Lue keskustelun säännöt.
Varattu&varattu, oma tarinani
25.01.2014 |
Lähes päivittäin tänne tulee aloituksia, kuinka on varattuna ihastunut naimisssa olevaan mieheen. Ajattelin kertoa oman tarinani.
Ihastuin naimisissa ollessani naimisissa olevaan mieheen. Oma liitto tuntui lässähtäneeltä, olimme kasvaneet erillemme, meillä ei ollut enää yhteistä jne.
Sitten tapasin tämän miehen, joka vei jalat altani. Meillä oli kivaa yhdessä, hän ymmärsi minua, tuntui, että olin löytänyt sen sielunkumppanin, sen oikean.
Tapailimme ja erosimme omista kumppanistamme. Meidän piti perustaa ns. uusioperhe.
No, ensihuuman häivyttyä aloin tajuta vasta koko tilanteen. Tajusin ettei tarinastamme saisi koskaan eikä milloinkaan kaunista rakkaustarinaa. Se, miten tapasimme, olisi ikuisesti likainen asia, joka kummitteli mielessäni.
Lisäksi huomasin ettei arki tämän "sielunkumppanin" kanssa ole yhtään sen kummoisempaa kuin miehen kanssa, jonka kanssa elin 20 vuotta arkea.
Jätin miehen.
En kerta kaikkiaan kyennyt jatkaan suhdetta. Päinvastoin, se alkoi oksettamaan minua.
Syyllisyys on ollut musertavaa. Olen miettinyt itsemurhaa sekä terapian lopetin 2 kuukautta sitten, vaikka tapahtuneesta on monta vuotta.
Siis miettikää hyvät ihmiset ennen kuin ryhdytte salasuhteeseen!! Tiedän kuinka tunne vie mukanaan ja sen pystyy niin hyvin perustelemaan itselleen kuinka oikeutettu salasuhde ja "rakastuminen" uuteen mieheen on.
Mutta KUKA TAHANSA tuntuu upeammalta ja sopivammalta tyypitlä, jos oma liitto on väljähtynyt. Miettikää: elätte kuintenkin arkea 24/7 sen oman miehenne kanssa ja tätä "sielunkumppania" tapaatte vain silloin tällöin. Ovatko he samalla viivalla?? Eivät ole.
Jos todella ette enää rakasta omaa miestänne, EROTKAA!! Älkää hyvät ihmiset ryhtykö salasuhteeseen ja ns. "vaihtako lennosta" uuteen kumppaniin!!! Se likaisuus tulee seuraamaan teitä hautaan saakka.
Tuttavapiirissäni näitä tapauksia on ja 99% niistä on päättynyt, koska salarakkaat ovat päätyneet vaimonsa/miehensä luo tai kaatunut mahdottomuuteensa.
Miettikää kahdesti kuinka tuhoatte elämänne ehkä lopullisesti!! Aivan kuten minä tein. Minusta ei koskaan enää tulee ehjää ihmistä.
Siis erotkaa ensin ja etsikää rauhassa uusi kumppani!! Erilleen kasvaminen on täysin ymmärrettävää.
Mutta älkää olko niin raukkoja että etsitte ensin uuden kumppanin ja sitten vasta eroatte. Kuten minä olin niin raukka.
Kommentit (18)
Kannattaisi mennä pariterapiaan silloin kun rakastuu suhteen ulkopuoliseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I feel you, ap. Kamppailen itse saman tunteen kanssa. Meillä ei onneksi ollut lapsia emmekä olleet naimisissa mutta silti tuntuu pahalta vieläkin. Olisi pitänyt hoitaa ero kunnolla ensin alta pois ennenkuin aloin sähläämään. Tai oikeammin, ei olisi pitänyt alunperinkään sählätä juuri sen tyypin kanssa vaikka olin ollut kuinka vapaa.
Tämä "uusi elämän mies" sattuikin yllättäen olemaan mt-ongelmainen ja uhkaili mm. itsemurhalla jos hylkään hänet, ja vahingoittikin itseään riitojen yhteydessä. Enkä missään vaiheessa oikeastaan edes hullaantunut häneen. Vähän ehkä alussa, ja lähinnä sen takia kun hän osoitti minua kohtaan lähes jumalallista palvontaa. Juuri sitä olisin kaivannut omalta mieheltä, edes vähän. Tunsin omassa suhteessa olevani lähinnä jalkarätti, pieni vaaleanpunainen naiseuteni kadottanut epäsopiva, hävettävä possu.
"Suhteemme" perustana tämän uuden kanssa oli uhkailu, runnominen, pakottaminen ja lahjonta. Hän siis uhkasi kertoa miehelleni jos itse en sitä tee, toisaalta oikein, mutta hän siis oli tekemässä sen siksi että oletti saavansa sillä parisuhteen enkä kyllä sellaista ollut hälle luvannut. Hän myös majaili asunnossani eikä poistunut edes käskystä, ja loukkasi jatkuvasti fyysistä koskemattomuuttani. Henkisestä puhumattakaan. Hän osteli kaiken maailman roinaa pitääkseen minut kiitollisuudenvelassa ja itsensä tarpeellisena (tämän myönsi myöhemmin). Ja minä pelkäsin, todella pelkäsin sitä tyyppiä. Älytöntä eikö? Mutta siinä tilanteessa en jaksanut edes suuttua, en vastustaa sitä ketjua mikä oli tapahtumassa vaan annoin mennä. Jälkeenpäin kyllä hoidin sen suuttumispuolen ja annoin tyypin kuulla kunniansa. Havahduin tilanteeseen vasta monen kuukauden jälkeen, kuten sinäkin ap.
Mutta toisaalta, en olisi päässyt miehestä muuten irti, ilman tätä valitettavaa hairahdusta. Olin niin pahasti ja haitallisesti riippuvainen hänestä ja suhteesta vaikka suhde veteli jo viimeisiään pitkään ennen kakkosen tunkeutumista kuvioon.
Monia varmaan ärsyttää se, että otin tässä kirjoituksessa tavallaan sen kärsivän uhrin roolin. Uskokaa pois että tiedän tehneeni väärin ja että olen syyllistänyt ja kiusannut itseäni ihan riittämiin tämä asian vuoksi. Mutta tämä puoli tarinasta on jäänyt kertomatta, kuulematta ja halusin kertoa sen, vaikkakin anonyymina. Kullakin oma on ristinsä kannettavana, minulla se olkoon tämä. Toisaalta, en vaihtaisi tätä kokemusta poiskaan, tämä on opettanut niin uskomattoman paljon enkä olisi tänäpäivänä tällainen jos.. (jos muuten joskus liityn takaisin facebookiin, voin hyvällä omatunnolla laittaa sinne että Elämän koulu...)
Mutta te, ketkä voitte tämän karikon välttää, niin todellakin sanon teille: välttäkää. Se ei vaihtamalla parane.
Voimia ap ja kaikki muut.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 22:49"]
Täällä toinen. Tein itsestäni ala-arvoisen ihmisen ja odotan kuoleman armahtavan minut.
[/quote]
Tiedän tunteen :(
Olette te jotenkin outoja. Minä petin, enkä tietenkään ole siitä ylpeä. Mutta en pettänyt ihan hyvässä suhteessa hullun huumaantuneena rakkaudesta. Tiesin jo suhteen alkaessa, että ero miehestäni on vain ajan kysymys. Nyt olemme siis eronneet, mutta ei siis toisen miehen takia, vaan niiden syiden takia, jotka ajoi mut pettämään. Toisen miehen kanssa ei ole mitään uusperhesuunnitelmia. Ex ei tiedä suhteesta eikä tarvikaan tietää. Tää toinen on siis vapaa. Katsotaan ajan mittaan, mennäänkö yhteen tän miehen kanssa kunnolla vai ei.
Mä en tajua, että joku eroaa jonkun ulkopuolisen takia ja potee siitä syyllisyyttä. Liitosta erotaan, jos se liitto ei toimi yrittämisen ja yrittämisen jälkeen.
Tiedätkö, ap, mitä exällesi kuuluu? Eikö helpottaisi, jos tietäisit hänen olevan nykyään onnellinen, tai edes tyytyväinen elämäänsä, kun tuo onnellisuus nyt nykysin on, mitä on....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten hyvä, mutta tuo likaisuus pisti silmääni. Ei kaikki koe tekevänsä likaisesti. Ongelmasi lie se, että se tuli sinulle yllätyksenä, että tekosi olikin sinusta likainen. Miten et arvannut sitä edeltä?
Mutta sinun on pakko antaa itsellesi anteeksi! Et ole täydellinen ihminen. Anna itsellesi anteeksi, olet arvokas virheen tehtyäsikin.
Moni ei varmaan tule ajateleeksi kuinka pitkäaikaiset vaikutukset tälläisillä suhteen aloituksilla saattaa olla.Voimia ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin satavarmasti miettisin tuollaiset ennen kuin eroaisin. Että voinko varmasti elää päätöksen kanssa. Lisäksi en ole täydellinen ihminen, eli vaikka mokaisin ja toimisin väärin, ei se anteeksiantamatonta ole.
Minun tarinani on se, että olen ollut mieheni kanssa yli 10 vuotta yhdessä. Meillä on 2 lasta. Pari vuotta sitten tapasin varatun miehen ja tuo sielun kumppanuus ilmiö tapahtui meilläkin! Olisi ollut helppo heittäytyä vaikka mihin, avioerokin kävi siinä huumassa mielessä. Oma arki tuntui tylsältä, oman miehen kosketus ei miltään tämän miehen rinnalla. Suhde ei koskaan edennyt suutelua pidemmälle. Vieläkin, kun mietin, tämän miehen suudelmat vie jalat alta! Syyt miksi en antanut homman mennä pidemmälle, on just se, että pelkään, että käy kuten ap:lle. Kuitenkin tapasimme saman miehen kanssa vuotta myöhemmin ja taas päädyimme suutelemaan! Jos tilanne olis ollut eri, en tiedä mihin olis päädytty.
Edelleen mies kummittelee mielessäni, joskus päivittäinkin. Vaikka olen onnellinen nykyisen mieheni kanssa en voi tunteilleni mitään! Tietynlaiset biisit saavat oman tuntoni heräämään kuten Anna Puun:säännöt rakkaudelle ja Jannika B: n : seuraavaan elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä toinen. Tein itsestäni ala-arvoisen ihmisen ja odotan kuoleman armahtavan minut.
Mietipä, kuinka aikoinaan ne petetyt ja jätetyt kumppanit ovat kärsineet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 22:29"]
Mietipä, kuinka aikoinaan ne petetyt ja jätetyt kumppanit ovat kärsineet...
[/quote]
Nimenomaan, siitä puhumattakaan.
ap
Voi ap. Minusta tuntuu, että olet opetuksesi jo saanut. Nyt olisi itseäsi ja lapsiasi kohtaan armollisinta jo jatkaa eteenpäin. Ihminen on erehtyväinen, niin raadollista kuin se onkin, mutta anna itsellesi jo anteeksi. Voimia tulevaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen erään, jotka pettivät ja jättivät perheensä. Menivät naimisiin. Siitä on jo liki 10 v, mutta nainen sanoo vieläkin syyllisyydentunteen olevan musertava.
Tunnen erään, jotka pettivät ja jättivät perheensä. Menivät naimisiin. Siitä on jo liki 10 v, mutta nainen sanoo vieläkin syyllisyydentunteen olevan musertava.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 22:32"]
Tunnen erään, jotka pettivät ja jättivät perheensä. Menivät naimisiin. Siitä on jo liki 10 v, mutta nainen sanoo vieläkin syyllisyydentunteen olevan musertava.
[/quote]
Psykopaatti???
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 22:35"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2014 klo 22:32"]
Tunnen erään, jotka pettivät ja jättivät perheensä. Menivät naimisiin. Siitä on jo liki 10 v, mutta nainen sanoo vieläkin syyllisyydentunteen olevan musertava.
[/quote]
Psykopaatti???
[/quote]
Anteeksi, luin hätäisesti. Siis syyllisyydentunne ON musertava edelleen. Surullista.
Nimim. psykopaatin kirjoittanut.
Voi 14, ymmärrän sua niin hyvin! Kun voisin sun oloa jotenkin helpottaa!
ap