Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihastutko helposti?
01.07.2014 |
Siinä kysymys! Itestä tuntuu, että ihastun toisinaan älyttömän helposti ihmiseen, joka on ystävällinen ym. ja mitäs sen sinkkuna väljä. Välillä taas kyllä pitkiäkin aikoja, ettei kiinnosta kukaan. Hassua.
Kommentit (10)
No kukapa täällä jaksaisi jos ei silloin tällöin ihastuisi johonkin. Itse ihastun lähes viikottain johonkin miellyttävään naiseen, koska liikun hyvin paljon siellä, missä on muita ihmisiä. Mutta ´´onneksi´´ nuo ihastumiset ´´jäävät unholaan´´ jo muutamassa päivässä. Sillä jos kaikki ihastumiset jäisivät pysyvästi korvien väliin kummittelemaan, niin sitähän poukkoilis kuin mikäkin saalis-kala jossain mumpussa, kun tunteet heittelis mua sinne ja tänne. Joku mainitsi, että ystävällisyys on sellainen piirre, joka kyllä huomataan, kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. Se on aivan totta, että ystävällinen ihminen saa heti kyllä sympatiat puolelleen (edellyttäen tietenkin että se tulee suoraan sydämestä, eikä siis ole mitään laskelmoitua käyttäytymistä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Ihastelen kyllä aika helposti ihmisiä, jos joltakin ominaisuudeltaan kiinnostavia sellaisia kohtaan, mutta oikea todellinen ihastuminen on todella harvinaista.
En. Joskus olisi ihanaa osata ihastua helposti ja "kevyesti". Piristäisi elämää (näin ainakin kuvittelen), mutta olen sellainen piruparka, joka ihastuu tai ylipäänsä kiinnostuu kenestäkään todella harvoin. Sitten kun ihastun, ihastuminen vetäisee lekalla tajun melkein kankaalle.
Sinänsä kiinnostavia ihmisiä tulee toki vastaan, mutta "se jokin" puuttuu.
Se riippuu niin luonteesta, ja siinä henkilössä on sellaisia ominaisuuksia joista tykkää, jos ulkonäkö on miellyttävä :)
Ehkä kerran 10 vuodessa. Suurin osa ihmisistä on mun mielestä tylsiä tai muuten jotenkin epäkiinnostavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen suunnilleen koko ajan ihastunut johonkin henkilöön, en välttämättä vakavasti mutta kuitenkin. Mikäs siinä, musta se on ihan mukavaa kun on mahanpohjassa perhosia ja hymyilyttää :)
En! Viime viikonloppuna tapahtui kuitenkin kummia. Tapasin mieheni erään kaukaisemman kaverin ja joku liikahti sisälläni. En käsitä mikä tässä miehessä oli, enkä ole ikinä kokenut tällaista. En pystynyt olemaan tuijottamatta häntä. Pelottaa, että onko hän minulle se oikea, vaikka en sellaiseen uskokaan. Sielunkumppani? Äh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Jatkuvasti. Olen myös naimisissa, joten ihastumiset eivät johda sen kummempaan.
Ihastun liian helposti ja yleensä vääriin ihmisiin. Joskus jälkeenpäin nauran itselleni kun ihastus on mennyt ohi ja en voi kuin ihmetellä mitä mielessä liikkui ;) Olen myös naimisissa, joten joskus on tullut otettua isoja riskejä hyvin erikoisten ihastusten takia - toki hauskaa on ollut aina.
Alue: Aihe vapaa
No kukapa täällä jaksaisi jos ei silloin tällöin ihastuisi johonkin. Itse ihastun lähes viikottain johonkin miellyttävään naiseen, koska liikun hyvin paljon siellä, missä on muita ihmisiä. Mutta ´´onneksi´´ nuo ihastumiset ´´jäävät unholaan´´ jo muutamassa päivässä. Sillä jos kaikki ihastumiset jäisivät pysyvästi korvien väliin kummittelemaan, niin sitähän poukkoilis kuin mikäkin saalis-kala jossain mumpussa, kun tunteet heittelis mua sinne ja tänne. Joku mainitsi, että ystävällisyys on sellainen piirre, joka kyllä huomataan, kun ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. Se on aivan totta, että ystävällinen ihminen saa heti kyllä sympatiat puolelleen (edellyttäen tietenkin että se tulee suoraan sydämestä, eikä siis ole mitään laskelmoitua käyttäytymistä).