Lue keskustelun säännöt.
Hoitosuhde ja tunteet potilaaseen
05.10.2014 |
kysyisin muilta onko kemusta tällaisesta. Eli minulla on kehittynyt jo pitkän aikaa hyvin syviä tunteita erästä potilasta kohtaan, jonka hoitaja olen. En nyt sano minkälaisessa hoitosuhteessa. Potilas ei ole mikään vammainen eikä muutenkaan minua ns. alempana, vaan olemme niin sanotusti elämässä samalla viivalla. En koe siis tunteideni puolesta tekeväni mitään pervoa. Mutta hoitosuhde jatkuu ja en voi paljastaa tunteitani. Työntekijän vaihtuminen ei ole vaihtoehto, enkä halua työnohjauksessakaan asiaa käsitellä, koska silloin siitä tulisi julkinen asia, oman pääni ulkopuolinen. Joten kysynkin nyt neuvoa, miten saisin vaimennettua omia tunteitani, jotta suhtautuminen potilaaseen olisi neutraalia enkä koko ajan haaveilisi hänestä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Potilas on oikeasto tis ihana, hyvännäköinen ja kiva, mutta tämä on kuitenkin hoitosuhde. Olen vähän pattitilanteessa. Älkää pliis kaatako kakkaa niskaa, tiedän hoitotyön eettiset arvot.
Kommentit (40)
Näitä tilaneita tulee hoitavalle henkilölle vastaan, ja sun velvollisuus on jo potilaasi vuoksi käsitellä asia työnohjauksessa. Olet että kyseessä jonkinlainen terapiasuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole terapiasuhde kyseessä. Eikä enää pinnallinen ihastus. Tiedän, olen säälittävä :(
ap
Kun et kykene yksinäsi käsittelemään asiaa, et halua viedä sitä työnohjaukseen niin kuin kuuluisi etkä halua vaihtaa työpaikkaa niin eipä hirveästi jää vaihtoehtoja. Ainoa mikä minulle tulee nyt mieleen, on, että lopeta hoitosuhteesi potilaaseen ja kerää viimeisimmätkin järkesi rippeet jotta ymmärrät, että sinä et voi seota potilaaseen tai ex-potilaaseen.
Minä kyllä lopettaisin hoitosuhteen ja tunnustaisin sitten tunteeni. Mutta olenkin romantikko :) Ovatko tunteet molemminpuolisia?
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 16:39"]
Kun et kykene yksinäsi käsittelemään asiaa, et halua viedä sitä työnohjaukseen niin kuin kuuluisi etkä halua vaihtaa työpaikkaa niin eipä hirveästi jää vaihtoehtoja. Ainoa mikä minulle tulee nyt mieleen, on, että lopeta hoitosuhteesi potilaaseen ja kerää viimeisimmätkin järkesi rippeet jotta ymmärrät, että sinä et voi seota potilaaseen tai ex-potilaaseen.
[/quote]
Ei ex-potilaaseen "sekoamiselle" ole mitään estettä. Antaa palaa vaan! Mutta lopeta tosiaan se hoitosuhde ensin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 16:29"]
Eihän tunteilleen mitään voi. Oletko varma ettei kyse ole harmittomasta ihastumisesta? Ihastushan menee melko piakkoin ohi.
[/quote]
Ei mulla vaan mene. Ihastus kestää hyvin kauan, ja syvenee. Mutta ihastunkin harvoin. Ehkä sä ihastut harva se päivä, kun joku vähän hymyilee.
ei ap
Kiinnostaisi mahdottomasti millaisesta hoidosta kyse jos tuntee potilaan niin hyvin että on enemmän kuin ihastunut ja kyse ei ole terapiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 16:46"][quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 16:29"]
Eihän tunteilleen mitään voi. Oletko varma ettei kyse ole harmittomasta ihastumisesta? Ihastushan menee melko piakkoin ohi.
[/quote]
Ei mulla vaan mene. Ihastus kestää hyvin kauan, ja syvenee. Mutta ihastunkin harvoin. Ehkä sä ihastut harva se päivä, kun joku vähän hymyilee.
ei ap
[/quote]
No olipa hyökkäävä vastaus. En tosiaan ihastu helposti (mistä ihmeestä niin päättelit?), ja harmiton ihastus menee parissa kuukaudessa yleensä ohi. Jos ei mene niin sitten voi olla jo suurempaa pelissä.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 16:45"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 16:39"]
Kun et kykene yksinäsi käsittelemään asiaa, et halua viedä sitä työnohjaukseen niin kuin kuuluisi etkä halua vaihtaa työpaikkaa niin eipä hirveästi jää vaihtoehtoja. Ainoa mikä minulle tulee nyt mieleen, on, että lopeta hoitosuhteesi potilaaseen ja kerää viimeisimmätkin järkesi rippeet jotta ymmärrät, että sinä et voi seota potilaaseen tai ex-potilaaseen.
[/quote]
Ei ex-potilaaseen "sekoamiselle" ole mitään estettä. Antaa palaa vaan! Mutta lopeta tosiaan se hoitosuhde ensin.
[/quote]
Se on vähintäänkin moraalisesti arveluttavaa. Kannattaisi miettiä asiaa myös sen potilaan kannalta. Vaikka Harlekiini-kirjoissa potilaat aina ilahtuu kuullessaan hoitotahon olevan ihastunut heihin ja siitä alkaa vuosisadan romanssi, niin harvemmin se niin menee käytännössä. Itse ainakin olisi ahdistunut jos olisin saanut kuulla hoitotahon ihastuneen minuun ja tuntisin itseni luottamukseni petetyksi. Hoitotahon tehtävä kun on auttaa potilasta ja olla ammattimainen, ei haaveilla potilaasta.
Jos ap olisi vähääkään ammattimainen, hän veisi asian työhönohajukseen tai lopettaisi hoitosuhteen ja jättäisi potilaan rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on erääseen fyysiseen vaivaan ja elämän helpottamiseen liittyvä hoitosuhde, jossa vastaanotto kestää sen verran, että ehditään aina jutella kaikesta maan ja taivaan välillä, omista elämistämmekin. Ollaan siis hyvin tutustuttu ihmisinä.
ap
Miten se työnohjaus saisi ne tunteet loppumaan, ei mitenkään?! Tiedostanhan, että minun ei pitäisi tuntea näin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitko ap hankkiutua yksityiseen työnohjaukseen, omalla kustannuksellasi etsisit siis jonkun työpaikastanne riippumattoman työnohjaajan tai psykologin? Jos kerran et ole valmis työpaikalla mitään ratkaisuja tekemään.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 17:02"]
Miten se työnohjaus saisi ne tunteet loppumaan, ei mitenkään?! Tiedostanhan, että minun ei pitäisi tuntea näin.
ap
[/quote]
Harvemmin ongelmat ratkeavat, jollei niille mitään tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 16:35"]
Ei ole terapiasuhde kyseessä. Eikä enää pinnallinen ihastus. Tiedän, olen säälittävä :(
ap
[/quote]
Älä usko niitä, jotka käskevät tehdä asiasta julkisen. Menetät kasvosi muiden silmissä ja jossain vaiheessa häpeät niin, että joudut harkitsemaan työpaikan vaihtoa. Pidä juttu pääsi sisällä, ehdottomasti. Uskomatonta, että joku hölmö tuossa usutti sinua jo kertomaan asian muille.
Ihastuksia tosiaan tulee ja menee. Muista, että ihmissuhteissa pätee sama kuin monessa muussa: ns. kielletty hedelmä tuntuu vielä houkuttelevammalta kuin joku muu. Se, että et saa olla ihastunut potilaaseen, lisää jännitettä ja saa sinut kokemaan tilanteen vielä syvemmin kuin se muuten olisi. Anna ajan kulua. Koe niitä tunteita mielessäsi, kotonasi, potilaasi luona ollessasi, mutta älä näytä niitä, äläkä puhu niistä. ASia menee ohi aikanaan ja joku päivä mietit itsekin, mitä ihmettä tyypissä silloin näit ja mikä sinuun oikein meni. Ja jos näin ei käy, niin ehkä joskus kun tyyppi on päässyt sairaalasta, voit ottaa häneen yhteyttä. En kuitenkaan missään tapausessa suosittele tekemään sitä, mutta ehkä sen ajatuksen varassa kestät nyt tämän kiduttavan ajan, kun et voi tehdä asialle oikeastaan mitään.
Muista: ÄLÄ paljasta asiaa työtovereillesi. Se on ammatillinen itsemurha, jota tulet katumaan raskaasti.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 17:02"]
Miten se työnohjaus saisi ne tunteet loppumaan, ei mitenkään?! Tiedostanhan, että minun ei pitäisi tuntea näin.
ap
[/quote]
No miten se auttaa sinua, että työnohjauksen sijaan vatuloit asiaa täällä? Ei mitenkään.
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 17:06"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 17:02"]
Miten se työnohjaus saisi ne tunteet loppumaan, ei mitenkään?! Tiedostanhan, että minun ei pitäisi tuntea näin.
ap
[/quote]
No miten se auttaa sinua, että työnohjauksen sijaan vatuloit asiaa täällä? Ei mitenkään.
[/quote]No auttoi jo se, että sain kirjoitettua asiasta tänne, anonyymina. ap
Minua ainakin ahdisti suunnattomasti kun ex-hierojani paljasti ihastuksensa ja kertoi kuinka haaveili seksistä kun hieroi minua. Yyyöööh..
Kuulin jonkun hoitajan menneen naimisiin ja saaneen lapsia entisen potilaansa kanssa, jonka syöpähoitaja oli.
Eräs ystäväni ihastui hoitajana ollessaan potilaaseen. Nyt ovat olleet 15 vuotta onnellisesti naimisissa, lapsiakin liuta :).
Eihän tunteilleen mitään voi. Oletko varma ettei kyse ole harmittomasta ihastumisesta? Ihastushan menee melko piakkoin ohi.