Lue keskustelun säännöt.
Mitä kaverille uskaltaa sanoa??
04.10.2014 |
Mulla on sellainen tilanne, että pitkäaikaisen kaverin kanssa tiet alkaneet erkaantua. Olen elänyt sellaisessa harhatilassa, jossa kuvittelin hyvälle kaverille voivan sanoa asiat rehellisesti ja suoraan, kaunistelematta. Ilmeisesti tämä ajatusmaailma on sitten aivan vääränlainen...?? Jos itse töppäilisin jotain, niin toivoisin että edes yksi tosiystävä tulisi ja sanoisi, että : "hei mieti nyt mitä sä teet". Miksi kaverini ei ymmärrä, että jos en olisi hänestä huolissani, niin en hänestä myöskään välittäisi? Olen ilmeisesti tehnyt nyt sellaisen maailmanluokan virheen, että olen rehellisesti sanonut asioita hänen elämänvalinnoistaan yms. asioista, joilla on vaikutusta paitsi häneen, niin hänen läheisiinsä. Ja tarkoitan nimenomaan negatiivista vaikutusta. Hänellä ei nyt ole pakka kasassa eikä kykene järkevästi käsittelemään asioita, ainoana elämänlankana nyt : minä teen mnitä haluan! Vaikka hän olisi tehnyt jotakin ihan oikeasti väärää, niin ei missään nimessä suostu sitä myöntämään ja inttää ja on itsepäinen ja helvetin ylpeä. Miten tällaista kaveria pystyy auttamaan?? Olen luovuttanut, en jaksa enää katsoa miten niin kauan tuntemani ihminen on muuttunut toiseksi. Tuli tämäkin asia kipeästi mieleen, kun katselin vain elämää-jaksoa, jossa Elastinen kertoi, että välit pitkäaikaiseen kaveriin mennyt poikki ja myöhemmin jossakin lehdessä (iltalehti?) kertoi, että epämiellyttävistäkin asioista pitäisi voida puhua. Olen aivan samaa mieltä! Mitä sellainen ystävyys on, että vain mielistellään ja teeskennellään? En pysty siihen, että kaveri kertoo hyppäävänsä sillalta ja minä vain kannustan vieressä, koska KAIKKI mitä kaveri tekee on tietenkin superhienoa ja minun on on oltava samaa mieltä vain kosksa olen hänen kaverinsa. Uutinen: ystävyys ei ole sitä, että annetaan toisen juosta auton alle, koska en uskalla sanoa mitään ettei se suutu. Vielä pahemmaksi tilanteen tekee, jos siihen liittyy muitakin läheisiä. Pitäisikö vain kääntää selkänsä ja unohtaa koko ihminen vai mitä mieltä olette?
Kommentit (3)
Oletko ap keskustellut - aidosti, sillä tavalla, että otat oikeasti huomioon sen mahdollisuuden, että yös tämän ystäväsi näkemys asioista saattaa olla yhtä perusteltu ja oikea kuin sinunkin?
Vai oletko vain kertonut, että ystäväsi elämänvalinnat ovat vääriä ja hänen pitää muuttaa ne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kauan aikaa ihan hiljaa ja yritin tosiaan ajatella asiaa hänen kananltaan, mutta asiat vain pahenivat ajan myötä. Kyseessä asiat, joita ei voi kenellekään kertoa eli toisinsanoen tietää itsekin että toimii tyhmästi....jos alkaisin käyttää huumeita ja kaveri sanoisi että ei kannata, niin kuuntelisiko hän minun perusteluja miksi tämä elämäntapa on tosi hieno....en ole ihan suoraan sanonut että teet väärin, lopeta! Vaan olen yrittänyt antaa uutta katsantokantaa hänelle. Mutta on olemassa ihmisiä, jotka eivät missään olosuhteissa suostu näkemään omassa toiminnassaan ikinä mitään väärää, ylpeys estää sen. Vaikka koko maailma näkisi että hänellä on kuset housussa, niin vielä silloinkin väittäisi viimeiseen asti ettei ole, mun kaveri on sellainen ollut aina.
Ap
Pikaluvun jälkeen pikavastaus: jos virhe liittyy miesasioihin, ei välttämättä kannata puuttua. Jos taas kyse on jostain muusta asiasta, sitten voi varovasti koittaa jutella. Ystävyys voi rakoilla, mutta ehkä ystävyys sen myös kestää ja sen voi paikata?