Lue keskustelun säännöt.
Äh. Ikää 45 ja elämä kohta ohi.
27.01.2014 |
En ole edes ikinä ollut kunnolla rakastunut ja saanut tuntea olevani rakastetu.
Musta on tullut katkera vanha ämmä. Esitän muille iloista mutta kotona sitten ahdistaa. Miten tämä elämä nyt näin meni.
Kommentit (69)
Onko sulla ap lapsia? Mulla on pari aika pientä ja ikää jo yli 40. Vähän samoja tuntemuksia, kun lasten isäkin on nyt jättämässä. Ylipäätään se äijä oli lopultakin aivan muuta, mitä alussa antoi ymmärtää. Ihanista lapsista huolimatta katkeruus meinaa voittaa, kun pienehköillä tuloilla on pärjättävä. Pienet ne tulot olisi tosin olleet, vaikkei mua oltaisi jättämässä, ehkä vieläkin pienemmät. Niinkö se sitten menee, ettei kaikkea voi saada. Tsemmpiä sulle aapee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaikilla on oikeastaan vain tämä hetki. Ei meillä kenelläkään ole huomista, koska emme voi tietää, elämmekö huomenna.
Keskity tähän hetkeen.
Kun uskoo Jeesukseen, elämä ei ole ohi, vaikka kuolisi.
Olosuhteita ei voi aina muuttaa. Mutta ite voi määrätä miten suhtautuu asioihin. Oma asenne on rtärkeämpi tekijä kuin se miten maa makaa. Lottovoittokaan ei auta tai muuta mitään jos oma asenne on pielessä.
Asenne tarkistukseen. Ihmisellä on vain yksi elämä ja sun hyvä elämä voi alkaa NYT. Positiivisuudella pääsee pitkälle. Mutta sun tarvii tehdä töitä sen eteen ja oivaltaa, ettei kukaan voi tehdä sun elämästä hyvää sun puolesta, sun pitää itse järjestää se. Itse olen 42-v ja kokenut paljon ikäviä asioita. Mutta olen selvinnyt niistä ja minusta on tullut vahva ja avarakatseinen. Sellaisia asioita, joita et voi muuttaa, sun pitää oppia sietämään niitä. Ne jotka voit, niin muutat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenne tarkistukseen. Ihmisellä on vain yksi elämä ja sun hyvä elämä voi alkaa NYT. Positiivisuudella pääsee pitkälle. Mutta sun tarvii tehdä töitä sen eteen ja oivaltaa, ettei kukaan voi tehdä sun elämästä hyvää sun puolesta, sun pitää itse järjestää se. Itse olen 42-v ja kokenut paljon ikäviä asioita. Mutta olen selvinnyt niistä ja minusta on tullut vahva ja avarakatseinen. Sellaisia asioita, joita et voi muuttaa, sun pitää oppia sietämään niitä. Ne jotka voit, niin muutat.
Höpsistä: itsetunto kohdallaan, ei enää ulkonäköpaineita kuten 20-30 v. Elettyyn elämään voi olla tyytyväinen, vaikka se ei olisi soljunut kuten ehkä alunperin toivoit. Ei elämässä ole tärkeintä ura, raha tai ulkoa tulevat paineet, miten sinun tulisi elää. Älä vertaa itseäsi naapureihin, ystäviin...he eivät ole mitään mittareita.
Tärkeintä on vapaus olla juuri se, mitä olet. Jos miellytät vain toisia elämä on ahdistavaa, olet kuin nurkkaan pakotettu. Vapaus ja itsenäisyys saa hymyn huulille, hallitset elämisen taidon, vaikka eläisit perheessä ja parisuhteessa.
T. 50 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
47v ja elämä on ihanaa. Lapsista nurinkin jo teini-iässä, on omaa aikaa harrastaa ja liikkua .Sulla on aika ankea asenne.
Eihän 45 nykyään ole ikä eikä mikään. Mitä tollasen suremiseen suotta energiaa tuhlaa, iälleen kun ei kuitenkaan voi mitään. Elämä on yllätyksiä täynnä ja kyllä niitä positiivisia juttuja osuu vielä sunkin kohdalles, usko vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 22:32"]
Minun isotäti oli karjalan evakko, kahteen kertaan jiutui kotinsa jättämään, mies haavoittui sodassa, jäivät myös lapsettomiksi mikä suretti. Mutta oli iloisin tuntemani ihminen . Teki käsitöitä, hoiti puutarhaa, oli mukana naisvoimistelijoissa ja ties missä. Ei valittanut,. Teki mehut ja hillot. Kuoli 97-vuotiaana omassa kodissa yöllä nukkuessaan. Ei ollut kovin rikas, mutta toimeen tulivat. Toiset on sellaisia, toiset
Valittaa kaikesta.
[/quote]
Olisikohan tuo lapsettoomuus syy iloon eli ei ole ollut lasten takia hirveää tressiä.
Oma äitin oli Karjalan evakko jonka isä traumatisoitui sodassa ja alkoi juoda ja äidillä oli kädet täynnä töitä. Äitiäni laettiin kiusata koulussa ja hän jäi sellaiseksi "valittajaksi" joak koskaan ei kyennyt olemaan henkisessä mielessä äiti meille lapsille. Oma elämäni on sitten mennyt pilalle koska en ole koskaan kokenut tukevaa ja rakastavaa vanhemmuutta.
En kuitenkaan enää jaksa äitiänikään syyttää, syytän mieluummin sotaa asiasta.
Elämässä tapahtuu paskaa ja joskus joku voi korjata suuntaa, mutta monesti se paska vain jatkuu sukupolvelta toiselle koska ihmiset eivät jaksa olla hyviä.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 23:56"][quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 22:32"]
Minun isotäti oli karjalan evakko, kahteen kertaan jiutui kotinsa jättämään, mies haavoittui sodassa, jäivät myös lapsettomiksi mikä suretti. Mutta oli iloisin tuntemani ihminen . Teki käsitöitä, hoiti puutarhaa, oli mukana naisvoimistelijoissa ja ties missä. Ei valittanut,. Teki mehut ja hillot. Kuoli 97-vuotiaana omassa kodissa yöllä nukkuessaan. Ei ollut kovin rikas, mutta toimeen tulivat. Toiset on sellaisia, toiset
Valittaa kaikesta.
[/quote]
Olisikohan tuo lapsettoomuus syy iloon eli ei ole ollut lasten takia hirveää tressiä.
Oma äitin oli Karjalan evakko jonka isä traumatisoitui sodassa ja alkoi juoda ja äidillä oli kädet täynnä töitä. Äitiäni laettiin kiusata koulussa ja hän jäi sellaiseksi "valittajaksi" joak koskaan ei kyennyt olemaan henkisessä mielessä äiti meille lapsille. Oma elämäni on sitten mennyt pilalle koska en ole koskaan kokenut tukevaa ja rakastavaa vanhemmuutta.
En kuitenkaan enää jaksa äitiänikään syyttää, syytän mieluummin sotaa asiasta.
Elämässä tapahtuu paskaa ja joskus joku voi korjata suuntaa, mutta monesti se paska vain jatkuu sukupolvelta toiselle koska ihmiset eivät jaksa olla hyviä.
[/quote]
No sekin on valinta. Minua hakattiin ja laiminlyötiin koko lapsuuteni alkkis-äidin taholta, enkä todellakaan ole enää siirtänyt paskaa jälkipolville
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kuin pari vuotta susta jäljessä. Itseä harmittaa roikkuvat kasvot ja lölyvät käsivarret. Muuten elämä on mahtavaa. Nyt uidaan vakaasti syvissä vesissä, elämä on ällistyttävän monipuolista ja syvällistä. Olen kyllä tuikityytyväinen ikääni ja elämääni.
On myös jotain, joka on tämän elämänvaiheen etuoikeus. Me olemme nyt keskellä sukupolvien ketjua. Tärkeällä paikalla, pidämme toisella kädellä kiinniedellisistä ja toisella tulevista...
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 00:00"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 23:56"][quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 22:32"]
Jos olosuhteet ovat suotuisat voi sukupolvien käyttäytymistapoja katkaista.
Jos kuitenkin tulee tressiä ulkopuoleta liikaa riksi romahtaa on suuri. Näissä sukupolvien ketjuissa se menee monesti niin, että alkkis ja sitten lapsi ei alkkisa, mutta läheisriippuvainen jonka lapsi taas alkkis ja sitten taas ei alkkis....tai joku muu ongelma. Toivon, että sinä olet aidosti voinut muuttaa sukunne tapoja.
Minun isotäti oli karjalan evakko, kahteen kertaan jiutui kotinsa jättämään, mies haavoittui sodassa, jäivät myös lapsettomiksi mikä suretti. Mutta oli iloisin tuntemani ihminen . Teki käsitöitä, hoiti puutarhaa, oli mukana naisvoimistelijoissa ja ties missä. Ei valittanut,. Teki mehut ja hillot. Kuoli 97-vuotiaana omassa kodissa yöllä nukkuessaan. Ei ollut kovin rikas, mutta toimeen tulivat. Toiset on sellaisia, toiset
Valittaa kaikesta.
[/quote]
Olisikohan tuo lapsettoomuus syy iloon eli ei ole ollut lasten takia hirveää tressiä.
Oma äitin oli Karjalan evakko jonka isä traumatisoitui sodassa ja alkoi juoda ja äidillä oli kädet täynnä töitä. Äitiäni laettiin kiusata koulussa ja hän jäi sellaiseksi "valittajaksi" joak koskaan ei kyennyt olemaan henkisessä mielessä äiti meille lapsille. Oma elämäni on sitten mennyt pilalle koska en ole koskaan kokenut tukevaa ja rakastavaa vanhemmuutta.
En kuitenkaan enää jaksa äitiänikään syyttää, syytän mieluummin sotaa asiasta.
Elämässä tapahtuu paskaa ja joskus joku voi korjata suuntaa, mutta monesti se paska vain jatkuu sukupolvelta toiselle koska ihmiset eivät jaksa olla hyviä.
[/quote]
No sekin on valinta. Minua hakattiin ja laiminlyötiin koko lapsuuteni alkkis-äidin taholta, enkä todellakaan ole enää siirtänyt paskaa jälkipolville
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 20:39"]
Musta tuntuu että mulla elämä vasta alkaa....
t: toukokuussa sen 45v.
[/quote]
Minäkin toukokuussa 45! Lapsi täytti juuri vuoden. Elämä alkoi ihan uudestaan.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 00:19"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 20:39"]
Musta tuntuu että mulla elämä vasta alkaa....
t: toukokuussa sen 45v.
[/quote]
Minäkin toukokuussa 45! Lapsi täytti juuri vuoden. Elämä alkoi ihan uudestaan.
[/quote] Mun nuorin on 3v ja aivan ihana <3
Terveiden ja hyvinvoivien onnekkaiden ihmisten mielestä ei ole salonkikelpoista sanoa näin, mutta kyllä elämä meitä monia katkeroittaa, koska on paljon asioita joihin muutoksen aikaansaaminen on mahdottomuus. Minä olen paljon nuorempi kuin ap, mutta osa minun unelmistani on jo murskattu, enkä voi siihen millään lailla vaikuttaa. Voin vain vaikuttaa siihen miten suhtaudun asioihin ja siinä olen melko hyvä. Elämästä voi nimittäin löytää paljon hyvää vaikkei saanutkaan sitä mitä odotti.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 20:18"]
En ole edes ikinä ollut kunnolla rakastunut ja saanut tuntea olevani rakastetu.
Musta on tullut katkera vanha ämmä. Esitän muille iloista mutta kotona sitten ahdistaa. Miten tämä elämä nyt näin meni.
[/quote]
Siis oikeasti?? Mä olen 53v ja elän parasta aikaani - odotan että tulevaisuus alkaa kohta:D Olen aina ollut jonkun tytär tai äiti, kohta on nuorinkin lapsista omillaan ja alkaa minun ja mieheni kahdenkeskinen elämä:D Siihen saakka nautitaan ihanasta perhe-elämästä, kodista ja ystävistä.
Rakastumisesta - mun isä oli 74 ja ystävättärensä 70 kun rakastuivat tulisesti. Suhde oli upea, fyysinenkin ja kesti 4 vuotta isäni kuolemaan saakka.
Koskaan ei ole liian myöhäistä!
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:52"]
Terveiden ja hyvinvoivien onnekkaiden ihmisten mielestä ei ole salonkikelpoista sanoa näin, mutta kyllä elämä meitä monia katkeroittaa, koska on paljon asioita joihin muutoksen aikaansaaminen on mahdottomuus. Minä olen paljon nuorempi kuin ap, mutta osa minun unelmistani on jo murskattu, enkä voi siihen millään lailla vaikuttaa. Voin vain vaikuttaa siihen miten suhtaudun asioihin ja siinä olen melko hyvä. Elämästä voi nimittäin löytää paljon hyvää vaikkei saanutkaan sitä mitä odotti.
[/quote]
Aina tulee uusia unelmia! Älä lopeta yhteen vaan etsi lisää!
Minun isotäti oli karjalan evakko, kahteen kertaan jiutui kotinsa jättämään, mies haavoittui sodassa, jäivät myös lapsettomiksi mikä suretti. Mutta oli iloisin tuntemani ihminen . Teki käsitöitä, hoiti puutarhaa, oli mukana naisvoimistelijoissa ja ties missä. Ei valittanut,. Teki mehut ja hillot. Kuoli 97-vuotiaana omassa kodissa yöllä nukkuessaan. Ei ollut kovin rikas, mutta toimeen tulivat. Toiset on sellaisia, toiset
Valittaa kaikesta.