän lämpimästi tätä kirjoittajaa.

Meillä tilanne on lähtenyt jo vähän selkiytymään. Olen tämän päivän keskustellut tyttäreni kanssa puhelimessa. Hän kertoi sen, mitä mielessäni ajattelin (ja pelkäsin). Syy on tyttöni uusi ihastus, muuta syytä ei kuulu olevan. Juuri tuo aavistus, että jättää perheensä uuden takia, sai minussa näin voimakkaan reaktion aikaan. Kun ei sitten mitenkään osannut odottaa tuollaista. Ja sen takia tunsin ja tunnen syvää surua hyljätyn puolesta.

On aivan sama kumpi liitossa tekee väärin, myötätuntoni on aina kärsivää osapuolta kohtaan. Tässä ihmissuhdekiemurassa ollan jo päästy hyvälle alulle. Käsittely jatkuu... Seuraavaaksi lähetän eettiset lahjat kaikille lapsilleni. Tavaraa kun eivät tarvitse. Lastenlapset (11!) saavat kyllä paketitkin:)))

Nytpä kiittelen vielä kaikkia kirjoittajia ja toivotan lämmintä joulumieltä jokaiseen sydämeen!