Lue keskustelun säännöt.
Paras ystäväni katkaisi välit - mustasukkaisuusdraama
05.02.2014 |
Vuosia sitten tapasin keskustelufoorumilla miehen. Aloimme jutella usein mesessä, todella mielenkiintoisia keskusteluja. Olin itse silloin ihastunut johonkuhun, joten moniin kuukausiin välillämme ei ollut muuta kuin näitä keskusteluja, mutta livenäkin tavattiin muutaman kerran. Asuimme eri puolilla Suomea, joten emme kovin usein.
No, sitten tämä suhteentynkäni karahti kiville, ja aloin jutella entistä enemmän tämän nettituttuni kanssa. Aloimme myös nähdä toisiamme enemmän, ja jossain vaiheessa sitten yritimme vähän suhdettakin. Ei siksi, että välillämme olisi ollut mitään järisyttävää himoa, vaan siksi, että harvoin tapaa ketään, jonka kanssa on niin kivaa jutella.
Tätä etäsuhdetta kesti sitten noin kolmisen kuukautta. Tosin olimme molemmat opiskelijoita, joten saatoimme nähdä toisiamme kyllä melko paljon, mutta oli se silti etäsuhde. Homma kaatui sitten kuitenkin siihen, että haluamme elämältä ihan eri asioista, emmekä ole parisuhdemielessä yhtään yhteensopivat. Minä olen ylipäänsä huonoa vaimomatskua, minkä hän todellakin huomasi. Ja hän taas ei ollut ihan sitä, mitä minä kumppanilta haen. Eli lopetimme säätämisen ja jatkoimme ystävinä.
"Eron" jälkeen kävin muutamilla treffeillä ja tapasin nykyisen kumppanini. Olemme olleet yhdessä jo muutamia vuosia. Ystäväni on treffaillut, ollut ihastunut muutamaankin naiseen ja jatkanut elämäänsä. Ei ole mitenkään minun perääni itkenyt.
Juttelemme lähes joka päivä vähintään muutaman lauseen facebookissa, joskus pari tuntia puhelimessa. Joskus hän tulee meille kahville, kun on liikkeellä täällä päin Suomea. Omalle miehelleni tämä on ok. Saatamme puhua maailman menosta, tieteestä ja uutisista, tai sitten omista kuulumisista. Hän on ollut tukenani, muiden läheisteni joukossa, kun olen sairastanut. Jos jotain jännää tapahtuu, ilmoitamme toisillemme ensimmäisten joukossa. Hän on paras ystäväni, ihan samoin kuin joku nainenkin olisi. Emme koskaan flirttaile emmekä juuri muistele sitä lyhyttä aikaa, kun yritimme olla enemmän kuin ystäviä.
No, nyt ystäväni tapasi naisen, jolle tämä järjestely on iso ongelma. He ovat tunteneet vasta muutaman kuukauden, etäsuhteessa. Mutta tilanne eteni jo siihen pisteeseen, että ystäväni oli valittava meidän kahden väliltä. Hän valitsi tietty sen naisen, koska he voivat yhdessä perustaa perheen, mutta minä nyt olen vain hänen paras ystävänsä. Emme voi olla enää edes fb-kavereita, koska uusi nainen ahdistuu tästä tavattomasti, ja ystäväni ei kestä aiheuttaa hänelle tuskaa.
Minä olen huolissani. Nainen vaikuttaa hyvin omistushaluiselta. Hän on vakuuttunut, että ystäväni ei ole päässyt minusta yli, ei voi kuulemma olla ajattelematta sitä, että me olemme olleet intiimisti joskus, ja pelkää niin voivan tapahtua uudelleenkin. Vaikka asumme yhä eri puolila Suomea, minä seurustelen tahollani, emmekä kumpikaan tunne mitään tarvetta hakata päätämme enää samaa seinää vasten... Suhdetta koitettiin, se ei toiminut, olisi alunperinkin pitänyt tyytyä pelkkään ystävyyteen.
No, minut on nyt ulkoistettu ystäväni elämästä, enkä voi tehdä asialle mitään. Mutta olen huolissani ystävästäni. Onko tuollainen ihan normaalia, että jo muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen nainen manipuloi miehen luopumaan ystävistään? Voiko tämä nainen mitenkään olla hyvää vaimomateriaalia, vai onko ystäväni joutunut succubuksen kynsiin?
Kommentit (212)
Miehen ja naisen välinen ystävyys on aivan eri asia kuin entisten seurustelukumppanien välinen ystävyys. Ainakin tuoreen puolison näkökannasta.
Omaa miestäni en loukkaisi/satuttaisi/nolaisi pitämänä eksää ystävänä ja vielä parhaana sellaisena. On ihan eri asia kysellä joskus kuulumisia kun olla päivittäin yhteydessä entiseen, toki mikäs siinä jos kaikille se sopii mutta harvemmin(en ole koskaan kuullut)
Ap:n mies harvinainen näköjään kun sille ihan sama päivittäinen yhteydenpito avovaimonsa ja hänen entisensä välillä mutta olisi ollut aika yhteensattuma jos se olisi ollut ok myös toisen miehen uudelle kumppanille. Ja juuri tämä on se mikä ap:n pitää hyväksyä/tajuta jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:48"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:45"]
Minä ymmärrän ap:n pointin. Ei ole normaalia missään parisuhteessa kontrolloida, kenen kanssa seurustelukumppani saa viestitellä tai soitella. Se vain ei ole normaalia, ei ainakaan tuoreessa parisuhteessa.
Silti monellä täälläkin on ollut hyvä pointti. Ei se tuore naisystävä ole näitä päätöksiä tehnyt vaan ihan tämä oma rakas ystäväsi, joka on päättänyt lopettaa ystävyytenna ja sen lisäksi vielä ehkä vähän raukkamaisesti vierittää syyn naisystävänsä niskoille. Aina on vaihtoehto. Miksi ihmeessä ei ole Mies ja totea, että xx taitaa olla vähän mustasukkainen meistä, enkä halua oikeasti pahoittaa hänen mieltään, joten laitan nyt meidän ystävyytemme tauolle. Olen pahoillani, mutta tämän tien haluan nyt kulkea. Näin siis toimii vastuullinen aikuinen ja juuri tämän sinunkin, ap, pitäisi nähdä: ystäväsi on vähän raukka.
[/quote]
No mutta näinhän hän juuri teki! Olenko antanut ymmärtää toisin?
ap
[/quote]
Joo olet antanut ymmärtää toisin kun sanot ettei se ollut miehen tahto.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:48"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 19:45"]
Minä ymmärrän ap:n pointin. Ei ole normaalia missään parisuhteessa kontrolloida, kenen kanssa seurustelukumppani saa viestitellä tai soitella. Se vain ei ole normaalia, ei ainakaan tuoreessa parisuhteessa.
Silti monellä täälläkin on ollut hyvä pointti. Ei se tuore naisystävä ole näitä päätöksiä tehnyt vaan ihan tämä oma rakas ystäväsi, joka on päättänyt lopettaa ystävyytenna ja sen lisäksi vielä ehkä vähän raukkamaisesti vierittää syyn naisystävänsä niskoille. Aina on vaihtoehto. Miksi ihmeessä ei ole Mies ja totea, että xx taitaa olla vähän mustasukkainen meistä, enkä halua oikeasti pahoittaa hänen mieltään, joten laitan nyt meidän ystävyytemme tauolle. Olen pahoillani, mutta tämän tien haluan nyt kulkea. Näin siis toimii vastuullinen aikuinen ja juuri tämän sinunkin, ap, pitäisi nähdä: ystäväsi on vähän raukka.
[/quote]
No mutta näinhän hän juuri teki! Olenko antanut ymmärtää toisin?
ap
[/quote]
Joo olet antanut ymmärtää toisin kun sanot ettei se ollut miehen tahto.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:45"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 21:33"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 20:41"]
Herranjestas sentään! Suurin osa teistä on siis sitä mieltä, että on NORMAALIA, ettei halua seurustelukumppanillaan olevan vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä? Aivan käsittämätöntä! Ettäkö minulla olisi oikeus edes toivoa, saati sanella(!) kenen kanssa mieheni on ystävä!
Aikuinen nainen, jolla on itsetunto kohdillaan osaa arvostaa kumppaninsa ystäviä samalla lailla kuin omiaan. Minuthan mieheni valitsi, enkä todellakaan ole mikään kakkosvalinta. Ja sitäpaitsi, jos mieheni olisi pettäjätyyppiä, niin eiköhän hän löytäisi muita väyliä harrastukselleen.
Toki tässä tapauksessa olen sitä mieltä, että mies on valintansa tehnyt, mutta kaikki sympatiani menevät ap:lle rakkaan ystävän menetyksen johdosta. Ja toivoin, että tämä nuoripari eroaa, sillä kukaan ei ansaitse tuollaista kontrolloivaa, huonoitsetuntoista kumppania pilamaan elämäänsä.
[/quote]
No ajatellaan toiselta puolelta. Minusta on ollut ihan normaalia, että olen jättänyt mieskaverini rauhaan, kun he ovat löytäneet uuden puolison.
En ole ripustautuvaa tyyppiä, vaan minulla on paljon tuttuja ja ystäviä ja monentasoisia ihmissuhteita. Jos joku vanha hoitoni, kuka on jäänyt kaveriksi, alkaa seurustelemaan vakavasti, ala ainakaan shokissa vinkumaan, miksi en saa soitella sille enää tuntikausien puheluita. Minusta on päivänselvää, että hänella on taatusti tärkeämpää tekemistä nyt, kuin chattailla minun kanssani.
Mutta kukin tavallaan. Niin kuin ap sanoo, ihmiset, jotka tulevat hänen elämään, jäävät siihen. Minä taas päästän irti heidät elämään omaa elämää
[/quote]
Ei olekaan mielestäni kyse siitä. Ap:han kertoi sanoneensa, että ymmärtää ja pyysi ottamaan yhteyttä jos haluaa. Kyse onkin nyt siitä, että onko oikeutta toivoa, ettei puolisolla ole läheisenä ystävänä vastakkaisen sukupuolen edustajia. Ja minusta ei todellakaan ole.
[/quote] On oikeutta toivoa silti kuten ap:n tapauksessa ettei puolisona ole ex:ää läheisenä ystävänä.
Ihmisellä voi aivan yhtä hyvin olla ystäviä kummastakin sukupuolesta, tämä on täysin normaalia. on itsekästä ja omaa epävarmuutta vaatia kumppaniaan katkaisemaan välit vastakkaisen sukupuolen ystävään. En voi millään ymmärtää tätä, eikä kenenkään tulisi suostua luopumaan ystävistään seurustelun takia. Tällaista vaativa ihminen voi ei ole seurustelusuhteen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 01:17"]
Ihmisellä voi aivan yhtä hyvin olla ystäviä kummastakin sukupuolesta, tämä on täysin normaalia. on itsekästä ja omaa epävarmuutta vaatia kumppaniaan katkaisemaan välit vastakkaisen sukupuolen ystävään. En voi millään ymmärtää tätä, eikä kenenkään tulisi suostua luopumaan ystävistään seurustelun takia. Tällaista vaativa ihminen voi ei ole seurustelusuhteen arvoinen.
[/quote]
Aika roskaa. Ei elämässä tarvi saada aina kaikkea..ovia sulkeutuu ja uusia avautuu. On kohtuutonta vaatia että puolisoiden tulee hyväksyä että oma kumppani on paras ystävä ja päivittäin tekemisissä entisensä kanssa. (ja pahimmillaan kuten ap lähes kaikkien exien kanssa huhu)
Tuntuu että nykyään kun itsekkyys lisääntyy niin toiset haluavat saada kaiken :(
Musta tuntuu, että jos aloittajan ystävä olisi nainen ja seurustelukumppani mies, vastaukset olisivat tätä luokkaa:
"Siis mitä ****** kuka hylkää ystävänsä miehen takia??! Onko kyllä sieltä itsestään koko nainen! Ja varsinkin mies, joka kehtaa vaatia tuollaista!"
Nainen ja mies voivat oikein hyvin olla vain kavereita! Itse en muutenkaan ymmärrä, että ystävät hylätään kun aletaan parisuhteeseen. Jokainen ihminen tarvitsee ystäviä (olivatpa ne sitten miehiä tai naisia). Itse ainakin haluan, että minulla on vanhoja ja hyviä ystäviä (myös miehiä), joille voin kertoa asioistani luottamuksellisesti ja avoimesti. Uusien ystävien kanssa samanlaiseen avoimuuteen menee aikaa, jos sellaista koskaan edes saavutetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 01:50"]
Musta tuntuu, että jos aloittajan ystävä olisi nainen ja seurustelukumppani mies, vastaukset olisivat tätä luokkaa:
"Siis mitä ****** kuka hylkää ystävänsä miehen takia??! Onko kyllä sieltä itsestään koko nainen! Ja varsinkin mies, joka kehtaa vaatia tuollaista!"
Nainen ja mies voivat oikein hyvin olla vain kavereita! Itse en muutenkaan ymmärrä, että ystävät hylätään kun aletaan parisuhteeseen. Jokainen ihminen tarvitsee ystäviä (olivatpa ne sitten miehiä tai naisia). Itse ainakin haluan, että minulla on vanhoja ja hyviä ystäviä (myös miehiä), joille voin kertoa asioistani luottamuksellisesti ja avoimesti. Uusien ystävien kanssa samanlaiseen avoimuuteen menee aikaa, jos sellaista koskaan edes saavutetaan.
[/quote]
Et vissiin tajunnut aloitusta? Aloittaja on kyseisen ystävän ex, sillä on iso merkitys.
Itse katkaisin yhteydenpidon entisiin miehiin kun muutin mieheni kanssa yhteen, en hänen vaatimuksestaan vaan koska pidän sitä itsestään selvänä.
Ja jos oisit lukenut kunnolla niin olisit huomannut että ap:n ja ex:n yht.pito oli ihan jokapäiväistä niin on se ihan rasitekin uutta suhdetta aloittaessa....
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 01:50"]
Musta tuntuu, että jos aloittajan ystävä olisi nainen ja seurustelukumppani mies, vastaukset olisivat tätä luokkaa:
"Siis mitä ****** kuka hylkää ystävänsä miehen takia??! Onko kyllä sieltä itsestään koko nainen! Ja varsinkin mies, joka kehtaa vaatia tuollaista!"
Nainen ja mies voivat oikein hyvin olla vain kavereita! Itse en muutenkaan ymmärrä, että ystävät hylätään kun aletaan parisuhteeseen. Jokainen ihminen tarvitsee ystäviä (olivatpa ne sitten miehiä tai naisia). Itse ainakin haluan, että minulla on vanhoja ja hyviä ystäviä (myös miehiä), joille voin kertoa asioistani luottamuksellisesti ja avoimesti. Uusien ystävien kanssa samanlaiseen avoimuuteen menee aikaa, jos sellaista koskaan edes saavutetaan.
[/quote]
mmm no kyllä ymmärrät kunhan elämänkokemusta tulee rutkasti lisää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 23:26"]
Elämänkokemusta omaavat lopettivat ilmeisesti ketjun lukemisen jo sivulle 3...
[/quote]
Elämänkokemusta löytyy aika rutkasti, siihen ei vain ole koskaan kuulunut toisen aikuisen ihmisen määräily, kiristäminen ja kontrolointi. Elämänkokemusta ei ole= kieltää naispuoleiset ystävät, naiset rakkaat.
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 22:53"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 22:45"]
No olisihan se mukavaa jos kaikki voisimme olla kuin "yhtä suurta perhettä" mutta harvemmin se niin menee. Kuinkahan moni oikeasti hyväksyisi että miehen entinen on nykyinen paras ystävä... Et kuitenkaan ap ole ystävä vuosien takaa tai lapsuudenystävä mikä olisi aivan eri asia.
[/quote]
Voi kuule, sama tilanne se olisi sen lapsuuden ystävän tai muun ystävän kanssakin. Ihan vain siitä syystä, että sattuu olemaan väärää sukupuolta! Sairaanloisen mustasukkainen on mustasukkainen aina, ihan huolimatta siitä, miten pitkä ystävyys on takana, onko eksä vai ei...syitä löytyy ihan aina. Naistenkin kannattaisi pikkuisen mennä itseensä ja miettiä, millainen käytös edesauttaa mahdollista pitkää parisuhdetta ja minkälaiset asiat etäännyttävät miestä pois parisuhteesta. Teinimäisyys, mammamaisuus (eli nainen päättää miehen puolesta mm. ystävyyssuhteista), huono itsetunto (mikä vaivaa hämmästyttävän monta suomalaista naista), oman elämän puuttuminen, ylitunteellisuus ja dramaattisuus, hallitsematon käytös, itsehillinnän puute, kykenemättömyys tarkastella kriittisesti omaa käytöstä ja omia reaktioita...kyllä näillä saa aika hyvin ajettua miehen toisen syliin. Mutta jatkakaa toki samaan malliin ja aloittakaa muutaman vuoden päästä ketju sitten siitä, kun mies petti, otti ja lähti toisen matkaan, vaikka minä olin niiiiiin ihana vaimo ;)...
[/quote]
Ei ole totta. Minä hyväksyn mieheni lapsuuden ystävät mutta en todellakaan halua että olisi päivittäin yhteydessä entiseensä!
Etkö oikeasti huomaa mitään eroa?¿?
[/quote]
Eksä jonka kanssa oli todella lyhyt ja toimimaton suhde? Ei mikään vuosisadan romanssi? Etkö itse huomaa eroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 23:03"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 22:42"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 22:30"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 22:12"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 22:04"]
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 22:00"]
Numerolle 86:
Jos kaksi naista ovat mustasukkaisia samasta miehestä, kumpi kuuluu miehen ja sen toisen mustasukkaisen naisen väliin; miehen uusi nainen, vai eksä? Jos siis nämä kaksi naista eivät ns. mahdu saman katon alle?
Ei kai kukaan ole sinänsä sanonut, että miehen puoliso on kunnollinen, ap viallinen.
[/quote]
En ole 86, mutta mielestäni ap ei ole niinkään mustasukkainen miehestä, ja vaikka olisi, niin se ei kuulu tähän, vaan kyseessä on se, että onko ok sanella puolisille kenen kanssa tämä saa olla ystävä.
[/quote]
Totta kai se kuuluu tähän. Eihän alkuasetelmakaan ollut se, että uusi nainen kategorisesti olisi kieltänyt mieheltä naisystävät, sellaista lausetta ei ap ole kirjoittanut eikä kuullut naisen sanoneen. Varmasti jonkinlainen naistuttava olisi ihan ok, mutta kun ihmisissä on eroja, toisilla ei ole itseluottamusta, jotta kestäisivät vastakkaisen sukupuolen syvät ystävyyssuhteet omalle puolisolleen. Ja ap:n ystävämies on valinnut naisekseen tällaisen naisen.
[/quote]
Eikä kuulu. Ap:han kertoi, että toinenkin naispuoleinen ystävä lempattiin. Ja kyllä, olet ihan oikeassa, että mies valitsi juuri tämän naisen. Se tässä surullista onkin. Kamalinta tässä asiassa on se, että sen sijaan, että olisi oltu ap:n puolella ystävän (typerän) menetyksen johdosta ja porukalla todettu tyttöystävä sairaaksi, av-kansojen syvät rivit ovatkin yllättäen tyttöystävän puolella, että totta kai saa sanella kenen kanssa kumppani on ystävä. Ihan samalla lailla kuin lapsilleen (mikä on minusta sekin usein varsin kyseenalaista, mutta huomattavasti paljon ymmärrettävämpää).
[/quote]
Mutta näinhän se AV:lla menee, ihan sama, miten sairaasta asetelmasta on kyse, ap on aina syyllinen. Ja tästä av:n tasosta johtuen en ihmettele ollenkaan, että ap on saanut tällaisia vastauksia, mitä olemme saaneet ihmetellä. Täällä liikkuu näköjään hämmentävän paljon ilkeitä, kontroloivia, heikkoitsetuntoisia ja mielenterveyshäiriöisiä ihmisiä.
[/quote]
Nyt näytät tästä ketjusta sellaisen viestin! Ja heti! Tai sitten näytät kuinka AV:llä puhutaan itsensä pussiin
[/quote]
Viestiäsi odotetaan... Muutkin saa vastata
[/quote]
Jospa vaikka ensin itse lukisit nämä alkupään viestit uudestaan, vaikka sen kuuluisan ajatuksen kanssa ;)?
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 23:26"]
Taitaa AP olla aika hullu, jos nyt miettii että joskus sitten leskene 40-v kuluttua voi taas olla yhteyksissä kyseiseen mieheen.
Ei se homma vaan mene noin, kannattaa unohtaa koko heppu ja etsiä muut ystävät tilalle. Tulee mieleen, että roikut eksässäsi kiinni, koska tuollainen ei ole normaalia.
Itsekin olen suhteistani aina eronnut ystävinä lman draamaa, mutta en kehenkään eksääni yhteyksiä pidä. Ihan hyvin voisin pitää, mukavia ihmisiä ovat, mutta se elämä on elettyä ja tapanani on katsoa tulevaisuuteen sen sijaan että roikkuisin entisissä kiinni.
Ja fakta on se, että vaikka olisi ihan tavallinen nainen/mies, niin ei tuollainen eksiin yhteyden pitäminen ole normaalia. Kuten joku yllä kirjoitti: lapsuudenkaverit ym. ovat juttu erikseen, noista suhteista puuttuu se miehen&naisen välillä ollut rakkaus.
Eksien kanssa voi olla tuttu jne. mutta en suoraan sanottuna usko siihen että eksä voisi olla ns. bestis.
[/quote]
Missäs ap sanoikaan, että he olivat olleet rakastuneita? Niin ja koska sinä et kykene ystävyyteen (puhtaaseen ystävyyteen) eksän kanssa, et usko että sellainen olisi mahdollista? Onneksi elämä on uskomusta ihmeellisempää, minä tiedän monia ihmisiä, jotka ovat, jos eivät nyt bestiksiä, niin todella hyviä ystäviä eksiensä kanssa. Uskomatonta mutta totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 00:35"]
Miehen ja naisen välinen ystävyys on aivan eri asia kuin entisten seurustelukumppanien välinen ystävyys. Ainakin tuoreen puolison näkökannasta.
Omaa miestäni en loukkaisi/satuttaisi/nolaisi pitämänä eksää ystävänä ja vielä parhaana sellaisena. On ihan eri asia kysellä joskus kuulumisia kun olla päivittäin yhteydessä entiseen, toki mikäs siinä jos kaikille se sopii mutta harvemmin(en ole koskaan kuullut)
Ap:n mies harvinainen näköjään kun sille ihan sama päivittäinen yhteydenpito avovaimonsa ja hänen entisensä välillä mutta olisi ollut aika yhteensattuma jos se olisi ollut ok myös toisen miehen uudelle kumppanille. Ja juuri tämä on se mikä ap:n pitää hyväksyä/tajuta jo.
[/quote]
Ei se ole lainkaan niin harvinaista. Minäkin olin pitkään todella läheisissä väleissä eksäni kanssa, eikä tämä asia häirinnyt pätkääkään puolisoani. Ystävilläni samanlaisia tarinoita. Katsos, miehelläni on itsetunto paikallaan ja luotti siihen, että kerta sanon, että rakastan häntä, niin myös tarkoitan sitä. Ja eksän kanssa suhteemme kaatui syystä, joten mitään vaaraa ei olut.
Miten te voitte tuntea uhkaa eksiä kohtaan, ne romanttiset suhteet ovat kaatuneet jostain hyvästä syystä, mutta uusia ihmisiä kohtaanhan se vasta vaara onkin tunteiden syttymiselle ;).
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 02:00"]
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 01:50"]
Musta tuntuu, että jos aloittajan ystävä olisi nainen ja seurustelukumppani mies, vastaukset olisivat tätä luokkaa:
"Siis mitä ****** kuka hylkää ystävänsä miehen takia??! Onko kyllä sieltä itsestään koko nainen! Ja varsinkin mies, joka kehtaa vaatia tuollaista!"
Nainen ja mies voivat oikein hyvin olla vain kavereita! Itse en muutenkaan ymmärrä, että ystävät hylätään kun aletaan parisuhteeseen. Jokainen ihminen tarvitsee ystäviä (olivatpa ne sitten miehiä tai naisia). Itse ainakin haluan, että minulla on vanhoja ja hyviä ystäviä (myös miehiä), joille voin kertoa asioistani luottamuksellisesti ja avoimesti. Uusien ystävien kanssa samanlaiseen avoimuuteen menee aikaa, jos sellaista koskaan edes saavutetaan.
[/quote]
mmm no kyllä ymmärrät kunhan elämänkokemusta tulee rutkasti lisää
[/quote]
Kuuluuko elämänkokemukseen sairaanloinen mustasukkaisuus ja epävarmuus sekä huono itsetunto? Tämä on täysin uutta minulle! Onnea "elämänkokemuksen" kanssa...
Mieheni kommentti oli sen verran hyvä asiaan liittyen, että pakko kirjoittaa: että jos kaikki te naiset, jotka vahtaatte kumppaneitanne ja olette mustasukkaisia naispuoleisista ystävistä/ystävistä jotka ovat lisäksi eksiä (ja kiellätte ystävyyden) käyttäisitten kaiken sen saman tarmon ja energian siihen parisuhteeseen miehenne kanssa, niin mitään pelkoa mistään ei olisi ja parisuhteennekin voisi paljon paremmin!
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 03:11"]
Mieheni kommentti oli sen verran hyvä asiaan liittyen, että pakko kirjoittaa: että jos kaikki te naiset, jotka vahtaatte kumppaneitanne ja olette mustasukkaisia naispuoleisista ystävistä/ystävistä jotka ovat lisäksi eksiä (ja kiellätte ystävyyden) käyttäisitten kaiken sen saman tarmon ja energian siihen parisuhteeseen miehenne kanssa, niin mitään pelkoa mistään ei olisi ja parisuhteennekin voisi paljon paremmin!
[/quote]
Jaa, ap alkoi sitten vastailemaan itselleen :)
Hyvän provon viritit. Nautin ketjua lukiessani. Ja tyhmät ämmät meni retkuun ja alkoi vastaileen sulle ihan tosissaan :DDDD
Sitä minä aina ihmettelen, kuinka tyhmiä ämmät on, kun tuhlaa tuntikausia tällaisisiin ilmiselviin satutätien kertomuksiin. Sitten vielä vaahdotaan kotona miehelle ja kysytään siltä perheenpäältä mielipidettä :DDDD
Mutta ihan oikeasti, moneen päivään harvinaisen taiten tehty provo. Lopussa vain menee jankuttamiseksi ja et keksi enää mitään uutta
Minun hyvä ystäväni oli vastakkaista sukupuolta. Kun itse vakiinnuin, vähensin kontaktia tähän mieheen ja lopulta ajauduimme erilleen. Tein sen siksi, että platonisesta suhteesta huolimatta olisin tullut jonain päivänä retkahtamaan häneen kun oman puolison kanssa alkaa tylsä arki. Siinä vaiheessa neljän aikuisen ja neljän lapsen elämä menee pilalle. Tunnen itseni sen verran hyvin. Ehkä AP:n ystväkin on sen verran tilanteen ja itsensä yläpuolella, että osaa laskelmoida että näin on parempi kaikille.
ihan oikein, jod perustetaan suhde, ja exä häiritsee niin ei ole mikään pakko olla kestämässä häiritsevän asian, siis ap ole hieman ymmärtäväisempi, sinun emotionaallinen yhteys exääsi on hyvä syy olla mustasukkainen, itse juuri kerroit kuinka herttaisesti jaatte kaikki asiat keskenään, jos kundi haluaa alkaa oikeasti toimivan suhteen uuden naisen kanssa, sen naisen täytyy olla se lähin ystävä, toinen nainen eli sinä johon on myös sellainen herkkä "ystävyysyhteys" se on hieman liika koska olitte intiimissä suhteessa etkä tiedä miten kundi oikeasti tunsi sinua kohtaan, ehkä se suola voi alkaa janottamaan hetkillä kun omassa suhteessa on joku pieni riitely, ei kannata, naisen kuuluu kysyä poikaystävältään - mitä saat exältä mitä en voi antaa sinulle tyttöystävänä" ja jos nainen tuntee mustasukkaisuutta ja ihan aiheestakin niin se herkkä ystävyys exään pitäisi laimentaa ja keskittyä jokainen omaan suhteeseen. sinun ap kannattaisi keskittyä parisuhteeseesi, oletko ihan varma että poikaystävä on 100% onnellinen että sinulla on niin tärkeä ystävyys exän kanssa. Ajattele myös että olisitko onnellinen, jos oman poikaystäväsi exä tulisi minihameessa ja "läheisenä tärkeänä ystävänä" heilumaan sun keittiössä kahvilla aika ajoin.
tuskin tykkäisit että poikaystävälläsi on niin herkkä ystäävyys ja yhteys exään.
taidat ap olla hieman alfa naaras tapainen, et luovu reviireistäsi vaikka et tarvitse kundia,
silti omistushaluisesti et anna kundin rakentamaan jotain toisen naisen kanssa, haluat olla päättämässä millainen suhde on oikein miten naisen kuuluu käyttäytyä onko kaksi kuukautta riittävä aika ja edelleen haluat itsekkäästi sen läheisen yhteyden kundiin, et halua antaa sijaa uudelle naiselle olemaan ykkönen hänen elämässään, vaikka itse myönnät että et tarvinnut kundia ihan kokonaan ja siksi erositte.
anna niille mahdollisuus, työnnä huolesi yhteen paikkaan, he ovat aikuisia ja pärjäävät. onnea teille molemmille ja en siia halunnut loukata ketään, mutta se suhde on tärkein, exä on menneisyyttä varsinkin ilman lapsia, uusi suhde ja kumppanin tunteet on paljon tärkeämpi asia jokaiselle.
Niinpä. Mulla on mies, joka on sulattanut yhteydenpitoni eksiini, mutta hän onkin harvinaisen kypsä mies. Nyt ei ole enää eksiä, koska yksi on kuollut ja toinen muuten vain hävisi kuvioista. Mutta aikanaan he olivat minulle vielä tärkeitä, mutta kerroin heistä etukäteen miehelleni ja hän hyväksyi asian ennen kuin aloimme olla yhdessä.
Minusta hölmöintä on salata suhteen alussa, että minulla on tärkeitä eri sukupuolta olevia ystäviä ja sitten vain olettaa raivokkaasti, että toinen hyväksyy asian. En nyt puhu enää ap:n tapauksesta, vaan aiheesta ihan yleensä.
Kun keskustelee asiasta etukäteen, välttyy isommilta vaikeuksilta asian kanssa. Toista ei pidä väkisin mennä muutamaan, ei siitäkään hyvää seuraa.
Tämä kommentti sille kirjoittajalle, joka kauhisteli naisten päättävän miesten puolesta saako naisystäviä olla. Voi olla, että suomalainen mies on niin hyväsydäminen, että ei ala muuttaa vaimoaan väkisin eksät ja muut hyväksyväksi, vaan pystyy ennemmin luopumaan näiden seurasta. Ja hankkia sitten vaikka niitä pariskuntia ystäviksi, joista molemmat ovat uusia kummallekin. Meitä on moneen junaan ja jokaiselle löytyy sopiva!