Oletko pyytänyt vain (avio)pariskunnan toista osapuolta kummiksi? Miksi?

En ole.

- toinen pariskunnasta ei kuulu kirkkoon tai kuuluu eri uskontokuntaan

-ei halua lapselle kuin 2 kummia ja ne on oma sisko ja miehen veli jotka halutaan tehtävään ( tai kaveri)

- ei tunne puolisoa kunnolla/ ei pidä hänestä

Minusta niin ei tehdä, korrektia on pyytää pariskunta kummiksi. Mun miestä pyydettiin kerran kummiksi yksin, olin ihmeissäni ja loukkaantunutkin. Kastetilaisuudessa sit pappi ei huolinut vain toista avioparista kummiksi vaan lennossa minä ja se toinen rannalle jäänyt kummin puoliso muututtiin kummiksi 5min ennen kastetta. 

Ei tulisi mieleenikään pyytä esim miehen veljen ties kuinka monetta vaimoa...

öö.. Entäs jos se väkisin laitettu kummi ei tunne edes lasta tai niille tulee ero, onko hiukan vaivaannuttava olo sen jälkeen? En haluais jotain puolituttua oman lapsen kummiksi.

Olen. Kaverini mies ei kuulu kirkkoon (ateisti). En nähnyt järkeä siinä että hän olisi  tullut kummiksi ja tuskin sitä itsekään olisi halunnut. Hyvissä väleissä ollaan edelleen 8 v kuluttua :)

Olen. Seurasin vierestä vuosia hyvän ystäväni avosuhdetta, joka oli mielestäni uppoamaisillaan. Se suhde loppuikin lapsemme ollessa vuoden ikäinen, emmekä ole sen koommin kuulleet tästä miehestä. Ystävälleni erohan oli shokki, mutta ei minulle. :( Olen tyytyväinen, ettemme pyytäneet hänen silloista avomiestään kummiksi, se kummius olisi ollut siinä. Itse miehessä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa, mutta minulla oli vahva aavistus, ettei se tule kestämään.

Minäkin olen pienen pojan kummi vaikkei mieheni ole. He halusivat sisarukset molemmin puolin kummeiksi, kenenkään puolisoita ei kutsuttu virallisiksi kummeiksi.

Jos ei puolisoani pyydettäisi kummiksi yhtäaikaa, en myöskään minä suostuisi. Pitäisin sitä todella pöyristyttävänä.

TÄH! Mun puoliso on kummi mutta mä en, en tienny että siitä pitää loukkaantua, kiitos kun sanoitte nyt meni herneet nenään!!

Miks molemmat pitäisi kutsua kummeiksi kun eikös ne oo kaks eri ihmistä? Miks ne tulis samassa paketissa?

Mun mies oli pyytänyt veljeään, enkä tajunnut ettei ollut pyytänyt vaimoa kanssa. Pidin itsestään selvänä. Tajusin tarkistaa asian ja käskin korjata, mutta mies ei suostunut, koska kuulemma ei tartte koko kylää kummiksi. No ilmeisesti vähän kostotoimenpiteenä samassa suvussa sitten pyydettiin vain miestä, kukaanhan ei tiedä, että tuo oli miehen moka ja miehen suvussa aina kaikki on ei-sukuun kuuluvien syytä, oli kyse mistä asiasta tahansa. Toisaalta, eipä ole velvotteita enkä millään tavalla puutu tuohon, että mies on aika surkea kummi. Ei se muista synttäreitä tai jouluja ollenkaan, mutta ei ole minun murheeni. 

Minä luulin että kummius on henkilökohtaista ja siksi pyysin kyseisen henkilön en pariskuntaa ja voitte vaan kuvitella mikä sota siitä seurasi.

Olen mies.

Olen. Jostakin syystä kohtelen ihmisiä yksilöinä, en pariskunnan puoliskoina. Mutta ehkä tämä on vain omaa omituisuuttani.

Mun tuttavapiirissä ainakin on ihan yleistä pyytää vain toinen pariskunnasta kummiksi? En ole tajunnutkaan, että siinä olisi jotain loukkaantumisen aihetta.

Esim.tavallista, että kummit ovat sekä äidin että isän sisarus.

Musta kummiuden sitominen johonkin parisuhdestatukseen on ihan outoa.

En kuulu luterilaiseen kirkkoon, joten kannanotto on sen mukainen, mutta täältä katsottuna en ymmärrä miksi kummiksi pitäisi kutsua pariskunta kun eikö se ole kuitenkin ihan henkilökohtainen tehtävä. Kun kummiuden purkaminen on aika hankala tehtävä, niin jos on vaikka paras kaveri ja sitten sen tämän hetkinen miesystävä/aviomies, niin onhan se hassua sitten jos niille tosiaan tulee ero. Eikö pointtina kummiudessa ole juuri se, että kummi on ihminen, joka on ja jolle lapsi on merkityksellinen jo valmiiksi?

Itse painin saman asian kanssa. Haluaisin pyytää ystävääni kummiksi, mutta en hänen avopuolisoaan. Ystävän mies inhoo lapsia, joten tuntuisi hieman hölmöltä pyytää häntä. Toisaalta tuntuu taas hölmöltä pyytää vaan ystävää, varsinkin kun ennen olen ollut sitä mieltä että kumpikin pariskunnasta on pyydettävä tai sitten ei ollenkaan. 

Jep olen, 30v mies ja 28v nainen, avopari ei sukulaisia niin pyydettiin vaan miestä koska naisesta näki että haku päällä. Ja lähtihän toi.

No onhan sillä tietty merkitystä, kuinka pitkään aviopari on olleet yhdessä JA tunteneet lapsen vanhemmat. Me olimme kuitenkin tuolloin olleet yhdessä jo 20 vuotta, lapsen vanhemmatkin vain 4 vuotta! Sitäpaitsi se lapsen isä, miehen paras kaveri on minullekin tuttu sieltä 20:n vuoden takaa.

Ketään vaimoa nro 4 en ehkä pyytäisi itsekään, vaihtaisin johonkin toiseen pariskuntaan tai sinkkuun kummivalintani.

4

Minulla on vain pariskunnan toiset puoliskot kummeja ja veljelläni sitten ne toiset puoliskot. Ikäeroa meillä on 6 vuotta. Kenelläkään ei ole ikinä ollut asiassa mitään ongelmaa..

Mielestä ei pidä pyytää molempia kummeiksi jos haluaa vain toisen. Kohteliasta on kyllä kutsua se toinen vieraaksi ristiäisiin ja jatkossakin lapsen synttäreille yms.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 21:18"]No onhan sillä tietty merkitystä, kuinka pitkään aviopari on olleet yhdessä JA tunteneet lapsen vanhemmat. Me olimme kuitenkin tuolloin olleet yhdessä jo 20 vuotta, lapsen vanhemmatkin vain 4 vuotta! Sitäpaitsi se lapsen isä, miehen paras kaveri on minullekin tuttu sieltä 20:n vuoden takaa.

Ketään vaimoa nro 4 en ehkä pyytäisi itsekään, vaihtaisin johonkin toiseen pariskuntaan tai sinkkuun kummivalintani.

4

[/quote]

Tietysti on korrektia pyytää molempia puolisoita, jos ovat tasapuolisia kavereita vanhemmille. Mutta jättäisitkö siis hyvän kummiehdokkaan käyttämättä siksi että tällä on joku "vaimo nro 4"?

Olisin luullut, että vanhemmat valitsevat lapselle parhaan henkilön kummiksi, mutta ilmeisesti kummien valinnassa onkin kyse aikuisten vallankäytöstä toisiaan kohtaan.

Minäkään en suostuisi kummiksi ellei mun aviomiestä pyydettäisi. Onks se jotenkin outoa. Naimisissa kuitenkin jo yli 10 vuotta ja yhdessähän niitä kummilapsia kummitetaan...