Miten voikin rakastaa niin paljon...
En tiedä, mitä minulle on tapahtunut tai tapahtumassa, mutta viimeiset puoli vuotta on tuntunut että joka päivä vaan enemmän rakastan noita lapsia. Tottakai olen aina rakastanut, mutta nyt tuntuu että ihan pakahdun tähän tunteeseen. Välillä tuntuu että olen ihan höyrähtänyt kun yölläkin pitää käydä ihastelemassa miten ne tuhisee ja höpisee unissaan.
Ehkä elämä alkaa helpottaa, olen ollut tosi kovilla viime vuodet neljän pienen työssäkäyvänä totaaliyksinhuoltajana. Aika suorittamista on ollut aamuvarhaisesta yömyöhään...nyt lapset ovat jo suht omatoimisia ja keskustelutaitoisia vaikka vasta vanhin onkin kouluikäinen. Rankkaa on silti, mutta yöt meillä jo pääsääntöisesti nukutaan ja voidaan tehdä porukalla kivoja asioita :)
Ei tässä aloituksessa mitään pointtia ollut, pako vaan purkaa jonnekin kun ei voi näin kahvitauolla lähteä töistä lapsia halailemaan ja suukottelemaan! Pääsen neljältä, ja taas näen ihanat hymykuopat ja loistavat silmät, ja saan kuunnella kun ne kaikki pulputtavat päällekkäin kun jokainen tahtoo ensimmäisenä kertoa mitä on tänään tehnyt :)
Kommentit (5)
Ihana lukea näin iloinen aloitus heti aamusta. Nyt alko maanantai hyvin :)
[quote author="Vierailija" time="10.02.2014 klo 10:05"]
Ihana! Tämä on palkintoa kaikesta kovasta työstä. Hienoa, että osaat ja jaksat iloita lapsistasi. Rakkautesi kantaa heitä vielä kuolemasi jälkeenkin.
[/quote]
Jossain vaiheessa tuntui, että en oikein jaksanut iloita...harmittelen sitä aikaa, mutta toisaalta ymmärrän että ei minulla ollut voimia siihen. Kaikki oli vaan niin hirvittävän raskasta, että ei enää muuta päähän mahtunut kuin kaikki olevat ja tulevat velvollisuudet, ja hirveä kaikennielevä väsymys.
Nyt tuntuu, kuin olisin jotenkin heräämässä eloon taas :) Ihanaa päivää kaikille!
Ap
Ihana! Tämä on palkintoa kaikesta kovasta työstä. Hienoa, että osaat ja jaksat iloita lapsistasi. Rakkautesi kantaa heitä vielä kuolemasi jälkeenkin.