Lue keskustelun säännöt.
Äh. Ikää 45 ja elämä kohta ohi.
27.01.2014 |
En ole edes ikinä ollut kunnolla rakastunut ja saanut tuntea olevani rakastetu.
Musta on tullut katkera vanha ämmä. Esitän muille iloista mutta kotona sitten ahdistaa. Miten tämä elämä nyt näin meni.
Kommentit (69)
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:52"]
Ja ei se mies pysy rinnalla jos vaikka kotoa sitä pillua saakin. Voi - mies katselee muitakin asioita. Kovin on hyvin käsikirjoitettu elämä toisilla.
[/quote]
Ok, täytyy kertoa miehelle että tää n 20 yhteistä vuotta alkaa riittämään ja hänen pitäisi nyt alkaa himoitsemaan muita:) Tai minun... Ja toki katsellaan muita, mitä siitä? Eihän se satuta ketään - katselu;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena kannattaisi perustaa elämä muullekin kuin miehen/ miesten miellyttämiselle ja ulkonäölleen.
Tästä ketjusta paistaa monen muun av-ketjun tavoin läpi se, että ne jotka ovat onnettomia tai tyytymättömiä elämäänsä eivät ota vastaan mitään neuvoja tai vinkkejä siitä, miten onnellisuutta ja tyytävisyyttä voisi lisätä. Ihan on kuin helmiä sioille heittäisi. Ihmekö siis, jos tyytytmättömyys lisääntyy vuosi vuodelta ja varmuus siitä, ettei ihminen voi muka itse vaikuttaa mitenkään omilla ajatuksillaan omiin tunteisiinsa ja tekoihinsa, ei kun vahvistuu vaan.
Hassua on myös se, että monet onnettomat ja tyytymättömät ihmiset kuvittelevat, ettei onnellisilla ja myönteisesti elämään ja tulevaisuuteen suhtatuvilla ihmisillä ole kokemusta vaikeuksista - eikä tälläkään hetkellä ongelmia, sairautta tai muuta tuskaa aiheuttavaa elämässään. Ihan kuin elämä olisi täysin mustavalkoista. Joko sinulla on kaikki hyvin, tai mikään ei ole hyvin.
Hirveän surullista, että keski-ikäinen ihminen ajattelee, että elämä on ohi. Miten sääli heittää arvokkaita päiviä hukkaan.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:52"]
Ja ei se mies pysy rinnalla jos vaikka kotoa sitä pillua saakin. Voi - mies katselee muitakin asioita. Kovin on hyvin käsikirjoitettu elämä toisilla.
[/quote]
Ok, täytyy kertoa miehelle että tää n 20 yhteistä vuotta alkaa riittämään ja hänen pitäisi nyt alkaa himoitsemaan muita:) Tai minun... Ja toki katsellaan muita, mitä siitä? Eihän se satuta ketään - katselu;D
[/quote]
Dorka mikä dorka.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 14:06"]
Tästä ketjusta paistaa monen muun av-ketjun tavoin läpi se, että ne jotka ovat onnettomia tai tyytymättömiä elämäänsä eivät ota vastaan mitään neuvoja tai vinkkejä siitä, miten onnellisuutta ja tyytävisyyttä voisi lisätä. Ihan on kuin helmiä sioille heittäisi. Ihmekö siis, jos tyytytmättömyys lisääntyy vuosi vuodelta ja varmuus siitä, ettei ihminen voi muka itse vaikuttaa mitenkään omilla ajatuksillaan omiin tunteisiinsa ja tekoihinsa, ei kun vahvistuu vaan.
Hassua on myös se, että monet onnettomat ja tyytymättömät ihmiset kuvittelevat, ettei onnellisilla ja myönteisesti elämään ja tulevaisuuteen suhtatuvilla ihmisillä ole kokemusta vaikeuksista - eikä tälläkään hetkellä ongelmia, sairautta tai muuta tuskaa aiheuttavaa elämässään. Ihan kuin elämä olisi täysin mustavalkoista. Joko sinulla on kaikki hyvin, tai mikään ei ole hyvin.
Hirveän surullista, että keski-ikäinen ihminen ajattelee, että elämä on ohi. Miten sääli heittää arvokkaita päiviä hukkaan.
[/quote]Eipä täällä ole mun nähdäkseni esitetty yhtään sellaista neuvoa johon itse esim. voisin tarttua.
Minusta on surullista se, että hyvinvoivat niin hanakasti haukkuvat ja tuomitsevat epäonnisemmat. Siis ihan oikeasti Suomessakin ON epäonnisempia ihmisiä eikä pelkästään asennevammaisia niin kuin te omahyväiset luulette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 14:11"]
Minusta on surullista se, että hyvinvoivat niin hanakasti haukkuvat ja tuomitsevat epäonnisemmat. Siis ihan oikeasti Suomessakin ON epäonnisempia ihmisiä eikä pelkästään asennevammaisia niin kuin te omahyväiset luulette.
[/quote]
Miksi ajattelet, että elämäänsä tyytäväinen ja onnellinen ihminen on automaattisesti aina hyvinvoipa? Ja ette hänellä ole epäonnea?
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 12:07"]
Minä olen 39 ja suren samaa... En ole koskaan edes seurustellut, ei ole lapsia, on vain tylsä työ jota inhoan. Ei yhtään ystävää, ei oikeastan mitään ihmissuhteita. Kyllä on ilonaiheet vähissä.
[/quote]
No lähe yksin esim.matkalle kesälomalle pariksi-kolmeksi viikoksi vaix britteihin... tutustu uusiin ihmisiin,harrasta jotain uutta. Monesti rajoitteet löytyy päänsisältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruppeet vaan nyt mummoäitiks, sillähän täällä jotkut muutkin hakee kadotettua nuoruuttaan! No voi olla ettei sitä löydy..
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 14:33"]
Ruppeet vaan nyt mummoäitiks, sillähän täällä jotkut muutkin hakee kadotettua nuoruuttaan! No voi olla ettei sitä löydy..
[/quote]
Pahimpiin omaan nuoruttaan hakeviin tapauksiin olen törmännyt niissä, joilla lapset on tulleet itse jo isoiksi. Voi jeesus, kun sitten yhtäkkiä luullaankin että nuoruus ja vapaus tuli takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 14:08"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 14:01"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:52"]
Ja ei se mies pysy rinnalla jos vaikka kotoa sitä pillua saakin. Voi - mies katselee muitakin asioita. Kovin on hyvin käsikirjoitettu elämä toisilla.
[/quote]
Ok, täytyy kertoa miehelle että tää n 20 yhteistä vuotta alkaa riittämään ja hänen pitäisi nyt alkaa himoitsemaan muita:) Tai minun... Ja toki katsellaan muita, mitä siitä? Eihän se satuta ketään - katselu;D
[/quote]
Dorka mikä dorka.
[/quote]
Niin? Perustelut olis kivat. Mitä dorkaa on onnellisessa parisuhteessa?
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 14:11"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 14:06"]
Tästä ketjusta paistaa monen muun av-ketjun tavoin läpi se, että ne jotka ovat onnettomia tai tyytymättömiä elämäänsä eivät ota vastaan mitään neuvoja tai vinkkejä siitä, miten onnellisuutta ja tyytävisyyttä voisi lisätä. Ihan on kuin helmiä sioille heittäisi. Ihmekö siis, jos tyytytmättömyys lisääntyy vuosi vuodelta ja varmuus siitä, ettei ihminen voi muka itse vaikuttaa mitenkään omilla ajatuksillaan omiin tunteisiinsa ja tekoihinsa, ei kun vahvistuu vaan.
Hassua on myös se, että monet onnettomat ja tyytymättömät ihmiset kuvittelevat, ettei onnellisilla ja myönteisesti elämään ja tulevaisuuteen suhtatuvilla ihmisillä ole kokemusta vaikeuksista - eikä tälläkään hetkellä ongelmia, sairautta tai muuta tuskaa aiheuttavaa elämässään. Ihan kuin elämä olisi täysin mustavalkoista. Joko sinulla on kaikki hyvin, tai mikään ei ole hyvin.
Hirveän surullista, että keski-ikäinen ihminen ajattelee, että elämä on ohi. Miten sääli heittää arvokkaita päiviä hukkaan.
[/quote]Eipä täällä ole mun nähdäkseni esitetty yhtään sellaista neuvoa johon itse esim. voisin tarttua.
Minusta on surullista se, että hyvinvoivat niin hanakasti haukkuvat ja tuomitsevat epäonnisemmat. Siis ihan oikeasti Suomessakin ON epäonnisempia ihmisiä eikä pelkästään asennevammaisia niin kuin te omahyväiset luulette.
[/quote]
Eikö täällä ole annettu hyviä neuvoja pilvin pimein: lähde pois kotoa, etsi ystäviä, aloita harrastus, tee vaikka vapaaehtoistyötä että saat sisältöä elämääsi ellet työllisty muuten, ota kissa/koira, matkusta, lue yms yms yms hanki vaikka mies/nainen elämääsi.
Mkään noista ei tule kotiin sinun luoksesi, kaiken eteen joutuu tekemään töitä. Niin myös me elämäämme tyytyväiset teemme joka päivä - mikään tässä elämässä ei ole itsestäänselvyys!!
Kokemusta on omista appiksista jotka 50+ lakkasivat elämästä ja heittäytyivät työttömiksi, kotona viiniä lipittäviksi elämäntapataiteilijoiksi. No, siitä on nyt 20v ja anoppi istuu edelleen kotona - nyt yksin apen kuoltua. Ei ole tehnyt mitään järkevää koko aikana, syyllistää vain meitä kun ei soitella ja käydä joka päivä viihdyttämässä ja elätetä enää kuten tehtiin vuosikaudet. Katkera siitä että meillä on omaa elämää ja elämä vasta puolivälissä kun itse ollaan nyt +/- 50v.
Mun mielestä ennenkaikkea asenteesta kiinni. Kuten joku kirjoittikin myös meillä elämään tyytyväisillä on kovia kokemuksia takana mutta emme jämähdä niiihin (esim 4 keskenmenoa, vanhempien kuolemat, työttömyyttä ja rahaongelmia, krooninen sairaus yms yms) - siinä ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, odotetaan, että yhteiskunta(??) tekee jotain näiden avuttomien eteen. Sori vaan, mutta ei heru sympatiapisteitä jatkuvalla ruikutuksella. Jok'ikisellä on vastoinkäymisiä ja masentavia kokemuksia, mutta niistä vain on selvittävä yli ja jatkettava elämää, löydettävä elämänilo. Vanhojen asioiden kanssa painiminen tuo katkeruutta ja juuri täälläkin paistaa niin läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 10:52"]
Terveiden ja hyvinvoivien onnekkaiden ihmisten mielestä ei ole salonkikelpoista sanoa näin, mutta kyllä elämä meitä monia katkeroittaa, koska on paljon asioita joihin muutoksen aikaansaaminen on mahdottomuus. Minä olen paljon nuorempi kuin ap, mutta osa minun unelmistani on jo murskattu, enkä voi siihen millään lailla vaikuttaa. Voin vain vaikuttaa siihen miten suhtaudun asioihin ja siinä olen melko hyvä. Elämästä voi nimittäin löytää paljon hyvää vaikkei saanutkaan sitä mitä odotti.
[/quote]
Terveiden ja hyvinvoivien? Moni unelma minullakin on murskaanutnut sairauksien ja muiten vastoinkäymisten vuoksi, monta kroonista diagnoosia löytyy, mutta etsin sitä mukaa uusia unelmia :) Vastoinkäymisiä on ollut PALJON, mutta elän silti nyt onnellisinta aikaani, olen siis 46. Välillä tulee lunta tupaan, mutta aina sitä jotenkin selviytyy.
No, kyllä on myönnettävä, että mullekin tää on hieman pettymys koko juttu.
Sulla on ehkä se toiset 40 vuotta jäljellä. Miten sen ajan haluaisit käyttää? Millainen tarina sinusta vielä syntyisi? "Ensimmäiset 45 vuotta menivät miten menivät, mutta sitten elämä alkoi: ..." Millaista tarinaa jatkaisit?
Nyt on kyllä yltiöpositiivista kolmoselta... Alamäkeä tässä on jäljellä. Mutta arvostan kyllä kolmosen halua piristää ap:tä!
T. 2
Täytän keväällä 40 ja odotan jokaista päivää innokkaana! En ole ollut ikinä masentunut tai muuta vastaavaa, enkä kyllä oikein edes sellaista osaa ymmärtää.
Aloita seinäkiipeily, opettele uusi kieli, mene vähintään kerran päivässä juttelemaan tuntemattomalle miehelle, käy teatterissa, lue kirjoja, matkusta....
Täällä samanikäinen ja olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin!
[quote author="Vierailija" time="28.01.2014 klo 13:41"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2014 klo 20:24"]
Sulla on ehkä se toiset 40 vuotta jäljellä. Miten sen ajan haluaisit käyttää? Millainen tarina sinusta vielä syntyisi? "Ensimmäiset 45 vuotta menivät miten menivät, mutta sitten elämä alkoi: ..." Millaista tarinaa jatkaisit?
[/quote]
voi ristus kun sun kaltaiset siirappitahnat voisi valuttaa viemäristä alas ja vetää pöntön ja jättää loput jätteenkäsittelyn huoleksi. Toivon, että elämääsi tapahtuu runsaasti pahoja asioita.
[/quote]
Otas lääkkeet ja rauhoitu!