Masennusko on sairaus?
Menee totaalisesti hermo näihin muka masentuneisiin. Se on siis uusi termi laiskuudelle ilmeisesti. En tajua miten kukaan voi uskoa, että joku "ei vaan pääse sängystä ylös nyyh"! Voi luoja siis nouset vaan sieltä seisomaan, menet suihkuun ja lähdet ulos!!! Kaikilla on joskus rankempaa ja on mullakin ja en mäkään aina haluais nousta sängystä ylös mutta jonkun ne työtkin on tehtävä!
Ei muuta ku pilleriä vaan naamaan ja paijataan et voi voi kun sulla on vaikeaa.
Aika huolestuttavaa et tästä on tullut niin muodikasta olla masentunut et kohta on joka toinen?? Kuka senkin "lystin" maksaa? Voi että kun ärsyttää.......
Kommentit (26)
Masennus on mutta on myös laiskuutta.
No mulla on nyt kaks kaveria lyhyen ajan sisään jääny töistä pois ja ne siis vaan makaa himassa ja syö. ja töistäkin yhdellä on selkä kipee KOKO AJAN, faceen päivittää vaan kuin taas oli selkä kipee ja saikkua sata vuotta ja voi hitto kun lääkärit ei löydä mitään! No ei kai ku se on sun päässäs ja se on laiskuutta!! Sitten ei voi ääneen sanoa et kuinka paljon v*tuttaa koko laiskat ihmiset kun heti ollaan et hyi miten voit tuomita......
KUNHAN AVAUDUIN KUN HERMOT REPEE
Provousko on sairaus? No uusimpien tutkimusten mukaan on, harmillista vaan että siitä on tulossa uusi muoti-ilmiö.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 11:38"]
Provousko on sairaus? No uusimpien tutkimusten mukaan on, harmillista vaan että siitä on tulossa uusi muoti-ilmiö.
[/quote]
no niin on ja tiiän tää on aina välillä jonain provoilun aiheena kyseinen masennus paska, mutta kyllä mä nyt vaan tosissani olen tätä mieltä, että joku raja ihmisten laiskuuteen!! Oon menettäny uskoni masennukseen jengi vaan sluibaa ja mä joudun raataa perse hiessä töissä ja paikkaan niitten töitä! Eikö se muka saa v*tuttaa???
Kyllä se sitä varmaan on. Ei sitä niin vaan nousta sängystä ylös jos ei ole mitään syytä siihen. ihmisellä pitäisi olla motivaatio ja kiinnostus elämään niin sitten tulisi asioita tehtyä.
Laiskuus voi olla muotia, mutta masennus ei todellakaan. Masennus on helvettiä jota kukaan ei halua pahimmalle vihamiehellekään. Masennus on pahimmillaan tappava sairaus.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 11:38"]
Provousko on sairaus? No uusimpien tutkimusten mukaan on, harmillista vaan että siitä on tulossa uusi muoti-ilmiö.
[/quote]
no niin on ja tiiän tää on aina välillä jonain provoilun aiheena kyseinen masennus paska, mutta kyllä mä nyt vaan tosissani olen tätä mieltä, että joku raja ihmisten laiskuuteen!! Oon menettäny uskoni masennukseen jengi vaan sluibaa ja mä joudun raataa perse hiessä töissä ja paikkaan niitten töitä! Eikö se muka saa v*tuttaa???
[/quote]
Voi viddu, mene valittamaan pomolles, että sä teet monen ihmisen työt et oisko aika palkata lisää väkee.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 11:38"]
Provousko on sairaus? No uusimpien tutkimusten mukaan on, harmillista vaan että siitä on tulossa uusi muoti-ilmiö.
[/quote]
no niin on ja tiiän tää on aina välillä jonain provoilun aiheena kyseinen masennus paska, mutta kyllä mä nyt vaan tosissani olen tätä mieltä, että joku raja ihmisten laiskuuteen!! Oon menettäny uskoni masennukseen jengi vaan sluibaa ja mä joudun raataa perse hiessä töissä ja paikkaan niitten töitä! Eikö se muka saa v*tuttaa???
[/quote]
Sullahan on ap erittäin hyvä syy nousta joka aamu ylös, moninkertainen. Olen onnellinen!
Minun kaveri on masentunut. Töitä ei jaksa tehdä. Siivota ei jaksa. Lapsestaan ei jaksa huolehtia. Koirat (5kpl) käyttää kyllä joka päivä jossain treenissä ja koiratanssissa ja näyttelyssä eikä yhtään väsytä..Että sellaista se masennus nyt vaan on. Jaksaa tehdä sitä mikä on kivaa :) ja kaupunki maksaa.
Tiedätkö ap, että minä niin älyttömän mielelläni olisin työkykyinen. Olen tehnyt ja teen kaikkeni sen eteen, mutta kun se ei riitä. Työkyvyn menettämisen lisäksi mt-ongelmat (minulla tosin ei ole masennusta mutta muuta) rajoittaa elämää ihan älyttömästi. Niissä vaiheissa, kun olen niin helvetin uupunut ettei tosikaan, suren samalla sitä kun elämä valuu hukkaan. Voin vaihtaa mielelläni osia kanssasi :)
Voi että mä toivon, että ap:lle tulisi niin vakava masennus, että hän todellakin huomaisi sen, että sieltä sängystä ei välttämättä pääse ylös! Kukaan masentunut ei nauti masentuneena olosta. ja joo, on olemassa myös laiskuus masennusta, mutta elä yleistä. Masennus ei ole pelkästään henkistä vaan myös fyysistä!
T: 17 vuotiaana masentunut niin, että en päässyt sängystä ylös. (tai vääntäydyin ylös, mutta rojahdin vessan lattialle)
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 11:51"]
Minun kaveri on masentunut. Töitä ei jaksa tehdä. Siivota ei jaksa. Lapsestaan ei jaksa huolehtia. Koirat (5kpl) käyttää kyllä joka päivä jossain treenissä ja koiratanssissa ja näyttelyssä eikä yhtään väsytä..Että sellaista se masennus nyt vaan on. Jaksaa tehdä sitä mikä on kivaa :) ja kaupunki maksaa.
[/quote]
Niin!! Juuri tätä tarkoitin!! Kyllä nää munkin "masentuneet" kaverit (kohta entiset) jaksaa aina reissata vähän mökille muka "rentoutumaan" ja nollaamaan ajatuksia ja muuta "mukavaa" touhua mutta esim parin tunnin työt on ihan liikaa pyydetty! Pahemmakshan ne vaan siellä kotona menee! Eikö heitä kannattais vaan jonkun mennä repimään ylös ja kädestä taluttaa ihmisten ilmoille! AP
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 11:52"]
Tiedätkö ap, että minä niin älyttömän mielelläni olisin työkykyinen. Olen tehnyt ja teen kaikkeni sen eteen, mutta kun se ei riitä. Työkyvyn menettämisen lisäksi mt-ongelmat (minulla tosin ei ole masennusta mutta muuta) rajoittaa elämää ihan älyttömästi. Niissä vaiheissa, kun olen niin helvetin uupunut ettei tosikaan, suren samalla sitä kun elämä valuu hukkaan. Voin vaihtaa mielelläni osia kanssasi :)
[/quote]
Selvä okei koitan olla vähän avarakatseisempi nyt ja kiihkoamatta. Voitko kertoo mitä olet tehnyt ja mitä uskot että pitäis tehdä? Eikö se muka vaan pahene jos ei näe ketään ja makaa vaan kotona??
Minulla on masennus, plus kaksi muuta diagnoosia. Käyn koulua aikuispuolella ja kerran viikossa terapiassa. Syön lääkkeitä. Yritän käydä uimassa ja nähdä ystäviä. Yritän juosta kolme kertaa viikossa. Pukeudun, meikkaan, käyn suihkussa.
Ja silti minulla on koko ajan masennus päällä, ihan psykiatrin mukaan. Mitäs siihen sanot?
Masennus on sairaus.
Tosin nyt näkyy sellaista tendenssiä - on näkynyt jo pidempään - että jokainen elämään ihan luonnollisesti kuuluva mielipaha, suru, pettymys mielellään "diagnosoidaan" masennukseksi ja sille haetaan lääkitys.
Masennus on tunteiden poissaoloa, eräänlaista emotionaalista kuolemaa. Se voi tuottaa kyvyttömyyttä toimia arjessa, paniikkihäiriötä, monenmoisia oireita. Pitkäaikainen kiputila voi aiheuttaa masennusta.
Masennuksen paras parannuskeino on lääkitys + terapia. Terapiaa on vaikeaa (ja usein kallista) saada, eikä se ole mitään "juttelua ammattiauttajan kanssa", vaan kovaa työtä, joka voi viedä vuosia. Lääkkeet auttavat poistamaan oireita, mutta eivät sinänsä paranna.
[quote author="Vierailija" time="18.03.2014 klo 11:57"]
Selvä okei koitan olla vähän avarakatseisempi nyt ja kiihkoamatta. Voitko kertoo mitä olet tehnyt ja mitä uskot että pitäis tehdä? Eikö se muka vaan pahene jos ei näe ketään ja makaa vaan kotona??
[/quote]
Syön lääkkeitä, käyn töissä jaksamiseni mukaan ja usein liikaakin, koska sitten tulee takapakkia ja uuvahdan kovasti. Vaikka mä kuinka päätän, että nyt teen töitä ja sitä ja tätä niin kroppaansa ei voi huijata. Kun mt-ongelmat alkaa jo lapsuudessa ja niihin liittyy vaikeita traumoja, joutuu aikuisuudessa rakentamaan koko minuutensa ja psyykkeensä uudelleen. Kaikista tärkein on terapia, jossa olen käynyt vuosia ja siihen pitää sitoutua täydellisesti, olla täysin rehellinen itselleen ja muille, koska itse sen työn joutuu tekemään. En usko, että ketään parantaa se, että jää loputtomiin kotiin ja olenkin sitä mieltä, että pysyviä eläkkeitä mt-ongelmista annetaan ihan liian helpolla, vaikka se vuosien saikuttamiset edellyttääkin periaatteessa, mutta silti...lepo on silti tärkeää. Kun olen todella väsynyt, saatan maata parikin viikkoa tehden vain pieniä juttuja, niitä joita pystyn, koska itsensä pakottaminen aiheuttaa minulle vain lisää oireita ja pidemmän takapakin. Jossain vaiheessa uskoin täysin toipumiseen ja siihen, että oma asenne on ratkaisevassa roolissa. Tällä hetkellä tilanne näyttää siltä, että joudun nöyrtymään ja toteamaan, että ainakin tässä vaiheessa elämääni joudun heittämään hyvästit ura- jne. haaveilleni.
Eipä sitä kukaan voi ymmärtää ennen kuin kokee itse. Ei niitä lääkkeitä huvikseen määrätä, vaan korvaamaan aivoissa sitä mitä normaalilla ihmisellä on, mutta masentuneelta puuttuu. Aivoihin ei välity tarpeeksi serotoniinia ja noradrenaliinia. 
Ota selvää ennen kuin avaat suusi.
Masennus kun on todellista, ei jaksa muuta tehdä kuin maata! Sitten kun psyykkisiä lääkkeitä saa ja kunto paranee niin ensimmäisenä tulee mieleen itsensä tappaa! Niin on monelle vaikeasti masentuneelle käynyt!
Aika vanha ja huono. Yritä enemmän.