mies ei osallistu vauvan (6vkoa) hoitoon
Mies ei osallistu oma-alotteisesti vauvan hoitoon mitenkään. Alan olemaan tosi puhki kun vauvan monen tunnin iltakäninän aikana joutuu joka kerta pyytämään josko mies voisi pitää vauvaa edes sen aikaa että pääsen vessaan. Öisin mies ei ole kertaakaan noussut vauvan itkiessä. Ei yleensä avaa edes silmiään.
Joskus vahingossa jos sattuu pitämään poikaa sylissä tämän itkiessä Ei yleensä edes lohduta tätä vaan saattaa tavallaan säikytellä lasta. Yrittää kuulema antaa vauvalle muuta ajateltavaa ,ihan helvetin naurettavaa käytöstä. Vauvan ollessa n viikon ikäinen mies karjui pienelle "hiljaa saatana" kun raukka itki kipeää mahaa.
Mies on muuttunut aivan täysin enkä pysty kuvittelemaan elämää tuollaisen kanssa. Tekisi mieli pakata kimpsut ja vauva ja lähteä mutta ylireagoinko vielä hormoonihuuruissani. Itken päivittäin tuntikaupalla. Pientä vauvaa käy niin sääliksi kun isällä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä että pieni tarvitsee vielä vain rakkautta ja lohdutusta, ei mitään koulutusta.
Kommentit (63)
Oletko sanonut miehelle suoraan ja asiallisesti miltä sinusta tuntuu? Siitä, että sinä et yksin pysty vauvaa hoitamaan koko aikaa ja että miten tuonikäisen kanssa toimitaan.
Oletko sanonut miehelle suoraan ja asiallisesti miltä sinusta tuntuu? Siitä, että sinä et yksin pysty vauvaa hoitamaan koko aikaa ja että miten tuonikäisen kanssa toimitaan.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 18:50"]
Et ylireagoi, noin ei kenenkään vanhemman pitäisi kohdella lastansa eikä kenenkään puolisoaan kuin miehesi kohtelee vauvaa ja sinua.
[/quote]
Samaa mieltä! Ota puheeksi suoraan asia miehesi kanssa ja kysy, miksei hän halua auttaa ja kerro, että se olisi tärkeää jaksamiselle ja että olet väsynyt...
Miehelläsi ei ilmeisesti ole minkäänlaista kokemusta eikä tietoa vauvan hoitamisesta. Hän voi aloittaa lukemalla mutaman oppaan. Jos kirjat eivät tule kysymykseen, esim. MLL:N nettisivuilta löytyy tietoa. Ihminen ei mitenkään luonnostaan osaa hoitaa vauvaa, jos ei ole kokemusta ja tietoa saanut. Yritä olla kärsivällinen ja selkeä toiveissasi.
Kaikista miehistä ei ole isäksi, huoltajaksi ja vastuunkantajaksi. Keskustele miehesi kanssa vakavasti teidän tilanteesta. Sen pitäisi vihdoinkin aikuistua ja osallistua lapsensa hoitoon, sekä rauhallisesti tutustua lapseensa.
Mikäli asia ei miestäsi kiinnosta, tiedät miten toimit.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 18:51"]Oletko sanonut miehelle suoraan ja asiallisesti miltä sinusta tuntuu? Siitä, että sinä et yksin pysty vauvaa hoitamaan koko aikaa ja että miten tuonikäisen kanssa toimitaan.
[/quote]
Olen sanonut ja mieheltä saatu vastaus "mitenkähän kaikki muut pärjää kun mies on töissä vaikka rekkakuskina ja kotona vähemmän kun minä."
Olen myös sanonut käytöksestä vauvalle johon myöntänyt ettei oikein tiedä vauvan hoidosta tai kehityksestä. Usein myös hermostuu jos yritän neuvoa tai sanon ettei vauvalle voi tehdä noin/ ei vauvalta voi vielä odottaa mitään.
Mies vaikuttaa jotenkin tosi pettyneeltä koko vauvaan ja kerran kun riideltiin mies lipsauttikin jotain että ajattelee vauvan olevan huono ja haluaisi toisenlaisen. Tämä luonnollisesti tuntuu minusta äärimmmäisen pahalta ja on ko itsessään syy miksi tekisi mieli kävellä ovesta ulos( vauva tosi itkuinen, mahdollisesti jotain koliikki vaivaa).
Vauva on kuitenkin vasta 6 viikkoa ja tilanne nyt jo tämä ja tuntuu vaan pahenevan joka päivä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 18:51"]Oletko sanonut miehelle suoraan ja asiallisesti miltä sinusta tuntuu? Siitä, että sinä et yksin pysty vauvaa hoitamaan koko aikaa ja että miten tuonikäisen kanssa toimitaan.
[/quote]
Olen sanonut ja mieheltä saatu vastaus "mitenkähän kaikki muut pärjää kun mies on töissä vaikka rekkakuskina ja kotona vähemmän kun minä."
Olen myös sanonut käytöksestä vauvalle johon myöntänyt ettei oikein tiedä vauvan hoidosta tai kehityksestä. Usein myös hermostuu jos yritän neuvoa tai sanon ettei vauvalle voi tehdä noin/ ei vauvalta voi vielä odottaa mitään.
Mies vaikuttaa jotenkin tosi pettyneeltä koko vauvaan ja kerran kun riideltiin mies lipsauttikin jotain että ajattelee vauvan olevan huono ja haluaisi toisenlaisen. Tämä luonnollisesti tuntuu minusta äärimmmäisen pahalta ja on ko itsessään syy miksi tekisi mieli kävellä ovesta ulos( vauva tosi itkuinen, mahdollisesti jotain koliikki vaivaa).
Vauva on kuitenkin vasta 6 viikkoa ja tilanne nyt jo tämä ja tuntuu vaan pahenevan joka päivä.
Ap
Muutos on ollut miehellekin iso ja kertomasi perusteella ei ole (aikaisemminkaan ollut?) kovin keskustelevaa ja sinun kanssasi asioita pohdiskelevaa tyyppiä. Pyydä neuvolasta vauvamateriaaleja, etenkin nopealukuisia lehtisiä, joissa kerrotaan pääpiirteittäin eri ikäkausista. 6-kuiset itkevät ja huutavat, oli koliikkia tai ei, mutta se on ohimenevä elämänvaihe. Juttele miehen kanssa siitä mitä hän toivoo voivansa tehdä lapsensa kanssa ja miettikää yhdessä, millaisia asioita mies voi juuri nyt tehdä.
Epävarmuus voi näkyä idioottimaisena käytöksenä, esim. tuolllaisen vauvan säikyttelynä ja sille pitää joka tapauksessa pistää loppu. Jos mies heittää jotain "kyllä ne rekkamiestenkin vaimot pärjää" -juttua, niin kerro että kyllä ne yksinhuoltajaisätkin pärjäävät, jos on vaimo jäänyt rekan alle. Te olette yhdessä sen vauvan tehneet ja teillä molemmilla on vastuu hoivasta ja huolenpidosta.
Onko mies käynyt kanssasi neuvolassa? Menkää yhdessä, pyydä että terkkari varaa teille pidemmän ajan ja keskustelkaa siellä vauvan kasvusta ja kehityksestä ja siitä millaista normaali vauva-arki on. Onko paikkakunnallanne perhevalmmenusta? Jos on, menkää ihmeessä mukaan.
Neuvoisin miestä kuitenkin mielelläni mutta suuttuu öähes aina. Lisäksi miehen käytös välillä jotai niin käsittämätöntä etten aina pysty edes huomauttamaan kovin asiallisesti ja mies suuttuu ainakin . Koko ajan kauhea ahdistus myös siitä miten miehen käytös ja tämä tilanne jatkuvine riitoineen vaikuttaa lapseen. Tällä hetkellä ei juurikaan edes puhuta toisillemme kun yritän estää edes osan riidoista.
Olitteko sopineet etukäteen, että molemmat osallistuvat lapsen hoitoon?
Miten tuo käytös näkyi ennen vauvan syntymää? Pystyitkö kertomaan oman mielipiteesi asioista, ilman että tarvitsi pelätä? Arvostiko ja kunnioittiko mies sinua ja toiveitasi aidosti, ei vain silloin kun häntä huvitti tai jos hän sai siitä itse hyötyä? Ahdistuitko miehesi käytöksestä aiemminkin? Voisin jopa veikata, että viitteitä tästä käyttäytymisestä on ollut aiemminkin ja vauvan tulo on laittut pahemman vaihteen silmään. Saatat joutua valitsemaan oman ja vauvan turvallisuuden ja miehesi väliltä.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 19:12"]Muutos on ollut miehellekin iso ja kertomasi perusteella ei ole (aikaisemminkaan ollut?) kovin keskustelevaa ja sinun kanssasi asioita pohdiskelevaa tyyppiä.
[/quote]
Mies oli ennen öapsen syntymää meistä se enemmän keskusteleva ja halusi aina käydä kaikki asiat läpi..
Ap
Kerropa, että kaikki eivät todellakaan pärjää ilman miehen osuuden tekemistä (ei auttamista siis) tai muita tukevia ihmisiä. Vauvan hoitaminen ei ole aivan helppoa useimmiten. Vauvan luonteesta ei myöskään vielä tiedä, siinä viiden vuoden paikkeilla jo voi jotain käsityksiä lyödä hiukan enemmän lukkoon. On olemassa kehitysvaiheet jne. Miehesi on tietämätön.
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="02.02.2014 klo 19:12"]Muutos on ollut miehellekin iso ja kertomasi perusteella ei ole (aikaisemminkaan ollut?) kovin keskustelevaa ja sinun kanssasi asioita pohdiskelevaa tyyppiä.
[/quote]
Mies oli ennen öapsen syntymää meistä se enemmän keskusteleva ja halusi aina käydä kaikki asiat läpi..
Ap
[/quote]
Hyvin outoa tuossa tapauksessa ukon käytös. En ymmärrä ollenkaan. Onko ollut sitten hullu salaa. Kauanko olette tunteneet?
Pärjäisit vauvan kanssa paremmin kahdestaan kun poistuisi tuo negatiivinen energia perheestänne.
Asun kahdestaan 6 viikkoisen vauvan kanssa ja onhan tämä haaastavaa mutta aikansa kutakin. Isä käy sitten tervehtimässä muutaman kerran viikossa, sopii meille.
Miehen kanssa ollaan tunnettu reilu pari vuotta. Käytös todellakin muuttunut täysin lapsen synnyttyä. Mies ollut ennen erittäin kiltti ,huolehtiva ja suojeleva.
Tänään mies osallistunut vauvan hoitoon siten että n10 min ajan makasi sohvalla ja heilutteli leikkimaton päällä lelua. Ei tainnut puhua sanaakaan vauvalle..
Ap
Huhhuh kun tuli kylmät väreet kun luin tuota kirjoitusta. Itse lähdin samanlaisesta suhteesta 1,5 vuotta sitten, 2kk ikäisen vauvan kanssa. Elämäni paras päätös.
Hmm , onko mies mustasukksinen? Ehkä vähän narsistinen luonne, ei osaa olla ilman että on huomiosi keskipiste.
Luulen , että voisit hakea apua neuvolan kautta. Ehkä puhuminen neuvolapsykologin kanssa voisi auttaa selkiyttämään oloa. Jos mies ei muutu , teillä ei taida olla yhteistä tulevaisuutta.
Et ylireagoi, noin ei kenenkään vanhemman pitäisi kohdella lastansa eikä kenenkään puolisoaan kuin miehesi kohtelee vauvaa ja sinua.