Tukistin äsken lastani ja nyt tuntuu kamalalta....
Nyt meni vain lopullisesti hermot kun hän ei vain millään tajua että pikkusiskoa ei tönitä, ei lyödä, eikä revitä hiuksista.
Kielletään, kielletään, kielltétään, viedään jäähylle, torutaan jne, mutta ei mikään auta. Kun esikoinen suuttuu (ja uhmis nyt löytää syitä suuttua vaikka mistä...) hän purkaa sen pikkusiskoonsa.
Nyt tuli kiukku kun en antanut pääsiäismunia koska tein aamupala, joten hän taas tönäisi pikkusiskoa kumoon ja löi päähän. Suutuin niin paljon että otin itse nyt esikoisen hiuksista kiinni niin että hän alkoi itkeä.
Pyysin anteeksi, hän pyysi anteeksi että satutti pikkusiskoa, mutta tuntuu todella pahalta.... =(
Kommentit (3)
Olet pyytänyt anteeksi ja selittänyt, ihmisiä (ja äitejä) mekin vain ollaan. Olen itse napannut uhmaikäistä käsivarresta aika lujasti ja huutanutkin. Paska fiilishän siitä tulee mutta en koe että hillitty ja hallittukaan se paras vaihtoehto olisi. Negatiivisia tunteita on hyvä opetella käsittelemään turvallisesti omassa kotona. Kuhan se ei jokapäiväistä ole tai kuhan ei anna lapsille mallia että on ok huutaa, tukistaa tai lyödä.. Meitähän ne kuitenkin matkivat.
Minä olen tukistanut omaa tyttöäni kerran, 9 vuotta sitten, kun hän oli 5-vuotias ja se tuntuu vieläkin pahalta. Tukistin niin pahasti, että jäi hiustukko käteen. Tyttö aristaa vieläkin sitä, että päähän kosketaan, silitetään tms:(
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ei jokaista pikkuerimielisyyttä uhmaikäisen kanssa kannata jääda vatvomaan. Pitää oppia jättämään asiat taakseen sen jälkeen kun anteeksi on pyydetty ja annettu. Tehkää tänään jotain kivaa niin tuo unohtuu nopeammin.