Lue keskustelun säännöt.
Mitä sinä tekisit jos olisit minä?
02.08.2014 |
Yritän lyhyesti...
Tulen varsin boheemiista ja jokseenkin hullusta suvusta. Lapsuus ja nuoruus oli K18. mutta jotenkin siitä selvittiin myös kera hyvien muistojen. Pakenin kaaosta perustamalla perheen tosi nuorena. Kolme lasta alle 25 vuotiaana. Ei paljon mietitty opiskeluja, elämä oli hetkessä ja riitti, kun oli rahaa tarpeelliseen ja rauhallista.
Nyt nelikymppisenä haluaisin aloittaa alusta. Lapset isoja, erosin ja työ ei tarjoa mitään. Ei ole koskaan tarjonnutkaan, mutta kun muu elämä oli sen verran haastavaa, oli aivoille työtä siinä miten sumplia tilanteesta toiseen. Olen älykäs, enkä enää jaksa alisuoriutua. Haluaisin ammatin missä käyttää koko kapasiteetti. Lapset lähes omillaan, aikaa ja terveyttä riittää.
Nyt olisi tarjoutunut olla vuosi ns. vapaalla. Lomaa en tarvitse, vaan tekemistä. Nyt pähkäilen, että onko ihan älytöntä lähteä opiskelemaan uutta ammattia. Vuoden voisin vaikka avoimessa kokeilla ja hakea sitten keväällä eteenpäin. Raha ei minua huoleta vaan ikä. Haluaisin antaa itselleni ne mahdollisuudet, jotka jäi nuorena saamatta, mutta onko nelikymppinen jo liian vanha aloittamaan alusta? Vai mitä yleensä tekee ihminen tässä elämäntilanteessa, tällaisissa ajatuksissa? Mitä sinä tekisit jos olisit ko. tilanteessa? Lisättäköön velä. että minulla on vakityö, joka kuitenkaan ei anna eikä tule antamaan mitään mikä vastaisi sitä panosta minkä haluaisin antaa...
kiitollinen asiallisista vastauksista.
Kommentit (8)
Koskaan ei ole myöhäistä ; )
Mun anoppi aloitti lukion 40, kirjotti yo ja siitä AMK:hon. Hyvä duuni ja asema, tekee hommia vielä vaikka olis voinu jäädä eläkkeelle jo monta vuotta sitten ; )
Oli aiemmin joku perushoitaja ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiput maan pinnalle, karistat luulot pois ja elät jokseenkin normaalia laiffii!
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 00:52"]
Tiput maan pinnalle, karistat luulot pois ja elät jokseenkin normaalia laiffii!
[/quote]
Tarkentaisitko, kiitos.
Ehdottomasti kohti uusia tuulia ja haasteita kohti, jos mieli tekee!
Hiljainen tieto, elämänviisaus ja kokemus on pelkkää plussaa, vaikka mediassa koko ajan uskotellaankin, ettei yli 25-vuotiaita työnantajat huolisi.
Sinulla on vielä parikymmentä työvuotta edessä opiskelujesi jälkeen. Mielestäni se on vaivan arvoista, jos et nykyisestä työstäsi saa mitään. Tulet aikuisopiskelijana huomaamaan, että oppiminen saattaa olla jopa helpompaa ja mielekkäämpää, kun on takana elettyä elämää, jota vasten voi uutta asiaa peilata.
Itse lähtisin rohkeasti uutta kohti, jos rahakaan ei huoleta tai ole este. Kyllä neljäkymppisenä saa jo alkaa elämään oman näköistä elämää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet vasta 40v.. Niin onhan sulla vielä +20v työuraa jäljellä. ;) Go for it!
Oma äitini opiskeli myös uuden alan päälle 40v, kun minä ja veljeni olimme muuttaneet pois. Sitä ennen vaan ollut kotiäitinä, ja teki jotain "hanttihommia". :) Itse täytän tänä vuonna 30v, ja aloitan amk opiskelut syksyllä. Piti muuttama vuosi miettiä rauhassa, että mitähän sitä tekisi.
Mummoa lainatakseni "älähä hättäile" Näin meilä savossa! :)
Haasteita vaan putkeen, mutta yliopisto ei suoranaisesti ole se paras väylä, vaikka olisikin niin älykäs että kaikki vähempi olisikin alisuoriutumista... Haasteita löytyy muualtakin kuin yliopostosta. Terveisin tuplamaisteri
Siitä vaan. Mä oon 30 ja ei vielä edes ekaa ammattia...