Oletko pyytänyt vain (avio)pariskunnan toista osapuolta kummiksi? Miksi?

Lapsellani on kummi joka oli silloin ollut seurustellut nykyisen miehensä kanssa vasta vähän aikaa (aloituksessa puhuit avioparista, jolloin tietysti tämä ei ole ongelma). Minulla on kummi jonka mies ei ole kristitty, siksi vain vaimo on kummini. Varmaankin jos aviopareista puhutaan niin tuo kirkkoon kuulumattomuus/eri uskonto on ainut syy mitä voisin kuvitella.

Meillä on miehen kanssa eri kummilapsia yhteensä 4 kpl ja yksi yhteinen. Ikinä ennen en oo tajunnut että meitä molempia olisi pitänyt pyytää noiden kaikkien kummiksi. Pitääks meidän nyt jälkikäteen loukkaantua? Liittoa takana 20 v ja minun vanhin kummilapsi pääsi viime kesänä ripille.

Mulla on kummina veli ja sisar, kumpikin naimattomia. Vanhempieni hyviä ystäviä. 

Itseäni on pyydetty kummiksi kun olin seurustellut mieheni kanssa vain hetken ja nähnyt lapsen äidin, mieheni siskon sitä ennen tasan kerran. Lapsen isää en lainkaan. Se oli minusta aika outoa, mutta en älynnyt kieltäytyäkään. 

Jos ap tunnet pyytämäsi kummin aviopuolison tai hän on sukulainen niin en ymmärrä mikset pyytänyt myös häntä. Itse ainakin loukkaantuisin ja miettisin mikä minussa on vikana etten kelpaa kummiksi. Toisaalta jos et tunne häntä ollenkaan tai tavannut vain muutaman kerran eivätkä edes ole olleet kauaa yhdessä niin ymmärrän oikein hyvin.

Olen. Halusin kummiksi vain sukulaisia, ja yhden kummin suhde oli vielä aikas tuore. En olisi pyytänyt vaikka olisivat olleetkin kauemmin yhdessä. Olen myös yhdelle lapselle kummi, mieheni ei. Kyseessä on minun ystävä, eikä olisi tullut mieleenkään suuttua kun miestäni ei pyydetty kummiksi. (olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta, ja hankkineet perheen, olemme silti mielestäni yksilöitä)

Mulla on just tällainen dilemma. Haluan pyytää veljeni lapsen kummiksi, mutta en veljeni vaimoa, josta en pidä yhtään. Tulemme tietenkin korrektisti juttuun, mutta en todellakaan haluaisi häntä lapseni kummiksi. Miten siis toimia? Meidän suvussa yleensä aviopareista molemmat osapuolet on kummeja, eikä vain toinen heistä. Äitini kauhistui, kun sanoin, että haluaisin pelkästään veljeni. Hänestä se olisi suuri loukkaus veljen vaimoa kohtaan. Argh.

Haluan ehdottomasti kuitenkin veljeni kummiksi, koska hän on minulle rakas ja olisi loukkaus olla pyytämättä häntä tähän tehtävään. Vaimoa en missään nimessä suostu ottamaan kummiksi. Miten tästäkin sopasta nyt selviää... :( 

Olen pyytänyt. Me päätettiin, että lapselle tulee kaksi kummia, joista kumpikin valitsee yhden. Valitsin siskoni ja mies valitsi veljensä, kummankaan puoliso ei loukkaantunut (ainakaan niin paljon että olisi näyttänyt sen meille), saati kieltänyt puolisonsa kummiutta.

Sanotaan näin, että aviomiestäni pyydettiin kummiksi eikä minua. Ei siinä mitään kyseinen kaveri on alkujaan miehen kaveri ja ollaan oltu monet vuodet paljon tekemisissä. Lisäksi tämän lapsen äidin kanssa ollaan oltu paljon tekemisissä siitä lähtien ku hän on tullut 'kuvioihin'. Niin ei siitä nyt hernettä nenään jaksa vetää, mutta täytyy myöntää että hieman metka fiilis siitä kuitenkin jäi käteen. Mutta ei kai se kummius ole tärkeintä(siis vaikka molemmat ei olekkaan) vaan se että on 'hengessä' mukana.
Mutta usein mielestäni avioparit pyydetään mikäli ollaan tekemissä molempien kanssa. Mutta kukin tekee omat ratkaisunsa.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 21:59"]

Minäkään en suostuisi kummiksi ellei mun aviomiestä pyydettäisi. Onks se jotenkin outoa. Naimisissa kuitenkin jo yli 10 vuotta ja yhdessähän niitä kummilapsia kummitetaan...

[/quote]

Kummi on teidän mielestä siis sama kuin "kummiperhe" tai "kummipariskunta"?!

Jostain syystä vain minä päädyin siskoni lapsen kummiksi ilman miestä. En luvannut miehen puolesta kummiksi ryhtymistä vaan pyysin kysymään häneltä itseltään. Tosiasiassa itse en kuulu edes kirkkoon, mutta mieheni kuuluu... eipä sitä kukaan kysynyt. :)

[quote author="Vierailija" time="24.01.2014 klo 15:32"]

Jos kummi on naimisissa, siis avioliitossa, ja molemmat kuuluvat kirkkoon, pyydän kummeiksi molemmat. Jos pyytäisin vain toista, niin mielestäni osoittaisin etten usko heidän suhteensa jatkuvuuteen. Ja jos ero tulee, niin se vieraampi puolisko jäänee taustalle, jos niin haluaa, mutta saa toki olla läsnäolevana kummina edelleen, jos haluaa. Siksi kummeja onkin pyydetty yhteensä 4, eli kaksi pariskuntaa. Jää mahdollisissa erotapauksissakin ainakin se kaksi läsnäolevaa kummia jäljelle, ystävä ja sukulainen. 

Mietin myös niin, että toivon nimenomaan perheen tukevan lastani kummina, ei vain perheen toisen aikuisen. Niinhän mekin olemme ja toimimme kummeina, molemmat yhdessä. Ei niin että kummilapsen vierailessa vain toinen olisi hänen kanssaan. 

[/quote]

Hassua, että kummiksi pyytämisestä tai pyytämättömyydestä tulee yht'äkkiä kannanotto pariskunnan yhteiselon jatkuvuuteen??!! Käsittämätöntä, että siinä pitäisi nähdä sellainen merkitys, että uskonko ko. pariskunnan tulevaisuuteen. Ei ihme, jos menee vaikeaksi.

Tämä on hyvin yksinkertaista. Kummiksi pyydetään ihmistä/yksilöä, joka tuntuu siihen sopivalta. Hienotunteisuus ja lähipiirin odotukset toki voidaan huomioida. Esim. jos pariskunnasta molemmat ovat hyviä ystäviäni, pyydän molempia - riippumatta siitä arvelenko liiton kestävän. Jos taas pariskunnasta esim. vaimo on minulle läheinen ystävä ja mies etäisempi, pyydän vain oman ystäväni. Yleensä ns. ulkopuolelle jätetty ei loukkaannu, koska ihmiset pyytävät vain rajallisen määrän kummeja muutenkin. Eli jos vaikka puolison sisaruksia on pyydetty myös, voi ajatella että "paikkoja" on jo valmiiksi rajallinen määrä.

Jos joku loukkaantuu siitä, ettei tullut puolisonsa "siivellä" valituksi kummiksi, niin vika on kyllä loukkaantujassa. Kyllähän sitä jokainen itse tietää kuinka läheinen on oma suhteensa siihen kummiksi pyytääjään.

Olen. Yhden pariskunnan yhteiselo oli niin tuore, etten kysynyt miestä. Enkä edes tuntenut mitenkään lähemmin. Yksi pari taas tutustui vasta lastemme ristiäisten jälkeen ja sen jälkeen miehetkin on ystävystyneet niin hyvoäin, että pyydettiin tämä mies sitten myöhemmin toisen lapsen kummiksi. Minusta on kyllä ihan ok kysyä vain toista kummiksi.

Nimenomaan nimetyksi kummiksi halusin yhden ihmisen. Esikoisen kanssa pyysin tehtävään veljeäni ja läheistä ystävääni, henkilökohtaisesti.

Toisen lapsen kanssa mies sai valita kummit, ja koska toinen hänen valitsemistaan henkilöistä ei kuulunut kirkkoon, mutta sen puoliso kuului, niin piti sitten toisenkin kummin vaimo pyytää mukaan.

Summa summarum: esikoisen kummit (2kpl) pitävät yhteyttä, kuopuksen kummit (4kpl, tai 3+1) eivät.

Kannattaa selvittää miten sen kummiksi tulevan osapuolen avioliitossa asioista ajatellaan.

Toiset loukkaantuis ja toiset ei välittäis tippaakaan. Olisin tosi varovainen asian kanssa.

Olen pyytänyt ja minusta lapsen kummin valinta ei ole mikään kohteliaisuus asia, vaan kummit pyydetään kuten itse halutaan. On äärimmäisen typerää loukkaantua sellaisesta. Miksi aina pitäisi pyytää myös aviopuoliso? Ei mitään järkeä.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 20:26"]Minusta niin ei tehdä, korrektia on pyytää pariskunta kummiksi. Mun miestä pyydettiin kerran kummiksi yksin, olin ihmeissäni ja loukkaantunutkin. Kastetilaisuudessa sit pappi ei huolinut vain toista avioparista kummiksi vaan lennossa minä ja se toinen rannalle jäänyt kummin puoliso muututtiin kummiksi 5min ennen kastetta. 
[/quote]
Mitä se sille papille kuuluu onko parista molemmat kummeja.

Meillä miestä pyydettiin hänen siskonsa lapsen kummiksi, minua ei. Kun miehen siskolle syntyi parin vuoden toinen lapsi, sisko pyysi toista veljeään ja tämän vaimoa. Kieltämättä tuli vähän sellainen fiilis että WTF? Kuitenkin minun aina ostettava tälle lapselle kaikki synttäri- ja joululahjat, mies ei koskaan osta... Huoh.

[quote author="Vierailija" time="23.01.2014 klo 22:36"]

Mulla on just tällainen dilemma. Haluan pyytää veljeni lapsen kummiksi, mutta en veljeni vaimoa, josta en pidä yhtään. Tulemme tietenkin korrektisti juttuun, mutta en todellakaan haluaisi häntä lapseni kummiksi. Miten siis toimia? Meidän suvussa yleensä aviopareista molemmat osapuolet on kummeja, eikä vain toinen heistä. Äitini kauhistui, kun sanoin, että haluaisin pelkästään veljeni. Hänestä se olisi suuri loukkaus veljen vaimoa kohtaan. Argh.

Haluan ehdottomasti kuitenkin veljeni kummiksi, koska hän on minulle rakas ja olisi loukkaus olla pyytämättä häntä tähän tehtävään. Vaimoa en missään nimessä suostu ottamaan kummiksi. Miten tästäkin sopasta nyt selviää... :( 

[/quote]

No ei siitä selviä kuten siten, että pyydät vain veljeäsi. Sitten se vaimo tietää, ettet perusta hänestä.

Minä ymmärrän, jos pariskunta on tuore, eikä tunne kummiksi ajatellun puolisoa tai hän ei kuulu kirkkoon. Sem sijaan, jos pariskunta on ollut yhdessä parkymmentä vuotta ja avioliitossa, on se suorastaan vittuilua valitsemasi kummin puolisoa kohtaan. Kummien määrää ei ole rajoitettu, olemalla pyytämättä kummiksi ajatellun pitkäaikaista puolisoa, viestität tulevalle kummillesi, että et arvosta hänen elämää ja parisuhdetta. Ja onhan tuo puoliso aina läsnä,kun kummilapsi kyläilee siellä. Vielä, jos kyse on lähisukulaisesta puolisoineen, on tuo käsittämätöntä ja moukkamaista, en ymmärrä!

Jos kummi on naimisissa, siis avioliitossa, ja molemmat kuuluvat kirkkoon, pyydän kummeiksi molemmat. Jos pyytäisin vain toista, niin mielestäni osoittaisin etten usko heidän suhteensa jatkuvuuteen. Ja jos ero tulee, niin se vieraampi puolisko jäänee taustalle, jos niin haluaa, mutta saa toki olla läsnäolevana kummina edelleen, jos haluaa. Siksi kummeja onkin pyydetty yhteensä 4, eli kaksi pariskuntaa. Jää mahdollisissa erotapauksissakin ainakin se kaksi läsnäolevaa kummia jäljelle, ystävä ja sukulainen. 

Mietin myös niin, että toivon nimenomaan perheen tukevan lastani kummina, ei vain perheen toisen aikuisen. Niinhän mekin olemme ja toimimme kummeina, molemmat yhdessä. Ei niin että kummilapsen vierailessa vain toinen olisi hänen kanssaan.