Avioeron ennustettavuus

Ei ole ollut arvattavissa. Ihan puskista tulleet, ulkopuolisten silmin kaikki hienosti. Ja jotkut taas ovat pysyneet yhdessä vaikka muuta aluksi uskoin.

Ei ero tee suhteesta ja yhteisestä historiasta huonoa, joten miksi maalata piruja seinille? Tottakai jos ennen häitä miettii hyvinkin paljon liiton onnistumista ja tuntuu, että ero olisi tulossa hyvinkin pian, niin kannattaa miettiä uudelleen hääkuviot. Mutta jos liitto kestää vaikka 15-20 vuotta ja siitä 4/5 osaa on edes suhteellisen mukavaa elämää, niin eihän se ole ollenkaan huonosti. En oikein usko tuohon ennustettavuuteen.

Mä en pystynyt exää katsomaan silmiin kun naimisiin mentiin, tuntui siis vaivaannuttavalta. Menin naimisiin kun kuului. Lapsi oli jo. Erottiin sitten 10 vuoden päästä

tulihan siinä mietittyä, että tämä ei ehkä kestä. Mutta se kesti 12 vuotta vaikka meillä oli ne kaikki asiat jotka luetellaan avioliittoa uhkaavina tekijöinä monissa listoissa.

[quote author="Vierailija" time="03.07.2014 klo 17:57"]

Hei, kysymys avioeron kokeneille:

Olitteko te (itse tai puolisonne) täysin varmoja että haluatte oikeasti mennä naimisiin hääpäivänänne tai oliko teillä jo tunne, että tämä henkilö ei välttämättä ole "se oikea" mutta avioliitto on seuraava järkevä askel parisuhteessa (esim. lapsia halutaan pian ja uskotaan että tämä voi olla viimeinen mahdollisuus, toinen osapuoli uhkaa erolla jos naimisiin ei mennä tms.)?

Omassa tuttavapiirissä on alkanut avioeroja tulla ja melkeinpä kaikissa tapauksissa ne ovat olleet jo häissä ennalta arvattavissa. Mietin vaan että onko ero loppujen lopuksi ollut tiedossa jo parilla itselläänkin naimisiin mentäessä.

[/quote]menin sillä periaatteella että pääseehän eroonkin. Ei ollut aikaa enää miettiä, biologinen kello tikitti HURJAA vauhtia ja tuli tunne että haluan naimisiin että kerran elämässä sekin on koettava. Sain kauan kaipaamani lapsen reippaasti yli 40 v

Jos puhutaan alle kuuden-seitsemän vuoden suhteista, niin ainakin omassa tuttavapiirissä ovat avio/avoerot olleet ennakoitavissa, ainakin jos sortuu jälkiviisasteluun. Jotenkin jopa tuntuu, että ovat noudattaneet samaa kaavaa; riitoja/draamaa/etäisyyden ottoa siinä vaiheessa kun useimmilla suhde arjistuu hurjasti (2-4v), toki joillain on jo alusta alkaen riitoja, tämän jälkeen nopeasti lapsi, ulkomaanmatka, kihlaus tai avioliitto (joissain tapauksissa nämä kaikki lyhyeen aikaväliin) ja hirveä parisuhteen hehkutus ystäville ym, ja kruununa päälle riitaisa ero esim kun lapsi on alle 2v. Välillä jopa tuli sellainen tunne, että ulkopuoliset näkevät paremmin parisuhteen tolan kuin pariskunta itse.

Mutta väistämättä kaikissa sen pidemmissä suhteissa olen ollut todella yllättynyt. En sitten tiedä kuinka paljon niissä eroissa on kyse jomman kumman osapuolen henkilökohtaisesta kasvusta/kriisistä, kun ainakaan parisuhde ei ole ulospäin näyttänyt mitenkään erityiseltä. Harvemminhan sitä toki erotaankin, mitä pidempään ollaan oltu yhdessä, joten siksikin nämä erot saattavat tuntua yllättäviltä.