Lapsettomat, mikä nykyvanhemmissa tai -lapsissa ärsyttää eniten?

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 13:06"]Se, että nykyään tulee yhteiskunnalle niin kalliiksi, kun näitä kasvattamattomia kakaroita joudutaan sijoittamaan kalliisiin perhekoteihin. Ensin pienryhmiin ja erityisluokkiin ja sitten perhekoteihin, kun vanhemmat nostaa kädet pystyyn, että voi voi, kun se ei tottele minua.

[/quote]

Väitän, että suurin osa lapsista jotka ovat joutuneet perhekoteihin, tulevat perheistä joiden vanhemmilla on pahoja ongelmia. Just niitä hakkaavia ja ryyppääviä vanhempia, joita ei oman lapsen hyvinvointi pätkääkään kiinnosta. Usein he vielä syyttävät lasta ongelmista, eivätkä tajua katsoa peiliin.

Mikäs olisi paras ratkaisu, lisää remmiä perseelle vai?

Tulisi nyt joku "vanhan ajan" ammattilaiskasvattaja kertomaan niitä ehdotuksia nykyajan kurinpitotoimiksi ja "sapiskan" korvikkeeksi? Millä keinolla saa yhtä hyvin lapset tottelemaan kuin entisajan rehellisellä väkivallalla? Joka nykyään johtaa pahoinpitelysyytteeseen ja ls-ilmoitukseen, luojan kiitos.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:29"]

Ei ota koville, olen helpottunut kun lapseni ovat jo teinejä. Naapurissa pph ja ulkopuolisena näen pikkulapsen hoitoon jättämisen ja ylipäätään monta asiaa siinä elämäntilanteessa eri tavoin kuin itse tilanteessa eläjä. Toivon että itse olisin ollut tarpeeksi empaattinen ja ymmärtäväinen lapsiani kohtaan, moni vanhempi ei ole. Ei voi olla kun tilanne ei anna myöden; töihin on mentävä ja kello käy.

[/quote]

Tämäkö on se syy että niiden annetaan sitten terrorisoida toisia ja olla paskoja ja itsekkäitä, oma huono omatunto?

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 23:25"]

Mua nyt alkoi kiinnostaa enemmän tämä ketjussa useasti mainittu kuritus. Tuossa yllä olevassa viestissäkin, kertoisitko mitä tarkoitat? Onko joku tosiaan sitä vielä sitä mieltä, että lapseen pitäisi saada käydä käsiksi jotta oppisi tavoille ja käyttäytymään? Joskus tuollaisia mielipiteitä kuulee lähinnä vanhempien ihmisten suusta, mutta onko joku pienten lasten äitikin sitä mieltä?

[/quote]

On ok, jos vanhempi ei pysty esimerkillä kasvattamaan.Eli katsoo että on oikeuksia syödä kaupassa aina jonkun tekosyyn varjolla, eli varastaa, on oikeuksia olla piittaamatta muista ihmisistä kaikissa tilanteissa, niin eihän näihin lapsiin mikään puhe tehoa joilla esimerkki on itsekäs. Vain pelkpo.

Olen ison sisaruslauman keskimmäisiä lapsia ja vanhimman ja nuorimman välillä on ikäeroa yli 20 vuotta . Keskimmäisenä näin vanhempien kasvatustyylin muutoksen: vanhimpia (ja osittain meitä keskimmäisiäkin) kuritettiin fyysisesti 70- ja 80-luvun tapaan, päivät olimme omissa oloissa, vanhemmat olivat auktoriteetteja, joiden kanssa ei seurusteltu, vaan joita toteltiin ja kunnioitettiin. Nuorimpia, 90-luvun lapsia ei kuritettu fyysisesti, he viettivät aikaa isän ja äidin kanssa, tekivät retkiä jne.

Nuorimmilla sisaruksilla oli niin sanotusti vaikeampi murrosikä, kapinoivat ja ottivat yhteen vanhempien kanssa ja saattoivat haukkuakin vanhempia päin kasvoja, jota me vanhemmat lapset emme olisi koskaan uskaltaneet tehdä.

Nyt aikuisiässä meillä vanhemmilla ja keskimmäisillä lapsilla on masennusta, paniikki- ja ahdistumishäiriötä yms. Nuorimmat ovat mieleltään terveitä. Yhteiskunnallisesti (ulospäin) olemme kaikki yhtä menestyneitä: hyvät koulut käytynä, hyvät ammatit, omat perheet jne.

Nykyajan kasvatustyyli on varmasti vanhemmille rankempi ja vaativampi kuin autoritäärinen kasvatustyyli, mutta lapsille parempi.

Ärsyttää kaikenlaiset hevonpaskadiagnoosit tyyliin erityislapsi, add, adhd, autismin kirjo, asperger.....kun niitä on joka toisella kakaralla?

Vanhemmilta puuttuu maalaisjärki. Tukkapölly, luunappi ja läpsäys perseelle eivät riko sitä lasta.

Lasten kanssa neuvotellaan liikaa. Sit ne oppii "neuvottelemaan" ihan joka asiasta, ja sitten tulee sitä vitkuttelua ja kiukuttelua, ja asioille ei vaan tule loppua. Vanhemmat ei enää uskalla sanoa, että nyt olet hiljaa ja teet kuten äiti sanoo.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 10:52"]Olen ison sisaruslauman keskimmäisiä lapsia ja vanhimman ja nuorimman välillä on ikäeroa yli 20 vuotta . Keskimmäisenä näin vanhempien kasvatustyylin muutoksen: vanhimpia (ja osittain meitä keskimmäisiäkin) kuritettiin fyysisesti 70- ja 80-luvun tapaan, päivät olimme omissa oloissa, vanhemmat olivat auktoriteetteja, joiden kanssa ei seurusteltu, vaan joita toteltiin ja kunnioitettiin. Nuorimpia, 90-luvun lapsia ei kuritettu fyysisesti, he viettivät aikaa isän ja äidin kanssa, tekivät retkiä jne.

Nuorimmilla sisaruksilla oli niin sanotusti vaikeampi murrosikä, kapinoivat ja ottivat yhteen vanhempien kanssa ja saattoivat haukkuakin vanhempia päin kasvoja, jota me vanhemmat lapset emme olisi koskaan uskaltaneet tehdä.

Nyt aikuisiässä meillä vanhemmilla ja keskimmäisillä lapsilla on masennusta, paniikki- ja ahdistumishäiriötä yms. Nuorimmat ovat mieleltään terveitä. Yhteiskunnallisesti (ulospäin) olemme kaikki yhtä menestyneitä: hyvät koulut käytynä, hyvät ammatit, omat perheet jne.

Nykyajan kasvatustyyli on varmasti vanhemmille rankempi ja vaativampi kuin autoritäärinen kasvatustyyli, mutta lapsille parempi.

[/quote]

Tämä, voisi olla minun kirjoittamani! Aivan samanlaiset kokemukset itselläni ja mitä olen tuttavieni kanssa jutellut.

Nykyajan kasvatustyyli on mielestäni monilta osin parempi. Suurimmalla osalla vanhemmmista on selkeästi enemmän kiinnostusta kasvattamiseen ja lapsiinsa. Lapsia kunnioitetaan, ollaan yhdessä, voidaan puhua kaikesta ja osataan näyttää tunteita. Moni nuoruutensa 90-luvusta taaksepäin elänyt ei ole ikinä edes halannut vanhempiaan, saati kuullut sanoja "rakastan sinua".

Lapsia ei saa ikinä lyödä. Jos haluaa suojella lapsiaan mielenterveysongelmilta, on löydettävä muut keinot kasvatuksessa. Väkivalta on vanhempien heikkoutta. Itse olen kärsinyt kurituksesta monilla tavoilla. Mm. Itsetunto-ongelmat, en osannut ennen arvostaa itseäni. Jäin nuorempana väkivaltaiseen suhteeseenkin, koska olin tottunut lyömiseen. Ajattelin ansainneeni sen, vaikkei niin todellakaan ollut. Väkivalta ei ikinä ole ratkaisu, eikä siitä seuraa mitään hyvää.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 11:11"]Ärsyttää kaikenlaiset hevonpaskadiagnoosit tyyliin erityislapsi, add, adhd, autismin kirjo, asperger.....kun niitä on joka toisella kakaralla?

Vanhemmilta puuttuu maalaisjärki. Tukkapölly, luunappi ja läpsäys perseelle eivät riko sitä lasta.

Lasten kanssa neuvotellaan liikaa. Sit ne oppii "neuvottelemaan" ihan joka asiasta, ja sitten tulee sitä vitkuttelua ja kiukuttelua, ja asioille ei vaan tule loppua. Vanhemmat ei enää uskalla sanoa, että nyt olet hiljaa ja teet kuten äiti sanoo.

[/quote]

Minustakin saatetaan diagnosoida joissain tapauksissa turhan heppoisin perustein. Diagnoosi voi myös leimata lapsen ikävällä tavalla ja saada käyttäytymään odotetusti, itseään ruokkiva ilmiö.

Tuosta tukkapöllystä, luunapista ja läpsäyksistä olen eri mieltä. Ei lapselle voi opettaa, että kun suututtaa niin saa lyödä. Varmasti lapsi laittaa "hyvän" kiertämään, lapset oppivat vanhemmiltaan. Vanhemman pitäisi löytää joku muu keino purkaa hermostuneisuutta kuin lapsen pahoinpitely ja psyykeen vaurioittaminen. Se on laissa kielletty ja pahimmassa tapauksessa voi rikkoa perheen, jos joku ilmoittaa eteenpäin tai lapsi itse kertoo.

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 10:30"]

Tulisi nyt joku "vanhan ajan" ammattilaiskasvattaja kertomaan niitä ehdotuksia nykyajan kurinpitotoimiksi ja "sapiskan" korvikkeeksi? Millä keinolla saa yhtä hyvin lapset tottelemaan kuin entisajan rehellisellä väkivallalla? Joka nykyään johtaa pahoinpitelysyytteeseen ja ls-ilmoitukseen, luojan kiitos.

[/quote]

Minä olen kasvattanut lapset ihan johdonmukaisella kieltämisellä ja opastamisella ja neuvomisella. Ei on ollut ei ja sen mukaan, kun lapsi on kasvanut, on perusteltu enemmän, miksi ei on ei.

Ei ole tarvinnut tukistaa, mutta johdonmukaiset rajat. Kun kaupassa sanottiin, että ei, niin se oli ei. Jos lapsi ei sitä uskonut ja alkoi parkumaan lattialla, lapsi kainaloon ja kaupasta ulos. 

Kummasti tuli kasvatettuja fiksuja lapsia, joiden kanssa ei sitten vaikeaa enää ollutkaan, kun pohjatyö oli hyvin tehty.

Mutta se vaatii vain sen, että olet itse itsesi kanssa sinut ja tiedät, mitä teet. Lapsi vaistoaa epävarmuutesi ja käyttää sitä sinua vastaan aseena. 

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 23:43"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:22"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:11"]Selittäkääpä joku tämä juttu.

Olin KodinYkkösessä ostoksilla, ja minun jälkeeni kassalle tuli nainen noin kahden lapsen kanssa. Toinen lapsi oli pieni ja alkoi roikkua kassan reunassa. Kassa ei ollut mikään metallinen markettikassa vaan sellainen, joka saattaisi oikeasti mennä rikki. (Plus onhan tuollainen nyt sopimatonta.) Maksamaan valmistautuva äiti kielsi lasta: "Vilina, älä viitti roikkua siinä. Siinä ei saa roikkua." Lapsi kuitenkin jatkoi roikkumista, eikä äiti tehnyt mitään asialle. Kun tavarat oli maksettu, lapsi jäi vielä roikkumaan pariksi sekunniksi ja juoksi sitten äidin ja isomman lapsen perään.

Ammattikasvattajana tiedän, ettei käskyjä anneta, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei koidu mitään seurauksia. Tuossa lapsi oppi, että äiti mölisee kaikenlaista, eikä sitä kannata sen enempää kuunnella. Lisäksi äiti osoitti täydellistä piittaamattomuutta siitä, miten julkisilla paikoilla köyttäydytään.

Mikä tällaisia vanhempia vaivaa?

[/quote]

Oon ihmetelly ihan samaa, aika lepsua taitaa olla nykyajan kasvatus. Meillä ei riehuttu kaupassa saatikka kotona..ja jos ei osannu käyttäytyä niin sapiskaa tuli. Näin oli vielä 90-luvulla. Äitini on tehnyt lastenhoitajan töitä 30v ja alkanut ihmetellä ihan samaa..viimeisen kymmenen vuoden aikana lapsista on kuulemma tullut levottomampia ja uhmakkaampia, mikään ei mene perille. Mikä näissä nykyajan vanhemmissa oikein mättää?

[/quote]

Ennen oli helpompaa kasvattaa haastava lapsi. Antoi selkään ja sitten sen selkäsaunan pelossa lapsi saatiin pidettyä aisoissa. Nykyään ei ole mitään niin pelottavaa enää, että vaikeampi lapsi tottelisi. Jos oikeasti on siis todella haastava luonne. 

[/quote]

Ennen vain ei ollut näitä haastavia lapsia, koska niitä kasvatettiin. Nykyään joka toinen mölyävä kakara on "haastava lapsi", kenelle "ei voi mitään, kun nykyään ei voi antaa selkään, joten hajottakoot vain naapurin pihakalusteet, kun ei sille voi mitään, kun se on niin haastava"

[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 11:11"]

Ärsyttää kaikenlaiset hevonpaskadiagnoosit tyyliin erityislapsi, add, adhd, autismin kirjo, asperger.....kun niitä on joka toisella kakaralla?

Vanhemmilta puuttuu maalaisjärki. Tukkapölly, luunappi ja läpsäys perseelle eivät riko sitä lasta.

Lasten kanssa neuvotellaan liikaa. Sit ne oppii "neuvottelemaan" ihan joka asiasta, ja sitten tulee sitä vitkuttelua ja kiukuttelua, ja asioille ei vaan tule loppua. Vanhemmat ei enää uskalla sanoa, että nyt olet hiljaa ja teet kuten äiti sanoo.

[/quote]

No mutta voi, jos lasta kieltää, sille tulee masennus ja paniikkihäiriö, kun sitä niin ahdistaa, kun ei saa toteuttaa itseään. Voi mussunmussun, etkö sinä sitä ymmärrä.

Ei se siitä kieltämisestä tule, vaan hakkaamisesta, mikä sinusta olisi ilmeisesti ihan ok? En tunne yhtiäkään vanhempia jotka eivät kieltäisi lapsiaan. Ihmeellisiin vanhempiin ja lapsiin olet kyllä törmännyt.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:12"]

Ihanaa kun lapsettomat alkavat ammattikasvattajiksi :P

[/quote]

vähän niinku ei-rosvot ryhtyis poliiseiksi! 

Se, että nykyään tulee yhteiskunnalle niin kalliiksi, kun näitä kasvattamattomia kakaroita joudutaan sijoittamaan kalliisiin perhekoteihin. Ensin pienryhmiin ja erityisluokkiin ja sitten perhekoteihin, kun vanhemmat nostaa kädet pystyyn, että voi voi, kun se ei tottele minua.

Ehkä se, ettei lapsille aseteta ihan vauvasta asti rajoja, joiden sisällä voi vapaasti toteuttaa itseään. Esim. selkeät ruoka-ajat, nukkuma-ajat, ruokapöydässä käyttäydytään ja syödään, tervehditään, kiitetään, pyydetään anteeksi, aikuisten keskustelua ei keskeytetä jne. Ihan perusjuttuja.

Niin ja lapset on osa elämää, ei koko elämä. Lapsia pitää kunnioittaa, että he oppivat kunnioittamaan muita. Aikuinen päättää asioista, ei lapsi. Esim. 3-vuotiaalta on turha kysyä, mitä syödään, hän syö, mitä ruokaa aikuinen laittaa.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 22:43"]

Ehkä se, ettei lapsille aseteta ihan vauvasta asti rajoja, joiden sisällä voi vapaasti toteuttaa itseään. Esim. selkeät ruoka-ajat, nukkuma-ajat, ruokapöydässä käyttäydytään ja syödään, tervehditään, kiitetään, pyydetään anteeksi, aikuisten keskustelua ei keskeytetä jne. Ihan perusjuttuja.

Niin ja lapset on osa elämää, ei koko elämä. Lapsia pitää kunnioittaa, että he oppivat kunnioittamaan muita. Aikuinen päättää asioista, ei lapsi. Esim. 3-vuotiaalta on turha kysyä, mitä syödään, hän syö, mitä ruokaa aikuinen laittaa.

[/quote] Kerro lisää tuosta rajojen asettamisesta vauvoille!

Mä en muuten tiedä yhtään perhettä, jossa lapsilla ei olisi päivärutiinia tai rajoja.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:22"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 18:11"]Selittäkääpä joku tämä juttu.

Olin KodinYkkösessä ostoksilla, ja minun jälkeeni kassalle tuli nainen noin kahden lapsen kanssa. Toinen lapsi oli pieni ja alkoi roikkua kassan reunassa. Kassa ei ollut mikään metallinen markettikassa vaan sellainen, joka saattaisi oikeasti mennä rikki. (Plus onhan tuollainen nyt sopimatonta.) Maksamaan valmistautuva äiti kielsi lasta: "Vilina, älä viitti roikkua siinä. Siinä ei saa roikkua." Lapsi kuitenkin jatkoi roikkumista, eikä äiti tehnyt mitään asialle. Kun tavarat oli maksettu, lapsi jäi vielä roikkumaan pariksi sekunniksi ja juoksi sitten äidin ja isomman lapsen perään.

Ammattikasvattajana tiedän, ettei käskyjä anneta, jos niiden noudattamatta jättämisestä ei koidu mitään seurauksia. Tuossa lapsi oppi, että äiti mölisee kaikenlaista, eikä sitä kannata sen enempää kuunnella. Lisäksi äiti osoitti täydellistä piittaamattomuutta siitä, miten julkisilla paikoilla köyttäydytään.

Mikä tällaisia vanhempia vaivaa?

[/quote]

Oon ihmetelly ihan samaa, aika lepsua taitaa olla nykyajan kasvatus. Meillä ei riehuttu kaupassa saatikka kotona..ja jos ei osannu käyttäytyä niin sapiskaa tuli. Näin oli vielä 90-luvulla. Äitini on tehnyt lastenhoitajan töitä 30v ja alkanut ihmetellä ihan samaa..viimeisen kymmenen vuoden aikana lapsista on kuulemma tullut levottomampia ja uhmakkaampia, mikään ei mene perille. Mikä näissä nykyajan vanhemmissa oikein mättää?

[/quote]

Olen kuulut monen muunkin pitkän linjan päiväkodin työntekijän samaa ihmettelevän. Että miten lapset ovat muuttuneet niin paljon viimeisen 30 vuoden aikana. Huonotapaisia, äänekkäitä, eivät tottele, kiusaamista. Päiväkodissa kuulemma pitää aloittaa kasvatustyö monesti ihan alusta, kun lapsilla ei ole mitään rajaa, eikä mitään sääntöjä ollut. Joten ei ne lapsettomat lto.t vain ihmettele.

Mä muistan, kun mulla ei ollut lapsia ja ajattelin myös, että lapsille pitää koko ajan pitää hirveää jöötä. Sitten kun sain omia lapsia, ymmärsin, että se ehdottomuus ei oikein toimi lasten kanssa. Lapselle kun alkaa siinä ensimmäisen ikävuoden jälkeen kehittyä myös oma tahto, jota ei saa toimimaan oman mielen mukaan, vaikka päällään seisois. Siksi napakat käskyt ja kiellot on vaihdettava pehmeämpiin keinoihin ja siedettävä kaikenlaisia kommervenkkejä lapselta, ellei sitten halua elää elämäänsä jatkuvan huudon ja karjumisen keskellä. 

Ja "rajojen paneminen vauvalle" kuulostaa kyllä oudolta. Ei vauva ymmärrä mitään syy- ja seuraussuhteita, eikä vauva ymmärrä aikaa. Vauvalla ei yksinkertaisesti ole kärsivällisyyttä, vauvalla on vain tämä hetki. Kärsivällisyys kehittyy pikkuhiljaa.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 22:53"]

Mä muistan, kun mulla ei ollut lapsia ja ajattelin myös, että lapsille pitää koko ajan pitää hirveää jöötä. Sitten kun sain omia lapsia, ymmärsin, että se ehdottomuus ei oikein toimi lasten kanssa. Lapselle kun alkaa siinä ensimmäisen ikävuoden jälkeen kehittyä myös oma tahto, jota ei saa toimimaan oman mielen mukaan, vaikka päällään seisois. Siksi napakat käskyt ja kiellot on vaihdettava pehmeämpiin keinoihin ja siedettävä kaikenlaisia kommervenkkejä lapselta, ellei sitten halua elää elämäänsä jatkuvan huudon ja karjumisen keskellä. 

Ja "rajojen paneminen vauvalle" kuulostaa kyllä oudolta. Ei vauva ymmärrä mitään syy- ja seuraussuhteita, eikä vauva ymmärrä aikaa. Vauvalla ei yksinkertaisesti ole kärsivällisyyttä, vauvalla on vain tämä hetki. Kärsivällisyys kehittyy pikkuhiljaa.

[/quote]

Minulle kävi toisin päin. Lapsettomana olin idealisti.Kun sain omia lapsia, tajusin, että rajat on rakkautta ja napakkuus on lapselle hyväksi ja äidin tulee sietää joskus epämukavuusalueella sitä lapsen uhmakkuutta, koska se palkitaan myöhemmin, kun lapsi oppii yhteiskuntakelpoiseksi. Ja niin on käynytkin. Lapsista on kasvanut hyväkäytöksisiä nuoria.

Terveisin 70-luvun idealisti, joka löysi äitinä itsestään vanhanaikaisen konservatiivin.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 22:45"]

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 22:43"]

Ehkä se, ettei lapsille aseteta ihan vauvasta asti rajoja, joiden sisällä voi vapaasti toteuttaa itseään. Esim. selkeät ruoka-ajat, nukkuma-ajat, ruokapöydässä käyttäydytään ja syödään, tervehditään, kiitetään, pyydetään anteeksi, aikuisten keskustelua ei keskeytetä jne. Ihan perusjuttuja.

Niin ja lapset on osa elämää, ei koko elämä. Lapsia pitää kunnioittaa, että he oppivat kunnioittamaan muita. Aikuinen päättää asioista, ei lapsi. Esim. 3-vuotiaalta on turha kysyä, mitä syödään, hän syö, mitä ruokaa aikuinen laittaa.

[/quote] Kerro lisää tuosta rajojen asettamisesta vauvoille!

Mä en muuten tiedä yhtään perhettä, jossa lapsilla ei olisi päivärutiinia tai rajoja.

[/quote]

No ihan pienillä vauvoilla ei toki ole vielä rytmiä. Mutta nopeasti sen oppii. Esim. 3 kk vanha vauva oppii ruoka-aikoihin ja uniaikoihin. 8 kk vanha vauva ymmärtää jo syy-seuraussuhteita jne. Asiaa on tutkittu. Vauvat myös ymmärtävät puhetta. Eli kannattaa selittää asioita jo ihan pienille tyyliin yöllä nukutaan, nyt on ruoka-aika, sinulla ei ole oikeutta purra jne. 

Ja kyllä monella varmaan on rajoja, mutta kaikki ei pidä niistä tarpeeksi kiinni. Esim. kielletään puremasta, mutta puremisesta ei tule seurauksia eli kielto on yhtä  tyhjän kanssa.