G;onko kukaan kokenut UNIHALVAUSTA/VALVEUNTA? minä oon!
..eikä mikään ihana kokemus ollu... Luulin että mulle tapahtuu jotain henkimaailman juttuja, mutta järkeväkin selitys löytyi...
http://fi.wikipedia.org/wiki/Valveuni
Kommentit (23)
näen unta, ja kun oikein keskityn, pystyn heräämään. Mutta on se aika metka kokemus. Selittänee paljon ns. " yliluonnollisia" havaintoja.
kurssilla tietokoneeni hiiri muuttui silmieni edessä oikeaksi rotaksi ja juoksi pois... Piristi kyllä kivasti.
En ihmettele, että niitä pidetään yliluonnollisina ilmiöinä, ovat nimittäin tosi toden tuntuisia. Tulee hirveä pelko/paniikkiolo, ja tuntuu ihan kuin joku istuisi päällä ja painaisi paikoilleen, ja sydän jyskyttää niin että pelkää sen halkeavan. Olen jopa pelännyt nukahtaa niiden vuoksi, eikä sitä pelkoa ole lievittänyt tieto siitä, mitä unihalvaukset ovat.
mutta aika samoja sanamuotoja sielläkin on käytetty. Tolta se tosiaan tuntuu. t:6
Kerran jalkopäässäni sängyssä istui kissa, kuulin sen kehräävän, se katseli minuun ja tunsin sen painon jaloissani. Näin sen ihan selvästi, se eli ja liikahteli. Sitten räpyttelin silmiä ja se oli poissa. Mietitytti pitkän aikaa. Oikeaa kissaa meillä ei ollut.
kun olin kävellyt pari metriä ja pistänyt valot päälle. Tosi outo tunne, ihan kuin joku muu olisi liikuttanut mun kroppaani! Mutta en kokenut pelottavaksi, lähinnä huvituin. Olen aina ollut kova unissakävelijä, ja tehnyt mitä ihmeellisimpiä asioita, yleensä kuitenkin tietämättäni. :)
tekisi mieli nousta, mutta ei pysty liikkumaan. Tämän jälkeen unesta selviäminen vie pidemmän aikaa...
Ensimmäisen kerran noin yhdeksän vuotta sitten, ja vieläkin muutaman kerran vuodessa. Joskus saattaa olla pitkäkin väli unihalvauksissa, ja toisinaan saattaa tulla jopa kaksi kertaa yössä! Se on pelottavaa. Pahinta minusta on juuri se inhottava humina ja surina korvissa joka vain muuttuu kovemmaksi! Ja se ettei todellakaan voi liikuttaa yhtään mitään!! Siinä sitä sitten maataan " halvaantuneena" kauhutilassa pitkän aikaa ja yritetään taistella siitä irti...! Hui!
Yleensä mulla liittyy siihen stressi tai väsymys. Muuten saan nukkua rauhassa.
Kun muutin pois kotoa, minulla oli n. kerran kahdessa kuussa noita " kohtauksia" . Saatoin nukkua koko päivän päiväunia. Monesti luulin herääväni ja kulkevani jonnekin päin asuntoa. Tai kuulevani ääniä. Esim. että mieheni tuli kotiin. Vaikka ei tullutkaan. Koko keho oli niin raskas, etten saanut kiskottua sitä sängystä ylös. Oli ihan halvaantunut olo.
Kun esikoinen syntyi, pelkäsin, että nuo kohtaukset toistuu. Miten ihmeessä voisi hoitaa lasta, jos ei itsekään pysy hereillä. Mutta kertaakaan näiden neljän vuoden aikana en ole niitä kokenut. Ilmeisesti äiti-vaisto pitää ne pois luotani.
Minua nuo unihalvaukset eivät pelottaneet. Harmittivat vähän, sillä siinähän meni tavallaan koko päivä hukkaan. Ja illalla ihmetytti, kun oli koko päivä kulunut, kun oli ehkä puolestapäivästä asti vain nukkunut. Ja silti yöllä nukutti ihan älyttömästi.
Itsekseni olen järkeillyt, että tarvistsin jonkinlaista nollaamista noihin aikoihin. Vaikka nyt olen väsynyt, on elämäni paljon tasapainoisempaa ja rikkaampaa kuin silloin ennen. Rikkaampaa siis siinä mielessä, että on perhe ja lapset ja elämä juuri sellaista kuin olen aina toivonutkin. Tasaista arkea siis ;-)
Yöllä usein kun avaan silmäni niin näen ystäväni istuvan huoneessani! Olen aidosti luullut heidän olevan siellä ja yrittänyt vetää peittoä päälleni etteivät ihmettele miksi olen pyjamassa... Todella KUMMALLLISTA!! En tiennytkään sen olevan valveunta!
" herään" pahasta unesta, siis tiedostan näkeväni unta, mutta en pysty kuitenkaan palaamaan tähän maailmaan. Koen olevani joko unen tapahtumissa tai omassa sängyssäni. Usein siihen liittyy kokemus, etten pysty liikkumaan tai puhumaan. Saatan ponnistella päästäkseni ylös, mutta en pääse. Lopulta kun riuhtaisen itseäni kaikin voimin, herään. Aiemmin tähän liittyi myös sellainen pahan kokemus että joku tumma hahmo lähestyy minua, mutta nyt se on jäänyt pois.
Joskus olen myös päiväunilta herätessäni sellaisessa tilassa, että olen periaattessa hereillä, mutta en pysty liikuttamaan itseäni ja heräämään kunnolla. Kerran tähän liittyi vielä sellainen hassu juttu, että luulin tässä tilassa masturboivani, mutta kun heräsin oikeasti, niin mitään ei ollut tapahtunut. :D
Nuorempana näin noita valveunia lähes joka yö. Onneksi ne loppuivat lähes kokonaan ensimmäisen lapsen saatuani. Sen jälkeen olen nähnyt varsinaista " pahaa" valveunta kerran ja muutamia kertoja päiväunien yhteydessä sellaisia ihan mukavia valveunia.
Silloin kymmenen vuotta sitten ajattelin kyllä, että mun täytyy olla ihan täyshullu, kun koen tällaista. Pelkäsin nukkumaanmenoa ja mitä enemmän pelkäsin, sitä varmemmin näin niitä valveunia. Yhteenaikaan menin nukkumaan vasta todella väsyneenä, koska tiesin, että silloin nukahdan nopeasti eikä valveunta ehdi tulla.
ja kuvittelen esim. mieheni olevan kotona vaikka ei olisikaan. Viime vuosina ei ole sattunut, aiempina vuosina useastikin.
siinä tulee sellainen kuoleman pelko,että tätäkö se kuolema nyt on..hyi..
siis olin ihan sikiunessa, ja sitten uni kävikin pahaksi, ja herätin itseni tietoisesti. Se oli todella tuskaista, kun keho oli vielä siinä halvaustilassa, raajat ei totelleet, jotenkin tuntui että pää räjähtää, kun se uni ei millään loppunut, ja sieltä väkisin rämpi ylös. Tipuin sängystä ja ryömin pitkin lattioita, että olisin herännyt. JÄlkeenpäin todella ahdistava olo.
Mä aattelin et olen joku ihan friikki, mut helpottavaa kuulla, etten ole ainut. Jossain vaiheessa koin näitä juttuja useinkin.. Nyt hiukan harvemmin. Oon yrittänyt miehelle selittää, mut se vaan ihmettelee..
Päätin sitten, että parempi pitää omana tietona. Hiukan pimeenä pitävät muutenkin;-)
T:23
mutta siihen ei liity muita tuntemuksia, ja se on mun mielestäni eri asia kuin varsinainen unihalvaus. Unihalvauksessa on tosiaan sellainen kova paineen tunne kehossa, se on erilaista kuin se tavallinen vaikea herääminen, jota jotkut tässä ketjussa ovat ilmeisesti kuvailleet. (?)
Aika inhaa...