Lue keskustelun säännöt.
Mistä asioista et voi puhua kenenkään kanssa?
01.04.2026 |
Ihan mistä vaan syystä, vaikka siksi että tuntuu etteivät toiset ihmiset ymmärrä.
Aloin ajattelemaan omaa elämääni ja tuntuu, että lapsuudessani perheessä tapahtuneista asioista ei voi puhua oikein kenekään kanssa, edes ystävien. Koska tuntuu, että kukaan ei ymmärtäisi.
Kommentit (21)
Siitä että jouduin elämään lapsuudessa pelottavassa ilmapiirissä kotona, jouduin kuuntelemaan kohtuutonta syyttelyä, itsemurhauhkailuja ja pelkäsin joutuvani perhesurman uhriksi. Tuntuu että kukaan ei ymmärrä sitä, millaista se oli. Normaalissa ympäristössä eläneet eivät osaa kuvitellakaan, ja vanhempansa lapsuudessa menettäneet ovat sitä mieltä että et sä noin voi sanoa, kun sulla oli kuitenkin isä elossa. Eivät ymmärrä, ettei se edes ollut mikään isä, koska ei ollut mitään vanhemman ja lapsen välisen suhteen kaltaista suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maahanmuuttopolitiikka. Rasistista.
Monet mielipiteet. Omat vanhemmat. Sukulaiset. Jotkut ihastukset.
Mistään henkilökohtaisesta. Puhun kyllä uskonnoista, filosofiasta, politiikasta, arvoista, arkipäivän asioista, rakkaudesta, henkisestä kasvusta, takapakeista ym mutta aina yleisellä tasolla. En paljasta itsestäni mitään keskustelijalle. Toisinaan ihmiset luulevat että puhun itsestäni ha he kuvittelevat tuntevansa minut. En vaivaudu oikomaan käsityksiä.
N48
Mielipiteeni Pride-asiassa. Edes mieheni ei tiedä, kuinka syvästi konservatiivinen olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten kuolemasta ja sen aiheuttamasta miehen masennuksesta ja lopulta alkoholismista. Itse oolen äpiköinyt yksin ilman tukea eteenpäin, kun puolisolla on NIIN vaikeaa.
Sisäisestä maailmastani ja aivoituksistani. Rukouselämästäni. Kivusta ja sen todellisuudesta. Rakastamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksiseikkailuista muiden miesten, kuin oman aviomiehen kanssa ja sellaisiin kaipaamisesta
Terapeuttinikaan ei jaksa näitä kuunnella 🥲.
Vierailija kirjoitti:
Mistään henkilökohtaisesta. Puhun kyllä uskonnoista, filosofiasta, politiikasta, arvoista, arkipäivän asioista, rakkaudesta, henkisestä kasvusta, takapakeista ym mutta aina yleisellä tasolla. En paljasta itsestäni mitään keskustelijalle. Toisinaan ihmiset luulevat että puhun itsestäni ha he kuvittelevat tuntevansa minut. En vaivaudu oikomaan käsityksiä.
N48
Kiinnostaa tietää että mksi on näin? Kauanko näin on ollut? Miten sinulla voi olla mitään käsitystä rakkaudesta, jos sulla ei ole koskaan ollut ihmissuhdetta, jossa annat itsestäsi jotain aitoa toiselle? Millaiset arvot sulla sitten on? Koetko olevasi tyytyväinen henkiseen kasvuusi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteista, siitä miten mulla oikeasti menee. Ei ketään kiinnosta tai eivät kestä vaikeita tunteita.
Mulla on parafilia, jota on mahdoton toteuttaa. Ei mikään laiton hyväksikäyttöhaave vaan tyyliin että haluaisin amputoida itseltäni jalan, mutta ei kuitenkaan se. Siitä en puhu kenellekään. Tuntuisi liian henkilökohtaiselta puhua siitä muille kuin kumppanille, ja kumppanista taas olisi tietenkin syvästi murheellista kuulla, että hänen kanssaan en voi toteuttaa kaikkia seksuaalisia haaveitani. Niinkuin en siis kenenkään muunkaan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistään henkilökohtaisesta. Puhun kyllä uskonnoista, filosofiasta, politiikasta, arvoista, arkipäivän asioista, rakkaudesta, henkisestä kasvusta, takapakeista ym mutta aina yleisellä tasolla. En paljasta itsestäni mitään keskustelijalle. Toisinaan ihmiset luulevat että puhun itsestäni ha he kuvittelevat tuntevansa minut. En vaivaudu oikomaan käsityksiä.
N48Kiinnostaa tietää että mksi on näin? Kauanko näin on ollut? Miten sinulla voi olla mitään käsitystä rakkaudesta, jos sulla ei ole koskaan ollut ihmissuhdetta, jossa annat itsestäsi jotain aitoa toiselle? Millaiset arvot sulla sitten on? Koetko olevasi tyytyväinen henkiseen kasvuusi?
Olen yksityinen tyyppi. Joo, en ole kiinnostunut selittelemään. Päättele mitä haluat.
Aikamatkustamisesta ja rinnakkaistodellisuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä kuinka yksinäinen olin lapsena ja nuorena, ja kuinka kaipasin edes yhtä ihmistä, jonka kanssa olisi voinut jutella kaikista mieltä painavista asioista.
Olen yksinäinen edelleen ja minulla on ollut useamman vuoden ajan miesystävä, joka on varattu, ja minua huomattavasti nuorempi.
Kukaan ei tiedä enkä kenellekään kerro.
Olen pettänyt miestäni kaksi kertaa. Koska oma mies ei pysty makkari-puuhiin... Vaikea unohtaa tämä väliaikainen mies, taidan olla läheisriippuvainen... Pitäisi unohtaa, koska hän ei ole muuten hyvä tyyppi.
Hm... ei sellaista asiaa periaatteessa olekaan ja siitä olen hyvin hyvin kiitollinen. Tietenkään ihan kaikesta en halua puhua :D Yksinäisyys oli jossain vaiheessa sellainen mutta nyt pystyisin puhumaan myös siitä.
Aika moni asia. Mokat nuorena ja terveydentila ennen. Talous. Uskot ja jotkut mielipiteet. Autottomuus. "Autistin" kanssa sitä vähemmän, jos toinen suu auki hiljaa.