Lue keskustelun säännöt.
Hoitosuhde ja tunteet potilaaseen
05.10.2014 |
kysyisin muilta onko kemusta tällaisesta. Eli minulla on kehittynyt jo pitkän aikaa hyvin syviä tunteita erästä potilasta kohtaan, jonka hoitaja olen. En nyt sano minkälaisessa hoitosuhteessa. Potilas ei ole mikään vammainen eikä muutenkaan minua ns. alempana, vaan olemme niin sanotusti elämässä samalla viivalla. En koe siis tunteideni puolesta tekeväni mitään pervoa. Mutta hoitosuhde jatkuu ja en voi paljastaa tunteitani. Työntekijän vaihtuminen ei ole vaihtoehto, enkä halua työnohjauksessakaan asiaa käsitellä, koska silloin siitä tulisi julkinen asia, oman pääni ulkopuolinen. Joten kysynkin nyt neuvoa, miten saisin vaimennettua omia tunteitani, jotta suhtautuminen potilaaseen olisi neutraalia enkä koko ajan haaveilisi hänestä kaikkea maan ja taivaan väliltä. Potilas on oikeasto tis ihana, hyvännäköinen ja kiva, mutta tämä on kuitenkin hoitosuhde. Olen vähän pattitilanteessa. Älkää pliis kaatako kakkaa niskaa, tiedän hoitotyön eettiset arvot.
Kommentit (40)
Jatkat tutustumista nyt ammattimaisesti ja pidät yllä ammatillisen suhteen. Jos asiakas osoittaa kiinnostusta sinuun, sanot, että et voi sekaantua potilaisiin, mutta jos lopetatte hoitosuhteen, niin silloin asiaa voidaan uudelleen harkita.
Sinä et voi tehdä aloitetta nyt, kun tämä ihminen on potilaasi. Hän ei todennäköisesti ole sitä loppuelämäänsä, joten voit nyt odotella hoitosuhteen loppumista ja sen jälkeen tilanne voi olla toinen.
Muista olla varovainen. Yksi tuttuni (mieshieroja) sai potkut kuntoutuslaitoksesta, kun oli mennyt kehumaan hieromaansa naista kauniiksi ja että olisi tästä kiinnostunut.
Oletko ap, fysioterapeutti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin joku lataamokuvio. Tosiasiassa mt-potilaasi on ainoastaan manipuloinut sinut ihastumaan itseensä, ja jo ammattisi puolesta sinun pitäisi kyetä tällainen tajuamaan.
Onko se tosiaan niin, että edes hoitosuhteen päätyttyä ja tunteiden ollessa mahdollisesti molemminpuolisia, ei se entinen hoitaja voi olla aloitetta tekevä osapuoli, vaan aloitteen on tultava aina ensin siltä entiseltä potilaalta? Siis ihan aina näin?
Ei kai ap:llä ole oikein muuta vaihtoehtoa, kuin päättää se hoitosuhde, jos se vain mitenkään on mahdollista, ja odottaa sitten ilmaiseeko se potilas jotain mielenkiintoa häntä kohtaan. Jos ei kerran voi ammattieettisistä syistä tehdä sittenkään itse mitään? Vai voiko?
Kysyn siksikin, että olen vastaavanlaisessa tilanteessa paitsi itse se entinen potilas, ja hoitosuhde on jo päättynyt. Minulla on ollut tunteita tätä hoitajaa kohtaan jo parin vuoden ajan eivätkä ne näy häipyvän mihinkään, vaikka niin toivoisin. Olin huomaavinani, että tunteet eivät olleet yksipuolisia, mutta minunko se on vain pakko tehdä aloite, koska toinen ei sitä missään nimessä voisi koskaan tehdä, tunsi jotain tai ei? Sen tiedän, että vapaita ollaan molemmat.
Kertokaa nyt viisaammat.
hyi tulee mieleen se nainen joka ihastui 15-vuotiaaseen poikaan ja vielä nussikin sen kanssa.
No eiköhän tässä ole kuitenkin aikuiset kyseessä. Mielleyhtymällesi et tietysti mitään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mä olisin sinä, niin varmaan lopettaisin hoitosuhteen johonkin ulkopuoliseen syyhyn vedoten, mutta ehdottaisin potilaalle että voitais käydä joskus kahvilla ystävyysmielessä kun kerta juttu luistaa niin hyvin. (korostaisin sitä että ihan ystävyysmielessä, ettei säikähdä että treffeille pyydät) Sitten katsois siellä kahvilla että huomaako toisen tunteita, siinä vaiheessa kai voi jo omat tunteensa ehkä tunnustaakin, kun kerta ei ole enää hoitaja.
Edellisen ajatus kuulostaa hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meinaatteko tehdä asialle mitään?
Keskustelusta päätellen ap on jo päättänyt, mikä on tämän tarinan lopputulos. Hän ei halua lopettaa sitä, hän ei halua käsitellä sitä työnohjauksessa, hän ei halua muuta kuin oikeutuksen siihen, että antaa ihastukselleen periksi. Miksi ihmeessä aloitit keskustelun, kun kerran olet jo päättänyt aloittaa suhteen potilaaseen?
Suhde potilaaseen on määritelty epäeettiseksi. Siksi sellaiset tunteet on tarkoitus käsitellä työnohjauksessa. Eikö minkäänlainen pikku varoitusääni kerro sinulle, että olet vaarallisilla vesillä, kun et halua edes käsitellä asiaa työnohjauksessa? Tai et halua lopettaa hoitosuhdetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 16:52"]
No on erääseen fyysiseen vaivaan ja elämän helpottamiseen liittyvä hoitosuhde, jossa vastaanotto kestää sen verran, että ehditään aina jutella kaikesta maan ja taivaan välillä, omista elämistämmekin. Ollaan siis hyvin tutustuttu ihmisinä.
ap
[/quote] Ehkä se ihastus on molemminpuolista? Voisit ehkä odottaa jotain vinkkiä siitä, onko potilas yhtä ihastunut ja mahdollisesti valmis etenemään jossain vaiheessa pitemmälle, ja jos niin on, katkaiset hoitosuhteen häneen jollain konstilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät ihmiset ole tunteettomia robotteja työssäkään. Tiivis potilaan ja hoitajan suhde on intiimi, koska ihminen tulee paljastaneeksi enemmän itsestään, jotta edes hoitosuhde voisi toimia hyvin. Ei ole epätavallista eikä varmasti harvaa, että myös ammatillisissa suhteissa herää jotain siihen ns. kuulumatonta. Olet tunteva ihminen, eikä minusta tunteissa ole hävettävää. Tottakai tilanne on jokseenkin sopimaton, mutta pidä pää kylmänä. En usko, että sinun kannattaa paljastaa asiaa työtovereille, mutta et varmana ole ainoa jolle on näin käynyt. Teet työsi potilaan kanssa niin kuin ennenkin, ja tuskin asialle voi tällä hetkellä mitään muuta. Tulevaisuutta ei kukaan tiedä, mutta älä odota ruusuisia ajatuksia tapahtuvan tosiksi. Voi olla, että kun hoitosuhde päättyy niin tunteesikin voivat viiletä.
[quote author="Vierailija" time="06.10.2014 klo 17:41"]
[quote author="Vierailija" time="05.10.2014 klo 16:52"]
No on erääseen fyysiseen vaivaan ja elämän helpottamiseen liittyvä hoitosuhde, jossa vastaanotto kestää sen verran, että ehditään aina jutella kaikesta maan ja taivaan välillä, omista elämistämmekin. Ollaan siis hyvin tutustuttu ihmisinä.
ap
[/quote] Ehkä se ihastus on molemminpuolista?
[/quote]
Tai sitten ei. Minusta tätä on nyt turha romantisoida ja kannustaa ap:tä potilaansa kimppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kehottaisin antamaan vihjeitä, joihin toinen voi halutessaan tarttua.
On ahdistavaa, jos vaikka hieroja tai mikä vain menee avoimesti möläyttämään tuollaista siten kuin jollekulle oli tapahtunut, tökerön kiimaisella tavalla. Jos menee kertomaan kollegoille, tuskin saa tukea tai helpotusta. Joskus omat tunteet ottavat vallan, ja ihmisiä tässä vain ollaan. Voit varmaan esim. sanoa, että olisi ehkä hyvä vaihtaa hoitajaa. Silloin teet asian hänelle hienovaraisesti selväksi.
Alkaako aloittaja sun nimesi H-kirjaimella?
Vierailija kirjoitti:
Eräs ystäväni ihastui hoitajana ollessaan potilaaseen. Nyt ovat olleet 15 vuotta onnellisesti naimisissa, lapsiakin liuta :).
Kai tämä on terveydenhuollossa ihan arkipäivää. Hoitajat ovat niin yliystävällisiä komeille miehille.
Tuo on yhtä epäeettistä kuin opettajan suhde oppilaaseen. Pitää ajatella järjellä ja lopettaa homma alkuunsa. Itse kohteesta tuollainen ei varmaankaan ole kivaa.
Veikkaan, että ap on fyssari tai toimintaterapeutti, kun kerran elämän helpottamiseen liittyy. Potilaalla sitten joku lievä vamma tai sairaus, joka aiheuttaa avuntarpeen. Pidä nyt ne ajatukset itselläsi. Jos potilas on kiinnostunut, niin se kyllä tekee aloitteen.