Lue keskustelun säännöt.
Elämäsi tienristeys?
15.10.2014 |
Olen nyt HYVIN vaikeassa tilanteessa... Erinäisistä syistä olen päättänyt erota miehestäni. Ehkä. Olen. En. Olen.
En tiedä. Enkä tiedä miten päätän. Tai sanon asiasta, koska vaikka olisin varma että haluan erota, päätös satuttaa silti. Se satuttaa, että päätös pitää/piti tehdä ja näin käy/kävi. Miten erosta pääsee yli? Varsinkin jos pitää saman katon alla olla vielä viikkoja... Ja jos toinen itkee. Itse itkee. Ja sitten pyörtää päätöksensä ja jää. Mutta sitten haluaa kuitenkin erota. Ei toisen kanssa voi olla säälistä. Eikä sen takia että toinen sattuu olemaan hyvännäköinen (muttei silti innosta makkarissa enää...) pitäs vaan repästä itsensä irti mutta olen liian tunteellinen... Tienristeyksessä seison, enkä tiedä kumpaan suuntaan lähteä. En ole onnellinen. Jotain täytyy tehdä. Miehelle kun puhuu, hän suuttuu kun kerron totuuden miksi en ole onnellinen. Ja sitten pitää mykkäkoulua/syyllistää... Että olen vaikea ja tajuanko miten vaikeaa hänen elämä on kun muutan mieltäni asioista (pitkällä ja lyhyellä aikavälillä). En nyt jaksa tilannetta enempää avata... Haluaisin tietää muiden "elämän tienristeyksistä"; mikä tilanne, vaihtoehdot ja lopputulos?
Kommentit (3)
Olin aika huonossa parisuhteessa ja tapasin sielunkumppanini. Eroaminen tuntui silloin vaikealta, mutta tein sen silti. Nykyään onnellisempi kuin koskaan, enkä voi ymmärtää miksi edes tuhlasin sellaiseen luuseriin aikaani tai miksi päätös oli niin vaikea. Henkinen väkivalta oli arkipäivää muunmuassa eksäni kanssa seurustellessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin itse vähän aikaa sitten poikaystäväni kanssa. Meillä meni huonosti jo pidemmän aikaa ja kerran ehdimme jopa erota, mutta palasimme parin päivän päästä takaisin yhteen (kuulostaapa teinimäiseltä käytökseltä). Suhde ei kuitenkaan toiminut yhtään sen paremmin tuon yhteenpaluun jälkeen ja tämän "jatkoajan" olin todella onneton. Mietin tilannettamme todella paljon, vaihtoehtoina oli esim. tauko, mutta lopulta päädyin siihen ratkaisuun, että ei taida olla muita vaihtoehtoja kuin eroaminen. Ehdin kuitenkin muuttamaan mieltäni, mutta keskusteltuamme tilanteestamme, olimme molemmat sitä mieltä, että ero on molempien kannalta paras vaihtoehto. Periaatteessa suhteessamme ei ollut mitään isoja vikoja ja meillä oli kivaa yhdessä, mutta syystä tai toisesta ei vain tuntunut enää oikealta ja molempien omat kiireet ja oma elämä tuntui liian haastavalta yhdistää (emme siis asuneet vielä yhdessä).
Vaikka erosta on vasta suhteellisen vähän aikaa, voin jo nyt sanoa, että ratkaisu oli oikea. On helpottunut olo, kun ei tarvitse enää olla suhteessa, joka aiheuttaa vain stressiä ja murheita. Tietysti tulee hetkiä, kun on kova ikävä exää, mutta aika auttaa siinäkin asiassa. Itselläni on paljon auttanut se, kun vietän aikaa kavereiden kanssa, käyn jumpissa ja teen kaikkea mistä tulee hyvä mieli. Annan kuitenkin itselleni luvan itkeä, jos itkettää, koska se helpottaa oloa.
Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että ei kannata jäädä suhteeseen, jossa ei ole onnellinen. Ei se ole kenenkään etu, kaikkein vähiten itsesi.
Eikö kukaan? :(