Korkeaan älykkyyteen usein yhdistetyt asiat, mitä mieltä olette?
Eli korkeaan älykkyyteen näytettäisiin arkiajattelussa usein yhdistettävän huonot sosiaaliset taidot ja tunne-elämän ongelmat. Oletteko te näistä samaa mieltä? Itse ajattelen ennemminkin, että älykkyys korreloisi positiivisesti hyvien sosiaalisten taitojen kanssa. Toki joillakin älykkäillä voi olla sosiaalisissa taidoissa ongelmia, mutta tällöin kyse voi olla tunne-elämästä (ei osata mielessä suhteuttaa muiden älykkyyttä ja sitten niin ärsyynnytään, kun muut eivät tajua mitään) tai sitten verbaalisesta lahjattomuudesta (ei osata asettaa sanoja muiden tasolle, ei osata ilmaista itseänsä ymmärrettävästi).
Enemmän uskon tuon tunne-elämän ongelmien ja älykkyyden keskinäiseen korrelaatioon. Perustelen sen sillä, että kun älykkäällä käy aivot suuremmilla kierroksilla ja he näkevät asioita paremmin "miten asioiden tulisi olla/miten kannattaisi tehdä", mutta kun niitä ei niin tehdä.. vähän miettivät/pohtivat liikaa. Tuosta voi tulla pitkässä juoksussa ahdistusta jne.
Itse uskon myös g-faktoriin eli yleisälykkyyteen, mikä tarkoittaa, että ko. älykkyys peittää kaikki lahjakkuuden lajit. Uskon myös että mensan testi mittaa tuota aika hyvin. Toki voi olla poikkeuksia ja erikoisia lahjakkuusprofiileja, kuten itsellänikin.
Kommentit (103)
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 14:23"]
Kukaan tuntemani älyllisesti erittäin lahjakas ei ole sosiaalisesti taitava, kun nyt tarkemmin ajattelen. Sosiaalinen älykkyys on oma älykkyyden muotonsa, joka on erillinen muista ja perustuu sille että ihminen tunnistaa itsessään erilaisia tunnetiloja ja osaa hahmottaa ja ennustaa niitä muiden käyttäytymisessä. Eli on pienestä saakka oppinut empaattiseksi. Sosiaalinen älykkyys kasvaa sosiaalisissa tilanteissa, se ei kartu jos ei harjoittele.
[/quote]Mutta ei älykkyys automaattisesti poissulje sitä, että voisi olla jossain muussakin lahjakas, esimerkiksi musikaalinen tai taiteellinen tai miksei sitten sosiaalisesti. Annat ymmärtää, että joku voisi vain yhdessä asiassa ylittää normaalin ihmisen ominaisuudet, olkoon se esimerkissäsi älykkyys.
En tiedä mitä ap tarkoittaa korkealla älykkyydellä. Suoranaista nerouttako? Enpä osaa yleistää, ei ole kosketuspintaan neroihin.
Älykkäinä pitämistäni ihmisistä tulee mieleen kirjailijoita ja ylipäätään taiteilijoita, tiedeihmisiä, tutkijalääkäreitä. Minusta he ovat ihan yhtä paljon sulkeutuneita tai sosiaalisesti taitavia kuin "tavallisetkin" fiksut ihmiset. Lähipiirissä olevien älykkäiden ihmisten ongelma tuntuu olevan vaikeus löytää samanhenkistä seuraa. Osa sukkuloi sujuvasti missä tahansa seurassa, osa vetäytyy mielummin harvojen hyvien ystäviensä joukkoon.
Eli lyhyesti: omalta kokemuspohjaltani en osaisi jakaa ketään lokeroihin sen mukaan aiheuttaako älykkyys sosiaalista taidottomuutta tai tunteellisuus tyhmyyttä. Korrelaatiot ja kausaatiot voi suloisesti sekoitella keskenään, jos haluaa. Vielä siihen soppaan sotkea senkin puhutaanko tunnetuilla testeillä mitattavasta älyn lajista, tunneälykkyydestä, lukeneisuudesta, viisaudesta vai sydämenviisaudesta. Äh, ei mulla ole mitään sanotavaa ja näin pitkään jaarittelin sitäkin :P
Minunkin tuntemani erittäin älykkäät ihmiset eivät ole sosiaalisesti taitavia. Eivät nämä ominaisuudet tietenkään toisiaan poissulje, mutta uskoisin, että on yleisempää näin päin.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 14:26"][quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 14:23"]
Kukaan tuntemani älyllisesti erittäin lahjakas ei ole sosiaalisesti taitava, kun nyt tarkemmin ajattelen. Sosiaalinen älykkyys on oma älykkyyden muotonsa, joka on erillinen muista ja perustuu sille että ihminen tunnistaa itsessään erilaisia tunnetiloja ja osaa hahmottaa ja ennustaa niitä muiden käyttäytymisessä. Eli on pienestä saakka oppinut empaattiseksi. Sosiaalinen älykkyys kasvaa sosiaalisissa tilanteissa, se ei kartu jos ei harjoittele.
[/quote]Mutta ei älykkyys automaattisesti poissulje sitä, että voisi olla jossain muussakin lahjakas, esimerkiksi musikaalinen tai taiteellinen tai miksei sitten sosiaalisesti. Annat ymmärtää, että joku voisi vain yhdessä asiassa ylittää normaalin ihmisen ominaisuudet, olkoon se esimerkissäsi älykkyys.
[/quote]
tietenkin voi olla monessa asiassa lahjakas. Mutta korkea älykkyys ei mielestäni takaa sosiaalista älykkyyttä. Tietenkin pitää olla jonkin verran älliä päässä, että osaa toimia ihmissuhteissa mutta uskaltaisin sanoa, että koska sosiaalinen älykkyys karttuu vain harjoittelemalla ja olemalla ihmisten kanssa, Voivat ns. Tavalliset ihmiset olla sosiaalisesti älykkäämpiä kuin nerot. Nerojen mielenkiinto kohdistuu usein eri asioihin kuin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tietenkin on poikkeuksia asiassa kuin asiassa.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 14:27"]
En tiedä mitä ap tarkoittaa korkealla älykkyydellä. Suoranaista nerouttako? Enpä osaa yleistää, ei ole kosketuspintaan neroihin.
[/quote] No ehkä käytin väärää sanamuotoa, kun sanoin "korkea älykkyys" tuossa otsikossa, mutta viestissä puhuin korrelaatiosta eli kun äo nousee nousee sos. taidot.. En tiedä voiko hommat pyörähtää tai käyrä tasottua yläpäässä.. ja sos.taitoja on aika vaikea mitata! Sehän rippuu myös vastaanottajasta. Ehkä tarkoitan, että älykäs osaa käyttäytyä sosiaalisesti.
Tässä myös g-faktorista, olikohan lähinnä 2:lle osoitettu: http://fi.wikipedia.org/wiki/Yleis%C3%A4lykkyys
Ap
Vai tuleeko sinulle mensan jäsenistä ensimmäiseksi mielikuvaksi sosiaalisesti lahjakkaat hauskuuttajat ja ihmissuhdeosaajat?
Vai tuleeko sinulle mensan jäsenistä ensimmäiseksi mielikuvaksi sosiaalisesti lahjakkaat hauskuuttajat ja ihmissuhdeosaajat?
Vai tuleeko sinulle mensan jäsenistä ensimmäiseksi mielikuvaksi sosiaalisesti lahjakkaat hauskuuttajat ja ihmissuhdeosaajat?
Ei hauskuutuksen osaaminen tarkoita sitä, että on hyvät sosiaaliset taidot! Tämä on se yleinen harhaluulo, että hyvät sosiaaliset taidot tarkoittavat suupalttina ja keskipisteenä olemista.
Ei tarkoitakaan mutta ihan oikeasti, tuleeko sinulle mensan jäsenistä mieleen ihmiset, jotka tulevat toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa kaikenlaisissa tilanteissa? Sosiaalinen älykkyyshän on sitä, että osaa toimia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa eikä vain niiden omien kavereiden kanssa.
No olisko se selkeästi havaittava "nero" aika usein asperger, ja tästä syystä nämä asiat yhdistetään?
Minä en tarkoittanut aspergeria. Tunnen kolme neroksi luokiteltavaa joilla ei ole tuota, mutta eivät ole sosiaalisesti lahjakkaita.
Hyvät sosiaaliset taidot tarkoittavat esim. empatiakykyä, kykyä kuunnella, kykyä keskustella ja vaihtaa mielipiteitä, kykyä asettua toisen asemaan ja ottaa toista huomioon, kykyä välttää hallinnan menetystä siis esim. huutamista tai toisen haukkumista ristiriitatilanteissa, kykyä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, neuvottelutaitoja, kärsivällisyyttä ihmissuhteissa... Ei siis sitä, että haluaa olla mahdollisimman paljon esillä ja äänessä ja viihdyttää muita. Nämä "hauskuuttajat" voivat sitä vastoin olla joksus huonojakin sosiaalisilta taidoiltaan - eivät odota vuoroaan, jyräävät mielipiteillään, eivät osaa aidosti kuunnella ja asettua toisen asemaan, eivät ole oikeasti vuorovaikutuksessa toisen kanssa vaan se on vain "minäminäminä".
Töissäni, joihin on valikoitunut älykkäitä ihmisiä, ihan valtaosa on sosiaalisesti taitavia. Myös tutkimukset kertovat sitä, että korkeamman sosioekonomisen aseman ihmiset esim. eroavat selvästi vähemmän. Älykkäät ovat usein myös tunneälykkäitä ja elämänhallinta on muutenkin laajemmin kunnossa kuin ei-älykkäillä.
Joo mutta älykäs ihminen on eri asia kuin todella älykäs tai nero. Olen koko ajan sanonut, että sosiaalinen älykkyys vaatii jonkinlaista älykkyyttä mutta nerot silti harvoin ovat sosiaalisesti erittäin lahjakkaita.
Kaikkein menestyneimmillä tietämilläni tosi älykkäillä ihmisillä on kyllä myös erinomaiset sosiaaliset taidot. Ja varsinkin sellainen kyky ottaa jokainen keskustelukumppani huomioon ja rakentaa keskustelua jokaisen taustat ym. huomioiden.
Toisalta tiedän myös paljon sellaisia todella älykkäitä, jotka ovat sosiaalisesti hieman jäyhempiä. Kohteliaita ja keskustelukavereina mielenkiintoisia kyllä, mutta eivät ehkä yhtä sulavia siinä sosiaalisuudessa kuin nuo ylempänä mainitut.
Ehkä huonojen sosiaalisten taitojen sijaan liitän itse älykkyyteen sellaisen "haaveilun". Tai siis sen, että päässä liikkuu koko ajan hirveän paljon asioita, ja kaikki eivät yle hyviä käymään läpi niitä ajatuksia yhtä aikaa ja tuomaan niitä reaaliaikaisesti esille.
Ehkä tosiaan olisi pitänyt vähän tarkemmin selittää mitä tarkoitan korkealla älykkyydellä ja ehkä myös käyttää toisenlaista ilmaisua. No mielestäni 90–110 on tavista, 120 alkaa olemaan jo melko korkea. Kai se mensan raja, nykyisin kai 132 ja siitä yli alkaa olemaan jo ”korkeaa älykkyyttä”. Mietin jo sitäkin, että voiko kuitenkin olla niin, että huippuälykkäiden (äo yli noin 150, nykyisellä mensan asteikolla) on vaikea olla tämän 90–110 joukon kanssa kanssakäymisessä, kun he ovat niin eri sfääreissä.
Ap
Jos työpaikallasi on vain älykkäitä ihmisiä, niin mikä vaikeus heillä olisikaan tulla keskenään toimeen? Heidän sosiaalista älykkyyttäänhän ei sinänsä voida mitata siellä samanhenkisten keskellä, koska ei ole tietoa miten he esimerkiksi selviytyisivät itselleen vieraassa ryhmässä? Uskon että ovat sosiaalisesti lahjakkaita, mutta ymmärrät varmasti itsekin että samanhenkisten kanssa on erittäin helppoa olla ja työskennellä.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2014 klo 14:57"]
Ehkä tosiaan olisi pitänyt vähän tarkemmin selittää mitä tarkoitan korkealla älykkyydellä ja ehkä myös käyttää toisenlaista ilmaisua. No mielestäni 90–110 on tavista, 120 alkaa olemaan jo melko korkea. Kai se mensan raja, nykyisin kai 132 ja siitä yli alkaa olemaan jo ”korkeaa älykkyyttä”. Mietin jo sitäkin, että voiko kuitenkin olla niin, että huippuälykkäiden (äo yli noin 150, nykyisellä mensan asteikolla) on vaikea olla tämän 90–110 joukon kanssa kanssakäymisessä, kun he ovat niin eri sfääreissä.
Ap
[/quote] sekoittelen vähän nyt juttuja, mutta pointtini on että uskon että jos äo on 120-140 on todennäköisemmin sos. taitavampi kuin esim. äo olisi 90-100. Noista neroista en olisi niinkään varma tämänkään ketjun perusteella.
Ja joku puhui tuolla "osaamisesta" sosiaalisissa tilanteissa, juuri älykkäät mielestäni oppivat nekin handlaamaan paremmin.
Ap
Kukaan tuntemani älyllisesti erittäin lahjakas ei ole sosiaalisesti taitava, kun nyt tarkemmin ajattelen. Sosiaalinen älykkyys on oma älykkyyden muotonsa, joka on erillinen muista ja perustuu sille että ihminen tunnistaa itsessään erilaisia tunnetiloja ja osaa hahmottaa ja ennustaa niitä muiden käyttäytymisessä. Eli on pienestä saakka oppinut empaattiseksi. Sosiaalinen älykkyys kasvaa sosiaalisissa tilanteissa, se ei kartu jos ei harjoittele.