Miten vanhemman tulsi puuttua kiusaamiseen?

Otsikko kuuluu siis: Miten vanhemman tulisi puuttua kiusaamiseen?

t. ap

No minä ottaisin yhteyttä tuon kiusaajan vanhempiin. Jos ovat fiksuja tyyppejä, voisi olla mahis järjestää esim joku yhteismiittinki, missäpuhutaan siitä, miltä kiusaaminen toisesta tuntuu jne. Pieni lapsi ei välttämättä edes tajua kiusaavansa, en tosin tiedä mikä ikäisistä lapsista tässä nyt on kysymys

En tiedä, mutta onko mielistelyhalun puute tyhmyyttä?

Itse olen kaikille ystävällinen ja kehun kaikkia jos ovat hyviä jossain tai on uusi paita tai yritän saada kaikille hyvän mielen. Kehun lasten kavereita jos sanovat toiselle kivasti , siinä kuin omiani. Tai jos huomaan että joku lapsen kaveri on taitava jossain niin annan siitä hyvää palautetta . Jos joku on nättinä tai laihtunut, kerron sen ja yritän ilahduttaa.

Mutta: En pysty mielistellä "pomoa" vaikka huomaan että jossain harrastuksessa tai jossain on hierarkia jonka  mukaan pitäisi toimia. Siis en ole "pomolle" ikävä tai mitään mutta olen vain kuin hän olisi kuka tahansa. Ja se aiheuttaa joskus ongelmia.

Onko tällainen tyhmyyttä? Rehellisyys, ja moraalinen selkäranka ja se että ei pysty toimia kuten laumaihmisen kuuluisi toimia?

Siis usein sanotaan että iloinen ilme ja kohteliaisuus ja ystävällisyys on mielistelyä, mutta minä olen ystävällinen kaikille mutta en osaa nuolla ketään, en rikasta enkä sitä ketä kuuluisi.

Mieluummin laumojen ulkopuolella, näin ollen, pari ystävää riittää.

Arvostan itseäni ja se riittää enkä tarvitse sitä tunnetta että minulla on asema jossain hierarkiassa sen takia kun nuolen niidne minun yläpuolella olevien persettä niin minä saan jotain arvostusta.

Eroan siis eläimestä.

Minä kai siis ehdottaisin että kertoisit että ei ole oleellista että on suosittu vaan hankkii ystävät muualta?

Minkä ikäinen lapsesi on ja mitä olet jo yrittänyt?

Minä olisin ensin yhteydessä lapsen äitiin, jos tunnen/tiedän hänet, ja kertoisin, että "mulla on nyt vähän arkaluontoista asiaa, ehditkö puhua? En oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua, mutta kysyn nyt sinulta mielipidettä.... meidän XX on kertonut, että sinun YY:si on haukkunut häntä niin-ja-näin ja kieltänyt leikkimästä porukassa, johon kuuluu YY, ZZ ja WW. Onko sinun YY:si kertonut mitään tästä?" Eli kerrot, mitä olet lapseltasi kuullut ja kuuntelet rauhallisesti, mitä YY:n äidillä on sanottavanaan. Voit myös kohteliaasti kysyä, että voisiko hän jutella tyttärensä kanssa, ja te voisitte molemmat yrittää hieroa rauhaa lasten välille, että leikit sujuisivat mukavammin - ÄLÄ siis heti hyökkää ja syytä YY.tä kiusaamisesta, vaan esitä asia niin, että et tiedä koko totuutta (kuten et oikein voikaan tietää, ainoastaan yhden osapuolen version kuulleena) ja että kyse on kahden ihmisen välisestä skismasta, ja sinä olet halukas myös oman lapsesi kanssa hiukan työstämään asiaa... Näin saat todennäköisemmin vastakaikua asiallesi kuin jos heti syyttelet.

JOS tuo ei onnistu, voisit jutella opettajan kanssa (jos kyse on kouluikäisistä, ja tarhan tädin kanssa jos pk-ikäisistä). Kerro, että luokassa on lastasi eristetty sosiaalisesti ja kerro myös, kuka on se eristäjä. Kysy, mitä opettajan mielestä voisi asialle tehdä ja voisiko hän jutella YY:n kanssa JA ehkä koko luokalle yleisellä tasollakin hiukan siitä, miten ikävää on sulkea joku tai joitain leikkien ulkopuolelle.

Omaa tytärtäni kiusattiin 6. luokalla (juurikin tuolla lailla, että häntä ei otettu mukaan ns. tyttörinkiin välitunnilla), ja puhuin asiasta opettajalle, joka pyysi kuraattoria jutteleman luokan tytöille yhdellä tunnilla ja käsittelemään sitä, miten välitunnilla käyttäydytään, ja miltä kiusaaminen tuntuu kiusattavasta.

Tuo puhuttelu toimi, joten ei kannata heti vaipua epätoivoon ja luulla, että kiusaaminen on AINA patologista.

Tietysti asiaa olisi auttanut, jos olisit heti puuttunut tilanteeseen, eikä se olisi ehtinyt jatkua noinkin kauan. Vai puutuitko? Kerrot aloituksessasi kovin vähän...

4, anteeksi nyt ihan ohiksena tapahtuva pilkunviilaus, mutta pysty mielisteleMÄÄN, toimiMAAN. Ei mielistellä tai toimia.