Äh. Ikää 45 ja elämä kohta ohi.

Minä olen 39 ja suren samaa... En ole koskaan edes seurustellut, ei ole lapsia, on vain tylsä työ jota inhoan. Ei yhtään ystävää, ei oikeastan mitään ihmissuhteita. Kyllä on ilonaiheet vähissä.

Jos ei asiat ole taloudellisesti hyvin ja hyviä ihmissuhteitakin on vähän ja paljon ikäviä ja raskaita muistoja niin ei se mikään ihme ole jos vähän masentaa. Ei neljänkympin jälkeen elämässä nyt enää mitään todella ihmeellistä ja ihanaa tapahdu. Sitä vaan täytyy oppia sietämään elämäänsä kun ei muutakaan voi. Ihminen voi loppujen lopuksi hyvin vähän mitään millekään.

Minusta tuntuu, että elämän ihanimmat vuodet ovat nuorena kun kaikki on vielä mahdollista.

Nelikymppiset on ihania. Odotan itsekin että joskus kymmenen vuoden päästä olen ihana nelikymppinen.

Juurikin näin. Mitä ne ihmiset oikein odottavat tossa viidenkympin tienoilla? Että elämä alkaa muka uudelleen? Nyt aikaa jne. Ei se ala mitenkään uudestaan. Se vain jatkaa entisestä. Ehkä monilla on se mielikuva et kun lapset lähtee niin sit täräytän..monesti ei vain kuitenkaan tapahdu mitään, siinä hötäkässä voi käyä niin et mies kerkee lähtee kesken naisen unelmien. Naama ja kunto rapsahtaa, työ on sitä samaa ja aina olisi jtk tehtävä uutta. Kukaan kestä kokoaikaista unelmointia sit kun täytän jne. Elämästä tietää jo melkein kaiken tai ainakin arvaa monta asiaa ja sitten tulee AIKARAJA vastaan eli viisikymppisellä on takuuaika mennyt umpeen ja tulee KIIRE.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 12:24"]

Juurikin näin. Mitä ne ihmiset oikein odottavat tossa viidenkympin tienoilla? Että elämä alkaa muka uudelleen? Nyt aikaa jne. Ei se ala mitenkään uudestaan. Se vain jatkaa entisestä. Ehkä monilla on se mielikuva et kun lapset lähtee niin sit täräytän..monesti ei vain kuitenkaan tapahdu mitään, siinä hötäkässä voi käyä niin et mies kerkee lähtee kesken naisen unelmien. Naama ja kunto rapsahtaa, työ on sitä samaa ja aina olisi jtk tehtävä uutta. Kukaan kestä kokoaikaista unelmointia sit kun täytän jne. Elämästä tietää jo melkein kaiken tai ainakin arvaa monta asiaa ja sitten tulee AIKARAJA vastaan eli viisikymppisellä on takuuaika mennyt umpeen ja tulee KIIRE.

[/quote]

33 vastaa:) Me elämme nyt mieheni (nuorempi) kanssa ihanaa elämää mutta toki haaveilemme myös tulevasta.

Siitä kolmannesta talosta minkä vielä rakennamme parin vuoden kuluttua, vuosista etelä Euroopassa joko lomaillen tai työtä tehden - ehkä lopullisesti sinne jääden. Lastenlapsista, harrastuksista joita voi aloittaa alusta tai jatkaa ruuhkavuosien helpotettua jne.

Rupsahduskaan ei tunnu pahemmin vaivaavan, mua luullaan edelleen n 10 vuotta nuoremmaksi. Muutama naururyppy, harmaata vain pari hiusta, peruskuntoinen ja normaalipainoinen ihan kaunis vartalo. Miestäkin tuntuu kiinnostavan ihan yhtä paljon kuin parikymmentä vuotta sitten, tuskin tuon tarvitsee muuallle lähteä kun kotonakin saa aina kun haluaa ;) Työnkin vaihdan vuoden kuluttua joten se siitä paikoilleen jäämisestä....

Ja voi miten vähän mä tiedänkään tästä elämästä vielä!! Hämmästelen teitä jotka jo 40+ olette kokeneet ja tiedätte kaiken - mulle jokainen päivä tuo jotain uutta! Jos ei muuten niin tuon pikkukoululaisen tuorein silmin:)

Pessimistit kuolee nuorina, jos ei tautiin niin tylsyyteen;D

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 08:20"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 00:19"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 20:39"]

Musta tuntuu että mulla elämä vasta alkaa....

t: toukokuussa sen 45v.

[/quote]

Minäkin toukokuussa 45! Lapsi täytti juuri vuoden. Elämä alkoi ihan uudestaan.

[/quote] Mun nuorin on 3v ja aivan ihana <3

[/quote]

Jonkun alapeukuttajan mielestä vissiin 3-vuotiaat eivät voi olla ihania?

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 12:07"]Minä olen 39 ja suren samaa... En ole koskaan edes seurustellut, ei ole lapsia, on vain tylsä työ jota inhoan. Ei yhtään ystävää, ei oikeastan mitään ihmissuhteita. Kyllä on ilonaiheet vähissä.

[/quote]. Hanki uusi harrastus / lähde opiskelemaan uutta alaa / hae uutta työpaikkaa / repäise,tee jotain uutta; sulla ei ole mitään menetettävää!!!

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 12:07"]Minä olen 39 ja suren samaa... En ole koskaan edes seurustellut, ei ole lapsia, on vain tylsä työ jota inhoan. Ei yhtään ystävää, ei oikeastan mitään ihmissuhteita. Kyllä on ilonaiheet vähissä.

[/quote]. Hanki uusi harrastus / lähde opiskelemaan uutta alaa / hae uutta työpaikkaa / repäise,tee jotain uutta; sulla ei ole mitään menetettävää!!!

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:02"][quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 12:07"]Minä olen 39 ja suren samaa... En ole koskaan edes seurustellut, ei ole lapsia, on vain tylsä työ jota inhoan. Ei yhtään ystävää, ei oikeastan mitään ihmissuhteita. Kyllä on ilonaiheet vähissä.

[/quote]. Hanki uusi harrastus / lähde opiskelemaan uutta alaa / hae uutta työpaikkaa / repäise,tee jotain uutta; sulla ei ole mitään menetettävää!!! Ja hei,on niitä muitakin ilonaiheita kuin lapset ja puoliso...niittenkin kanssa voi olla onneton.... Ilo tulee pienistä asioista,sinusta itsestäsi!

Tyytyväisyys ja onnellisuus ovat pitkälti itsestä kiinni. Olen perusluonteeltani optimistinen, positiivinen ja onnellinen. Olen aina ollut. Tottakai elämä on kolhinut, eikä lapsuuskaan mitään ruusuilla tanssimista ollut, mutta olen suurimman osan elämästni ollut tyytyväinen kulloiseenkin tilanteeseeni ja unelmia täynnä.

Lasten kanssa nautin aina uudesta kehitysvaiheesta ja ikävaiheesta. Samalla tavalla olen nauttinut elämänkaaren eri vaiheista: vapaudesta ja reissaamisesta, opiskelusta ja ulkomailla asumisesta, seurustelusta ja rakastumisesta, naimisiinmenosta ja lasten saamisesta, perhe-elämästä, lasten kotoa muutosta, aikuisten lasten elämien seuraamisesta ja uudenlaisen suhteen rakentumisesta heihin, ensimmäisestä lapsenlapsesta, opiskeluista (olen opiskellut aina kaikenikäisenä), ystävistä, uusista kiinnostavista ihmisistä, elämän eteeni tuomista yllätyksistä, muutoista, uusista töistä, oivalluksista, opin paikoista, kehittymisestä, liikunnasta, lomista, luonnosta, koirista, kirjoista...ELÄMÄSTÄ.

Olen nyt 55 vuotias ja aion tehdä ihanaa työtäni ainakin vielä 10 vuotta, todennäköisesti kauemminkin, jos terveyttä riittää. Aion matkustella ja nauttia läheisteni seurasta. Saan asua lähellä lapsenlastani, joka tuo minulle paljon iloa. Puolisonikaan ei ole jämähtänyt vaan innostuu yhä uusista asioista. Elämä on ihanaa! Eri ikäkausilla on omat haasteensa ja kehitystehtävänsä, jotka tuovat arkeen mukavaa kutkuttavaa jännitettä.

Ei se ihan itsestä ole kiinni jos on työtön ja rahaton. Yli nelikymppisen on todella vaikeaa saada työpaikkaa.

Firmani meni konkurssiin, kun olin nelikymppinen. Kouluttauduin kokonaan uudelle alalle. Opiskella voi minkä ikäinsenä vain.

Hei ap,

Mikä sinut on katkeroittanut?

Vai sinun isoäitisi jäi lapsettomaksi..

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:23"]

Ei se ihan itsestä ole kiinni jos on työtön ja rahaton. Yli nelikymppisen on todella vaikeaa saada työpaikkaa.

[/quote]

Höpö höpö. 33/39 on vaihtanut työpaikkaa (parempaan) 46v, 48v, 52v ja seuraavan kerran siis ennenkuin täytän 55v. Tietty jos on ollut vuosikymmeniä pois työelämästä sinne pääsy vaikeutuu vuosi vuodelta mutta muuten kelpaa kyllä edelleenkin:)

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:29"]

Vai sinun isoäitisi jäi lapsettomaksi..

[/quote]

Opettelisit lukemaan!

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:23"]

Ei se ihan itsestä ole kiinni jos on työtön ja rahaton. Yli nelikymppisen on todella vaikeaa saada työpaikkaa.

[/quote]

Höpö höpö. 33/39 on vaihtanut työpaikkaa (parempaan) 46v, 48v, 52v ja seuraavan kerran siis ennenkuin täytän 55v. Tietty jos on ollut vuosikymmeniä pois työelämästä sinne pääsy vaikeutuu vuosi vuodelta mutta muuten kelpaa kyllä edelleenkin:)

[/quote] :- (( Kivat sulle.

 Mä en ole saanut edes haastattelukutsuja enää 43v jälkeen mihinkään oikeaan työpaikkaan.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 20:24"]

Sulla on ehkä se toiset 40 vuotta jäljellä. Miten sen ajan haluaisit käyttää? Millainen tarina sinusta vielä syntyisi? "Ensimmäiset 45 vuotta menivät miten menivät, mutta sitten elämä alkoi: ..."  Millaista tarinaa jatkaisit? 

[/quote]

voi ristus kun sun kaltaiset siirappitahnat voisi valuttaa viemäristä alas ja vetää pöntön ja jättää loput jätteenkäsittelyn huoleksi. Toivon, että elämääsi tapahtuu runsaasti pahoja asioita.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:37"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:30"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:23"]

Ei se ihan itsestä ole kiinni jos on työtön ja rahaton. Yli nelikymppisen on todella vaikeaa saada työpaikkaa.

[/quote]

Höpö höpö. 33/39 on vaihtanut työpaikkaa (parempaan) 46v, 48v, 52v ja seuraavan kerran siis ennenkuin täytän 55v. Tietty jos on ollut vuosikymmeniä pois työelämästä sinne pääsy vaikeutuu vuosi vuodelta mutta muuten kelpaa kyllä edelleenkin:)

[/quote] :- (( Kivat sulle.

 Mä en ole saanut edes haastattelukutsuja enää 43v jälkeen mihinkään oikeaan työpaikkaan.

[/quote]

Suosittelen vuokratyöfirmoja. Kaikki työpaikat mitä sitäkautta olen saanut on olleet vakkareita, itse olen lähtenyt parempaan kun on pyydetty ja tarjottu.

Tosin olin 2 vuotta sitten (52v) ihan vapailta markkinoilta työhaastattelussa ja jäin toiseksi loppumetreillä. Ei harmita koska ko firma ei oikein innostanut mua muutenkaan, palkka ja positio olis olleet hyvät. Seuraavana päivänä sain nykyisen työni, palkkakin nousi ekasta tarjouksesta 600€/kk!!

Kannattaa ottaa vaikka pätkiä, ne usein vakinaistetaan parin jakson jälkeen!

Ja ei se mies pysy rinnalla jos vaikka kotoa sitä pillua saakin. Voi - mies katselee muitakin asioita. Kovin on hyvin käsikirjoitettu elämä toisilla.