Lue keskustelun säännöt.
Milloin ero konkretisoituu jättäjälle?
17.06.2022 |
Mies jätti minut, ainakin omasta mielestäni yllättäen ja luulin meidän elävän tasaista normaalia arkea. Ilmeisesti hän oli jo suunnitellut eroa kauemmin. Kolmansia osapuolia ei liity.
Eniten minua satuttaa melkeinpä se, miten normaalisti mies jatkaa touhujaan kaupassa ja harrastuksissa käyden, soittelee ympäri kaupunkia iloisena ja kyselee hyvää uutta sähkösopimusta, samalla kun minä makaan sohvalla ihan fyysisessä tuskassa ja itken. Erosta on nyt siis pari viikkoa aikaa. Olenko oikeasti niin kamala ihminen, että vuosien parisuhde voidaan päättää tuosta noin vaan ilman mitään tunnon tuskia, vai konkretisoituuko jättäjällekin ero vasta ajan kuluttua, kun kaikki käytännön asiat on hoidettu alta pois ja toinen ei olekaan aamukahvia keittämässä ja sukkia pesemässä?
Kommentit (15)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä tulee päivä että sinäkin voit hymyillä. Aika on hyvä parantaja. Miksi hän toimi kuten toimi voi jäädä pimentoon. Älä syyllisty toisen puolesta. Ala pikkuhiljaa koota itseäsi ja elämääsi ilman häntä. Jos voisin niin hlata niin halaisin. Ojentaisin olkapään ja antaisin sinun itkeä. Se on hyvä että uskallat surra.
Minä jätin. Olin tehnyt erotyötä jo vuosia. Käytännön asiat ja lapset mietitytti että ero oli hankala käynnistää. Kävi niin, että ihastuminen toiseen mieheen sai asiat vauhdilla etenemään. Ei voinut enää jäädä siihen.
Alussa voi tuntua helpottuneelta ja mieli olla keveä, mutta kyllä se ikävä iskee toisellekin kun tajuaa, ettei tuttu ja turvallinen olekaan vierellä.
Selkeästi hän on eroprosessissa paljon pidemmällä kuin sinä. Eli on itkunsa teidän suhteen päättymisen takia itkenyt jo varmaan vuosia, tai ainakin kuukausia, sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä jätin. Olin tehnyt erotyötä jo vuosia. Käytännön asiat ja lapset mietitytti että ero oli hankala käynnistää. Kävi niin, että ihastuminen toiseen mieheen sai asiat vauhdilla etenemään. Ei voinut enää jäädä siihen.
Näinhän se usein on. Ei ole naisella samat velvollisuuden värkit korvien välissä.
Tajuaa sitten kun ekaa kertaa harrastaa seksiä jonkun muun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä koskaan. Jätin mieheni varmaankin hänen näkökulmastaan yhtäkkiä, oltiin asiasta varmaan kuukauden päivät keskusteltu.
Yhtenä alkukesänä vaan tajusin, että en voi olla siinä suhteessa, vaan tunteeni ovat aikaa sitten hiipuneet. Jätin miehen, enkä ole päivääkään katunut tai edes kaivannut häntä tai sitä suhdetta, vaikka se periaatteessa hyvä, tasainen ja riidaton olikin, mutta viimeiset pari vuotta myös omalta osaltani tunteeton. Tästä aikaa nyt kuusi vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Alussa voi tuntua helpottuneelta ja mieli olla keveä, mutta kyllä se ikävä iskee toisellekin kun tajuaa, ettei tuttu ja turvallinen olekaan vierellä.
Ei välttämättä. Mulla oli helpottunut olo ja keveä mieli heti alussa ja siitä se vaan helpottui ja keveni ennestään ajan kanssa. Jos on miettinyt eroa jo pitkään, niin ne itkut on jo itketty siinä vaiheessa, kun varsinainen ero tapahtuu.
Ja joskus se on todellakin niin, että se entinen kumppani on niin hirveä, ettei häntä tule ikävä missään vaiheessa eron jälkeen.
Mun ex-mies itki kyllä meidän eroa, mutta se ei ollut merkki mistään muusta kuin hänen itserakkaudesta, se ei tehnyt hänestä yhtään vähemmän hirviötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän on käsitellyt eronsa jo tai on prosessissa pidemmällä. Tai kuten yllä 10 sanoi, on onnellinen että pääsi vapauteen. No can do. Paras mitä sinä voit tehdä, on jatkaa omaa elämääsi.
Itse en ole jättänyt enkä tullut jätetyksi, mutta kyllähän kaikki elämän päätökset ovat sellaisia, tai isot tapahtumat, että kaikki on henkisesti helppoa sitten kun päätös on tehty ja on aika vaan sumplia käytännön asioita. Odottaminen on kauheaa, tai vaan kohdata asiat voimatta tehdä mitään.
Mutta mies on selvästi käynyt mielessään asiat jo läpi ja on nyt helpottunut: jäljellä on enää käytännön asioiden hoitaminen.
Tuskinpa hänelle mitään isompaa konkretisoitumiskriisiä tulee, hänen päätöksensähän tässä on. Eihän nuorillekaan mitään kriisiä tule kotoa pois muutettaessa, vaan kotiin jääville vanhemmille.
Elämässä on hyvin vahingollista olla se lastu laineilla, jolle vaan tapahtuu asioita. Täytyy olla aktiivinen toimija. Joten hus ylös sieltä sohvan pohjalta ap, asioita hoitamaan. Miksi edes tiedät, mitä mies nyt puuhailee? Sen jälkeen kun mies sanoi jättävänsä sinut, sinun olisi pitänyt heittää hammastahna kassiin ja lähteä hotelliin ja sieltä käsin etsiä itsellesi uusi kämppä. Se, että jäät kotiin ja annat miehen järjestellä OMAA uutta elämäänsä silmiesi edessä viestii ihan uskomatonta heikkoutta ja tekee sinusta uhrin.
Eli nyt kamat kassiin ja jätät miehen selvittämään aikaansaamansa sotkun.
Ai lapsia? Annat sen hoitaa nekin, ihan yhtä lailla ne ovat sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai, että naisellekin voi tulla ero yllätyksenä. Jättäjälle (jos tällaisesta nyt aina voi edes puhua) tilanne ei ole yllätys. Hän on joutunut tekemään oman surutyönsä jo aikaisemmin, ehkäpä silloin vuosia sitten, kun hän yritti vielä puhua sinulle suhteen ongelmista.
Se, ettei keskustelua käyty, ei tarkoita, että ongelmat olisi ratkenneet.
Vierailija kirjoitti:
Alussa voi tuntua helpottuneelta ja mieli olla keveä, mutta kyllä se ikävä iskee toisellekin kun tajuaa, ettei tuttu ja turvallinen olekaan vierellä.
Tai sitten ei. Miehillä yleensä on parempi ja mieluisampi uusi kumppani valmiiksi katsottuna ja ehkä jopa kokeiltuna. Ero konkretisoituu tässä tapauksessa vasta sitten jos uudesta onnesta tulee ero.
Jättäjä on voinut valmistautua eroon itsemielessään jo vuosia aiemmin ja hän on valmis jatkamaan eteenpäin heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiasiassa mies on ottanut esiin ongelmakohtia joihin olet vain kohauttanut olkia. Harvemmin ero tulee oikeasti puun takaa, vaan jätetty ei vaan ole halunnut nähdä sen merkkejä.
Kyllä sekin sinua kaipaa usko pois, ei vaan tohdi ehkä näyttää sitä sinulle koska kokee syyllisyyttä