Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Masennusko on sairaus?
18.03.2014 |
Menee totaalisesti hermo näihin muka masentuneisiin. Se on siis uusi termi laiskuudelle ilmeisesti. En tajua miten kukaan voi uskoa, että joku "ei vaan pääse sängystä ylös nyyh"! Voi luoja siis nouset vaan sieltä seisomaan, menet suihkuun ja lähdet ulos!!! Kaikilla on joskus rankempaa ja on mullakin ja en mäkään aina haluais nousta sängystä ylös mutta jonkun ne työtkin on tehtävä!
Ei muuta ku pilleriä vaan naamaan ja paijataan et voi voi kun sulla on vaikeaa.
Aika huolestuttavaa et tästä on tullut niin muodikasta olla masentunut et kohta on joka toinen?? Kuka senkin "lystin" maksaa? Voi että kun ärsyttää.......
Kommentit (26)
Masennus ei ole ainakaan mielisairaus. Se on mielialahäiriö. Tämä on fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ihmisten tuohtumisen tähän. Masennus on sairaus,psyykkinen sairaus ja meitä syrjäytyneitä ei ymmärrä ennen kuin sen kokee itse. Minulla oli lapsuus traumaattinen ja voin ihan suoraan sanoa,että sukulaiseni kosketteli minua,kun olin 4v. Sitten 11v sairastuin pitkäaikaissairauteen ja oli se kova paikka tuon ikäiselle,en ymmärtänyt silloin miten vaikeaksi se elämäni tekisi. 12v aloin miettiä itsemurhaa,päivittäin. Jaksoin kyllä koulussa käydä,vaikka minua kiusattiin koko peruskouluajan. 13v päädyin osastolle,olin siellä 2kk ja sain elämäni ekan mielialalääkkeen. Sitten alkoi pitkäaikainen parisuhteeni,sitä kesti 2v. Lihosin paljon,sillä lapsuudesta asti olen kärsinyt epävakaasta ahmimishäiriöstä,niin ja silloin osastojaksolla minulla diagnosoitiin vakava masennus. Viiltelin päivittäin ja tänäkin päivänä arpeni kertovat raskaista kokemuksistani. Viime syksynä poikaystäväni raiskasi minut,se ajoi meikäläisen taas pohjalle. Tässä minä olen silti vieläkin,ammattia vailla ja yhdyskunnan elätti. Mutta vielä ei ole myöhäistä opiskella,olen vasta 20 eli nuori ja elämää täynnä. Tietysti on päiviä,milloin ajattelen synkkiä ja henkinen vointi laskee,mutta opin niistä. Opin,että ikinä ei saa antaa periksi,näytän maailmalle miten rohkea olen ja mistä kana pissii. Olen saanut elämän,en halua heittää sitä hukkaan. Toivon paljon voimia kaikille,jotka taistelevat omaa mielenterveyttä vastaan,älkää luovuttako ja hakekaa apua! Jonakin päivänä olette ylpeitä itsestänne ja voitte sanoa "minä tein sen" :)
N20
Osuin kerran paikkaan, jossa oli nuoria masennuspotilaita. Siitä on monta vuotta ja vieläkin se järkyttää minua. He olivat kuin ihmisen kuoria. Itku pääsee nytkin kun ajattelen. Onneksi masennusta on monen tasoista.
Mieheni on on ollut enemmän ja vähemmän masentunut ihan nuoruudestaan lähtien. Kouluja on jäänyt kesken ja lääkkeitä on kokeiltu. Seurusteluaikanamme näin joskus, kuinka mieheni lähti esim. kävelemään olohuoneesta keittiöön, pysähtyi matkalla ja laskeutui alas levähtämään hetkeksi. Voimat olivat usein todella vähissä!
Minulla masennus ilmenee sillä tavalla, etten saa nautintoa ts. palkintoa mistään, mitä saavutan - eli ei tule sitä tuttua helpotuksen ja tyytyväisyyden tunnetta tehdystä työstä/aktiviteetista. Onkin ollut aika vaikeaa ylläpitää kiinnostusta mihinkään. Siis miten voi tehdä asioita, jos niistä ei vaan saa mitään, koska "the thrill is gone"?
Elänkö jossakin pahemmanlaatuisessa identiteettikriisissä, vai onko tilani silkan biologian tulosta???
Alue: Aihe vapaa
kyllä! masennus on sairaus, ei se muutoin olisi tautiluokituksessa! samoin alkoholismi on sairaus sekä anoreksia :O
no tuo oli vaan vitsi ;DD oikeasti se on näin: masentunut=laiska, alkoholisti= tykkää ryypätä liikaa, anoreksia= turhamaisten tyttöjen muotioikku jossa ei syödä mitään ja laihdutaan tosi laihaksi.