Lue keskustelun säännöt.
Täyskäännös elämässä? Kokemuksia?
13.04.2014 |
Kokemuksia elämän uudelleenjärjestelyistä kaipailisin.
Itse hyppään käytännössä "tyhjän päälle" nyt. Jätin mieheni, aion jättää myös kotikaupunkini sekä korkeakoulupaikkani ja muuttaa muualle ilman tietoa tulevista töistä ja muista. Haen kyllä opiskelemaan vielä, mutta toista alaa. Tajusin eläväni jotain ihan toista elämää kuin sitä mikä minut tekee onnelliseksi.
Olen pedantti ihminen ja siksi ihmettelen, miksei tämä harppaus tuntemattomaan ja epävarmuus ahdista minua nyt ollenkaan. Päinvastoin. Olen valmis elämään vaikka köyhyydessä, kunhan saan olla minä. Monet ympärillä ihmettelevät ja taitavat paheksuakin. Mutta se vaan vahvistaa päätöstäni ja halua hypätä ulos entisestä.
Olisin kovin kiitollinen jos joku haluaisi jakaa omia kokemuksiaan.
Kommentit (14)
Kannattaa lukea siitä muutoksesta korkeakoululassa, että tästä vuodesta eteenpäin toiseen samantasoiseen tutkintoon ei enää myönnetä tukea... itse harkitsisin todella tarkasti jätänkö korkeakoulupaikkani. Yhden miehen tai eron vuoksi ei kannata laittaa koko elämäänsä remontiin. Tulee nyt lähinnä mieleen, että oletkohan kerralla ottamassa liian suuria riskejä jos et ole harkinnut asiaa tarpeeksi pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy vielä lisätä, että aluksi voi tuntua todella vapauttavalta. Kuitenkin juttu on niin että jossain vaiheessa tietyt päätökset voivat alkaa kaduttamaan kun uusi elämä ei sitten olekaan välttämättä niin hienoa mitä siltä alunperin odotti. Luulen, että aika moni sukulainen on varmasti huolissaan ja sen vuoksi "paheksuvat" päätöstäsi.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 20:19"]
Kannattaa lukea siitä muutoksesta korkeakoululassa, että tästä vuodesta eteenpäin toiseen samantasoiseen tutkintoon ei enää myönnetä tukea... itse harkitsisin todella tarkasti jätänkö korkeakoulupaikkani. Yhden miehen tai eron vuoksi ei kannata laittaa koko elämäänsä remontiin. Tulee nyt lähinnä mieleen, että oletkohan kerralla ottamassa liian suuria riskejä jos et ole harkinnut asiaa tarpeeksi pitkälle.
[/quote]
Kiitos tästä viestistä. Olen todella, todella tietoinen näistä uusista päätöksistä sekä tukien, asumislisien (opintolainojenkin kai kohta?) että korkeakouluhakumuutosten suhteen. Se kai minut ajoikin tähän. Olen vaan valunut elämässä eteenpäin tällä alalla yliopistossa, se ei ole nyt eikä tule koskaan olemaan minun alani. Menin sinne, koska oli pakko mennä jonnekin aikanaan, enkä osannut pelätä sitä, että tällaista "pakkoa" tulisi. Että pitäisi osata heti nuorena jo tietää mitä elämältään haluaa.
Minulla on opintolainaa ja -tukia olen nostanut normaalisti koko opiskelujeni ajalta. Mutta se ei ole mulle syy jatkaa alalla, joka ahdistaa minua eikä ole oma. Teen vaikka töitä sivussa, mitä vaan, että saan opiskella sitä alaa, jossa minulla voi oikeasti olla jotain annettavaakin. Olen oppinut tuntemaan itseni vasta nyt. Enkä usko, että neljä vuotta yliopisto-opintoja olisi mennyt hukkaan tai on huonompi vaihtoehto kuin vaikka se, että olisin työttömänä ollut nämä vuodet "miettimässä mitä elämältäni haluan".
Jos jo opiskeluaikana tuntuu, että vihaan tätä alaa eikä motivaatiota riitä, niin onko tosiaan järkeä jatkaa vain tukien loppumisen tai muun takia? Kyse kuitenkin loppuelämästä. Ja kuten sanoin, olen valmis opiskelemaan vaikka ilman tukia, kunhan saisin tehdä sitä, mihin voin antaa oikean panokseni ja viihtyä sen verran työssäni, etten masennu ja jää varhaiseläkkeelle alle nelikymppisenä yhteiskunnan elätettäväksi.
ap
Jos ihminen on vielä niin vapaa, että voi tehdä elämässään "täyskäännöksiä" niin siitä vain. Usein vain ei tarvitse olla alkoholismia, josta parantua tai uskoontuloa, joka muuttaa paheellisen elämän hyväksi. Usein ollaan loukussa, jumissa ja useamalla kiinnikeellä kiinni jossain - joko asuntolainassa tai lapsissa,ettei mikään heittäytyminen ilman benjinarua tyhjyyteen ole mahdollista.
Minulla ei ole kokemusta mistään noin radikaalista muutoksesta. Olen pyrkinyt elämään mahdollisimman oman näköistä elämää. Rohkea veto sinulta ja luulen, että loppujen lopuksi myös oikea. Haluaisin myös vaihtaa alaa jossakin vaiheessa, kunhan pääsisin sisään. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein. Tai no, olin silloin 20, nyt jo 25. Olin päässyt opiskelemaan unelma ammattiini ja muutin opintojen perässä 19 vuotiaana, aika kauas vanhemmistani (en todellakaan ollut kypsä muuttamaan). Minulla oli kiva onoff suhde ja tykkäsin pojasta ja meidän jatkuvasta draamasta.
Sitten tuli juhannus, opintoja oli vuosi takana. Tapasin siolloin off poikaystäväni kaverin ja ei muuta kun samaan punkkaan yöksi ja vaatteet laidan yli. Soppa oli valmis ja riidat ihan järkyttävät, kaikkien kanssa.
Sitten ahdistuin tilanteesta niin että jätin opintoni, sanoin asuntoni irti, soitin vanhemmilleni lomalle Dubaihin, ja ostin lentolipun thaimaahan. Seuraava vuosi oli villi ja sekava, mutta mitään en kadu. Olen aina ollut tyytyväinen tekemääni päätökseen, vaikkei vuoteni loppunut sen paremmin kun oli alkanutkaan, mutta silti, se oli aikaa jolloin tutustuin itseeni, menin ja tulin niinkuin miellytti ja ymmärsin elämästäni ja arvoistani paljon.
Tee niinkun parhaaksi näet, lähde ja kokeile, aina on paluu entiseen, vaikka toisin väitetään.
No tavallaan olen tehnyt täyskäännöksen, mutta hieman erilailla. Muutin ulkomaille miehen perässä.
Jätin aivan kaiken tutun ja turvallisen kotimaahan. Miehenkin olin tuntenut vain puoli vuotta.
Mutta ap, oletko varma että et ole vain väsynyt opiskelemaan? Tiedän useita jotka ovat kyllästyneitä -varsinkin loppuvaiheessa- opiskeluun, unohtaen että työelämä ei ole sama kuin opiskelu. Työelämässä teet ehkä töitä pienellä osa-alueella koko alasta, rutiinit tulevat tutuksi eikä aina ole uutta ja uutta. Voit myös tehdä töitä vähän alan vierestä, vaikka olisi paperit tietystä ammatista (kätilö -> sh, IT-asiantuntija ->tradenomin hommia jne.). Harkitse tarkkaan!
Mulla jäi koulu kesken ja ottaa aivan sikana päähän! Mutta olin silloin niin rakastunut että järkipuhe ei auttanut lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että olen todella "hyvällä" alalla johon on vaikea päästä opiskelemaan. Kuitenkin opintojeni loppuvaiheessa olin tylsistynyt ja ajattelin vaihtaa alaa ns. helpommalle alalle, jossa työt ovat melko rutiininomaisia eikä päätä tarvitse käyttää hirveästi. Yhdessä vaiheessa se tuntui todella hyvältä idealta, mutta luojan kiitos viimeistelin opintoni yliopistolla ja menin oman alani työhön. Näin jälkeenpäin ajateltuna alanvaihto olisi kyllä ollut minulle todella huono idea ja olen ihan varma, että en sopisi miettimälleni uudelle alalle tai edes pitäisi työstä/palkkauksesta. Nyt minulla on hyvä ja kiinnostava työpaikka omalla alallani.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 20:50"]
Minä tein. Tai no, olin silloin 20, nyt jo 25. Olin päässyt opiskelemaan unelma ammattiini ja muutin opintojen perässä 19 vuotiaana, aika kauas vanhemmistani (en todellakaan ollut kypsä muuttamaan). Minulla oli kiva onoff suhde ja tykkäsin pojasta ja meidän jatkuvasta draamasta.
Sitten tuli juhannus, opintoja oli vuosi takana. Tapasin siolloin off poikaystäväni kaverin ja ei muuta kun samaan punkkaan yöksi ja vaatteet laidan yli. Soppa oli valmis ja riidat ihan järkyttävät, kaikkien kanssa.
Sitten ahdistuin tilanteesta niin että jätin opintoni, sanoin asuntoni irti, soitin vanhemmilleni lomalle Dubaihin, ja ostin lentolipun thaimaahan. Seuraava vuosi oli villi ja sekava, mutta mitään en kadu. Olen aina ollut tyytyväinen tekemääni päätökseen, vaikkei vuoteni loppunut sen paremmin kun oli alkanutkaan, mutta silti, se oli aikaa jolloin tutustuin itseeni, menin ja tulin niinkuin miellytti ja ymmärsin elämästäni ja arvoistani paljon.
Tee niinkun parhaaksi näet, lähde ja kokeile, aina on paluu entiseen, vaikka toisin väitetään.
[/quote]
Varmasti lähtö ja paluu onnistuu helposti eikä urallekaan tule välttämättä pahemmin kolhuja jos on duunari tai haluaa vain suht. tavalliseen ammattiin tai työtehtäviin. Se juttu vain kuitenkin tahtoo olla niin, että jos haluaa oikikseen, kauppakorkeaan tai muuallekaan ja haluaa oikean uran tai edetä tehtävissään niin kyllä sitä vuosien haahuilun jälkeen alkaa olemaan auttamattoman vanha. Nuoremmat jo valmistuneet menevät kylmästi ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 20:50"]
Minä tein. Tai no, olin silloin 20, nyt jo 25. Olin päässyt opiskelemaan unelma ammattiini ja muutin opintojen perässä 19 vuotiaana, aika kauas vanhemmistani (en todellakaan ollut kypsä muuttamaan). Minulla oli kiva onoff suhde ja tykkäsin pojasta ja meidän jatkuvasta draamasta.
Sitten tuli juhannus, opintoja oli vuosi takana. Tapasin siolloin off poikaystäväni kaverin ja ei muuta kun samaan punkkaan yöksi ja vaatteet laidan yli. Soppa oli valmis ja riidat ihan järkyttävät, kaikkien kanssa.
Sitten ahdistuin tilanteesta niin että jätin opintoni, sanoin asuntoni irti, soitin vanhemmilleni lomalle Dubaihin, ja ostin lentolipun thaimaahan. Seuraava vuosi oli villi ja sekava, mutta mitään en kadu. Olen aina ollut tyytyväinen tekemääni päätökseen, vaikkei vuoteni loppunut sen paremmin kun oli alkanutkaan, mutta silti, se oli aikaa jolloin tutustuin itseeni, menin ja tulin niinkuin miellytti ja ymmärsin elämästäni ja arvoistani paljon.
Tee niinkun parhaaksi näet, lähde ja kokeile, aina on paluu entiseen, vaikka toisin väitetään.
[/quote]
Varmasti lähtö ja paluu onnistuu helposti eikä urallekaan tule välttämättä pahemmin kolhuja jos on duunari tai haluaa vain suht. tavalliseen ammattiin tai työtehtäviin. Se juttu vain kuitenkin tahtoo olla niin, että jos haluaa oikikseen, kauppakorkeaan tai muuallekaan ja haluaa oikean uran tai edetä tehtävissään niin kyllä sitä vuosien haahuilun jälkeen alkaa olemaan auttamattoman vanha. Nuoremmat jo valmistuneet menevät kylmästi ohi.
[/quote]
ööh, pitäisikö tähän edelliseen viestiini lisätä että olen valmistumassa pian aalto yliopistosta diplomi-insinööriksi.. ei tässä nyt kukaan ole ohi vielä mennyt. ja ehdin vuoden haahuilla, hyvin tyytyväinen olen siihen. aijon ehdottomasti valmistumiseni jälkeen tehdä saman. Urallani tulen etenemään ihan fine, työpaikka on ollut jo valmiina opinojeni alussa. Joillekin haahuilu ja seikkailu ja itsensä toteuttaminen on vaan tehty helpommaksi. Älä sinä katkera elämäsi tuhlannut pelkää, kun ei se juttu tahdo minun kohdallani ainakaan ihan noin olla.
Kiitos taas vielä vastauksista. Kyllä ne pistävät miettimään, vaikka miettinyt olenkin jo aivan riittävästi elämässäni ja varsinkin muiden kautta.
Lähdin opiskelemaan kauppatieteitä, koska koin sen yleissivistäväksi alaksi, joka ei sido tiukasti tiettyyn työnkuvaan ja työtehtäviin, saisin "lisäaikaa" ja ehkä ala imaisisikin mukanaan. Uskon, että tästä kanditutkinnosta on minulle hyötyä myös jatkossa, sillä alalla, jolle haen nyt.
Mutta pesunkestävää ekonomia minusta ei vaan tule, ei pakottamallakaan. Ja siinä ei auta järkeily. Elämä on suureksi osaksi työtä, eikä mun mielestä niin suuren asian suhteen kannata tehdä itseään tukehduttavia kompromisseja.
Ja haluan vielä alleviivata, että en todellakaan aio päätyä miksikään ikuisuusopiskelijaksi, enkä pakoile työelämää, teen tämän alan töitä nytkin. Enkä myöskään oleta yhteiskunnan minulle maksavan kymmeniä vuosia rentoa opiskelijaelämää ja useita tutkintoja, en todellakaan.
Harmittaa monet asiat tässä, on kova painostus opiskelemaan ja suoraan työelämään ja koko tämä putki. Mutta miten sitä 19-vuotiaana ymmärtää itsestään sen vertaa, että osaa valita samantien oman tiensä jos ei selkeetä "intohimoa" ole mihinkään? Olen kyllä huomannut, että monet ovat "kasvaneet" tälle alalle vieressä. Mutta minä en.
Siksi teen tämän. Koska on pakko.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 20:50"]
Minä tein. Tai no, olin silloin 20, nyt jo 25. Olin päässyt opiskelemaan unelma ammattiini ja muutin opintojen perässä 19 vuotiaana, aika kauas vanhemmistani (en todellakaan ollut kypsä muuttamaan). Minulla oli kiva onoff suhde ja tykkäsin pojasta ja meidän jatkuvasta draamasta.
Sitten tuli juhannus, opintoja oli vuosi takana. Tapasin siolloin off poikaystäväni kaverin ja ei muuta kun samaan punkkaan yöksi ja vaatteet laidan yli. Soppa oli valmis ja riidat ihan järkyttävät, kaikkien kanssa.
Sitten ahdistuin tilanteesta niin että jätin opintoni, sanoin asuntoni irti, soitin vanhemmilleni lomalle Dubaihin, ja ostin lentolipun thaimaahan. Seuraava vuosi oli villi ja sekava, mutta mitään en kadu. Olen aina ollut tyytyväinen tekemääni päätökseen, vaikkei vuoteni loppunut sen paremmin kun oli alkanutkaan, mutta silti, se oli aikaa jolloin tutustuin itseeni, menin ja tulin niinkuin miellytti ja ymmärsin elämästäni ja arvoistani paljon.
Tee niinkun parhaaksi näet, lähde ja kokeile, aina on paluu entiseen, vaikka toisin väitetään.
[/quote]
Varmasti lähtö ja paluu onnistuu helposti eikä urallekaan tule välttämättä pahemmin kolhuja jos on duunari tai haluaa vain suht. tavalliseen ammattiin tai työtehtäviin. Se juttu vain kuitenkin tahtoo olla niin, että jos haluaa oikikseen, kauppakorkeaan tai muuallekaan ja haluaa oikean uran tai edetä tehtävissään niin kyllä sitä vuosien haahuilun jälkeen alkaa olemaan auttamattoman vanha. Nuoremmat jo valmistuneet menevät kylmästi ohi.
[/quote]
ööh, pitäisikö tähän edelliseen viestiini lisätä että olen valmistumassa pian aalto yliopistosta diplomi-insinööriksi.. ei tässä nyt kukaan ole ohi vielä mennyt. ja ehdin vuoden haahuilla, hyvin tyytyväinen olen siihen. aijon ehdottomasti valmistumiseni jälkeen tehdä saman. Urallani tulen etenemään ihan fine, työpaikka on ollut jo valmiina opinojeni alussa. Joillekin haahuilu ja seikkailu ja itsensä toteuttaminen on vaan tehty helpommaksi. Älä sinä katkera elämäsi tuhlannut pelkää, kun ei se juttu tahdo minun kohdallani ainakaan ihan noin olla.
[/quote]
En ole tuhlannut elämääni yhtään mihinkään kun en tuhlannut sitä yhtään mihinkään. Koulutuksessa kyllä hakkaan sinut menneen tullen ja myös yliopiston laadussa. En viitsi kirjoittaa tänne sen tarkemmin, koska minut tunnistettaisiin.
[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 22:50"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 21:40"]
[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 20:50"]
Minä tein. Tai no, olin silloin 20, nyt jo 25. Olin päässyt opiskelemaan unelma ammattiini ja muutin opintojen perässä 19 vuotiaana, aika kauas vanhemmistani (en todellakaan ollut kypsä muuttamaan). Minulla oli kiva onoff suhde ja tykkäsin pojasta ja meidän jatkuvasta draamasta.
Sitten tuli juhannus, opintoja oli vuosi takana. Tapasin siolloin off poikaystäväni kaverin ja ei muuta kun samaan punkkaan yöksi ja vaatteet laidan yli. Soppa oli valmis ja riidat ihan järkyttävät, kaikkien kanssa.
Sitten ahdistuin tilanteesta niin että jätin opintoni, sanoin asuntoni irti, soitin vanhemmilleni lomalle Dubaihin, ja ostin lentolipun thaimaahan. Seuraava vuosi oli villi ja sekava, mutta mitään en kadu. Olen aina ollut tyytyväinen tekemääni päätökseen, vaikkei vuoteni loppunut sen paremmin kun oli alkanutkaan, mutta silti, se oli aikaa jolloin tutustuin itseeni, menin ja tulin niinkuin miellytti ja ymmärsin elämästäni ja arvoistani paljon.
Tee niinkun parhaaksi näet, lähde ja kokeile, aina on paluu entiseen, vaikka toisin väitetään.
[/quote]
Varmasti lähtö ja paluu onnistuu helposti eikä urallekaan tule välttämättä pahemmin kolhuja jos on duunari tai haluaa vain suht. tavalliseen ammattiin tai työtehtäviin. Se juttu vain kuitenkin tahtoo olla niin, että jos haluaa oikikseen, kauppakorkeaan tai muuallekaan ja haluaa oikean uran tai edetä tehtävissään niin kyllä sitä vuosien haahuilun jälkeen alkaa olemaan auttamattoman vanha. Nuoremmat jo valmistuneet menevät kylmästi ohi.
[/quote]
ööh, pitäisikö tähän edelliseen viestiini lisätä että olen valmistumassa pian aalto yliopistosta diplomi-insinööriksi.. ei tässä nyt kukaan ole ohi vielä mennyt. ja ehdin vuoden haahuilla, hyvin tyytyväinen olen siihen. aijon ehdottomasti valmistumiseni jälkeen tehdä saman. Urallani tulen etenemään ihan fine, työpaikka on ollut jo valmiina opinojeni alussa. Joillekin haahuilu ja seikkailu ja itsensä toteuttaminen on vaan tehty helpommaksi. Älä sinä katkera elämäsi tuhlannut pelkää, kun ei se juttu tahdo minun kohdallani ainakaan ihan noin olla.
[/quote]
En ole tuhlannut elämääni yhtään mihinkään kun en tuhlannut sitä yhtään mihinkään. Koulutuksessa kyllä hakkaan sinut menneen tullen ja myös yliopiston laadussa. En viitsi kirjoittaa tänne sen tarkemmin, koska minut tunnistettaisiin.
[/quote]
:( Miks pitää aina tulla jonkun ihan asiallisiinkin keskusteluihin riitaa haastamaan? Mä oikeasti haluaisin nyt kuulla vähän fiksumpia juttuja kuin sun anonyymin yliopistolesoamiset, jooko?
ap
Joskus halu muutokseen on vaan niin vahva. Kokemusta on.